"Kun oma lapsi lyö" - dokkari

Ihan samaa mietin minäkin, itse aspergerina + add:na. Olin väkivaltainen teini, ja mua ei otettu sisään mihinkään laitokseen. Olin kuulemma liian lievä tapaus: olin koulussa hyvä, en käyttänyt päihteitä ja mulla oli muutama hyvä kaveri. Ja se vasta nähtiinkin hyvänä asiana, että purin kaiken pahan vanhempiini. Hakkaamista ja äidin h*rittelua ja isän m*lkuttelua vähäteltiin. Koulussa olin kuin enkeli mutta kotona ihan kammottava. Mä olisin tarvinnut ainakin jonkinlaista kodin ulkopuolista sijoitusta, jos ei sairaala niin lastenkoti. 

Onneksi Jari Sinkkonen puhui asiaa!! Jotenkin järkyttävää, että väkivalta muuttuu vähemmän väkivallaksi silloin, kun tekijä on kehitysvammainen ja oma lapsi. Dokumentin poika ollut vaaraksi myös kavereidensa vanhemmille. Tämänkaltaisten henkilöiden tulisi olla täysin valvotuissa olosuhteissa, missä mahdollisuus laittaa tarpeen vaatiessa lukkojen taakse.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin minäkin, itse aspergerina + add:na. Olin väkivaltainen teini, ja mua ei otettu sisään mihinkään laitokseen. Olin kuulemma liian lievä tapaus: olin koulussa hyvä, en käyttänyt päihteitä ja mulla oli muutama hyvä kaveri. Ja se vasta nähtiinkin hyvänä asiana, että purin kaiken pahan vanhempiini. Hakkaamista ja äidin h*rittelua ja isän m*lkuttelua vähäteltiin. Koulussa olin kuin enkeli mutta kotona ihan kammottava. Mä olisin tarvinnut ainakin jonkinlaista kodin ulkopuolista sijoitusta, jos ei sairaala niin lastenkoti. 

Niin, ja listasta jäi pois se, että olen joutunut purkamaan näitä asioita aikuisiällä terapiassa. Syyllisyydentunteet ovat ihan kammottavat. Epäilen että mulle on puhjennut myös ptsd tai joku  persoonallisuushäiriö sillä hautasin nämä tekoni pitkäksi aikaa mielestäni, yli 15 vuodeksi. En siis ajatellut enkä muistanut yhtään mitään tekojani. Ne pulpahtivat pintaan kun olin vaikeassa parisuhteessa ja jouduin samoihin aikoihin myös pomoni kiusaamaksi, ts. uudet traumat laukaisivat vanhat. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin minäkin, itse aspergerina + add:na. Olin väkivaltainen teini, ja mua ei otettu sisään mihinkään laitokseen. Olin kuulemma liian lievä tapaus: olin koulussa hyvä, en käyttänyt päihteitä ja mulla oli muutama hyvä kaveri. Ja se vasta nähtiinkin hyvänä asiana, että purin kaiken pahan vanhempiini. Hakkaamista ja äidin h*rittelua ja isän m*lkuttelua vähäteltiin. Koulussa olin kuin enkeli mutta kotona ihan kammottava. Mä olisin tarvinnut ainakin jonkinlaista kodin ulkopuolista sijoitusta, jos ei sairaala niin lastenkoti. 

Oletko onnistunut muuttamaan käytöstäsi? Jos niin miten? Itse olen järkeillyt, että asiaan tulisi puuttua jo senkin takia, jotta kaltoinkohtelija voisi säilyttää omanarvontunteensa ja kasvonsa, oppimalla parempia tapoja.

Koska kehitysvammainen on syyntakeeton. Ei ymmärrä tehdeensä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin minäkin, itse aspergerina + add:na. Olin väkivaltainen teini, ja mua ei otettu sisään mihinkään laitokseen. Olin kuulemma liian lievä tapaus: olin koulussa hyvä, en käyttänyt päihteitä ja mulla oli muutama hyvä kaveri. Ja se vasta nähtiinkin hyvänä asiana, että purin kaiken pahan vanhempiini. Hakkaamista ja äidin h*rittelua ja isän m*lkuttelua vähäteltiin. Koulussa olin kuin enkeli mutta kotona ihan kammottava. Mä olisin tarvinnut ainakin jonkinlaista kodin ulkopuolista sijoitusta, jos ei sairaala niin lastenkoti. 

