Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä ihmetteli, miksi aikuinen tarvitsee vielä sitä turvasatamaa.
Ihmismieli on jännä. Satuin kerran liikenneonnettomuuspaikalle ja jouduin auttamaan nuorta miestä, joka kuoli ennen ambulanssin tuloa. Nuorella miehellä oli sormus nimettömässä mutta viimeiset ja ainoat sanat olivat: "Äiti".
Miettikää sitä.
Niinhän väitetään, että sotarintamallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa opiskeleva nuori muutti takaisin kotiin "noin helmikuuksi" koska Jklssä kaikki aktiviteetit kiinni. Kiitos koronan ja ulkkareiden bileiden.
Siihen nähden että asunut jo pari vuotta pois kotoa, niin yllättävän äkkiä taantui taas lapseksi, joka tulee luontevasti ruokapöytään ja ei juuri tee kotihommia, vaikka pyydetty.
No pari viikkoa vielä menee mutta sitten saa etsiytyä Jyväskylän junalle.
Nuoren aikuisen kasvamisprosessi on hidas ilman kriisejä, oman lapsen syntyminen ja läheisen kuolema sillä taipaleella käänteentekeviä, mutta lapsuudenkodissa taaantuminen voi johtua myös siitä, ettei ole lupa olla enempää aikuinen.
Tämä! Täysi-ikäinen ja parikymppinenkään nuori ei ole "täysi aikuinen" vielä. Ymmärrän että voi olla rasittavaa mutta toivon että nuorelle annetaan aikaa ja rauhaa kasvaa ja itsenäistyä. Menee aikaa, ennen kun on ihan tasavertainen täysin kypsynyt ihminen. Aika raakileita nuo vielä ovat, vaikka fiksuja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkäätte nuoren tulevan vain passattavaksi ja ilmaiseksi loisimaan, niin sopikaa hänen asumiselleen selkeät pelisäännöt.
Eli hän osallistuisi kustannuksiin, siivoukseen, ruuanlaittoon yms. asioihin.
Ja kyllä hänkin varmaan mielellään viettää aikaa välillä myös muualla niin saatte omaa rauhaa.
Juuri näin. Tehkää se sopimus vielä kirjallisena ja kaikkien osapuolten allekirjoitus siihen.
No höpö höpö, eiköhän ihan yhdessä hyvässä hengessä keskustelu ihan riitä.
No sano sille että ei tartte tulla. Kyllä aikuinen osaa omillaan asua.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään.
Lapseni ja läheiseni muutenkin ovat elämän tärkein asia. En ikinä kieltäisi rakastamaltani ihmiseltä tai eläimeltä kotiani.Ehkä et rakasta lastasi. Tästä pitäisi puhua enemmän. Kaikki vanhemmat eivät rakasta lapsiaan. Se on tabu mutta totta.
Rivien välistä voi päätellä, että sinä et rakasta lastasi. Muuten sinun ei tarvitsisi todistella sitä tuolla tavalla, eikä syyttää toista ihmistä omista ratkaisuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkäätte nuoren tulevan vain passattavaksi ja ilmaiseksi loisimaan, niin sopikaa hänen asumiselleen selkeät pelisäännöt.
Eli hän osallistuisi kustannuksiin, siivoukseen, ruuanlaittoon yms. asioihin.
Ja kyllä hänkin varmaan mielellään viettää aikaa välillä myös muualla niin saatte omaa rauhaa.
Juuri näin. Tehkää se sopimus vielä kirjallisena ja kaikkien osapuolten allekirjoitus siihen.
Kirjallinen sopimus oman lapsen kanssa? Aivan pimahtanutta.
Ei ollenkaan, vaan käytännöllistä, jos epäilee, ettei toinen noudata suullista sopimusta.
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti käsitä ihmisiä, joilla on kerta toisensa jälkeen aikuisuudessaan tarvetta ”turvasatamaan”.
No 22-vuotias ei mielestäni ole edes kunnolla aikuinen vielä. Elämässä on kaikenlaista kompuraa. Mutta hyvä sä jos olet aina selvinnyt ihkayksin mahtavan voimakkaana kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuorempi tytär muuti 24-vuotiaana takaisin luokseni asumaan, kun oli jo 5 vuotta asunut poissa. Syynä oli opinnot avoimessa amkissa, johon ei saa mitään tukia.
