Lue keskustelun säännöt.
Ai että minä kaipaan koronaa edeltävää huolettomuutta!
05.02.2021 |
Sanotaan nyt heti, ettei taas tule ammattimaisilta palstan väärinymmärtäjiltå kiukkuista kommenttia, että en vastusta koronapandemian vastaisia toimia ja KESTÄN ne kyllä.
Mutta totta kai kaipaan pandemiaa edeltävien aikojen huolettomuutta ja mahdollisuuksia halutessa lähteä elokuviin, uimahalliin, harrastuksiin, tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Mahdollisuutta tehdä lähitöitä ja tavata mahtavia työkavereita muuallakin kuin etäpalavereissa.
Ah kun taas pian pääsisi ihmisten ilmoille!
Kotonaoloonkin voi kyllästyä, vaikka etätyö kotona sopiikin minulle sinänsä. On tylsää, kun arki ja vapaa eivät eroa mitenkään, aina olet kotona!
Ja kyllä, ymmärrän oikein hyvin, että monella on asiat kehnommin. Aina on joku, jolla on kehnommin kuin itsellä, eikä se poista sitä oikeutta kaivata ja olla harmissaan jostakin!
Eniten surettaa vanhusten ja toisaalta nuorison tilanne. 93-vuotiasta isääni emme ole lasten kanssa päässeet tapaamaan kuukausiin. Ja toisaalta katselen oman 20-vuotiaan tyttäreni pyristelyä: opinnot ovat etänä, opintoihin pakollisesti liittyvää työharjoittelupaikkaa ei saa mistään, harrastukset katkolla, oman elämän aloittaminen katkolla, parisuhdetta ei kotoa käsin voi etsiä. Nuoruus on tavallaan peruttu.
Joten toivon ja odotan kiihkeästi sitä, että tästä päästäisiin pian edes likimain normaaliin aikaan.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Olen alkanut selvästi kehittää masennusoireita, kun elämä on monotonista ja harmaata yksinoloa. Koti on vankilani. Eikä tämä ole mitenkään harvinainen tunne, on mielenterveysongelmatkin lisääntyneet valtavasti.
Niin ovat! Kummalla tavalla siitä ei ikään kuin saisi puhua, ilman että tulee leimatuksi koronadenialistiksi. Kuitenkin jokainen järkevä ihminen varmasti tajuaa, että pandemiaa vastaan on taisteltava, mutta ne keinot eivät ole ilman vakavia sivuvaikutuksia, kuten talouden alamäki, työttömyys, yksinäisyys, perheiden kriisi, hoitovelka.
Ap
Muuten kirjoituksesi on hyvä, mutt oikeasti nuo ongelmat tulevat suoraan siitä koronasta, ei sen torjunnasta.
Jos koronan annettaisiin kulkea vapaasti, samat ongelmat olisivat varmaan jopa pahemmat.
Toisalt uudessa seelannissa asiat ovat paremmin, kun se on tukahduttanut koronan.
Todennäköisesti yksinäisyyttä lukuunottamatta joo, ainakin osalle kansasta. Mutta varmoja emme voi olla. Ja aina voi kriittisesti tarkastella yksittäisiä rajoituksia, ovatko ne olleet tarpeen vai aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei se niinkään ole, että kaikki keinot ovat aina hyviä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan samoja ajatuksia ap:n kanssa. Kaipaan toki matkusteluakin, mutta eniten kaipaan juuri sitä huolettomuutta, kun jokainen vastaantulija ei ole uhka, voi metrossa istua jonkun vieressä ilman pelkoa, voi lähteä leffaan tai kahvilaan tai minne vaan. Olen kyllä viihtynyt etätöissä, ehkä paremmin kuin joku sosiaalisempi tyyppi, mutta kaipaan sitä, että voi aamulla laittaa kivat vaatteet päälle ja lähteä kotoa, käydä hakemassa lounasta jostain jne.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että kyllä tässä alkaa oma pää hajoamaan tähän jatkuvaan kotona kökkimiseen. Etenkin nyt kun rokotukset ovat viivästyneet ja se valo tunnelin päässä katoaa koko ajan kauemmas. Elämästä puuttuu täysin ne kohokohdat, ne jutut, joita odottaa. Samaan aikaan ihmiset bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista jne., joka tuntuu todella epäreilulta.
Täysin samat kokemukset. Aika harvassa on ne, jotka nauttii rajoitusten noudattamisesta, kaikki menettää jotain. Tuntuu hirveän epäoikeudenmukaiselta, että jotkut kokee ansaitsevansa erikoisoikeuksia. Monet nuoret eivät pääse lähiopetukseen, ja jotkut toiset sitten kansoittavat ravintolat ja tapaavat ihmisiä sillä perusteella, että oma mielenterveys edellyttää sitä. No kelläpä ei edellyttäisi!
