Ai että minä kaipaan koronaa edeltävää huolettomuutta!

Se voi olla tämä kaikki vaikeilu ja hössötyskin vain kuviteltua välittämistä, ei semmoista josta kokee oelvan käytännön apua jollekulle. Pitää ymmärtääkseni vain epäillä voivansa olla sairas millä hetkellä hyvänsä viakka olisi käytännössä jo vuoden putkeen ollu terve ja voivansa keneen tahansa tapaamaansa tartuttaa vain koronaa ja sen tähden erisdtää itsensä muista ja turmella samalla omansa ja kaikkien kaikkien osittain monien muienkin mielenteveyksiä. Mitään muuta kuin rokotteen kokeilua ei saisi nähdä luvaksi hölmöilyn lopettamiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämästä puuttuu täysin ne kohokohdat, ne jutut, joita odottaa. Samaan aikaan ihmiset bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista jne., joka tuntuu todella epäreilulta.

Mutta mikä estää sinua olemasta yksi niistä jotka bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista? Eikö tuo ole ihan oma valintasi? Itse päätin jo viime toukokuussa alkaa elää ikään kuin koko koronaa ei olisikaan, enkä ole päätöstäni katunut.

Kyllä, ihan oma valinta. Haluan noudattaa rajoituksia ja näin omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että tämä pandemia joskus loppuisi. Ymmärrät kai, että jos kaikki toimisivat noin kuten sinä, meillä olisi varmasti paljon kovemmat rajoitukset ja paljon enemmän kuolleita? Myös oma riskiryhmäläisyyteni vaikuttaa siihen, etten haluaisi kokeilla minkälainen korona minulle tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tiedätte mitä on kilttis miehen elämä.

No jos joku vapaaehtoisesti elää kuin jatkuvaa korona-aikaa, niin se on kyllä ihan tasan oma moka. Kukaan ei kilttisontaa pakota elämään niin.

ei aio kokeilla kirjoitti:

Se voi olla tämä kaikki vaikeilu ja hössötyskin vain kuviteltua välittämistä, ei semmoista josta kokee oelvan käytännön apua jollekulle. Pitää ymmärtääkseni vain epäillä voivansa olla sairas millä hetkellä hyvänsä viakka olisi käytännössä jo vuoden putkeen ollu terve ja voivansa keneen tahansa tapaamaansa tartuttaa vain koronaa ja sen tähden erisdtää itsensä muista ja turmella samalla omansa ja kaikkien kaikkien osittain monien muienkin mielenteveyksiä. Mitään muuta kuin rokotteen kokeilua ei saisi nähdä luvaksi hölmöilyn lopettamiseen

Kaikki virusepidemiat ovat siitä hankalia, että niissä kansalaisia kehotetaan tai joissain maissa jopa vaaditaan/pakotetaan varomaan näkymätöntä uhkaa, sellaista, joka ei välttämättä (jos hyvin käy!) konkretisoidu hänelle missään vaiheessa.

Minäkään en tunne kuin yhden koronan - kahdesti - sairastaneen, ja hän sai sen perheineen lievänä, vaikka potikin sen inflenssaa paljon rajumpana ja pitkäkestoisena.

Mutta ei tuossa oikeasti tarvitse KUVITELLA mitään. Netti on täynnä asiantuntijoiden tutkimuksia ja faktoja. Niistä näkee, ettei COVID-19 ole mikään kuviteltu riski, se voi tappaa aivan perusterveiksi itsensä kuvittelevia työikäisiä ihmisiä. Ja sen voi todellakin sairastaa oireettomana.

Ja rokotteistakin on hyvää tutkimusdataa netti pullollaan, siis oikeaa tutkimustietoa. Ja ne on tutkittu ja testattu asianmukaisesti, joskin nopeasti. Nyt niitä on jaettu jo Suomessakin 150 tuhannelle, ilman vakavia sivuvaikutuksia (rokoteallergiaa on pienen pienellä osalla ihmisistä mitä tahansa rokotetta kohtaan).

Ei se siis oikeasti ole kuvittelua tai uskon asia, mutta edellyttää kykyä ja viitseliäisyyttä ottaa selvää.

