Lue keskustelun säännöt.
"Kun oma lapsi lyö" - dokkari
Kurinpalautus
05.02.2021 |
Mitä ajatuksia herätti? Kehitysvamma ja autismityötä itsekin tehneenä ja nyt etäisyyttä siihen saaneena en voi kuin ihmetellä, miten näiden arvaamattomien ihmisten annetaan liikkua vapaana kaduilla ja ihmisten parissa. Eivät joudu vastuuseen mistään ja turvatoimet monissa asumispalveluissa olemattomat. Sen sijaan jaksetaan puhua itsemääräämisoikeuksista. Miksi Suomessa hyysätään muille vaaraksi olevia ihmisiä?!
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Lastenpsykiatrille mars. Kuulostaa autistisen lapsen meltdownilta, kuten tuo aikaisempi väkivaltainen nuori. Lapsi uskaltaa purkaa pahan olonsa teihin, koska olette kaikista läheisimpiä. Vaikka se on tietysti väärin.
Kuule, ollaan käyty. Lapsi on siellä juttelevainen, herttainen, leikkii hienosti, on taitava kaikessa, mitä psykiatri keksii tehdä ja ehdottaa. Vastaus huoliimme on, että normaalia vilkkaampi, mutta sosiaalinen ja reipas ja fiksu lapsi. Että huolehdimme turhaan ja lapset on lapsia ja joskus tunteet lyö yli jne.
Sitten kotona käydään joka päivä järjettömiä taisteluja esim vaatteiden pukemisesta.
Just, samanlaista kun vuosina 2001-02. Tottakai lievemmin autistiset, ja ei edes tarvi olla mikään autisti vaan vaikkapa adhd/add-tyttö, niin hän osaa kyllä mukautua ja esittää. Vitsit kun pistää vihaiseksi... Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa, varsinkaan tyttöjen nepsy-ongelmia ei tunnisteta.
- nrot 1, 3, 7
No mutta mikä tässä auttaa? Millä lapsen käytöksen saa muuttumaan? Saa pienistä asioista ihan järkyttäviä raivokohtauksia. Joku muki vaikka hänen muelestä väärässä paikassa....
Onko dysfasian mahdollisuus tutkittu? Minusta tuo kuulostaa dysfasian ja adhd yhdistelmältä, myös autismi mahdollinen. Tosi mikä vaan voi saada noita piirteitä esiin, jopa hyväksikäyttö. Pukeutumisessa dysfasiaan auttaa kuvasarja, jossa on piirrettynä lapsen vaatteet siinä järjestyksessä kuin ne pitää pukea. Lapsi voi osata puhua ja jopa lukea täysin normaalisti, mutta ei silti ymmärrä kunnolla, mitä hänelle puhutaan. t. ohis
Kyse ei ole siitä, että lapsi ei osaisi pukea. Hän ei vain halua. Vaatteet tuntuu inhottavalle, ei halua ulos, ei halua päiväkotiin, ei halua sitä tai tätä. Ulkona ollessa ei halua sisälle, jne.
Lapsi ymmärtää kyllä erinomaisen hyvin, mitä puhutaan. Liiankin hyvin välillä ymmärtää, mitä on kuullut, vaikka on luultu että esim nukkuu viereisessä huoneessa, kun aikuiset katsoo uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Tomi oli lyönyt myös tyttöystäväänsä ja veljeään ja etenkin tuo veljen lyöminen rasauttaa. Jos, aikuiset, haluatte reagoida lapsen väkivaltaisuuteen käsiä levittämällä ja tituleeraamalla hänet syyntakeettomaksi käyttäen tämän aivorakennetta tekosyynä, niin ottakaa ihan rauhassa pataan itse, mutta hyvänen aika suojelkaa sentään muita lapsianne. He eivät voi sille mitään, että perheessä asuu väkivaltainen henkilö ja heihin kyllä sattuu ne lyönnit, oli lyöjä vajaa, tai ei.
