Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ei väistä kävellessä? Kävelevät vaikka päin, mutta eivät väistä.
Kevyen liikenteen jalankulkijoille tarkoitettu "puolikas" täyttyy koko leveydeltä, jos kolmihenkinen perhe kävelee vierekkäin. Niin usein olen nähnyt, että he eivät väistä, tulevat koko rintamalla väistämättä. Muutenkin on paljon ihmisiä, jotka kävelevät päin, eivätkä väistä? Miksi minä olen aina se, joka joutuu väistämään?
Testasin ja päätin olla väistämättä ketään. Kilometrin matkalla 4 ihmistä käveli minua päin. Itse en katsonut ihmisiä, kävelin suoraan ja nämä 4 kävelivät päin, jolloin keikat osui 1/3 vastakkain ohitustilanteessa.
Jos minä en väistä, miksei toinenkaan väistä? Miksi minun pitää olla aina se, joka väistää?
Miten kadulla kulkemisestakin on tullut ihmisten välistä valtataistelua?
Kommentit (1352)
Eniten ärsyttää suksijat. Itse mielelläni lenkkeilisin metsässä, mutta koko alue on otettu hiihtäjien käyttöön. No ratkaisin asian sillä, että lenkkeilen metsässä lumihangessa, jossa ei ole latuja. Jotta tuolta pääsee pois on pakko muutama sata metriä kävellä ladun myötäisesti, koska muita reittejä pois ei ole. No eikös noilla kolmella kerralla joka ikisellä joku alkanyt raivoamaan, vaikka en ollut kenekään tiellä ja käytännössä ladun reunassa olevassa hangessa. Erään kerran jouduin hangessa kulkiessani myös väistämään suksijaa, joka itse oli tullut hiihtämään sinne ainoaan paikkaa jossa niitä latuja ei ollut. Tyyppi suksi hymy naamalla kun itse jouduin pomppaamaan koirani kanssa uppolumeen. Ois tehnyt mieli huutaa perään, mutta mulla on käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri viisaus hänen suustaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat omituisuudet saa kokea kaupassa käydessäänkin. Olet hyllyn edessä katselemassa tuotteita, kärry siinä jossain vieressä. Tilaa ympärilläsi reilusti. Jos jätät yhtään "liian ison välin" itsesi ja hyllyn väliin, änkeää siitä aina ohikulkija. Takanasi on koko käytävä auki, mutta siitä pienestä välistä on ikäänkuin oikaistava, kun kulman takaa tulee. Samalla tietenkin tönien, ilman anteeksipyyntöä. Oikaisee noin pari metriä, kuin jos menisi selän takaa.
Klassikkohan on laittaa ostoskärry poikittain väylälle, ja tuttavan kanssa jutellessa vieläpä kahdet kärryt, jotta kukaan ei pääse ohi. Kun pyydät kohteliaasti tilaa, voidaan vielä väistää, mutta aina kuuluu perästä "Mihin tuollakin oli noin jumalaton kiire"?
Kasvattaa vähän luonnetta ottaa tuollaista korviinsa. Voi vain nöyrtyä miettimään että nii-i. Ei siinä oikeastaan ollutkaan kiire ja olisi voinut jäädä rupattelemaan pitkäksi aikaa niitä ja näitä.
Ei meillä ihmisillä aina ole niin kiire oikeasti. Ehkä Jumala kertoi sinulle hänen välityksellään totuuden.
Nyt on aika muuttua paremmaksi ja tehdä muutos elämässä.
Jatka sinä vaan kaikessa rauhassa noita jorinoitasi siellä Niuvanniemessä. Ja taisi muuten Jumala jossain ilmaista, että "Kohtele muita samoin, kuin toivoisit itseäsikin kohdeltavan", mikä mielestäni tarkoittaa ainakin kohteliaisuutta ja käytöstapoja yleensäkin. Mukavaa päivää! :)
¤liekki¤RoadRake¤liekki¤ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et kuule meitä määrää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
''sinun tulee rauhoittua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaksi ihmistä tai useampi kulkee lössissä sivistyneesti keskustellen ja naureskellen ylevään ääneen, niin pitääkö heidän keskeyttää sosialisointi sen yhden vuoksi, ettei hän pahoita ajatuksiaan?