Älä jauha skeidaa. Aspergerit ei ole väkivaltaisia vaan yleensä he joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi kuin väkivaltaisia.

Kurinpalautus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin minäkin, itse aspergerina + add:na. Olin väkivaltainen teini, ja mua ei otettu sisään mihinkään laitokseen. Olin kuulemma liian lievä tapaus: olin koulussa hyvä, en käyttänyt päihteitä ja mulla oli muutama hyvä kaveri. Ja se vasta nähtiinkin hyvänä asiana, että purin kaiken pahan vanhempiini. Hakkaamista ja äidin h*rittelua ja isän m*lkuttelua vähäteltiin. Koulussa olin kuin enkeli mutta kotona ihan kammottava. Mä olisin tarvinnut ainakin jonkinlaista kodin ulkopuolista sijoitusta, jos ei sairaala niin lastenkoti. 

Oletko onnistunut muuttamaan käytöstäsi? Jos niin miten? Itse olen järkeillyt, että asiaan tulisi puuttua jo senkin takia, jotta kaltoinkohtelija voisi säilyttää omanarvontunteensa ja kasvonsa, oppimalla parempia tapoja.

Mun väkivaltaisuus loppui kuin seinään peruskoulun jälkeen. Luultavasti pahin murrosikä oli väistymässä ja aivoissa ei enää myrskynnyt. Tai sitten kävin liikaa ylikierroksilla että mieli ja keho menivät lukkoon. Olen itsekin ihmeissäni miten noin kävi. Varhaisaikuisuudessa sairastuin paniikkihäiriöön mutta siitä huolimatta selvisin opinnoista, vaikka tyypillisen assin tavoin päädyin pitkäaikaistyöttömäksi ja pätkätyökierteeseen.

Ja tuolle joka väittää ettei assit ole väkivaltaisia, voivat ne olla varsinkin jos liitännäisdiagnoosina on adhd/add. 

Minun on hieman  helpompi ymmärretää, että lapsi lyö siksi, että hän on vammainen. - Sen sijaan on vaikeuskia ymmärtää esimerkiksi heitä, jotka väittävät alkoholin (tai muun huumaavan aineen) olevan syy sille, miksi toimivat satuttavasti ja loukkaavat. Mutta vammaisen lapsen omaisia ei saa jätää yksin, vaan he tarvitsevat tukea ja apua. En halua uskoa, etä kukaan on syntymästään asti paha, joka haluaa tahallaan loukata ja haavoittaa muita.   

_Se vähän yksinkeraisempi mies 

Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.

Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.

Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.

Olin pettynyt, luulin, että ohjelmassa haetaan lasta, joka ns. normaali, mutta lyö. Tottakai vammaiset ovat aggressiivisia, koska eivät voi impulsseilleen mitään, se ei ole mitenkään yllättävää. Hoitokotiin yms. tuollainen diagnosoitu on helpompi saada, kuin normilapsi, joka lyö.

Inhottava katsella kun tuo hakkaajapoika vain virnuilee ja hymyilee koko ajan.

Ei tuollaisten pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos ilman mitään syytä alkavat lyödä toisia naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska kehitysvammainen on syyntakeeton. Ei ymmärrä tehdeensä väärin.

No kyllä vaan osa ymmärtää, dokkarin poikakin on aina katuvainen tekojensa jälkeen. Ja silloinkin jos joku ei ymmärrä, ei ymmärryksen puutteella voi edellyttää väkivallan kohdetta elämään tilanteessa päivästä ja vuodesta toiseen tai henkilökuntaa työskentelemään paikoissa, missä huonot turvajärjestelyt. Ei asiakkaan etu itsemääräämisoikeuksineen voi mennä toisten terveyden ja turvallisuuden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Inhottava katsella kun tuo hakkaajapoika vain virnuilee ja hymyilee koko ajan.

Ei tuollaisten pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos ilman mitään syytä alkavat lyödä toisia naamaan.