Ja toivottavasti Tomin naisystävä on nykyään ex.
5-vuotiaan äidille: kuulostaa TÄYSIN meidän tytölle vielä pari vuotta sitten. On niin tuttuja juttuja nuo maassa painimiset jne. Nyt hän on 8 vuotta ja on rauhoittunut ihan uskomattoman paljon, vaikka on vilkas ja energinen edelleenkin. Vaikea selittää, mutta ihan kuin häntä olisi turhauttanut hirveästi olla pikkulapsi, ja jotenkin isona lapsena oleminen sopii paremmin hänen persoonalleen...
En sano, ettei teidän kohdallanne voisi olla kysymys jostakin diagnostoitavasta asiasta, mutta saattaa olla myös, että kun pari vuotta kuluu, niin lapsi rauhoittuu itsekseen (ainakin sen verran, että pärjäätte).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Lastenpsykiatrille mars. Kuulostaa autistisen lapsen meltdownilta, kuten tuo aikaisempi väkivaltainen nuori. Lapsi uskaltaa purkaa pahan olonsa teihin, koska olette kaikista läheisimpiä. Vaikka se on tietysti väärin.
Kuule, ollaan käyty. Lapsi on siellä juttelevainen, herttainen, leikkii hienosti, on taitava kaikessa, mitä psykiatri keksii tehdä ja ehdottaa. Vastaus huoliimme on, että normaalia vilkkaampi, mutta sosiaalinen ja reipas ja fiksu lapsi. Että huolehdimme turhaan ja lapset on lapsia ja joskus tunteet lyö yli jne.
Sitten kotona käydään joka päivä järjettömiä taisteluja esim vaatteiden pukemisesta.
Just, samanlaista kun vuosina 2001-02. Tottakai lievemmin autistiset, ja ei edes tarvi olla mikään autisti vaan vaikkapa adhd/add-tyttö, niin hän osaa kyllä mukautua ja esittää. Vitsit kun pistää vihaiseksi... Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa, varsinkaan tyttöjen nepsy-ongelmia ei tunnisteta.
- nrot 1, 3, 7
No mutta mikä tässä auttaa? Millä lapsen käytöksen saa muuttumaan? Saa pienistä asioista ihan järkyttäviä raivokohtauksia. Joku muki vaikka hänen muelestä väärässä paikassa....
Tätä on yritetty täällä mukavammin jo sanoa, mutta et ole hoksannut.
Lapsesi käytös ei ole lähellekään normaalia. Normaalit lapset eivät karju, huuda ja hakkaa toistuvasti.
Ota yhteyttä ammattilaisiin, josko saisitte apua.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että kehitysvammainen on lapsen tasolla. Ei alle 15 vuotiaitakaan vankilaan laiteta tai tuomita. Hoitolaitos on oikea paikka ja niinhän lopussa sanotaan että sille aletaan etsiä uutta kotia.
Kehitysvammaisella on kuitenkin aikuisen itsemääräämisoikeus ja juuri tässä asiat tökkääkin. On aikuisen oikeudet, mutta pikkulapsen velvollisuudet ja ymmärrys ja sitten käy näin. Sitten vedetään retukorttia esille aina, kun se on retun itsensä mukavuuden kannalta otollisinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo Tomi oli lyönyt myös tyttöystäväänsä ja veljeään ja etenkin tuo veljen lyöminen rasauttaa. Jos, aikuiset, haluatte reagoida lapsen väkivaltaisuuteen käsiä levittämällä ja tituleeraamalla hänet syyntakeettomaksi käyttäen tämän aivorakennetta tekosyynä, niin ottakaa ihan rauhassa pataan itse, mutta hyvänen aika suojelkaa sentään muita lapsianne. He eivät voi sille mitään, että perheessä asuu väkivaltainen henkilö ja heihin kyllä sattuu ne lyönnit, oli lyöjä vajaa, tai ei.