Joku päräyttää maastopyörällä välistä jne. Oletteko ihan terveitä.
Miksi kahden keskustelevan ihmisen pitäisi jakaantua kesken matkan, että vastaantuleva pääsisi ohi väistämättä?
Siksi, että autotie ei ole jalankulkijan väylä. Sinne ei voi väistää. Jos pitää lössinä muiden tiellä kulkuväylillä turista, niin paukkaa itse sinne autojen joukkoon tai pusikoihin mölisemään. Pyöräilijänkin on pakko ajaa just sitä pyörätietä pitkin, muualta harvoin pääsee menemään. Oletko ihan terve?
Mutta eihän tuo ole hyvien tapojen mukaista käytöstä. Ei sinulla voi olla noin kova kiire että asiasta pitää aloittaa sotatilanne.
Minä en pelkää jatkossakaan keskustelua kävellessä. Mielestäni kävellessä keskustelu on miellyttävää ja hyvien tapojen mukaista. Ensisijaisesti sinun pitäisi rauhoittua tuollaisissa tilanteissa.
Aina kun verenpaineesi meinaa kohota ja ajattelet muista pahaa, niin mieti että sinun verenpaineesi on paha ja rauhoitu välittömästi.
Lasket vaikka kymmeneen ja sitten voit väistää ihmiset jotka ovat kävelyllä ja keskustelevat.
Ei se oikeuta sinua satuttamaan itseäsi. Rauhoitut vain.
Selitä mitä selität, sinä väistät. Menet kiltisti jonoon niiden kaltaistesi idioottien kanssa..
Eee ei, ehei e e ei ei onnistu. Sinä et meitä uhkaile tai nimittele. Se joka ensiksi nimittelee on itse.
Jonoon ei mennä vaikka tulisit lyömään. Ystäväni kuvaa tapahtuman todisteeksi viranomaisille.
Meillä on oikeus keskustella kävellessämme. Sinun tulee rau-hoit-tu-a. Rauhoitu!
Onneksi nykyään on kamerat joilla saa raivohullun käytöksen todistusaineistoksi ja sitten soittaa paikalle viranomaiset rauhoittamaan, jos ihmiset ei saa kävellä rauhassa ja keskustella. Mikään väistämisvelvollisuus ei meillä ole. Voimme pysähtyä hetkeksi että voit kiertää meidät, kun keskustelemme. On epäkohtelista tunkea kahden ihmisen näkymättömän keskustelukuplan väliin.
Vihdoinkin teillä siellä Niuvanniemessä on tehty asialle jotain. Laitoksen johtaja kertoikin, että avohoidokkien kanssa on ollut suuria vaikeuksia. Ulkoilun rajoittamiseen ei olla kuitenkaan lähdetty, koska aiheuttaa levottomuutta ja aggressioita.
Mieleltään sairaatkin ovat vain ihmisiä. Näin kuului kuuluisan laulunkin sanat.
Otetaan erilaisuus huomioon liikenteessä. Eks je?
Ei syrjitä ihmisiä sairauden takia ja etenkään lietsota ihmisryhmää kohtaan vihaa.
Sinulla ei ole mitään muuta, kuin yrittää lietsoa palstaraivoa, mikä ei nyt oikein ota tulta alleen :D
Vierailija kirjoitti:
Koska patriarkaatti.
Saattaa kuulostaa urpolta, mutta tämä on totta. Miehet eivät väistä, eivät vaikka tulisit vastaan lastenrattaiden kanssa.
