Lue keskustelun säännöt.
"Kun oma lapsi lyö" - dokkari
Kurinpalautus
05.02.2021 |
Mitä ajatuksia herätti? Kehitysvamma ja autismityötä itsekin tehneenä ja nyt etäisyyttä siihen saaneena en voi kuin ihmetellä, miten näiden arvaamattomien ihmisten annetaan liikkua vapaana kaduilla ja ihmisten parissa. Eivät joudu vastuuseen mistään ja turvatoimet monissa asumispalveluissa olemattomat. Sen sijaan jaksetaan puhua itsemääräämisoikeuksista. Miksi Suomessa hyysätään muille vaaraksi olevia ihmisiä?!
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottava katsella kun tuo hakkaajapoika vain virnuilee ja hymyilee koko ajan.
Ei tuollaisten pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos ilman mitään syytä alkavat lyödä toisia naamaan.
Tottakai, koska hän ei ole terve lapsi. Syntynyt vammaiseksi, he eivät koe asioita normaalisti, saati tunne-elämä ei ole verrattavissa normaaliin.
Nii-in. Ei pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos koko ajan on väkivallan uhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Lastenpsykiatrille mars. Kuulostaa autistisen lapsen meltdownilta, kuten tuo aikaisempi väkivaltainen nuori. Lapsi uskaltaa purkaa pahan olonsa teihin, koska olette kaikista läheisimpiä. Vaikka se on tietysti väärin.
Kuule, ollaan käyty. Lapsi on siellä juttelevainen, herttainen, leikkii hienosti, on taitava kaikessa, mitä psykiatri keksii tehdä ja ehdottaa. Vastaus huoliimme on, että normaalia vilkkaampi, mutta sosiaalinen ja reipas ja fiksu lapsi. Että huolehdimme turhaan ja lapset on lapsia ja joskus tunteet lyö yli jne.
Sitten kotona käydään joka päivä järjettömiä taisteluja esim vaatteiden pukemisesta.
Miksi taistelet, nyt mennään ja jos ei ole vaatteet päällä, ota ne kainaloon. Kyllä lapset pompottaa jos niiden antaa pompottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Alapeukkujen sijaan voisi joku kertoa, mitä tässä tilanteessa tehdään? Mitä enemmän yritän sanoittaa ja puhua asiasta, sitä raivoisamnaksi lapsi käy.
Olen itse tosi rauhallinen ihminen. En ole ikinä lyönyt ketään. Lapsi on superaktiivinen, ollut vauvasta saakka. Hänen kanssaan on aina touhuttu paljon, koska energiaa on ollut pakko kanavoida jotenkin, muuten menee reuhomiseksi.
Päiväkodissa ja harrastuksissa on iloinen, mukava lapsi. Kotona saa silmittömiä raivareita. En ymmärrä, miksi.
Ehkä perustelet ja selität liikaa? 5-vuotiaan ymmärrys on vielä kovin rajallinen. Helppo tietenkin näin ulkopuolisena neuvoa, mutta joskus on vaan parempi sanoa se tiukka ei eikä jäädä selittelemään miksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Vaikea sanoa, itse otan lyövää lasta esim. ranteista kiinni ja käsken tiukasti lopettamaan. Sitten ohjaan tekemään jotakin muuta.
Sääliksi kävi äitiä, jolla on todella kova vastuuntunto (kun oli lapsen synnyttänyt, niin kaikki vastuu on hänellä).
Tällaiselle toivoisi yhteiskunnalta apua.
Toki auttaminen on mahdotonta, jos autettava ei hyväksy apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottava katsella kun tuo hakkaajapoika vain virnuilee ja hymyilee koko ajan.
Ei tuollaisten pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos ilman mitään syytä alkavat lyödä toisia naamaan.
Hänellä on lääkitys, joka muuttaa persoonaa. Käy ilmi dokumentista.
Muutti persoonan rauhallisemmaksi, ilmeisesti äiti ei sitä antanut kun oli taas saanut turpiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Lastenpsykiatrille mars. Kuulostaa autistisen lapsen meltdownilta, kuten tuo aikaisempi väkivaltainen nuori. Lapsi uskaltaa purkaa pahan olonsa teihin, koska olette kaikista läheisimpiä. Vaikka se on tietysti väärin.
Kuule, ollaan käyty. Lapsi on siellä juttelevainen, herttainen, leikkii hienosti, on taitava kaikessa, mitä psykiatri keksii tehdä ja ehdottaa. Vastaus huoliimme on, että normaalia vilkkaampi, mutta sosiaalinen ja reipas ja fiksu lapsi. Että huolehdimme turhaan ja lapset on lapsia ja joskus tunteet lyö yli jne.