Ja toivottavasti Tomin naisystävä on nykyään ex.
Tämä veljen tilanne on kaikkein inhottavin asia tuossa koko jutussa.
Kukaan lapsi ei ansaitse sitä, että paapottu v a m m a i n e n veli (tai sisko) uhkaa ja hakkaa kotona.
Tuollaisella ei myöskään ole mitään syytä olla "tyttöystäviä" uusina nyrkkeilysäkkeinä.
Tajuaahan jo eläinkin, kun sille on annettu liikaa valtaa asemaansa nähden ja käyttää sitä surutta hyväkseen, joten miten lähes kaikkia kotieläimiä fiksumpi kehitysvammainenkin ei tällaista tajuaisi? Tässä taitaa olla kyse juuri sellaisesta tapauksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Tomi oli lyönyt myös tyttöystäväänsä ja veljeään ja etenkin tuo veljen lyöminen rasauttaa. Jos, aikuiset, haluatte reagoida lapsen väkivaltaisuuteen käsiä levittämällä ja tituleeraamalla hänet syyntakeettomaksi käyttäen tämän aivorakennetta tekosyynä, niin ottakaa ihan rauhassa pataan itse, mutta hyvänen aika suojelkaa sentään muita lapsianne. He eivät voi sille mitään, että perheessä asuu väkivaltainen henkilö ja heihin kyllä sattuu ne lyönnit, oli lyöjä vajaa, tai ei.
Ja toivottavasti Tomin naisystävä on nykyään ex.
Tämä veljen tilanne on kaikkein inhottavin asia tuossa koko jutussa.
Kukaan lapsi ei ansaitse sitä, että paapottu v a m m a i n e n veli (tai sisko) uhkaa ja hakkaa kotona.
Tuollaisella ei myöskään ole mitään syytä olla "tyttöystäviä" uusina nyrkkeilysäkkeinä.
Jep. Väkivalta on aina väkivaltaa, oli sen aiheuttajan äo nolla, tai 200.
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Millainen on muuten ja millaiset kotiolot? Meillä olo turvatonta kotona ja olin poikkeuksellisen estynyt lapsi, joten tarhassa oleminen aiheutti aika paljon kuormaa. Sitten kun vielä muutettiin jossain vaiheessa kouluikäisenä niin pysyvyyden tunne ilmeisesti järkyttyi. Koulussa sain vaan kehuja, vaikka mua syrjittiin tosi pahasti niin tämä yhdistettynä kaikkeen johti käytöshäiriöihin ja väkivaltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että kehitysvammainen on lapsen tasolla. Ei alle 15 vuotiaitakaan vankilaan laiteta tai tuomita. Hoitolaitos on oikea paikka ja niinhän lopussa sanotaan että sille aletaan etsiä uutta kotia.
Kehitysvammaisella on kuitenkin aikuisen itsemääräämisoikeus ja juuri tässä asiat tökkääkin. On aikuisen oikeudet, mutta pikkulapsen velvollisuudet ja ymmärrys ja sitten käy näin. Sitten vedetään retukorttia esille aina, kun se on retun itsensä mukavuuden kannalta otollisinta
Juuri näin! Aikuisen koko ja ulkomuoto yhdistettynä lapsen ymmärrykseen aikuisten oikeuksilla, kuitenkin ilman vastuuseen joutumista, on paha ja järjetön yhdistelmä!! Miksi tämmöistä tuetaan Suomessa?! Miksi ihmiset, jotka eivät ole kehitykseltään ja ymmärrykseltään "normaaleja", saavat pelotella ja hallita omaisiaan, hoitohenkilökuntaa tai naapurustoaan? Ihan kokemuksesta voin kertoa, miten huonot turvasysteemit ja tilat monissa paikoissa on. Jopa kurkistusreiät huoneeseen on kielletty. Lukkojen takana saa pitää vain hetken jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Tomi oli lyönyt myös tyttöystäväänsä ja veljeään ja etenkin tuo veljen lyöminen rasauttaa. Jos, aikuiset, haluatte reagoida lapsen väkivaltaisuuteen käsiä levittämällä ja tituleeraamalla hänet syyntakeettomaksi käyttäen tämän aivorakennetta tekosyynä, niin ottakaa ihan rauhassa pataan itse, mutta hyvänen aika suojelkaa sentään muita lapsianne. He eivät voi sille mitään, että perheessä asuu väkivaltainen henkilö ja heihin kyllä sattuu ne lyönnit, oli lyöjä vajaa, tai ei.