Olen myös huomannut, että pyöräilevillä vanhemmilla ihmisillä on jokin ongelma muiden tienkäyttäjien kanssa. Kävelen aina oikeassa reunassa, mutta en ojassa tai tien ulkopuolella. Takaa tulee noin 60-vuotias mies ja soittaa kelloa, mikä on ilmeisesti vanhempien ihmisten tapa ilmoittaa, että "Hei, olen liikkeellä pyörällä, ota minut huomioon oman turvallisuutesi vuoksi!". Katson olan yli ja vasemmalle, tiestä noin 2/3 on vapaana joten en tee mitään, vaan jatkan kävelyä normaalisti. Kohdallani pappa vetää lukkojarrutuksen pyörällään, ollen ehkä 1½ metriä minusta vasemmalla. En reagoi tähän mitenkään. Lopulta hän närkästyneesti huutaa "Voisit vähän väistää!". Vastasin papalle "Mene nukkumaan!". Pappa ei vastannut mitään vaan kaahasi paikalta pois, eikä reagoinut mitenkään kahteen vastaan tulevaan vierekkäin kävelevään koiranulkoiluttajaan, jotka sentään veivät jopa puolet tien leveydestä.
Toisella kertaa kävelin kaverin kanssa jalkakäytävällä, jonka vieressä vasemmalla laidalla menee pyörätie. Kävelin kävelytien vasemmassa laidassa pyörätien viivan läheisyydessä. Takaa tulee vanhempi rouva ja soittaa taas jostain syystä kelloa, vaikka koko pyöräkaista on vapaana eikä ketään tule vastaan. Ajattelin hänen vain varoittavan, että "Täältä sitä tullaan, aivojeni kalkkeutumisen vuoksi reaktioaikani on tavanomaista hitaampi, joten ethän astu pyörätien puolelle!". Vilkaisen olan yli ja hän oli ainut tulija, enkä kävellyt pyörätiellä. Kohdallani mummo hidastaa ja huudahtaa ärsyttävällä äänensävyllä "Kiitos kun väistit!". Vastasin kuuluvasti "Ole hyvä!", johon hän närkästyneesti tuhahtaa, ohittaa meidät ja rupeaa ajamaan jalkakäytävällä.
Näitä tilanteita on muitakin. Luulen, että kyse on habituksesta ja iästä. Vanhemmat ihmiset vaativat jotain erityishuomiota missä ikinä liikkuvatkin, ovathan he tehneet jotain yhdentevää paskaduunia 40+, vuotta aloittaen käpyjen keräämisestä ja siten saavuttaneet ahkeran ja kunnioitettavan ihmisen aseman. Sitten voi tökkiä muita ostoskärryillään, ohittaa kassajonossa muka huomaamatta ja jättää iltapäivälehden tai kassiin sujautetun paistopistepatongin maksamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaksi ihmistä tai useampi kulkee lössissä sivistyneesti keskustellen ja naureskellen ylevään ääneen, niin pitääkö heidän keskeyttää sosialisointi sen yhden vuoksi, ettei hän pahoita ajatuksiaan?
Joku päräyttää maastopyörällä välistä jne. Oletteko ihan terveitä.
Miksi kahden keskustelevan ihmisen pitäisi jakaantua kesken matkan, että vastaantuleva pääsisi ohi väistämättä?
Sinulla ilmeisesti aivotoiminta lakkaa ympäristön havainnoinnin suhteen silloin, kun pitää sen kaverin kanssa lörpötellä. Valitettavan useilla ihmisillä tapahtuu tämä taantuminen ”silmät ei näe, korvat ei kuule” mitä ympärillä tapahtuu, kun ei pysty keskittymään kuin siihen juttukaveriin. Tuolla mentaliteetillasi onnettomuus on lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut, että pyöräilevillä vanhemmilla ihmisillä on jokin ongelma muiden tienkäyttäjien kanssa. Kävelen aina oikeassa reunassa, mutta en ojassa tai tien ulkopuolella. Takaa tulee noin 60-vuotias mies ja soittaa kelloa, mikä on ilmeisesti vanhempien ihmisten tapa ilmoittaa, että "Hei, olen liikkeellä pyörällä, ota minut huomioon oman turvallisuutesi vuoksi!". Katson olan yli ja vasemmalle, tiestä noin 2/3 on vapaana joten en tee mitään, vaan jatkan kävelyä normaalisti. Kohdallani pappa vetää lukkojarrutuksen pyörällään, ollen ehkä 1½ metriä minusta vasemmalla. En reagoi tähän mitenkään. Lopulta hän närkästyneesti huutaa "Voisit vähän väistää!". Vastasin papalle "Mene nukkumaan!". Pappa ei vastannut mitään vaan kaahasi paikalta pois, eikä reagoinut mitenkään kahteen vastaan tulevaan vierekkäin kävelevään koiranulkoiluttajaan, jotka sentään veivät jopa puolet tien leveydestä.