Epäreiluuden tunne on erittäin tuttu. Se on ihmillistä, mutta ei kovin reikua eikä välttämättä perustu tosiasioihin.
Nimittäin se EI kyllä ole niin, että kaikkia ahdistaisi samassa mitassa. Esimerkiksi minulla on aikuiset lapset ja puoliso rinnalla, mutta yksinelävällä ei ole välttämättä ketään, jolle puhua livenä. Tai ios olet nuori, ja haluaisit parisuhteen, niin sitä ei etänä helposti hankita, kyllä se edellyttää yhä treffeillä käymistä.
Ja eivät kaikki kärsi myöskään mielenterveyden ongelmista, vaikkapa masennuksesta. Ei pandemia kaikkia koettele yhtä paljon, siksi yritän välttää tuomitsemasta muita. Minun kaipuuni normaalielämään on aika piece of cake verrattuna yksinelävän työttömän ja masentuneen kaipuuseen.
Ap
Tämä on totta. Olen aivan samaa mieltä, minusta yksinasujan todellisuus on ihan toisenlaisen kuin sellaisella, jolla on vaikka kotona ihmisiä ympärillään. Ja onhan Suomessa todellisuus kaiken kaikkiaan siedettävämpi kuin monissa muissa maailman kolkissa. Itsekin pärjään näissä olosuhteissa, vaikka kaipaankin takaisin "normaaliin". Oma kokemus epäreiluudesta nousee tilanteissa, joissa joku ihmettelee, että mitä tässä koronatilanteessa on nyt ihmeellistä. Että kuka niitä rajoituksia pakottaa noudattamaan, jos ne eivät sovi itselle. Että elämää voi jatkaa tavalliseen tapaan, on vain oma valinta, jos rajoituksilla haluaa kurjistaa elämäänsä.
Täällä on masennuksen takia tällä hetkellä työelämästä poissa oleva yksineläjä ja onhan tää alkanut tuntua hiukan raskaalta rajoituksineen, mutta silti noudatan niitä. Aika kohtuuttomalta tuntuu kun toisilla on työ ja perhe, mutta mikään ei riitä vaan pitää päästä kuppiloihin ja harrasteisiin ja sinne ja tänne ja joka ikinen päivä vielä kauppaankin. Onneksi lähipiirissä sentään on fiksua väkeä, jotka myös noudattavat ohjeistusta, niin ei tunnu siltä että aivan yksin joutuu yrittämään.
Osui aika huonoon saumaan omalla kohdalla tää pandemia kun vointi oli parantunut ja just oli alustavasti sovittuna kevyttä palaamista töihin ja nyt sitten ollaan taas täällä mökkerössä hajoilemassa. Tulee oikein vihaiseksi kun näkee juttuja miten opiskelijat tai milloin ketkäkin on rellestäneet oikein isolla joukolla ja tartuttaneet tautia. Samoin nää maailmanmatkaajat, jotka ei vaan näemmä ole voineet eristää itseään tullessaan maahan vaan aivan pakko on ollut ravata pitkin ja poikin räkimässä virusta ihmisiin. Joku julkinen häpeärangaistus alkaa hissukseen tuntua aivan kohtuulliselta heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tykkäät jakaa persettäkin ympäri kyliä ja anna painaa huolettomasti paljaalla.
Kyllä, pidän vapaasta seksistä. Ja paljas tuntuu paremmalta ja vapaammalta.
Ap
No mutta, tässähän tulikin sitten kaikki oleellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan samoja ajatuksia ap:n kanssa. Kaipaan toki matkusteluakin, mutta eniten kaipaan juuri sitä huolettomuutta, kun jokainen vastaantulija ei ole uhka, voi metrossa istua jonkun vieressä ilman pelkoa, voi lähteä leffaan tai kahvilaan tai minne vaan. Olen kyllä viihtynyt etätöissä, ehkä paremmin kuin joku sosiaalisempi tyyppi, mutta kaipaan sitä, että voi aamulla laittaa kivat vaatteet päälle ja lähteä kotoa, käydä hakemassa lounasta jostain jne.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että kyllä tässä alkaa oma pää hajoamaan tähän jatkuvaan kotona kökkimiseen. Etenkin nyt kun rokotukset ovat viivästyneet ja se valo tunnelin päässä katoaa koko ajan kauemmas. Elämästä puuttuu täysin ne kohokohdat, ne jutut, joita odottaa. Samaan aikaan ihmiset bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista jne., joka tuntuu todella epäreilulta.
Täysin samat kokemukset. Aika harvassa on ne, jotka nauttii rajoitusten noudattamisesta, kaikki menettää jotain. Tuntuu hirveän epäoikeudenmukaiselta, että jotkut kokee ansaitsevansa erikoisoikeuksia. Monet nuoret eivät pääse lähiopetukseen, ja jotkut toiset sitten kansoittavat ravintolat ja tapaavat ihmisiä sillä perusteella, että oma mielenterveys edellyttää sitä. No kelläpä ei edellyttäisi!