Ja toivottavasti Tomin naisystävä on nykyään ex.
Tämä veljen tilanne on kaikkein inhottavin asia tuossa koko jutussa.
Kukaan lapsi ei ansaitse sitä, että paapottu v a m m a i n e n veli (tai sisko) uhkaa ja hakkaa kotona.
Tuollaisella ei myöskään ole mitään syytä olla "tyttöystäviä" uusina nyrkkeilysäkkeinä.
Onneksi veli näytti olevan myös pitkä, aikuinen mies, joten toivottavasti pystyy pitämään paremmin puolensa, kuin äiti. Järkyttävää kyllä ajatella mitä tuollainen pelossa eläminen ja itsensä varominen (ettei suututa toista) tekee pitkällä tähtäimellä terveydelle ja omalle persoonalle. Onkohan tässä käynyt jotenkin niin, että äiti paaponut pientä suloista lastaan ja katsellut toilailuja läpi sormien ymmärtämättä, että joku päivä lapsi onkin iso, aikuinen mies, jolloin touhu ei enää nauratakaan. Että kun vitsa tulisi vääntää lapsuudessa, niin sitä ei ole tehty ja nyt se on mahdotonta.
Näitä äitejä aina välillä näkee normiperheissäkin. Sallivat lapsilleen kaiken ja suorastaan hymyilevät lastensa ilkeille tempauksille, mitkä kohdistuvat muihin. Tuollainen salliminen on vain niin oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tein työtä vaativien ja aggressiivisten autistien parissa muutaman vuoden. Ihmettelen nyt jälkeenpäin, että sekoamatta jaksoin sitä hulluutta. Ne ihmiset hajottivat kaiken mitä käsiinsä saivat. Repivät hampaillaan huonekalujen verhoilut, liinavaatteet ja verhot. Heittivät hoitajia kaikella mitä käsiinsä saivat. Syy saattoi olla vaikka se, että hoitaja laittoi astiakaapin oven kiinni, vaikka autisti oli (sitä ääneen sanomatta) halunnut vielä nähdä lautasia. Näin ei saisi sanoa, mutta työstä jäi syvä ja elinikäinen inho ja pelko autisteja kohtaan, en voi sietää edes 'tavallisia' asseja.
Kurinpalautus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että kehitysvammainen on lapsen tasolla. Ei alle 15 vuotiaitakaan vankilaan laiteta tai tuomita. Hoitolaitos on oikea paikka ja niinhän lopussa sanotaan että sille aletaan etsiä uutta kotia.
Kehitysvammaisella on kuitenkin aikuisen itsemääräämisoikeus ja juuri tässä asiat tökkääkin. On aikuisen oikeudet, mutta pikkulapsen velvollisuudet ja ymmärrys ja sitten käy näin. Sitten vedetään retukorttia esille aina, kun se on retun itsensä mukavuuden kannalta otollisinta
Juuri näin! Aikuisen koko ja ulkomuoto yhdistettynä lapsen ymmärrykseen aikuisten oikeuksilla, kuitenkin ilman vastuuseen joutumista, on paha ja järjetön yhdistelmä!! Miksi tämmöistä tuetaan Suomessa?! Miksi ihmiset, jotka eivät ole kehitykseltään ja ymmärrykseltään "normaaleja", saavat pelotella ja hallita omaisiaan, hoitohenkilökuntaa tai naapurustoaan? Ihan kokemuksesta voin kertoa, miten huonot turvasysteemit ja tilat monissa paikoissa on. Jopa kurkistusreiät huoneeseen on kielletty. Lukkojen takana saa pitää vain hetken jne jne.