Toisella kertaa kävelin kaverin kanssa jalkakäytävällä, jonka vieressä vasemmalla laidalla menee pyörätie. Kävelin kävelytien vasemmassa laidassa pyörätien viivan läheisyydessä. Takaa tulee vanhempi rouva ja soittaa taas jostain syystä kelloa, vaikka koko pyöräkaista on vapaana eikä ketään tule vastaan. Ajattelin hänen vain varoittavan, että "Täältä sitä tullaan, aivojeni kalkkeutumisen vuoksi reaktioaikani on tavanomaista hitaampi, joten ethän astu pyörätien puolelle!". Vilkaisen olan yli ja hän oli ainut tulija, enkä kävellyt pyörätiellä. Kohdallani mummo hidastaa ja huudahtaa ärsyttävällä äänensävyllä "Kiitos kun väistit!". Vastasin kuuluvasti "Ole hyvä!", johon hän närkästyneesti tuhahtaa, ohittaa meidät ja rupeaa ajamaan jalkakäytävällä.
Näitä tilanteita on muitakin. Luulen, että kyse on habituksesta ja iästä. Vanhemmat ihmiset vaativat jotain erityishuomiota missä ikinä liikkuvatkin, ovathan he tehneet jotain yhdentevää paskaduunia 40+, vuotta aloittaen käpyjen keräämisestä ja siten saavuttaneet ahkeran ja kunnioitettavan ihmisen aseman. Sitten voi tökkiä muita ostoskärryillään, ohittaa kassajonossa muka huomaamatta ja jättää iltapäivälehden tai kassiin sujautetun paistopistepatongin maksamatta.
Suurelta osin totta, mutta vain osittain. Ikävää yleistämistä. Onneksi on myös meitä, jotka ajattelemme, että nuorissa on tulevaisuus. Enkä itse koe itseäni miksikään jumalaksi, vaikka olenkin töitä paiskinut. Nykyään eletään yhä enemmän sossun avulla, ennen tehtiin töitä. Elämäntapatyöttömiä on liikaa.
Silti oma kokemukseni on usein ollut juuri tuo "Sieltä sitä tullaan ja aletaan huudella ja mussuttaa kalkkeutunein aivoin", vaikka kohteliaasti pyytäisit tietä, kun saatat vaikka horjahtaa tms.
Myymälävarkaita on myös kaiken ikäisissä. Samoin itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lenkkeilijänä ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka kävelevät väärää puolta tietä ja ovat kuin suuriakin kuninkaita, eivät väistä ja väärällä puolella. Jos metsäpolulla valtaosa menee sulassa sovussa oikeaa laitaa niin aina tulee vastaan ne vanhemmat naiset ja miehet (kyllä, lähes aina 50 +) jotka väkisin vetävät vastavirtaan. Ja hehän eivät väistä.
Minulla taas kokemuksia 15-30 vuotiaista, jotka eivät kyllä vahingossakaan ensimmäisenä tee elettä antaakseen tilaa kapeilla, lumisilla väylillä, aina saa vanhana ihmisenä itse harppoa hankeen, että nämä huonojalkaiset nuoret saavat pälpättää kännykkäänsä rauhassa ilman keskeytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaksi ihmistä tai useampi kulkee lössissä sivistyneesti keskustellen ja naureskellen ylevään ääneen, niin pitääkö heidän keskeyttää sosialisointi sen yhden vuoksi, ettei hän pahoita ajatuksiaan?