Epäreiluuden tunne on erittäin tuttu. Se on ihmillistä, mutta ei kovin reikua eikä välttämättä perustu tosiasioihin.
Nimittäin se EI kyllä ole niin, että kaikkia ahdistaisi samassa mitassa. Esimerkiksi minulla on aikuiset lapset ja puoliso rinnalla, mutta yksinelävällä ei ole välttämättä ketään, jolle puhua livenä. Tai ios olet nuori, ja haluaisit parisuhteen, niin sitä ei etänä helposti hankita, kyllä se edellyttää yhä treffeillä käymistä.
Ja eivät kaikki kärsi myöskään mielenterveyden ongelmista, vaikkapa masennuksesta. Ei pandemia kaikkia koettele yhtä paljon, siksi yritän välttää tuomitsemasta muita. Minun kaipuuni normaalielämään on aika piece of cake verrattuna yksinelävän työttömän ja masentuneen kaipuuseen.
Ap
Tämä on totta. Olen aivan samaa mieltä, minusta yksinasujan todellisuus on ihan toisenlaisen kuin sellaisella, jolla on vaikka kotona ihmisiä ympärillään. Ja onhan Suomessa todellisuus kaiken kaikkiaan siedettävämpi kuin monissa muissa maailman kolkissa. Itsekin pärjään näissä olosuhteissa, vaikka kaipaankin takaisin "normaaliin". Oma kokemus epäreiluudesta nousee tilanteissa, joissa joku ihmettelee, että mitä tässä koronatilanteessa on nyt ihmeellistä. Että kuka niitä rajoituksia pakottaa noudattamaan, jos ne eivät sovi itselle. Että elämää voi jatkaa tavalliseen tapaan, on vain oma valinta, jos rajoituksilla haluaa kurjistaa elämäänsä.
Juuri näin. Sellaisella hetkellä tulee todella minullekin fiilis siitä, että puhuja ei tiedä yhtään, mistä puhuu. Ei se vastuulliselle kansalaiselle ole mikään "oma valinta" tai "pelkkä asennoitumiskysymys"! Monella on asiat todellakin nyt huonosti, en edes osaa aavistaakaan, miltä tuntuu vaikkapa lapsesta, jonka perheessä nyt ryypätään ja kaltoinkohdellaan lapsia.
Ap
Toisaalta moni tekee elämästään vaikeampaa kuin se välttämättä olisikaan. Moni eristäytyy kotiinsa, vaikka harva metsäpolulta on koronan saanut. Ulkona näkee ihmisiä, jotka siellä metsässä tai yksinään autossaan istuvat maski päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jotenkin nyt vasta tajunnut oman elämäni tyhjyyden. Koronarajoitukset ei ole vaikuttaneet minuun muuten kuin etätöiden osalta ja ettei uimahalliin pääse. Keväällä toki lapsi oli kotikoulussa, mutta siitäkin on jo aikaa.
Ei minulla ole mitään menoja tai tapaamisia. Etätyö on mukavaa, saa nukkua pidempään eikä tarvitse ajaa ruuhkassa. Jää enemmän aikaa lapselle, kun vapaa-aika alkaa heti kun sulkee läppärin. On enemmän energiaakin. Ystävää tapaan parin kk välein kuten normaalistikin.
Ilmeisesti muilla on jatkuvasti ystävien tapaamisia, erilaisia menoja, harrastuksia...? Siis toki mekin käymme ajoittain vaikkapa leffassa, taidenäyttelyssä ym, mutta ei sielläkään käydä edes joka kuukausi. Ja kyllä koen että nytkin voimme käydä leffassa, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan samoja ajatuksia ap:n kanssa. Kaipaan toki matkusteluakin, mutta eniten kaipaan juuri sitä huolettomuutta, kun jokainen vastaantulija ei ole uhka, voi metrossa istua jonkun vieressä ilman pelkoa, voi lähteä leffaan tai kahvilaan tai minne vaan. Olen kyllä viihtynyt etätöissä, ehkä paremmin kuin joku sosiaalisempi tyyppi, mutta kaipaan sitä, että voi aamulla laittaa kivat vaatteet päälle ja lähteä kotoa, käydä hakemassa lounasta jostain jne.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että kyllä tässä alkaa oma pää hajoamaan tähän jatkuvaan kotona kökkimiseen. Etenkin nyt kun rokotukset ovat viivästyneet ja se valo tunnelin päässä katoaa koko ajan kauemmas. Elämästä puuttuu täysin ne kohokohdat, ne jutut, joita odottaa. Samaan aikaan ihmiset bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista jne., joka tuntuu todella epäreilulta.
