Miksi jotkut ei väistä kävellessä? Kävelevät vaikka päin, mutta eivät väistä.

Tuo lakimuutos aiheuttaa suoranaisia vaaratilanteita. Esim yhdistetyn pyörätien (jolla ei ole määritelty jalankulkijoille ja pyöräilijöille omia puolia) loppuvaiheessa koen luonnolliseksi ryhmittyä pyörällä vasemmalle, kun näen, että tie jatkuu kohta erikseen pyöräilijöille vasemmalla ja jalankulkijoille oikealla..... niin on se aika tuskaa yrittää väistellä jalankulkijoita, kun poukkoilevat siinä vasemmalla eivätkä yhtään päättele itse, että pyöräilija ehkä on valmistautumassa vasemman puolen haltuun ottoon.

Tuttua hommaa. Olen kerran tai kaksi testannut myöskin tuota että itse kävelen oikeassa reunassa enkä väistä. Tai siis yrittänyt testata, en vaan uskaltanut ottaa selvää mitä törmäyksestä olisi tapahtunut.

Kaupassa sen sijaan käy joku muutos: etenkin Lidlissä on niin kapeat käytävät, että jos joku on jättänyt kärryt poikittain, menen vaan läpi.

Ja kun tiedän mitä ostan, kävelen suoraan ja reippaasti. Jos joku kiemurtelee ja matelee edessä vaikka näkee että olen tulossa vastaan, en väistä. Toki en jyrää yli jos on selkä minuun päin, ei kenelläkään ole silmiä selässä. Mutta sanon kuuluvasti ”anteeksi!” ja marssin reippaasti ja mutkittelematta ohi. Yleensä ihmiset tajuavat olevansa tiellä, mutta ei kaikki...

Vierailija kirjoitti:

Ja muistakee, että maantiellä kävellään tien vasenta reunaa. Sekin asia tuntuu olevan monella kaupunkilaisella aivan hukassa.

Tää on totta. Aina kun lähdetään miehen kanssa kävelylle, huomaan että jossain vaiheessa ollaan päädytty eri puolille tien reunaa. 

Nuoriso harrastaa tätä päin kävelyä yksin ja porukoissa. Joskus näen jo kaukaa, että tuo tulee päälle, mutta en jaksa aina väistellä ja joskun huvikseni testaan miten reakoivat törmäykseen :) Ei haittaa mua pätkääkään, kun pituutta 195cm ja painokin yli 120kg, niin fysiikan lait pitää huolen lopusta.

Mihis mun kommentti katosi? Ja miksi?

Mä mainitsin siinä kaupassa käymisestä ja Lidlin kapeista käytävistä.

Itseäni sieppaa myös se miten ihmiset seisovat keskellä jalkakäytävää odottamassa bussia. Tampereella useampi tällainen kohta, näkyvyys erittäin hyvä ja bussia ei edes sadan metrin päässä tulossa, niin 15 ihmistä seisoo keskellä tietä sellaisilla turvaväleillä toisiinsa nähden että siitä ei mahdu edes yksi aikuinen välistä joutumatta kulkemaan kylkimyyryä ja varomatta heitä - ihmisiä jotka odottavat keskellä tietä sitä saatanan bussia. Joinain päivinä tekee mieli kirkua että mitä vittua te teette, tilaa olisi siinä seinän vieressä mutta ei, on seistävä niiden tuplarattaiden ja muiden kanssa keskellä niin ettei kukaan muu pääse metriäkään suoraan kulkemaan. Tällainen pätkä katua ei ole ainoastaan bussipysäkki vaan aina ensisijaisesti myös jalkakäytävä. Menee hermo ajatuksestakin. Siinä ne taas huomenaamullakin mollottavat keskellä katua eivätkä huomioi mitenkään ketään. Lapsi ajoi kesällä täysin oikeaoppisesti pyörällä tuollaisesta kohdasta, onneksi hyvin varovasti sillä keskellä tietä bussia tähystävä aikuinen teppasi siinä tiellä ja otti useita askelia taaksepäin suoraan lapsen päälle.

Ai että vihaan ihmisiä.