Joku päräyttää maastopyörällä välistä jne. Oletteko ihan terveitä.
Miksi kahden keskustelevan ihmisen pitäisi jakaantua kesken matkan, että vastaantuleva pääsisi ohi väistämättä?
Sinulla ilmeisesti aivotoiminta lakkaa ympäristön havainnoinnin suhteen silloin, kun pitää sen kaverin kanssa lörpötellä. Valitettavan useilla ihmisillä tapahtuu tämä taantuminen ”silmät ei näe, korvat ei kuule” mitä ympärillä tapahtuu, kun ei pysty keskittymään kuin siihen juttukaveriin. Tuolla mentaliteetillasi onnettomuus on lähellä.
Eiköhän tuollaisen aivotoiminta pyöri pysyvästi siellä oman navan ympärillä? Mitä sitä ympäristöä havainnoimaan, kun syy kaikkeen ikävään on aina muissa ihmisissä? Kun minä, niin en väistä, kun minä.
Joskus tulee vastaan joku, joka sanookin sitten sen viimeisen sanan......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut täysin saman! Itse olen todella pienikokoinen, mutta mieheni sen sijaan pitkä ja suurikokoinen, mutta silti me olemme poikkeuksetta ne, jotka väistävät. Jos lenkkipolulla vastaamme tulee 2 ihmistä, olisi mielestäni kohteliasta, että molemmat parivaljakot siirtyisivät jonoon, eikä niin, että aina pelkästään toinen (= me) siirtyy. Tämä siis myös silloin, vaikka tilaa olisi toiselle kävellä rinnakkain, sillä se olisi toiset huomioon ottavaa. Viimeksi eilen kaksi naista käveli vastaan niin, että jouduimme jonoon menon lisäksi viime hetkellä väistämään autotielle, sillä nämä eivät tehneet elettäkään meidän väistämiseksi. Myös kapeilla metsäpoluilla olen lähes aina se (ja ainoa), joka väistää. Itse väistäminenkään ei niin harmittaisi, jos vastaantulija hymyllään tai kiitoksellaan huomioisi sen, että annan tälle tilaa, mutta tällaista tapahtuu todella harvoin.
Väistämättömien ihmisten lisäksi ärsyttää ne, jotka seisoskelevat keskellä tietä syystä tai toisesta (esim. venytellessä, rupatellessa, tai antaessa koiran haistellessa piennarta tmv.), ja kun lähdet ohittamaan heitä, lähtevät he välittömästi kävelemään rinnallasi, niin, että joudut itse kävelemään vastaantulijoiden kaistalla. Tilanne on kaikille kiusallinen, joten miksi ei voida odottaa, että ohittaja pääsee ohi, ja lähteä sitten vasta itse liikkeelle? :D Jotenkin ajattelisi, että ihmisillä olisi joku sisäänrakennettu kiusallisuusmittari, joka estäisi tällaisen.
Niin totta!!!!! Etenkin viimeinen kappale! Aina sama juttu.
Jos olet vaikka kotipihallasi menossa ostoksiesi kanssa kotiin, ja oven edessä on pari rouvaa jutustelemassa, päättävät he välittömästi lähteä perääsi ja samaan hissiinkin, vaikka joutuu ahtautumaan tosi tiiviisti, kun kaikilla isot kassit. Kun se kestäis sen minuutin, niin edellinen ois jo jaloista pois. Mutta ei käy. Eivätkä ole edes mitään kavereita, vaan ihan nobodyt, joten pelkkää kiusantekoa.
Samoin, jos olet autollasi lähdössä pihaltasi parkista, täytyy viereisen auton omistajan sännätä samaan aikaan peruuttamaan, vaikka oli sekunti aiemmin takaluukku auki ja teki lähtöä hissukseen. Taas se pieni hetki, mutta ei käy...