Täysin samat kokemukset. Aika harvassa on ne, jotka nauttii rajoitusten noudattamisesta, kaikki menettää jotain. Tuntuu hirveän epäoikeudenmukaiselta, että jotkut kokee ansaitsevansa erikoisoikeuksia. Monet nuoret eivät pääse lähiopetukseen, ja jotkut toiset sitten kansoittavat ravintolat ja tapaavat ihmisiä sillä perusteella, että oma mielenterveys edellyttää sitä. No kelläpä ei edellyttäisi!
Epäreiluuden tunne on erittäin tuttu. Se on ihmillistä, mutta ei kovin reikua eikä välttämättä perustu tosiasioihin.
Nimittäin se EI kyllä ole niin, että kaikkia ahdistaisi samassa mitassa. Esimerkiksi minulla on aikuiset lapset ja puoliso rinnalla, mutta yksinelävällä ei ole välttämättä ketään, jolle puhua livenä. Tai ios olet nuori, ja haluaisit parisuhteen, niin sitä ei etänä helposti hankita, kyllä se edellyttää yhä treffeillä käymistä.
Ja eivät kaikki kärsi myöskään mielenterveyden ongelmista, vaikkapa masennuksesta. Ei pandemia kaikkia koettele yhtä paljon, siksi yritän välttää tuomitsemasta muita. Minun kaipuuni normaalielämään on aika piece of cake verrattuna yksinelävän työttömän ja masentuneen kaipuuseen.
Ap
Tämä on totta. Olen aivan samaa mieltä, minusta yksinasujan todellisuus on ihan toisenlaisen kuin sellaisella, jolla on vaikka kotona ihmisiä ympärillään. Ja onhan Suomessa todellisuus kaiken kaikkiaan siedettävämpi kuin monissa muissa maailman kolkissa. Itsekin pärjään näissä olosuhteissa, vaikka kaipaankin takaisin "normaaliin". Oma kokemus epäreiluudesta nousee tilanteissa, joissa joku ihmettelee, että mitä tässä koronatilanteessa on nyt ihmeellistä. Että kuka niitä rajoituksia pakottaa noudattamaan, jos ne eivät sovi itselle. Että elämää voi jatkaa tavalliseen tapaan, on vain oma valinta, jos rajoituksilla haluaa kurjistaa elämäänsä.
Täällä on masennuksen takia tällä hetkellä työelämästä poissa oleva yksineläjä ja onhan tää alkanut tuntua hiukan raskaalta rajoituksineen, mutta silti noudatan niitä. Aika kohtuuttomalta tuntuu kun toisilla on työ ja perhe, mutta mikään ei riitä vaan pitää päästä kuppiloihin ja harrasteisiin ja sinne ja tänne ja joka ikinen päivä vielä kauppaankin. Onneksi lähipiirissä sentään on fiksua väkeä, jotka myös noudattavat ohjeistusta, niin ei tunnu siltä että aivan yksin joutuu yrittämään.
Osui aika huonoon saumaan omalla kohdalla tää pandemia kun vointi oli parantunut ja just oli alustavasti sovittuna kevyttä palaamista töihin ja nyt sitten ollaan taas täällä mökkerössä hajoilemassa. Tulee oikein vihaiseksi kun näkee juttuja miten opiskelijat tai milloin ketkäkin on rellestäneet oikein isolla joukolla ja tartuttaneet tautia. Samoin nää maailmanmatkaajat, jotka ei vaan näemmä ole voineet eristää itseään tullessaan maahan vaan aivan pakko on ollut ravata pitkin ja poikin räkimässä virusta ihmisiin. Joku julkinen häpeärangaistus alkaa hissukseen tuntua aivan kohtuulliselta heille.
Huh, onpa sinulla ollut todella karmean huono onni. Ei mikään ihme, jos katkeroittaa. Toisaalta varmasti viime kevään hiihtolomalaiset tuskin tietoisesti "ravasivat pitkin ja poikin räkimässä virusta ihmisiin". Tyhmää ja vastuutonta tietysti ENÄÄ olisi matkailla, mutta eipä se onneksi enää olekaan mahdollista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorien aikuisten kohtalo kirjoitti:
Samat tuntemukset kuin ap:lla. Tai oli. Nyt ne ovat muuttuneet. Ennen koronaakin työtä oli hankala saada ja se oli matalapalkattua ja silppua, ja nyt töitä ei ole ollenkaan. Olen ymmärtänyt että kun tämä on ohi, elämä muuttuu normaaliksi niillä joilla on töitä. On töitä, tuloja, pääsee matkustelemaan ja ravintolaan. Nyt on oikein säästynyt rahaa koronan takia niin miksipäs ei osteta saman tien isompaa asuntoa tai toteuteta unelmia.