Sitten kotona käydään joka päivä järjettömiä taisteluja esim vaatteiden pukemisesta.
Just, samanlaista kun vuosina 2001-02. Tottakai lievemmin autistiset, ja ei edes tarvi olla mikään autisti vaan vaikkapa adhd/add-tyttö, niin hän osaa kyllä mukautua ja esittää. Vitsit kun pistää vihaiseksi... Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa, varsinkaan tyttöjen nepsy-ongelmia ei tunnisteta.
- nrot 1, 3, 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa että kehitysvammainen on lapsen tasolla. Ei alle 15 vuotiaitakaan vankilaan laiteta tai tuomita. Hoitolaitos on oikea paikka ja niinhän lopussa sanotaan että sille aletaan etsiä uutta kotia.
Vierailija kirjoitti:
Olin pettynyt, luulin, että ohjelmassa haetaan lasta, joka ns. normaali, mutta lyö. Tottakai vammaiset ovat aggressiivisia, koska eivät voi impulsseilleen mitään, se ei ole mitenkään yllättävää. Hoitokotiin yms. tuollainen diagnosoitu on helpompi saada, kuin normilapsi, joka lyö.
Jestas, mitä yleistystä! Vammaisuus ja väkivaltaisuus eivät ole synonyymejä. Moni vammainen ei ole koskaan ollut väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohjelman esimerkkinuori oli huono, koska kyseessä oli kehitysvammainen nuori, joka on henkisesti pikkulapsen tasolla. Pystyvätkö kehitysvammaiset säätelemään käytöstään? Tähän olisi tarvittu esimerkiksi joku ns. normaaliälyinen mutta väkivaltaisesti käyttäytyvä nuori, joka olisi pystynyt jollain tavalla selittämään käytöstään.
Silloin jos oman käytöksen sääntely on mahdotonta, on laitettava kauniisti sanottuna lukkojen taakse laitokseen, missä vartijoita, turvakameroita, lukittu huone jne. Silloin ei kuljeta vapaana ihmisten ilmoilla ja leperrellä vammaisten oikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Ei siinä tarvitse muuta puhua kuin napakka, ei saa lyödä. Kädestä kiinni ja sillä selvä. Ei siinä puheet auta. Sitten kun on rauhallista, yhdessä vaikkapa piirrellään voi puhua mitä voi tehdä kun oikein suututtaa tai mitä sinä teet kun suututtaa. Kyllä 5v vielä painissa pienikin nainen voittaa.
Jos otan asian puheeksi, lapsi saa uudet raivarit. Koska ei halua totella.
Eikä muuten voita. Kokeilin kerran sitä rauhoittumispaikka ja vanhempi pitää sylissä, kunnes lapsi rauhoittuu-neuvoa. Painimme lattialla 45 min. Koko sen ajan lapsi karjui täyttä kurkkua , potki, vääntelehti itseään irti jne. Lopulta multa vaan loppui voimat. Lapsi ei rauhoittunut vaan pääsi karkuun. Ei halunnutbolla sylissä.
Molemmilla on yhä kurja muisto tuosta rauhoitteluyrityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Lastenpsykiatrille mars. Kuulostaa autistisen lapsen meltdownilta, kuten tuo aikaisempi väkivaltainen nuori. Lapsi uskaltaa purkaa pahan olonsa teihin, koska olette kaikista läheisimpiä. Vaikka se on tietysti väärin.
Kuule, ollaan käyty. Lapsi on siellä juttelevainen, herttainen, leikkii hienosti, on taitava kaikessa, mitä psykiatri keksii tehdä ja ehdottaa. Vastaus huoliimme on, että normaalia vilkkaampi, mutta sosiaalinen ja reipas ja fiksu lapsi. Että huolehdimme turhaan ja lapset on lapsia ja joskus tunteet lyö yli jne.
Sitten kotona käydään joka päivä järjettömiä taisteluja esim vaatteiden pukemisesta.
Just, samanlaista kun vuosina 2001-02. Tottakai lievemmin autistiset, ja ei edes tarvi olla mikään autisti vaan vaikkapa adhd/add-tyttö, niin hän osaa kyllä mukautua ja esittää. Vitsit kun pistää vihaiseksi... Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa, varsinkaan tyttöjen nepsy-ongelmia ei tunnisteta.
- nrot 1, 3, 7
No mutta mikä tässä auttaa? Millä lapsen käytöksen saa muuttumaan? Saa pienistä asioista ihan järkyttäviä raivokohtauksia. Joku muki vaikka hänen muelestä väärässä paikassa....
Vierailija kirjoitti:
Inhottava katsella kun tuo hakkaajapoika vain virnuilee ja hymyilee koko ajan.