Ja tosiaankin, kadulla seisoskelevat lähtevät ihan sun eteen koiransa tai lastenvaunujensa kanssa, vaikka ois kaikille kätevämpää, että se hitaampi jäis perään kulkemaan. ;D Ja yleensä kun on siinä rinnalla pitänyt kiitää, ettei toinen pääse ohi, jäädään sitten kuitenkin sen koiran kans nuuskimaan taaemmas. Mikä tarkoitus tällä oikein on?
Suojateillä väistäminen on jo mennyt ihan tolkuttomaksi. Mä kierrän nykyään aina todella kaukaa suojatien vierestä kadun yli, mutta ei sekään auta, kun täytyy vaan tulla päin!! Ja olen jo vuosia tehnyt tuon, että jäänyt syrjään seisomaan, mutta silti vaan törmätään, kuin tahallaan!
Erään kerran talutin koiraa puiston kävelytiellä, sivusta tuli vanha nainen koiransa kanssa ja lähti perään samaan suuntaan. Ei siinä mitään, mutta ilmeisesti hänen oli ihan pakko kiiruhtaa ja lähteä kulkemaan ”perseessä kiinni”. Aikani kestin, mutta sitten jättäydyin hänen jälkeensä ja lähdin kulkemaan hänen perässään, tosin jätin enemmän väliä. Naisen koirahan ei kulkenut sitten mihinkään ja nainen alkoi kailottamaan, että ”ei tämä näin onnistu”.
Siis mikä ei onnistunut? Sepä se, ei kestänyt muilta samaa toimintatapaa, ei älynnyt vieläkään mikä pointti oli eikä oppinut mitään omasta käyttäytymisestä.
Onneksi tunnen kaupungin nurkat todella hyvin ja yleensä valitsen reittejä, joissa on mahdollisuuksia nopeaan suunnanvaihdokseen, kun näitä jästipäitä on liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kova lenkkeilemään. Kerran vastaan tuli joku nuori nainen joka otti takkinsa alta pillin suuhunsa kun lähestyi. 3 kertaa on myös tempaistu kännykkä äkkiä korvalle ja joku kääntyi kerran kannoillaan. Ehkä pitäisi satsata niihin neonkeltaisiin juoksuvaateisiin ja ostaa lippis jossa lukee että Juoksija? Ammatiltani ole ylempi toimihenkilö ja ulkoisesti ihan siistin näköinen, enkä tietenkään käyttäydy mitenkään uhkaavasti.
Mitä ihmettelemistä siinä on. Ennen Suomessa oli kulttuuriin kuuluvana toisten huomioiminen. Pikku hiljaa se on jäänyt pois, liittyen syihin, joita ei saa sanoa ääneen eikä kirjoittaa mihinkään.
Mutta näin se vain on. Ihmiset eivät enää hekään halua olla kohteliaita, koska tavat ovat muuttuneet.
Miksi minäkään, koska nuokaan eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaksi ihmistä tai useampi kulkee lössissä sivistyneesti keskustellen ja naureskellen ylevään ääneen, niin pitääkö heidän keskeyttää sosialisointi sen yhden vuoksi, ettei hän pahoita ajatuksiaan?
Joku päräyttää maastopyörällä välistä jne. Oletteko ihan terveitä.
Miksi kahden keskustelevan ihmisen pitäisi jakaantua kesken matkan, että vastaantuleva pääsisi ohi väistämättä?
Sinulla ilmeisesti aivotoiminta lakkaa ympäristön havainnoinnin suhteen silloin, kun pitää sen kaverin kanssa lörpötellä. Valitettavan useilla ihmisillä tapahtuu tämä taantuminen ”silmät ei näe, korvat ei kuule” mitä ympärillä tapahtuu, kun ei pysty keskittymään kuin siihen juttukaveriin. Tuolla mentaliteetillasi onnettomuus on lähellä.
Kyllä. Minä olen lievästi kehitysvammainen ja minulla on oikeus liikkua ilman että siitä aletaan uhkailemaan ja haukkumaan. Ei minulla muutenkaan aivotoiminta ole niin vikkelää kuin muilla on.