Kerron tyhjentävästi, mistä tämä ongelma johtuu. Osa kansalaisista ovat niin lukittautunut tuohon oikeanpuolimmaisen reunan sääntöönsä, että ottavat henkilökohtauksena loukkauksena sen, jos joku radikaali uskaltaa kävellä ”väärää” reunaa. Siinä sitten oikeanpuoli-nipottajan verenpaine nousee, kävelytahti tiivistyy ja suu mutisee: minä en ainakaan väistä! Oikein marssitaan päin itsesuggestoidun ”oikeuden” vallassa. Vastaantulija ei koe tekevänsä mitään väärää, ja alkaa ihmetellä, miksi häntä lähestytään niin hurjana. Hän joko väistää, tai hän päättää puolustaa onaa koskemattomuuttaan tuota uhkaavana lähestyvältä hyökkäystankilta - eikä väistä. Tästäkös nipottaja raivostuu itkun partaalle, ja joko luhistuu ja väistää tai jatkaa matkaansa entistä hurjemmin. Pam, yhteentörmäys. Ja vika oli loppujen lopuksi oikeanpuolimmaisen jäykässä ajattelumallissa. Jos hän olisi tullut tilanteeseen normaalisti, olisivat molemmat antaneet huomaamattoman kohteliaasti toisilleen tilaa, eikä asia olisi jäänyt vaivaamaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni sieppaa myös se miten ihmiset seisovat keskellä jalkakäytävää odottamassa bussia. Tampereella useampi tällainen kohta, näkyvyys erittäin hyvä ja bussia ei edes sadan metrin päässä tulossa, niin 15 ihmistä seisoo keskellä tietä sellaisilla turvaväleillä toisiinsa nähden että siitä ei mahdu edes yksi aikuinen välistä joutumatta kulkemaan kylkimyyryä ja varomatta heitä - ihmisiä jotka odottavat keskellä tietä sitä saatanan bussia. Joinain päivinä tekee mieli kirkua että mitä vittua te teette, tilaa olisi siinä seinän vieressä mutta ei, on seistävä niiden tuplarattaiden ja muiden kanssa keskellä niin ettei kukaan muu pääse metriäkään suoraan kulkemaan. Tällainen pätkä katua ei ole ainoastaan bussipysäkki vaan aina ensisijaisesti myös jalkakäytävä. Menee hermo ajatuksestakin. Siinä ne taas huomenaamullakin mollottavat keskellä katua eivätkä huomioi mitenkään ketään. Lapsi ajoi kesällä täysin oikeaoppisesti pyörällä tuollaisesta kohdasta, onneksi hyvin varovasti sillä keskellä tietä bussia tähystävä aikuinen teppasi siinä tiellä ja otti useita askelia taaksepäin suoraan lapsen päälle.

Ai että vihaan ihmisiä.

Kaikista vaarallisimpia näistä ovat kohdat joissa saa ajaa sekä pyörällä että kulkea jalan. En ymmärrä miten osa seisoo bussia odottaessaan mihinkään suuntaan katsomatta siten että pieni horjahdus ja ohi kiitävä potkulauta vie puolet naamasta. Kukaan ei varo toisia eikä edes itseään.

Tien reunaa kävelijät ovat vielä helppo väistettävä. Toista maata ovat keskellä tietä kävelevät. Yleensä nopeampana takaa tulevana en voi koskaan tietää, kummalle puolelle nuo hortoilijat päättävät yhtäkkiä siirtyä.

Ja mitä kapeampi väylä, sitä tehokkaammin hortoilijatyypit tuntuvat tukkivan tien, nopeutta samalla vähentäen.

Aion testata väistämättömyyttä, mutta niin, että itse väistän jonkin verran. Mutta vain niin vähän, että törmäämiseltä välttyisi, jos vastapuoli siirtyisi saman verran. Sen jälkeen voin todeta ihmettelijöille, että se joka ei väistänyt ollenkaan, on syyllinen törmäykseen. Muussa tapauksessa myös minä olisin. 

Vierailija kirjoitti:

Mihis mun kommentti katosi? Ja miksi?

Mä mainitsin siinä kaupassa käymisestä ja Lidlin kapeista käytävistä.

Täällä on pakosti jokin tekninen vika, kun osa viesteistä vain katoaa. Siis niin nopsaan, ettei niitä kukaan ole ehtinyt ilmoittaa.

Mä olen myös seurannut tuota bussipysäkkiseisoskelua. Hyvin olisi tilaa seistä pysäkin vieressä tai muutoin sen suuntaisesti. Silti ihmiset kansoittaa jalkakäytävää koko sen leveydeltä. Tuosta saa pyöräilläkin, ei erikseen kaistoja, ja useamman kerran siinä olen huomannut että esim. kännykän näprääjät liikahtelevat yllättäen pyörän eteen ja katsovat oudosti kun pyöräilijä joutuu pysähtymään ja kiertämään läheltäkin.

Kyllä ne oppii väistämään:) ..Tää väistää muita ainakin.Oon sanonnu narsistit keskel tietä kävelee.Omahyväset..kyylätkin.Niille opetus vaan liikkumisesta.Samallain pyöräilijät.Pysy omal kaistal.

Lidlin käytävistä tuli mieleen nää jotka törmää kaupan käytävällä johonkin tuttuunsa ja jää siihen keskelle käytävää tönöttämään ja vaihtamaan hartaasti kuulumisia ostoskärryihinsä nojaillen, niin että ohi päästäkseen pitää puikkelehtia siksakkia kärryjen välistä. Usein ne vielä kyllä selkeästi näkee että joku yrittää päästä ohi, mutta jatkavat turinaansa liikahtamatta senttiäkään. Tietenkin aina voi pyytää väistämään, mutta mä kai naiivisti oletan että se pitäisi älytä automaattisesti.