Hänellä on lääkitys, joka muuttaa persoonaa. Käy ilmi dokumentista.

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.

Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.

Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.

Lastenpsykiatrille mars. Kuulostaa autistisen lapsen meltdownilta, kuten tuo aikaisempi väkivaltainen nuori. Lapsi uskaltaa purkaa pahan olonsa teihin, koska olette kaikista läheisimpiä. Vaikka se on tietysti väärin. 

Tässä pakostakin miettii, milloinkahan tuo taustakuvissa oleva ihminen yllättäen lyö.

Suorassa lähetyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Inhottava katsella kun tuo hakkaajapoika vain virnuilee ja hymyilee koko ajan.

Ei tuollaisten pitäisi asua kotona ja liikkua vapaasti, jos ilman mitään syytä alkavat lyödä toisia naamaan.

Tottakai, koska hän ei ole terve lapsi. Syntynyt vammaiseksi, he eivät koe asioita normaalisti, saati tunne-elämä ei ole verrattavissa normaaliin.

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.

Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.

Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.

Alapeukkujen sijaan voisi joku kertoa, mitä tässä tilanteessa tehdään? Mitä enemmän yritän sanoittaa ja puhua asiasta, sitä raivoisamnaksi lapsi käy.

Olen itse tosi rauhallinen ihminen. En ole ikinä lyönyt ketään. Lapsi on superaktiivinen, ollut vauvasta saakka. Hänen kanssaan on aina touhuttu paljon, koska energiaa on ollut pakko kanavoida jotenkin, muuten menee reuhomiseksi.

Päiväkodissa ja harrastuksissa on iloinen, mukava lapsi. Kotona saa silmittömiä raivareita. En ymmärrä, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.

Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.

Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.

Lastenpsykiatrille mars. Kuulostaa autistisen lapsen meltdownilta, kuten tuo aikaisempi väkivaltainen nuori. Lapsi uskaltaa purkaa pahan olonsa teihin, koska olette kaikista läheisimpiä. Vaikka se on tietysti väärin. 

Kuule, ollaan käyty. Lapsi on siellä juttelevainen, herttainen, leikkii hienosti, on taitava kaikessa, mitä psykiatri keksii tehdä ja ehdottaa. Vastaus huoliimme on, että normaalia vilkkaampi, mutta sosiaalinen ja reipas ja fiksu lapsi. Että huolehdimme turhaan ja lapset on lapsia ja joskus tunteet lyö yli jne.

Sitten kotona käydään joka päivä järjettömiä taisteluja esim vaatteiden pukemisesta.

Dokumentin äiti sanoi lopussa, että kun on lapsensa synnyttänyt, niin hoitaa myös. Hmmm... outo peruste ja kuulostaa vähän marttyyrimaiselta. Kehitysvammaisia on monenlaisia ja jos oma lapsi on uhka koko perheelle, hänet pitäisi mielestäni sijoittaa laitoshoitoon. Eihän naisen voimatkaan riitä isokokoisen miehen vastustamiseen. Puheella tuota ei saa rauhoittumaan silloin, kun kiukku iskee.

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiantuntijoiden neuvot on aina tota luokkaa, että ota lasta kädestä kiinni ja sano ”kulta, ei saa lyödä”.

Mulla on 5v, joka alkanut nyt lyödä, kun suuttuu. Ei lyö muita, mutta vanhempiaan lyö. Kun otan kädestä kiinni ja selitän, että ei saa lyödä, niin lapsi raivostuu ja yrittää lyödä tosissaan. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä raivoisannin hän huutaa, että hän ei tottele ketään.

Mikä tällaiseen auttaa? Käytös huolettaa tosi paljon. On reipas tyttö muuten ja saa päiväkodissa kehuja.

Ei siinä tarvitse muuta puhua kuin napakka, ei saa lyödä. Kädestä kiinni ja sillä selvä. Ei siinä puheet auta. Sitten kun on rauhallista, yhdessä vaikkapa piirrellään voi puhua mitä voi tehdä kun oikein suututtaa tai mitä sinä teet kun suututtaa. Kyllä 5v vielä painissa pienikin nainen voittaa.