En ehkä ole terävin kynä kynäkotelossa, mutta minäkin olen vain kynä ja ansaitsen vapauden liikkua siinä missä muutkin.
Saatte vapaasti kiusata ja haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettelemistä siinä on. Ennen Suomessa oli kulttuuriin kuuluvana toisten huomioiminen. Pikku hiljaa se on jäänyt pois, liittyen syihin, joita ei saa sanoa ääneen eikä kirjoittaa mihinkään.
Mutta näin se vain on. Ihmiset eivät enää hekään halua olla kohteliaita, koska tavat ovat muuttuneet.
Miksi minäkään, koska nuokaan eivät.
Oikeiston nousu 90-luvulla toi yksilönvapaudet ja kyynärpäätaktiikan.
Jos ajattelee aina muiden etua, niin se on itseltä pois.
Pikkuhiljaa kun on edetty kohti lännen tapoja ja opittu englannin kielen kautta myös kultuuria, niin vasemmistolainen kollektiivisuus ja muiden huomiointi on kääntynyt laskuun.
Lopputuloksen näkee nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut täysin saman! Itse olen todella pienikokoinen, mutta mieheni sen sijaan pitkä ja suurikokoinen, mutta silti me olemme poikkeuksetta ne, jotka väistävät. Jos lenkkipolulla vastaamme tulee 2 ihmistä, olisi mielestäni kohteliasta, että molemmat parivaljakot siirtyisivät jonoon, eikä niin, että aina pelkästään toinen (= me) siirtyy. Tämä siis myös silloin, vaikka tilaa olisi toiselle kävellä rinnakkain, sillä se olisi toiset huomioon ottavaa. Viimeksi eilen kaksi naista käveli vastaan niin, että jouduimme jonoon menon lisäksi viime hetkellä väistämään autotielle, sillä nämä eivät tehneet elettäkään meidän väistämiseksi. Myös kapeilla metsäpoluilla olen lähes aina se (ja ainoa), joka väistää. Itse väistäminenkään ei niin harmittaisi, jos vastaantulija hymyllään tai kiitoksellaan huomioisi sen, että annan tälle tilaa, mutta tällaista tapahtuu todella harvoin.
Väistämättömien ihmisten lisäksi ärsyttää ne, jotka seisoskelevat keskellä tietä syystä tai toisesta (esim. venytellessä, rupatellessa, tai antaessa koiran haistellessa piennarta tmv.), ja kun lähdet ohittamaan heitä, lähtevät he välittömästi kävelemään rinnallasi, niin, että joudut itse kävelemään vastaantulijoiden kaistalla. Tilanne on kaikille kiusallinen, joten miksi ei voida odottaa, että ohittaja pääsee ohi, ja lähteä sitten vasta itse liikkeelle? :D Jotenkin ajattelisi, että ihmisillä olisi joku sisäänrakennettu kiusallisuusmittari, joka estäisi tällaisen.
Niin totta!!!!! Etenkin viimeinen kappale! Aina sama juttu.
Jos olet vaikka kotipihallasi menossa ostoksiesi kanssa kotiin, ja oven edessä on pari rouvaa jutustelemassa, päättävät he välittömästi lähteä perääsi ja samaan hissiinkin, vaikka joutuu ahtautumaan tosi tiiviisti, kun kaikilla isot kassit. Kun se kestäis sen minuutin, niin edellinen ois jo jaloista pois. Mutta ei käy. Eivätkä ole edes mitään kavereita, vaan ihan nobodyt, joten pelkkää kiusantekoa.
Samoin, jos olet autollasi lähdössä pihaltasi parkista, täytyy viereisen auton omistajan sännätä samaan aikaan peruuttamaan, vaikka oli sekunti aiemmin takaluukku auki ja teki lähtöä hissukseen. Taas se pieni hetki, mutta ei käy...