Sanoin että muuta tänne, sullotaan yksiön kamat yhteen makkariin ja loput varastoon. Täällä on vapaa ylläpito, ruokaa jääkaapissa ja oma huone sadan neliön kämpässä.
Nyt hän on tutkinto-opiskelija ja on asunut jo yli puolitoista vuotta. Kesäksi hän menee töihin pääkaupunkiseudulle neljäksi kuukaudeksi.
Olen luvannut että majoitus löytyy vaikka koko neljäksi vuodeksi, jos hän itse haluaa.
Minusta onhienoa, että hänen ei tarvitse ottaa lisää opintolainaa, kun asuu kotona.
Me tullaan toimeen erittäin hyvin, ollaan samanhenkisiä. Olisipa ollut tylsää asua yksin koronavuosi!
Tyttö säästää omaan asuntoon ja varmasti on hankkimassa heti oman kämpän, kun valmistuu ja saa työpaikan. Olen myös antanut rahaa asp tilille, oma tytär on loistava sponssauskohde
Ehkä sellaisten ihmisten on vaikea ymmärtää, joilla ei itsellään ole ollut läheistä suhdetta omiin vanhempiinsa. Jos on tottunut elämään yksin ja ilman tukiverkkoa, niin ei välttämättä tajua että joku muu voi sellaista kaivatakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkäätte nuoren tulevan vain passattavaksi ja ilmaiseksi loisimaan, niin sopikaa hänen asumiselleen selkeät pelisäännöt.
Eli hän osallistuisi kustannuksiin, siivoukseen, ruuanlaittoon yms. asioihin.
Ja kyllä hänkin varmaan mielellään viettää aikaa välillä myös muualla niin saatte omaa rauhaa.
Juuri näin. Tehkää se sopimus vielä kirjallisena ja kaikkien osapuolten allekirjoitus siihen.
Kirjallinen sopimus oman lapsen kanssa? Aivan pimahtanutta.
Ei ollenkaan, vaan käytännöllistä, jos epäilee, ettei toinen noudata suullista sopimusta.
Ihminen joka ei noudata perheenjäsenten välistä suullista sopimusta tuskin noudattaa sitä kirjallista sopimustakaan.
Ap ei ole tainnut linjoilla hetkeen enää olla. Kyllä minä ymmärrän, että tuollainen tilanne aiheuttaa tunteita, eivätkä ne pelkästään ole positiivisia. Epäilen, ettei se ehkä sille nuorellekaan ihan ykkösvaihtoehto ole, että pitää mennä vanhempien nurkkiin?
Hyvin se menee, usko minua. Tuollainen lyhyt aika voi jopa olla mahdollisuus rakentaa sitä aikuisempaa suhdetta ja tutustua siihen omaan lapseen uudelleen aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa opiskeleva nuori muutti takaisin kotiin "noin helmikuuksi" koska Jklssä kaikki aktiviteetit kiinni. Kiitos koronan ja ulkkareiden bileiden.
Siihen nähden että asunut jo pari vuotta pois kotoa, niin yllättävän äkkiä taantui taas lapseksi, joka tulee luontevasti ruokapöytään ja ei juuri tee kotihommia, vaikka pyydetty.
No pari viikkoa vielä menee mutta sitten saa etsiytyä Jyväskylän junalle.
Nuoren aikuisen kasvamisprosessi on hidas ilman kriisejä, oman lapsen syntyminen ja läheisen kuolema sillä taipaleella käänteentekeviä, mutta lapsuudenkodissa taaantuminen voi johtua myös siitä, ettei ole lupa olla enempää aikuinen.
Tämä! Täysi-ikäinen ja parikymppinenkään nuori ei ole "täysi aikuinen" vielä. Ymmärrän että voi olla rasittavaa mutta toivon että nuorelle annetaan aikaa ja rauhaa kasvaa ja itsenäistyä. Menee aikaa, ennen kun on ihan tasavertainen täysin kypsynyt ihminen. Aika raakileita nuo vielä ovat, vaikka fiksuja. :)
Kyllä on ihan lainmukainen aikuinen. Jos sinun parikymppisesi on ihan raakile vielä, olet ehkä epäonnistunut kasvatuksessasi.
Vau, oletpa viilee.
eri
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla oli vaikeaa opiskelija-aikana tai yksinäisyys iski kyntensä niskaan pahasti, niin vanhempani tulivat jopa hakemaan kotivierailulle ja painottivat että kotiin saa aina tulla.