Mutta me työttömät. Töitä ei tule olemaan vuosiin. Eläminen kallistuu. Aina leikataan menoja niin että se on pienituloisilta pois. Ei ole varaa matkustella, käydä ulkona syömässä, nauttia pandemian jälkeisestä elämästä. Meillä ei ole säästöjä. Asutaan ankeasti itsemurhayksiössä, jossa on tullut vietettyä jo vuoden päivät.
Olen huomannut että toivomus pandemian jälkeisestä elämästä on muuttunut siihen että ei edes kiinnosta. Samana tämä jatkuu. Olen jollain tavalla luovuttanut siinä että saisin elämästä sellaista mitä haluan. En jaksa enää yrittää vaan kellun ilman unelmia. En ole kuukausiin liikkunut asunnosta kuin käymään kaupassa. Kaikki luovuus on kadonnut. Ei kiinnosta maalata, lukea, kirjoittaa, neuloa. Tuijotan vain aivottomana telkkaria.
Niinpä. Tuokin niitä pandemian tuotoksia, että työttömyys pahenee ja vähävaraiset ovat entistä ankeammassa tilanteessa.
Mutta vaikka taloudellisen tilanteesi ei koronan hellittäessä nopeasti paranisikaan, et ole kumminkaan samalla lailla sidottu ja rajattu kotiisi. Voit tavata ystäviä ja sukulaisia. Se sentään muuttuu. Ja emme me oikeastaan tiedä vielä, miten nopeasti lamasta noustaan, tällaista rajua kulkutaudista johtuvaa talouden romahdusta emme ole kokeneet, ja tilanne on kyllä erilainen kuin vaikkapa 2008 finanssikriisissä tai 90-luvun alun lamassa, jotka molemmat olen aikuisiällä elänyt läpi. Niistä kesti toipua vuosia, mutta tästä ei välttämättä niin kauaa.
Ap
Tilannetta on verrattu sotiin, ja sotien jälkeen oli suuren talouskasvun aika. Kun vihdoin voi niin kulutus tulee kasvamaan, mikä luo niitä työpaikko. Ja alussa on varmaan enemmän kysyntää kun tarjontaa sillä on aloja mihin ei ole pian vuoteen palkattu ketään, ja paljon irtisanottu. Työpaikkoja tulee olemaan tarjolla hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin nyt vasta tajunnut oman elämäni tyhjyyden. Koronarajoitukset ei ole vaikuttaneet minuun muuten kuin etätöiden osalta ja ettei uimahalliin pääse. Keväällä toki lapsi oli kotikoulussa, mutta siitäkin on jo aikaa.
Ei minulla ole mitään menoja tai tapaamisia. Etätyö on mukavaa, saa nukkua pidempään eikä tarvitse ajaa ruuhkassa. Jää enemmän aikaa lapselle, kun vapaa-aika alkaa heti kun sulkee läppärin. On enemmän energiaakin. Ystävää tapaan parin kk välein kuten normaalistikin.
Ilmeisesti muilla on jatkuvasti ystävien tapaamisia, erilaisia menoja, harrastuksia...? Siis toki mekin käymme ajoittain vaikkapa leffassa, taidenäyttelyssä ym, mutta ei sielläkään käydä edes joka kuukausi. Ja kyllä koen että nytkin voimme käydä leffassa, jos siltä tuntuu.
Tuossa on Suomen sisällä isoka eroja. Täällä pk-seudulla esimerkiksi ei pääse elokuviin, teatterit ovat kiinni. Toisen asteen opetus on etänä, ollut jo suurimman osan lukuvuotta.
Ei minullakaan sinänsä etätyöstä ole kauheasti huonoja kokemuksia. Maisemakonttorin sijasta saa tehdä duunia omassa olohuoneessa. Mutta kaipaan niitä ihmiskontakteja, mainioita työkavereita, yhteisiä lounaita.
Ja vaikka arjer kuluvatkin normaalisti kodin ja työpaikan välillä, niin viikonloppuisin ja lomilla sentään normaaliaikana VOI mennä ja olla. Nyt ei, vapaa-aika ei siten erotu mitenkään, kaikki samaa kotonakykkimistä.
Ja se ryydyttää, puuttuvien irl-ihmiskontaktien ohella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorien aikuisten kohtalo kirjoitti:
Samat tuntemukset kuin ap:lla. Tai oli. Nyt ne ovat muuttuneet. Ennen koronaakin työtä oli hankala saada ja se oli matalapalkattua ja silppua, ja nyt töitä ei ole ollenkaan. Olen ymmärtänyt että kun tämä on ohi, elämä muuttuu normaaliksi niillä joilla on töitä. On töitä, tuloja, pääsee matkustelemaan ja ravintolaan. Nyt on oikein säästynyt rahaa koronan takia niin miksipäs ei osteta saman tien isompaa asuntoa tai toteuteta unelmia.