Ja tosiaankin, kadulla seisoskelevat lähtevät ihan sun eteen koiransa tai lastenvaunujensa kanssa, vaikka ois kaikille kätevämpää, että se hitaampi jäis perään kulkemaan. ;D Ja yleensä kun on siinä rinnalla pitänyt kiitää, ettei toinen pääse ohi, jäädään sitten kuitenkin sen koiran kans nuuskimaan taaemmas. Mikä tarkoitus tällä oikein on?
Suojateillä väistäminen on jo mennyt ihan tolkuttomaksi. Mä kierrän nykyään aina todella kaukaa suojatien vierestä kadun yli, mutta ei sekään auta, kun täytyy vaan tulla päin!! Ja olen jo vuosia tehnyt tuon, että jäänyt syrjään seisomaan, mutta silti vaan törmätään, kuin tahallaan!
Erään kerran talutin koiraa puiston kävelytiellä, sivusta tuli vanha nainen koiransa kanssa ja lähti perään samaan suuntaan. Ei siinä mitään, mutta ilmeisesti hänen oli ihan pakko kiiruhtaa ja lähteä kulkemaan ”perseessä kiinni”. Aikani kestin, mutta sitten jättäydyin hänen jälkeensä ja lähdin kulkemaan hänen perässään, tosin jätin enemmän väliä. Naisen koirahan ei kulkenut sitten mihinkään ja nainen alkoi kailottamaan, että ”ei tämä näin onnistu”.
Siis mikä ei onnistunut? Sepä se, ei kestänyt muilta samaa toimintatapaa, ei älynnyt vieläkään mikä pointti oli eikä oppinut mitään omasta käyttäytymisestä.
Onneksi tunnen kaupungin nurkat todella hyvin ja yleensä valitsen reittejä, joissa on mahdollisuuksia nopeaan suunnanvaihdokseen, kun näitä jästipäitä on liikkeellä.
Tutulta kuulostaa tämäkin :) "Eihän tämä nyt näin onnistu" :D Juu, muissa kulkijoissahan se vika taas on, silloinkin, kun itsellä koiran kasvatusopit hukassa ja koira dominoi. Jos koira puraisee vastaantulijaa, ( joka ei siis ole provosoinut mitenkään ) on syy tietenkin siinä, että kulkija omaa tyhmyyttään on sattunut samalle kadulle MINUN koirani kanssa samaan aikaan.
Entinen naapurini, jonka koira teki ihan mitä itse halusi, kysyi minulta kerran, että voisinko kenties kävellä jotain toista reittiä, kun hänen on vaikeaa hallita omaansa? Se hyökkäili kaikkia muita koiria kohtaan, meidän koira oli ainoa joka sai sen lopettamaan, vaikka ei muuta kuin ärähti kunnolla. Ei kai miehen itsetunto kestänyt moista. Ymmärrän jos ois pyytänyt kulkemaan kauempana, mutta että ois varmaan pitänyt muuttaa poiskin vielä.
Joskus syy näyttää olevan kulttuurillis-uskonnollinen. - Kerran vuosia sitten näin kuinka
neljä tummaa, ilmeisesti itä-afrikkalaista miestä käveli rinnan jalkakäytävällä. Vastaan tuli nuori nainen,
joka joutui väistämään ajoradan puolelle...
Tampereen ja Kangasalan rajalla liikkuu keski-ikäinen mies, joka kävelee vaikka päin ja aina vasenta laitaa. Joskus sillä on muijansakin mukana eikä heille riitä mikään tien leveys. Joskus ihmetyttää mikä ongelma tällaisen käytöksen takana on.
Kulttuuriperintöön kuuluu, että heikompi väistää. Ja elättää vahvemman. Se rikastaa kulttuuriamme.
Mieleltään sairaatkin ovat vain ihmisiä. Näin kuului kuuluisan laulunkin sanat.
Otetaan erilaisuus huomioon liikenteessä. Eks je?
Ei syrjitä ihmisiä sairauden takia ja etenkään lietsota ihmisryhmää kohtaan vihaa.