Lämmin ja rakastava koti on ollut aikuiseksi kasvussa korvaamaton voimavara. Selustan takaava perusturva. Vanhempani tykkäsivät meistä lapsista yli kaiken ja päinvastoin.
Ehkä siksi kellään meistä lapsista ei mt-sairauksia tai masennuksia, paniikkihäiriöitä sun muita ahdistuksia jotka yleensä kumpuaa syvästä turvattomuuden tunteesta?
Tuo ap-vanhempana olisi ollut kammotus, ei oikeasti tykkää tuosta aikuisesta lapsestaan, eikä nauti tämän seurasta, olemassaolosta puhumattakaan.
Luetun ymmärtäminen? Ap:han kirjoitti, että lapsensa on tervetullut yksittäisiksi viikonlopuiksi ihan hauskaakin on ollut. Miksi ymmärrät tahallaan väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pitkästä ajasta on kyse? Olisi varmaan aika haastavaa etsiä kämppä ja saada oma kämppä jälleenvuokrattua luotettavalle vuokralaiselle siksi ajaksi.
Ehkä tässä voisit ap opetella omien rajojen pitämistä? Ei sun tarvitse puhua ja puuhastella koko ajan, vaikka lapsesi olisikin kotona. Voi ihan hyvin sanoa, että nyt ei jaksa. Jos lapsi taas taantuu tai ei osallistu kotitöihin, niin tiukkana vaan. Tää voisi olla tilaisuus luoda aikuinen suhde lapseen ja murtautua vanhempi-lapsi-roolista. Ja tehdä selväksi, että vapaamatkustaminen ei vain tule kuuloonkaan. Ylipäänsä pitää tehdä selväksi se, että se on nyt teidän koti ja siellä ollaan teidän säännöillä.
Jos olisin sinä, olisin varmaan ihan hyvilläni, että lapsi haluaa vielä olla kotonakin. Mulla on omaan isääni niin huonot välit, että en halua vierailla lapsuudenkotonani ollenkaan, vaikka äitini sitä kovasti toivoisikin. Voisiko yhteistä aikaa oppia arvostamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa opiskeleva nuori muutti takaisin kotiin "noin helmikuuksi" koska Jklssä kaikki aktiviteetit kiinni. Kiitos koronan ja ulkkareiden bileiden.
Siihen nähden että asunut jo pari vuotta pois kotoa, niin yllättävän äkkiä taantui taas lapseksi, joka tulee luontevasti ruokapöytään ja ei juuri tee kotihommia, vaikka pyydetty.
No pari viikkoa vielä menee mutta sitten saa etsiytyä Jyväskylän junalle.
Nuoren aikuisen kasvamisprosessi on hidas ilman kriisejä, oman lapsen syntyminen ja läheisen kuolema sillä taipaleella käänteentekeviä, mutta lapsuudenkodissa taaantuminen voi johtua myös siitä, ettei ole lupa olla enempää aikuinen.
Tämä! Täysi-ikäinen ja parikymppinenkään nuori ei ole "täysi aikuinen" vielä. Ymmärrän että voi olla rasittavaa mutta toivon että nuorelle annetaan aikaa ja rauhaa kasvaa ja itsenäistyä. Menee aikaa, ennen kun on ihan tasavertainen täysin kypsynyt ihminen. Aika raakileita nuo vielä ovat, vaikka fiksuja. :)
Kyllä on ihan lainmukainen aikuinen. Jos sinun parikymppisesi on ihan raakile vielä, olet ehkä epäonnistunut kasvatuksessasi.
Voihan nenä. Parikymppinen, toisella paikkakunnalla opintojen vuoksi pari vuotta asunut kiva ja fiksu nuori. Tällaisen täti-ikäisen ihmisen mielestä nämä asiat ei ole niin kovin mustavalkoisia. Juridisesti aikuinen on toki ja pärjäävä. Nuoren aivot kehittyvät +25-vuotiaaksi, kuten varmasti tiesitkin.
Huh. Tuntuispa pahalta jos oma äiti ajattelisi noin. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yksinkertaisesti käsitä ihmisiä, joilla on kerta toisensa jälkeen aikuisuudessaan tarvetta ”turvasatamaan”.
No 22-vuotias ei mielestäni ole edes kunnolla aikuinen vielä. Elämässä on kaikenlaista kompuraa. Mutta hyvä sä jos olet aina selvinnyt ihkayksin mahtavan voimakkaana kaikesta.