Mutta me työttömät. Töitä ei tule olemaan vuosiin. Eläminen kallistuu. Aina leikataan menoja niin että se on pienituloisilta pois. Ei ole varaa matkustella, käydä ulkona syömässä, nauttia pandemian jälkeisestä elämästä. Meillä ei ole säästöjä. Asutaan ankeasti itsemurhayksiössä, jossa on tullut vietettyä jo vuoden päivät.
Olen huomannut että toivomus pandemian jälkeisestä elämästä on muuttunut siihen että ei edes kiinnosta. Samana tämä jatkuu. Olen jollain tavalla luovuttanut siinä että saisin elämästä sellaista mitä haluan. En jaksa enää yrittää vaan kellun ilman unelmia. En ole kuukausiin liikkunut asunnosta kuin käymään kaupassa. Kaikki luovuus on kadonnut. Ei kiinnosta maalata, lukea, kirjoittaa, neuloa. Tuijotan vain aivottomana telkkaria.
Niinpä. Tuokin niitä pandemian tuotoksia, että työttömyys pahenee ja vähävaraiset ovat entistä ankeammassa tilanteessa.
Mutta vaikka taloudellisen tilanteesi ei koronan hellittäessä nopeasti paranisikaan, et ole kumminkaan samalla lailla sidottu ja rajattu kotiisi. Voit tavata ystäviä ja sukulaisia. Se sentään muuttuu. Ja emme me oikeastaan tiedä vielä, miten nopeasti lamasta noustaan, tällaista rajua kulkutaudista johtuvaa talouden romahdusta emme ole kokeneet, ja tilanne on kyllä erilainen kuin vaikkapa 2008 finanssikriisissä tai 90-luvun alun lamassa, jotka molemmat olen aikuisiällä elänyt läpi. Niistä kesti toipua vuosia, mutta tästä ei välttämättä niin kauaa.
Ap
Tilannetta on verrattu sotiin, ja sotien jälkeen oli suuren talouskasvun aika. Kun vihdoin voi niin kulutus tulee kasvamaan, mikä luo niitä työpaikko. Ja alussa on varmaan enemmän kysyntää kun tarjontaa sillä on aloja mihin ei ole pian vuoteen palkattu ketään, ja paljon irtisanottu. Työpaikkoja tulee olemaan tarjolla hyvin.
No tuota toivon minäkin, että patoutunut kulutuskysyntä luo nopeasti liiketoimintaa taas. Se kumminkin on niin, että nyt pandemian takia aika moni palvelualan yritys on mennyt konkurssiin ja niiden polkaiseminen uudelleen liikkeelle ON aika homma ja edellyttää vahvaa valtiovallan tukea halpoina lainoina ja takauksina ja varmaan ihan suorana starttirahanakin.
Toivon mukaan silti tosiaan toipuminen on nopeaa.
Ap
Huoleton kirjoitti:
Toisaalta moni tekee elämästään vaikeampaa kuin se välttämättä olisikaan. Moni eristäytyy kotiinsa, vaikka harva metsäpolulta on koronan saanut. Ulkona näkee ihmisiä, jotka siellä metsässä tai yksinään autossaan istuvat maski päässä.
Autossa istuva on ehkä siirtymässä paikasta A paikkaan B ja molemmissa paikoissa suositellaan maskia. Ei siis ole kovin järkevääkään vaihtaa siinä välissä maskista toiseen. Mitä tulee metsässä maski päässä oleviin, niin uskoisin sen johtuvan ristiriitaisesta tiedottamisesta. Asiantuntijatkin ovat eri mieltä asioista ja tavallinen kansalainen, jos hänellä ei ole viruksista ja tartuntataudeista asiantuntemusta, koittaa yhdistellä erilaisista ohejista, suosituksista, mielipiteistä ja tieteellisesti todistetuista faktoista jonkin kombinaation, jota kykenee noudattamaan. Ja jos kuuluu riskiryhmään, haluaa maksimoida oman suojautumisensa.
Mä kävin eilen lääkärissä ja hoidin niin lääkärikeskuksessa käynnin, apteekissa käynnin kuin bussimatkatkin yhdellä ja samalla hengityssuojaimella. Kuljin siis ulkona suojain naamallani, vaikka keskellä päivää ulkona ei vastaan tullut kuin muutama ihminen. En siis siksi, että olisin pelännyt näiden muutaman ulkona monen metrin päästä kohtaamani ihmisten tartuttavan muhun viruksen vaan siksi, että muuten mulla olisi mennyt reissulla yhden suojaimen sijasta neljä suojainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Toisaalta moni tekee elämästään vaikeampaa kuin se välttämättä olisikaan. Moni eristäytyy kotiinsa, vaikka harva metsäpolulta on koronan saanut. Ulkona näkee ihmisiä, jotka siellä metsässä tai yksinään autossaan istuvat maski päässä.