Suomessa on tapahtunut muutamakin autistin tekemä murha. Esim. joukkomurhaaja Eero Hiltunen on autisti. Pekka-Ericillä ja Matti Saarella oli autismikirjon piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä hoitajakolleega hakattiin sairaalakuntoon. Pomot lässytti, että olisit näyttänyt kuvilla, että älä lyö.
Kehvelillä on itsemääräämisoikeus hakata hoitajat
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tein työtä vaativien ja aggressiivisten autistien parissa muutaman vuoden. Ihmettelen nyt jälkeenpäin, että sekoamatta jaksoin sitä hulluutta. Ne ihmiset hajottivat kaiken mitä käsiinsä saivat. Repivät hampaillaan huonekalujen verhoilut, liinavaatteet ja verhot. Heittivät hoitajia kaikella mitä käsiinsä saivat. Syy saattoi olla vaikka se, että hoitaja laittoi astiakaapin oven kiinni, vaikka autisti oli (sitä ääneen sanomatta) halunnut vielä nähdä lautasia. Näin ei saisi sanoa, mutta työstä jäi syvä ja elinikäinen inho ja pelko autisteja kohtaan, en voi sietää edes 'tavallisia' asseja.
Kuulostaa osittain tutulta. Itseäni on lyöty, revitty hiuksista, potkittu, syljetty, yritetty tulla pyörätuolilla päälle ym. Työtä tehdessä noillekin vaan jotenkin sokeutu, oli pakko kehittää itselleen yliluonnollinen sietokyky ja työntää pelko muualle. Kerran eräs heilui terävän leipäveitsen kanssa heilutellen veistä ohjaajaansa kohti. Jotkut murisevat eläimellisesti ja kiljuvat. Hakkaavat itseään. Laittavat suuhun kaikkea mahdollista ja repivät vaatteisiinsa reikiä.
Nyt jälkikäteen, jotenkin tuosta selvinneenä, on tullut inho ja pelko. En kestä yhtäkään lähelle tulevaa autistia. Varmaan saisin paniikin jo asumisyksikön eteisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Ei siinä tarvitse muuta puhua kuin napakka, ei saa lyödä. Kädestä kiinni ja sillä selvä. Ei siinä puheet auta. Sitten kun on rauhallista, yhdessä vaikkapa piirrellään voi puhua mitä voi tehdä kun oikein suututtaa tai mitä sinä teet kun suututtaa. Kyllä 5v vielä painissa pienikin nainen voittaa.
Jos otan asian puheeksi, lapsi saa uudet raivarit. Koska ei halua totella.
Eikä muuten voita. Kokeilin kerran sitä rauhoittumispaikka ja vanhempi pitää sylissä, kunnes lapsi rauhoittuu-neuvoa. Painimme lattialla 45 min. Koko sen ajan lapsi karjui täyttä kurkkua , potki, vääntelehti itseään irti jne. Lopulta multa vaan loppui voimat. Lapsi ei rauhoittunut vaan pääsi karkuun. Ei halunnutbolla sylissä.
Molemmilla on yhä kurja muisto tuosta rauhoitteluyrityksestä.
Älä selitä, vaan yhden kerran sanot älä lyö.