Joten suojelen jatkossakin itseäni ja muita maskilla ja turvaväleillä, ja otan ihan varmuudella rokotteen heti, kun saan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

ei aio kokeilla kirjoitti:

Se voi olla tämä kaikki vaikeilu ja hössötyskin vain kuviteltua välittämistä, ei semmoista josta kokee oelvan käytännön apua jollekulle. Pitää ymmärtääkseni vain epäillä voivansa olla sairas millä hetkellä hyvänsä viakka olisi käytännössä jo vuoden putkeen ollu terve ja voivansa keneen tahansa tapaamaansa tartuttaa vain koronaa ja sen tähden erisdtää itsensä muista ja turmella samalla omansa ja kaikkien kaikkien osittain monien muienkin mielenteveyksiä. Mitään muuta kuin rokotteen kokeilua ei saisi nähdä luvaksi hölmöilyn lopettamiseen

Kaikki virusepidemiat ovat siitä hankalia, että niissä kansalaisia kehotetaan tai joissain maissa jopa vaaditaan/pakotetaan varomaan näkymätöntä uhkaa, sellaista, joka ei välttämättä (jos hyvin käy!) konkretisoidu hänelle missään vaiheessa.

Minäkään en tunne kuin yhden koronan - kahdesti - sairastaneen, ja hän sai sen perheineen lievänä, vaikka potikin sen inflenssaa paljon rajumpana ja pitkäkestoisena.

Mutta ei tuossa oikeasti tarvitse KUVITELLA mitään. Netti on täynnä asiantuntijoiden tutkimuksia ja faktoja. Niistä näkee, ettei COVID-19 ole mikään kuviteltu riski, se voi tappaa aivan perusterveiksi itsensä kuvittelevia työikäisiä ihmisiä. Ja sen voi todellakin sairastaa oireettomana.

Ja rokotteistakin on hyvää tutkimusdataa netti pullollaan, siis oikeaa tutkimustietoa. Ja ne on tutkittu ja testattu asianmukaisesti, joskin nopeasti. Nyt niitä on jaettu jo Suomessakin 150 tuhannelle, ilman vakavia sivuvaikutuksia (rokoteallergiaa on pienen pienellä osalla ihmisistä mitä tahansa rokotetta kohtaan).

Ei se siis oikeasti ole kuvittelua tai uskon asia, mutta edellyttää kykyä ja viitseliäisyyttä ottaa selvää.

Joten suojelen jatkossakin itseäni ja muita maskilla ja turvaväleillä, ja otan ihan varmuudella rokotteen heti, kun saan.

Ap

Tämä! Oon niin väsynyt puhumaan järkeä tuntemilleni koronankieltäjille.

Vierailija kirjoitti:

Nuorien aikuisten kohtalo kirjoitti:

Samat tuntemukset kuin ap:lla. Tai oli. Nyt ne ovat muuttuneet. Ennen koronaakin työtä oli hankala saada ja se oli matalapalkattua ja silppua, ja nyt töitä ei ole ollenkaan. Olen ymmärtänyt että kun tämä on ohi, elämä muuttuu normaaliksi niillä joilla on töitä. On töitä, tuloja, pääsee matkustelemaan ja ravintolaan. Nyt on oikein säästynyt rahaa koronan takia niin miksipäs ei osteta saman tien isompaa asuntoa tai toteuteta unelmia.

Mutta me työttömät. Töitä ei tule olemaan vuosiin. Eläminen kallistuu. Aina leikataan menoja niin että se on pienituloisilta pois. Ei ole varaa matkustella, käydä ulkona syömässä, nauttia pandemian jälkeisestä elämästä. Meillä ei ole säästöjä. Asutaan ankeasti itsemurhayksiössä, jossa on tullut vietettyä jo vuoden päivät.

Olen huomannut että toivomus pandemian jälkeisestä elämästä on muuttunut siihen että ei edes kiinnosta. Samana tämä jatkuu. Olen jollain tavalla luovuttanut siinä että saisin elämästä sellaista mitä haluan. En jaksa enää yrittää vaan kellun ilman unelmia. En ole kuukausiin liikkunut asunnosta kuin käymään kaupassa. Kaikki luovuus on kadonnut. Ei kiinnosta maalata, lukea, kirjoittaa, neuloa. Tuijotan vain aivottomana telkkaria.

Niinpä. Tuokin niitä pandemian tuotoksia, että työttömyys pahenee ja vähävaraiset ovat entistä ankeammassa tilanteessa.

Mutta vaikka taloudellisen tilanteesi ei koronan hellittäessä nopeasti paranisikaan, et ole kumminkaan samalla lailla sidottu ja rajattu kotiisi. Voit tavata ystäviä ja sukulaisia. Se sentään muuttuu. Ja emme me oikeastaan tiedä vielä, miten nopeasti lamasta noustaan, tällaista rajua kulkutaudista johtuvaa talouden romahdusta emme ole kokeneet, ja tilanne on kyllä erilainen kuin vaikkapa 2008 finanssikriisissä tai 90-luvun alun lamassa, jotka molemmat olen aikuisiällä elänyt läpi. Niistä kesti toipua vuosia, mutta tästä ei välttämättä niin kauaa.