Autossa istuva on ehkä siirtymässä paikasta A paikkaan B ja molemmissa paikoissa suositellaan maskia. Ei siis ole kovin järkevääkään vaihtaa siinä välissä maskista toiseen. Mitä tulee metsässä maski päässä oleviin, niin uskoisin sen johtuvan ristiriitaisesta tiedottamisesta. Asiantuntijatkin ovat eri mieltä asioista ja tavallinen kansalainen, jos hänellä ei ole viruksista ja tartuntataudeista asiantuntemusta, koittaa yhdistellä erilaisista ohejista, suosituksista, mielipiteistä ja tieteellisesti todistetuista faktoista jonkin kombinaation, jota kykenee noudattamaan. Ja jos kuuluu riskiryhmään, haluaa maksimoida oman suojautumisensa.
Mä kävin eilen lääkärissä ja hoidin niin lääkärikeskuksessa käynnin, apteekissa käynnin kuin bussimatkatkin yhdellä ja samalla hengityssuojaimella. Kuljin siis ulkona suojain naamallani, vaikka keskellä päivää ulkona ei vastaan tullut kuin muutama ihminen. En siis siksi, että olisin pelännyt näiden muutaman ulkona monen metrin päästä kohtaamani ihmisten tartuttavan muhun viruksen vaan siksi, että muuten mulla olisi mennyt reissulla yhden suojaimen sijasta neljä suojainta.
Nimenomaan! Itsekin olen istunut maski päässä yksin autossa ihan käytännön syistä. Mistä kukaan ulkopuolinen tietää syitä näihin. Ei se ylivarovaisuutta ole, vaan käytännöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Elämästä puuttuu täysin ne kohokohdat, ne jutut, joita odottaa. Samaan aikaan ihmiset bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista jne., joka tuntuu todella epäreilulta.
Mutta mikä estää sinua olemasta yksi niistä jotka bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista? Eikö tuo ole ihan oma valintasi? Itse päätin jo viime toukokuussa alkaa elää ikään kuin koko koronaa ei olisikaan, enkä ole päätöstäni katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämästä puuttuu täysin ne kohokohdat, ne jutut, joita odottaa. Samaan aikaan ihmiset bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista jne., joka tuntuu todella epäreilulta.
Mutta mikä estää sinua olemasta yksi niistä jotka bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista? Eikö tuo ole ihan oma valintasi? Itse päätin jo viime toukokuussa alkaa elää ikään kuin koko koronaa ei olisikaan, enkä ole päätöstäni katunut.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta aika moni meistä joutuu laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Mä odotan kuin kuuta nousevaa, että voin taas halata lapsiani. Mutta en voi tehdä sitä niin kauan, kun mun on huolehdittava vanhemmistani. Koska jonkun on huolehdittava, ei heitä voi keskenäänkään kotiin jättää. Olisi minustakin ihanaa päästä ravintolaan syömään tai matkustella, mutta nyt joudun odottamaan omien lasteni tapaamistakin. Onneksi vanhusten rokotuspäivä lähestyy ja kohta voin taas tavata lapsianikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämästä puuttuu täysin ne kohokohdat, ne jutut, joita odottaa. Samaan aikaan ihmiset bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista jne., joka tuntuu todella epäreilulta.
Mutta mikä estää sinua olemasta yksi niistä jotka bilettää ja matkustaa välittämättä karanteeneista? Eikö tuo ole ihan oma valintasi? Itse päätin jo viime toukokuussa alkaa elää ikään kuin koko koronaa ei olisikaan, enkä ole päätöstäni katunut.
Vastuuntunto lähimmäisistä estää. En hyväksy ollenkaan valintaasi.
Ja esimerkiksä töissä maskinkäytöstä määrää kyllä työnantaja, ja se on pakollista siis.
Ohis
Aloituksen tekijä puhui järkevästi ja fiksusti siitä, että sivullisten ei kannata tuomita. Tietty joku voi olla koronan kieltäjä ja vastuuton evvk-tyyppi, mutta moni joutuu tekemään käytännön syistä kompromisseja.
Esimerkiksi minä käytän maskeja ja huolehdin turvaväleistä, enkä notku baareissa. Mutta mun teinillä on ahdistushäiriö ja masennus, joiden takia hän on terapiassa ja syö kahta eri lääkettä. Hän on etäopetuksessa ja ahdistuu sosiaalisten kontaktien puutteen takia. Jonkun verran hän tapaa muutamaa kaveriaan, mutta jotta saisin hänen päiväänsä jotain rytmiä, olen käynyt hänen kanssaan ostoksilla melkein joka päivä.
Meillä on silloin maskit, käymme ruuhka-aikojen ulkopuolella ja pidämme etäisyyttä, mutta tuostakin olen kuullut paheksuntaa. Jotain on kumminkin kehitettävä kodin ulkopuolelle, eikä häntä saa lähtemään kävelylle tms. kuin harvoin. Kauppaan saa hänet lähtemään mukaan, joten sillä menemme nyt. Kummallakaan ei ole ollut tartuntaa.