Ja tuo kiinni pitäminen on kyllä ihan sairasta, ajattele omalla järjellä, jos sinua oikein v... taisi ja joku tulisi ja pitäisi kiinni väkisin, ihan sairas ajatuskin. Meillä riehuva 5v lähetettiin omaan huoneeseen, jälkeenpäin sitten kyseltiin mikä niin hermostutti, ei heti kun oli rauhoittunut vaan esim illalla ja jos kerran haluaa päättää keksikää mistä asioista voi itse päättää. Oma paras oivalluksen lapsen kasvatuksessa on, että vanhempien pitää myös kasvaa ja antaa lapselle pikku hiljaa valtaa omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Alapeukkujen sijaan voisi joku kertoa, mitä tässä tilanteessa tehdään? Mitä enemmän yritän sanoittaa ja puhua asiasta, sitä raivoisamnaksi lapsi käy.
Olen itse tosi rauhallinen ihminen. En ole ikinä lyönyt ketään. Lapsi on superaktiivinen, ollut vauvasta saakka. Hänen kanssaan on aina touhuttu paljon, koska energiaa on ollut pakko kanavoida jotenkin, muuten menee reuhomiseksi.
Päiväkodissa ja harrastuksissa on iloinen, mukava lapsi. Kotona saa silmittömiä raivareita. En ymmärrä, miksi.
Ehkä voisi kertoa, että harmittaminen tms on ok, koska kokee ehkä että kiellät myös lyönnin takana olevan tunteen. Ja lapsi ahdistuu kunntunne ei mene pois.
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä hoitajakolleega hakattiin sairaalakuntoon. Pomot lässytti, että olisit näyttänyt kuvilla, että älä lyö.
Kehvelillä on itsemääräämisoikeus hakata hoitajat
Joo, kuvathan ne toki tuollaiseen auttaa. Ja hyvinhän ne ehtii kaivaa esiin kesken tilanteen. Eihän koko ongelmaa olisi, jos se ratkaistaisiin kuvilla. Saiko kollegasi edes mitään hyvitystä tapahtuneesta? Tuo itsemääräämisoikeushöpötys on mennyt jo liian pitkälle! Ei kellään ole oikeutta pahoinpidellä toista vain siksi että on lapsen tasolla tai että saa omassa kodissaan tehdä mitä tykkää (kuten hakata niitä omaan kotiin tulevia hoitajia, joista kuuluu nykyään puhua "vierailijoina").
"Tuo Tomi oli lyönyt myös tyttöystäväänsä ja veljeään ja etenkin tuo veljen lyöminen rasauttaa. Jos, aikuiset, haluatte reagoida lapsen väkivaltaisuuteen käsiä levittämällä ja tituleeraamalla hänet syyntakeettomaksi käyttäen tämän aivorakennetta tekosyynä, niin ottakaa ihan rauhassa pataan itse, mutta hyvänen aika suojelkaa sentään muita lapsianne. He eivät voi sille mitään, että perheessä asuu väkivaltainen henkilö ja heihin kyllä sattuu ne lyönnit, oli lyöjä vajaa, tai ei.
Ja toivottavasti Tomin naisystävä on nykyään ex."
Dokumentista kävi ilmi että väkivalta on jatkunut vuosia.
Lyömisessä on aina riski että tapahtuu jotain peruuttamatonta, tämä huomioiden on ollut "hyvää" onnea mukana ettei mitään vakavaa ole sattunut sile joka kulloinkin kohteeksi joutuu.
Linkki Kun oma lapsi lyö -dokumenttiin tässä
Onko dysfasian mahdollisuus tutkittu? Minusta tuo kuulostaa dysfasian ja adhd yhdistelmältä, myös autismi mahdollinen. Tosi mikä vaan voi saada noita piirteitä esiin, jopa hyväksikäyttö. Pukeutumisessa dysfasiaan auttaa kuvasarja, jossa on piirrettynä lapsen vaatteet siinä järjestyksessä kuin ne pitää pukea. Lapsi voi osata puhua ja jopa lukea täysin normaalisti, mutta ei silti ymmärrä kunnolla, mitä hänelle puhutaan. t. ohis