Ei tuollaisten pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos ilman mitään syytä alkavat lyödä toisia naamaan.
Pojalla kerrottiin olevan fragile x oireyhtymä. Siihen liittyy hymyileminen ja hyväntuulisuus. Poika oli välillä myös selkeästi surullinen. Sairauteen liittyy myös yhtäkkinen agressiivisuus. Ihan oikea päätös, että poika siirtyy "omaan" kotiin asumaan valvotusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottava katsella kun tuo hakkaajapoika vain virnuilee ja hymyilee koko ajan.
Ei tuollaisten pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos ilman mitään syytä alkavat lyödä toisia naamaan.
Hänellä on lääkitys, joka muuttaa persoonaa. Käy ilmi dokumentista.
Muutti persoonan rauhallisemmaksi, ilmeisesti äiti ei sitä antanut kun oli taas saanut turpiinsa.
Jotkut jatkavat käytöstään, vaikka lääkitys olisi tapissa! Ikävä kyllä ei ole mikään automaattinen ratkaisu ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Alapeukkujen sijaan voisi joku kertoa, mitä tässä tilanteessa tehdään? Mitä enemmän yritän sanoittaa ja puhua asiasta, sitä raivoisamnaksi lapsi käy.
Olen itse tosi rauhallinen ihminen. En ole ikinä lyönyt ketään. Lapsi on superaktiivinen, ollut vauvasta saakka. Hänen kanssaan on aina touhuttu paljon, koska energiaa on ollut pakko kanavoida jotenkin, muuten menee reuhomiseksi.
Päiväkodissa ja harrastuksissa on iloinen, mukava lapsi. Kotona saa silmittömiä raivareita. En ymmärrä, miksi.
Lapsella on selvästi paha olla. Päiväkodissa tai harrastuksissa ei olekaan niin kivaa kun olette ymmärtäneet?
Vierailija kirjoitti:
Ohjelman esimerkkinuori oli huono, koska kyseessä oli kehitysvammainen nuori, joka on henkisesti pikkulapsen tasolla. Pystyvätkö kehitysvammaiset säätelemään käytöstään? Tähän olisi tarvittu esimerkiksi joku ns. normaaliälyinen mutta väkivaltaisesti käyttäytyvä nuori, joka olisi pystynyt jollain tavalla selittämään käytöstään.
Eihän se enää mikään nuori ollut. Siinä näytettiin lapsuuden kuvia, joissa oli vuosilukuna 1993 eli hän on lähes kolmekymmentä. Ja ei kai hän ihan pikkulapsen tasolla voi olla, jos he etsivät jotain melko itsenäistä asumismuotoa.
Kurinpalautus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Vaikea sanoa, itse otan lyövää lasta esim. ranteista kiinni ja käsken tiukasti lopettamaan. Sitten ohjaan tekemään jotakin muuta.
Joo, teen noin. Silloin lapsi yrittää lyödä kunnolla. Eikä halua kiinnittää huomiota muualle, vaikka yrittäisin keksiä mitä.
Minä istun usein perjantaisin iltaa kolmikymppisen poikani kanssa ja otamme yhdessä kossua ja illan mittaan lyömme paljonkin, löylyä saunassa nimittäin.
-Arska
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.
Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.
Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.
Alapeukkujen sijaan voisi joku kertoa, mitä tässä tilanteessa tehdään? Mitä enemmän yritän sanoittaa ja puhua asiasta, sitä raivoisamnaksi lapsi käy.
Olen itse tosi rauhallinen ihminen. En ole ikinä lyönyt ketään. Lapsi on superaktiivinen, ollut vauvasta saakka. Hänen kanssaan on aina touhuttu paljon, koska energiaa on ollut pakko kanavoida jotenkin, muuten menee reuhomiseksi.
Päiväkodissa ja harrastuksissa on iloinen, mukava lapsi. Kotona saa silmittömiä raivareita. En ymmärrä, miksi.
Lapsella on selvästi paha olla. Päiväkodissa tai harrastuksissa ei olekaan niin kivaa kun olette ymmärtäneet?
Ei tykkää olla päiväkodissa, mutta tykkää, kun siellä kavereita. Harrastuksia rakastaa. Päiväkoti on pieni ja mukava, en usko, että vaihtamalla paranee.
Ohjelman esimerkkinuori oli huono, koska kyseessä oli kehitysvammainen nuori, joka on henkisesti pikkulapsen tasolla. Pystyvätkö kehitysvammaiset säätelemään käytöstään? Tähän olisi tarvittu esimerkiksi joku ns. normaaliälyinen mutta väkivaltaisesti käyttäytyvä nuori, joka olisi pystynyt jollain tavalla selittämään käytöstään.