Moni on tuossa iässä työelämässä tai vanhempi. Ja vielä ihan hyvä sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla oli vaikeaa opiskelija-aikana tai yksinäisyys iski kyntensä niskaan pahasti, niin vanhempani tulivat jopa hakemaan kotivierailulle ja painottivat että kotiin saa aina tulla.
Lämmin ja rakastava koti on ollut aikuiseksi kasvussa korvaamaton voimavara. Selustan takaava perusturva. Vanhempani tykkäsivät meistä lapsista yli kaiken ja päinvastoin.
Ehkä siksi kellään meistä lapsista ei mt-sairauksia tai masennuksia, paniikkihäiriöitä sun muita ahdistuksia jotka yleensä kumpuaa syvästä turvattomuuden tunteesta?
Tuo ap-vanhempana olisi ollut kammotus, ei oikeasti tykkää tuosta aikuisesta lapsestaan, eikä nauti tämän seurasta, olemassaolosta puhumattakaan.
Luetun ymmärtäminen? Ap:han kirjoitti, että lapsensa on tervetullut yksittäisiksi viikonlopuiksi ihan hauskaakin on ollut. Miksi ymmärrät tahallaan väärin?
No perinteistä av:ta. Se on kaikki tai ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän näissä tilanteissa vaikuta se minkälaiset välit perheenjäsenillä on. Minulla on kolme aikuista poikaa. Meillä on lämpimät välit, pojat ovat iloisia ja huumorintajuisia ja ovat kaikki kovin suojelevaisia minua kohtaan. Kaksi heistä on asunut täällä väliaikaisesti opiskelujen loputtua ja työpaikkojen välissä kun ovat muuttaneen paikkakunnalta toiselle. Ollaan kaikki nautittu siitä että saatiin olla taas vähän aikaa yhdessä. Mutta ymmärrän että kaikissa perheissä ei ole asiat samalla lailla kuin meillä.
Tälläkin palstalla on ketjuja ikävistä perheoloista missä on esim joidenkin lasten suosimista toisten lasten kustannuksella tai uusperheissä esiintyvää kitkaa. Ei ruveta yleistämään miten aikuisten lasten kanssa pitäisi toimia kun meillä kaikilla on kuitenkin erilainen perhehistoria.
Tokihan se on noin, mutta sulla menee sydet ja sepät sekaisin. Jos lapsi on väkivaltainen ja oikeasti menee vanhemman lompakolle ja passuuttaa osallistumatta, niin silloinhan on kaikkien kannalta parasta ettei olla juuri tekemisissä. Tai jos vanhempi on narsistinen julmuri ja vaarassa huitaista aikuista lasta niin sama.
Mutta jos nyt puhutaan normaalimmasta tilanteesta, eikä ap tainnut olla uusperheellinenkään. Mutta suhteessa lapseen on ilmeisesti joitain käsittelemättömiä asioita ja lapsi tarvitsisi hiukan oivalluksia jotta oppisi vuorostaan vetämään rekeä eikä vain istumaan siinä, niin mikä sen parempi tilanne saada tuota tapahtumaan kuin aikuisena muutama kuukausi vanhempien luona? Vai onko tässä käytetty kaikki sosiaaliset kyvyt loppuun kahdessa polvessa vaikka onkin osattu lapsi kasvattaa täysi-ikäiseksi elinkelpoiseksi yksilöksi ilman suurempia vääryyksiä tai kärsimyksiä puolin tai toisin?
Mun olisi pitänyt selvyyden vuoksi jättää toi toinen kappale eli viestini loppuosa pois. Siis mielestäni vaikka perheessä ei olisikaan mitään isoja ongelmia perheenjäsenten välillä niin perheet ja niiden dynamiikka ovat niin erilaisia että ei voi vaatia että tietynlaiset tilanteet eri perheissä ratkaistaisiin aina samalla tavalla.
Esim minun suhteeni nuoriin aikuisiin lapsiin on aikalailla aikuisten välinen suhde vaikkakin he tietysti ovat aina lapsiani. Joissakin perheissä aikuinen lapsi näköjään taantuu hankalaksi teiniksi lapsuudenkodissaan. Siksi ei voi antaa yleispäteviä neuvoja.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmuus ei mielestäni lopu siihen kun nuori muuttaa pois kotoa. Surullista, että joku suhtautuu sillä tavalla.
Asioista pitää vain puhua avoimesti ja sopia yhteiset säännöt, että kaikilla olisi mukava olla.