Ja puhelinzombiet... aargh. Itse suojatiellä kävellen auton alle jääneenä mua kammottaa katsoa miten sokkona osa porukasta kulkee katse siihen pyhään luuriinsa liimaantuneena, luottaen täysin siihen että autoilijat väistää. Kerran olin menossa pakastealtaalle, jonka reunaan joku kundi nojaili puhelintaan räpläten aivan muissa maailmoissa. Pyysin kohteliaasti voisiko väistää, tyyppi ei sanonut mitään eikä nostanut katsettaan luurista, mutta hilasi hanuriaan h-i-i-i-t-a-a-a-s-t-i  ihan vähän sivuun. 

Kun ihminen kohtaa toisen ihmisen jalkakäytävällä on kirjoittamaton sääntö että kumpikin ohittaa itsensä OIKEALTA PUOLELTA. Silloin ei kukaan törmää kehenkään. Minulla on toiminut jo 60 vuotta.

Koiran kanssa kävelen pääosin vasenta reunaa, koska koira kävelee pientareen puolella minun vasemmalla puolellani. Koira vasemmalla, minä oikealla on niin syvälle juurtunut malli (tottelevaisuuskokeissakin ym. koira on aina vasemmalla), että siitä on hankalaa opetella pois. Vastaantulijat, erityisesti koiralliset vastaantulijat, on miellyttävämpää ohittaa kun itse on koiran ja vastaantulijan välissä eikä koira kulje keskellä kulkuväylää. Oma koirani on nuori, iso ja vilkas ja koulutus on vielä kesken.

Ilman koiraa kuljen oikealla puolella kulkuväylää.

Niin saman olen huomannut! Jos kävelet yksin, niin olet näiden PERHEIDEN mielestä velvollinen väistämään. He kävelevät koko tien leveydeltä, mutta eivät väistä. Tässäkin huomaan miten hiton itsekkäitä kaikki perheelliset ovat.

Kummalla puolella he kävelevät ? Aina oikealla puolella kävelevät ihmiset kulkevat OIKEIN. Eivät koskaan vasemmalla puolella. Eihän autotkaan kulje millä puolella haluavat, heillekn on omat lakinsa. Ja ei saa kulkea noin leveästi. Tarhaikäiset voivat kulkea ja myös koululaiset parijonossa, jos ovat jonnekin lähdössä, eivät aikuiset. Ja on noloa, kun koiraa ulkoiluttavat ihmiset eivät välitä liikennesäännöistä, vaan menevät sitä puolta, mitä koira itse haluaa mennä. Samat lait koskee myös heitä ! Pitäisi olla olemassa joku ulkonaliikkumiskortti, joka todistaa, että esim osaa liikennesäännöt yms. Jolla sitä ei ole, ei saa liikkua ollenkaan ulkona muuten, kuin omalla parvekkeellaan tai postia hakemassa. Tai omalla kuistillaan, muttei muualla. Sitä voisivat hakea kaikki kävelevät, myös pyörätuolissa olevat ja kepeillä kävelevät ja myös rollaattorilla kulkevat. Ihan kaikki.

Pieni juttu, mutta ärsyttävä. Huonot käytöstavat syynä. Mutta nykyään kävelen oikeaa puolta ja suoraan päin vaan.

Välillä kyllä osa päivittelee asiaa- kun vika siis heissä.

Ilmeisimmin kotona ei opeteta enää tuotakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerron tyhjentävästi, mistä tämä ongelma johtuu. Osa kansalaisista ovat niin lukittautunut tuohon oikeanpuolimmaisen reunan sääntöönsä, että ottavat henkilökohtauksena loukkauksena sen, jos joku radikaali uskaltaa kävellä ”väärää” reunaa. Siinä sitten oikeanpuoli-nipottajan verenpaine nousee, kävelytahti tiivistyy ja suu mutisee: minä en ainakaan väistä! Oikein marssitaan päin itsesuggestoidun ”oikeuden” vallassa. Vastaantulija ei koe tekevänsä mitään väärää, ja alkaa ihmetellä, miksi häntä lähestytään niin hurjana. Hän joko väistää, tai hän päättää puolustaa onaa koskemattomuuttaan tuota uhkaavana lähestyvältä hyökkäystankilta - eikä väistä. Tästäkös nipottaja raivostuu itkun partaalle, ja joko luhistuu ja väistää tai jatkaa matkaansa entistä hurjemmin. Pam, yhteentörmäys. Ja vika oli loppujen lopuksi oikeanpuolimmaisen jäykässä ajattelumallissa. Jos hän olisi tullut tilanteeseen normaalisti, olisivat molemmat antaneet huomaamattoman kohteliaasti toisilleen tilaa, eikä asia olisi jäänyt vaivaamaan ketään.

Tässä tyyppiesimerkki minä-itse-ajattelusta. Muissa aina vika, ei itsessä. Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne. Jos ei osaa käytöstapoja, niin ei.