Ap

Koen että korona on saanut ison kuilun eri tilanteissa oleviin ihmisiin. Hyväosaiset vs huono-osaiset. Kaverini ovat hyväosaisia, töitä ja kotona vielä se oma kulta. Kivaa kun voi nyt säästää rahaa ja suunnitella oman asunnon ostamista ja tulevia lomamatkoja ja kotoilla kullan kanssa takkatulen ääressä ja vaihtaa se hektinen elämä rauhoittumiseen. Sitten se työtön rahaton sinkkukaveri unohtuu.

Eipä paljoa kiinnosta koronan jälkeen tavata kun halutaan vähän irtiottoa siitä miehestä ja kotoilusta.

En näe mitään syytä odottaa sitä koronan jälkeistä arkea. Samaa se on kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jotenkin nyt vasta tajunnut oman elämäni tyhjyyden. Koronarajoitukset ei ole vaikuttaneet minuun muuten kuin etätöiden osalta ja ettei uimahalliin pääse. Keväällä toki lapsi oli kotikoulussa, mutta siitäkin on jo aikaa.

Ei minulla ole mitään menoja tai tapaamisia. Etätyö on mukavaa, saa nukkua pidempään eikä tarvitse ajaa ruuhkassa. Jää enemmän aikaa lapselle, kun vapaa-aika alkaa heti kun sulkee läppärin. On enemmän energiaakin. Ystävää tapaan parin kk välein kuten normaalistikin.

Ilmeisesti muilla on jatkuvasti ystävien tapaamisia, erilaisia menoja, harrastuksia...? Siis toki mekin käymme ajoittain vaikkapa leffassa, taidenäyttelyssä ym, mutta ei sielläkään käydä edes joka kuukausi. Ja kyllä koen että nytkin voimme käydä leffassa, jos siltä tuntuu.

Sama täällä, tosin asun yksin ja olen sinkku. Ainoa, mikä on muuttunut on se, etten pääse tapaamaan ulkomailla asuvia ystäviäni ja pääkaupunkiseudulla asuessa en halua tavata kahta ystävääni. Molemmilla on sosiaalinen työ ja paljon kontakteja, ja vähän hällä väliä-asenne tähän. Itse kuulun riskiryhmään.

Käyn kerran kuussa kauppakeskuksessa mahdollisimman hiljaiseen aikaan pikaostoksilla. Normaalisti luuhaisin kauppakeskuksessa useammin ja pidempään mm. kahvilassa.

Kyllähän tuota kaipaa.

Tapasit vanhoja ihmisiä, vanhempiasi ilman pelkoa siitä, että tartutat heihin taudin. Menit tuhansien ihmisten viereen festareilla laulaamaan täysillä sylki lentäen. Kuljit kaupoissa ilman maskia tai toisten ihmisten välttelyä. Heräsit aamulla kurkku käheänä, otit yskänlääkettä ja se oli sillä selvä.

Nyt kaikki tuo on hävinnyt. Luultavasti ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorien aikuisten kohtalo kirjoitti:

Samat tuntemukset kuin ap:lla. Tai oli. Nyt ne ovat muuttuneet. Ennen koronaakin työtä oli hankala saada ja se oli matalapalkattua ja silppua, ja nyt töitä ei ole ollenkaan. Olen ymmärtänyt että kun tämä on ohi, elämä muuttuu normaaliksi niillä joilla on töitä. On töitä, tuloja, pääsee matkustelemaan ja ravintolaan. Nyt on oikein säästynyt rahaa koronan takia niin miksipäs ei osteta saman tien isompaa asuntoa tai toteuteta unelmia.

Mutta me työttömät. Töitä ei tule olemaan vuosiin. Eläminen kallistuu. Aina leikataan menoja niin että se on pienituloisilta pois. Ei ole varaa matkustella, käydä ulkona syömässä, nauttia pandemian jälkeisestä elämästä. Meillä ei ole säästöjä. Asutaan ankeasti itsemurhayksiössä, jossa on tullut vietettyä jo vuoden päivät.

Olen huomannut että toivomus pandemian jälkeisestä elämästä on muuttunut siihen että ei edes kiinnosta. Samana tämä jatkuu. Olen jollain tavalla luovuttanut siinä että saisin elämästä sellaista mitä haluan. En jaksa enää yrittää vaan kellun ilman unelmia. En ole kuukausiin liikkunut asunnosta kuin käymään kaupassa. Kaikki luovuus on kadonnut. Ei kiinnosta maalata, lukea, kirjoittaa, neuloa. Tuijotan vain aivottomana telkkaria.

Niinpä. Tuokin niitä pandemian tuotoksia, että työttömyys pahenee ja vähävaraiset ovat entistä ankeammassa tilanteessa.

Mutta vaikka taloudellisen tilanteesi ei koronan hellittäessä nopeasti paranisikaan, et ole kumminkaan samalla lailla sidottu ja rajattu kotiisi. Voit tavata ystäviä ja sukulaisia. Se sentään muuttuu. Ja emme me oikeastaan tiedä vielä, miten nopeasti lamasta noustaan, tällaista rajua kulkutaudista johtuvaa talouden romahdusta emme ole kokeneet, ja tilanne on kyllä erilainen kuin vaikkapa 2008 finanssikriisissä tai 90-luvun alun lamassa, jotka molemmat olen aikuisiällä elänyt läpi. Niistä kesti toipua vuosia, mutta tästä ei välttämättä niin kauaa.

Ap

Koen että korona on saanut ison kuilun eri tilanteissa oleviin ihmisiin. Hyväosaiset vs huono-osaiset. Kaverini ovat hyväosaisia, töitä ja kotona vielä se oma kulta. Kivaa kun voi nyt säästää rahaa ja suunnitella oman asunnon ostamista ja tulevia lomamatkoja ja kotoilla kullan kanssa takkatulen ääressä ja vaihtaa se hektinen elämä rauhoittumiseen. Sitten se työtön rahaton sinkkukaveri unohtuu.

Eipä paljoa kiinnosta koronan jälkeen tavata kun halutaan vähän irtiottoa siitä miehestä ja kotoilusta.

En näe mitään syytä odottaa sitä koronan jälkeistä arkea. Samaa se on kuin nyt.

Kyllä, korona on taatusti lisännyt kaikenlaisia eroja. Ihan samaa mieltä siitä.

Mutta kai ymmärrät, että tuossa tekstissäsi puhuu nyt masennus ja kateus. On ihan totta, että työtön yksineläjä on nyt todella ahtaalla, mutta olen aivan varma, että tilanne kyllä muuttuu ainakin mahdollisuuksien osalta koronan jälkeen. Ei, työtä ei välttämättä heti saa, ei kumppaniakaan, mutta ainakin voi niitä etsiä ja olla taas ihmisten ilmoilla.

Eikä se parisuhteessa olokaan ole välttämättä nyt täyttä auvoa. Ristiriidat ja jännitteet pahenevat helposti, kun koko ajan tuijottelee toisen pärstää. Ei se ole mikään ihme, että avioerot ja parisuhdeväkivalta lisääntyvät tällaisissa poikkeusoloissa. Säästyvä rahamääräkin on kyllä aika vähäistä, jollain viime kesän lomareissun säästyvällä parilla tonnilla ei asuntoa kyllä osta kukaan.

Mutta sulle paljon onnea matkaan, ja voimia hakea apua, jos todella sinusta tuntuu noin toivottomalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuota kaipaa.

Tapasit vanhoja ihmisiä, vanhempiasi ilman pelkoa siitä, että tartutat heihin taudin. Menit tuhansien ihmisten viereen festareilla laulaamaan täysillä sylki lentäen. Kuljit kaupoissa ilman maskia tai toisten ihmisten välttelyä. Heräsit aamulla kurkku käheänä, otit yskänlääkettä ja se oli sillä selvä.

Nyt kaikki tuo on hävinnyt. Luultavasti ikuisesti.

Tuo on niin totta, että nyt kaikkia pieniäkin oireita tarkkailee suurennuslasilla.

En itse usko tuohon "luultavasti ikuisesti" -kommenttiin. Todennäköistä on, että vuosia kytätään aika hysteerisesti kaikkia virusvariantteja maailmalla ja koronaan joudutaan virusmuunnosten takia jatkossa kehittämään vuosittain uusi rokote - samalla lailla kuin kausi-influenssaan. Mutta sittenhän käymme vuosittain vain hakemassa kaksi piikkiä yhden sijasta.

Ap

Työttömänä ja syrjäytyneenä elämä on ihanaa kun ei kukaan muukaan käy missään eikä näe ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joutunut valitsemaan, tapaanko vanhempiani (ovat yli 90 v) vai aikuisia lapsiani. Valitsin vanhempani, koska he eivät välttämättä edes elä niin pitkään, että pandemia on ohi. Lapseni ovat samaa mieltä valinnastani, koska eivät hekään halua, että isovanhemmat jätetään täysin yksin. Mulla on kuitenkin jo valoa tunnelin päässä, koska vanhempani saavat pian koronarokotteen ja sen jälkeen voin taas tavata sekä vanhempiani että lapsiani. 

Miksi pitää valita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joutunut valitsemaan, tapaanko vanhempiani (ovat yli 90 v) vai aikuisia lapsiani. Valitsin vanhempani, koska he eivät välttämättä edes elä niin pitkään, että pandemia on ohi. Lapseni ovat samaa mieltä valinnastani, koska eivät hekään halua, että isovanhemmat jätetään täysin yksin. Mulla on kuitenkin jo valoa tunnelin päässä, koska vanhempani saavat pian koronarokotteen ja sen jälkeen voin taas tavata sekä vanhempiani että lapsiani. 

Miksi pitää valita?

Jos aikuiset lapset tekevät lähityötä ja mahdollisesti heillä on lapsia päivähoidossa/koulussa, heidän kanssa oleminen lisää tartuntariskiä. Silloin ei voi olla tekemisissä myös erittäin iäkkäiden ja niin ollen pahinta riskiryhmää olevien vanhempiensa kanssa, ainakaan ilman parin viikon väliä kontakteissa, ja sittenkin se on riskialtista, koska hän voi sairastaa tautia oireettomana.

Pitää valita, kummassa "kuplassa" on. Eikä kuljettaa mahdollisesti virusta lapsiltaan vanhemmilleen.

Erittäin. järkevää harkintaa, ainakin täällä pahimmalla tautiriskialueella eli pk-seudulla.

Ap, vastaa törkeästi hänen puolestaan kysymykseesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen tekijä puhui järkevästi ja fiksusti siitä, että sivullisten ei kannata tuomita. Tietty joku voi olla koronan kieltäjä ja vastuuton evvk-tyyppi, mutta moni joutuu tekemään käytännön syistä kompromisseja.

Esimerkiksi minä käytän maskeja ja huolehdin turvaväleistä, enkä notku baareissa. Mutta mun teinillä on ahdistushäiriö ja masennus, joiden takia hän on terapiassa ja syö kahta eri lääkettä. Hän on etäopetuksessa ja ahdistuu sosiaalisten kontaktien puutteen takia. Jonkun verran hän tapaa muutamaa kaveriaan, mutta jotta saisin hänen päiväänsä jotain rytmiä, olen käynyt hänen kanssaan ostoksilla melkein joka päivä.

Meillä on silloin maskit, käymme ruuhka-aikojen ulkopuolella ja pidämme etäisyyttä, mutta tuostakin olen kuullut paheksuntaa. Jotain on kumminkin kehitettävä kodin ulkopuolelle, eikä häntä saa lähtemään kävelylle tms. kuin harvoin. Kauppaan saa hänet lähtemään mukaan, joten sillä menemme nyt. Kummallakaan ei ole ollut tartuntaa.

Joten älkää tuomitko, jos ette tiedä. En minä sivullisille kerro tästä, täällä anonyymisti voin kertoa taustaa.

Hmmm. Joo, sinä tietysti teet, kuten viisaaksi näet ja lapsesi hyväksi sinä tietysti toimit! Älä välitä muiden kommenteista, jos tiedät, että lapsesi kunto riippuu siitä, että hän tapaa kavereita ja käy kotoa ulkona. Tietysti se liikunta olisi parempi idea kuin shoppailu, mutta sillä mennään, mikä onnistuu, sen ymmärrän hyvin.

Kaupoissa asioinnista on muutenkin tehty vähän mörkö, jos ihminen käyttävät tunnollisesti maskia, liikkuvat turvaväliä kunnioittaen ja ajoittavat mahdollisuuksien mukaan kaupassakäynnin muuhun kuin ruuhka-aikaan. Kaikkea ei voi ostaa netistä, ja omasta neljän aikuisen ja kahden lemmikin perheestä tiedän, että ruokaa kuluu ja yllättäviä tarpeita tulee.

Tsemppiä lapsellesi, toivottavasti tilanne helpottaa pian.

Ap

Kiitti ystävällisistä sanoista, kunpa useampi ajattelisi samalla lailla omasta elämästään eroavia tilanteita ymmärtäen.