Joten älkää tuomitko, jos ette tiedä. En minä sivullisille kerro tästä, täällä anonyymisti voin kertoa taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Kohtahan tämä kärvistely on jo ohi kun riskiryhmäläiset ovat rokotettu.
Niin, rokote voi joko lopettaa heiltä /muilta rokotteen testaajilta niin kärsimykset kuin nautinnonkin tai sitten tuottaa vaan lisää pahaa tai jos hyvin käy, ei aiheuta mitään. Minusta keltään ei pitäis kuitenkaan (eikä ois pitänyt niiltä ehkä 2-3 prosentiltakaan jotka tähän mennessä ovat kokeilleet kahtaa tömäystä) vaatia tuon testaamista että hän tai muut sillä pääsisivät simputuksista. Täytyisi olla turvallinen ja varman ihmisystävällinenkin keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Toisaalta moni tekee elämästään vaikeampaa kuin se välttämättä olisikaan. Moni eristäytyy kotiinsa, vaikka harva metsäpolulta on koronan saanut. Ulkona näkee ihmisiä, jotka siellä metsässä tai yksinään autossaan istuvat maski päässä.
Autossa istuva on ehkä siirtymässä paikasta A paikkaan B ja molemmissa paikoissa suositellaan maskia. Ei siis ole kovin järkevääkään vaihtaa siinä välissä maskista toiseen. Mitä tulee metsässä maski päässä oleviin, niin uskoisin sen johtuvan ristiriitaisesta tiedottamisesta. Asiantuntijatkin ovat eri mieltä asioista ja tavallinen kansalainen, jos hänellä ei ole viruksista ja tartuntataudeista asiantuntemusta, koittaa yhdistellä erilaisista ohejista, suosituksista, mielipiteistä ja tieteellisesti todistetuista faktoista jonkin kombinaation, jota kykenee noudattamaan. Ja jos kuuluu riskiryhmään, haluaa maksimoida oman suojautumisensa.
Mä kävin eilen lääkärissä ja hoidin niin lääkärikeskuksessa käynnin, apteekissa käynnin kuin bussimatkatkin yhdellä ja samalla hengityssuojaimella. Kuljin siis ulkona suojain naamallani, vaikka keskellä päivää ulkona ei vastaan tullut kuin muutama ihminen. En siis siksi, että olisin pelännyt näiden muutaman ulkona monen metrin päästä kohtaamani ihmisten tartuttavan muhun viruksen vaan siksi, että muuten mulla olisi mennyt reissulla yhden suojaimen sijasta neljä suojainta.
Nimenomaan! Itsekin olen istunut maski päässä yksin autossa ihan käytännön syistä. Mistä kukaan ulkopuolinen tietää syitä näihin. Ei se ylivarovaisuutta ole, vaan käytännöllisyyttä.
Aivan sama juttu! Tietenkään ylettömän pitkäänkään ei samaa maskia saa käyttää, mutta lyhyen asioinnin aikana on parempi pitää sitä naamalla kuin välillä riisua se pois, näpelöidessä se likaantuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tekijä puhui järkevästi ja fiksusti siitä, että sivullisten ei kannata tuomita. Tietty joku voi olla koronan kieltäjä ja vastuuton evvk-tyyppi, mutta moni joutuu tekemään käytännön syistä kompromisseja.
Esimerkiksi minä käytän maskeja ja huolehdin turvaväleistä, enkä notku baareissa. Mutta mun teinillä on ahdistushäiriö ja masennus, joiden takia hän on terapiassa ja syö kahta eri lääkettä. Hän on etäopetuksessa ja ahdistuu sosiaalisten kontaktien puutteen takia. Jonkun verran hän tapaa muutamaa kaveriaan, mutta jotta saisin hänen päiväänsä jotain rytmiä, olen käynyt hänen kanssaan ostoksilla melkein joka päivä.
Meillä on silloin maskit, käymme ruuhka-aikojen ulkopuolella ja pidämme etäisyyttä, mutta tuostakin olen kuullut paheksuntaa. Jotain on kumminkin kehitettävä kodin ulkopuolelle, eikä häntä saa lähtemään kävelylle tms. kuin harvoin. Kauppaan saa hänet lähtemään mukaan, joten sillä menemme nyt. Kummallakaan ei ole ollut tartuntaa.
Joten älkää tuomitko, jos ette tiedä. En minä sivullisille kerro tästä, täällä anonyymisti voin kertoa taustaa.
Hmmm. Joo, sinä tietysti teet, kuten viisaaksi näet ja lapsesi hyväksi sinä tietysti toimit! Älä välitä muiden kommenteista, jos tiedät, että lapsesi kunto riippuu siitä, että hän tapaa kavereita ja käy kotoa ulkona. Tietysti se liikunta olisi parempi idea kuin shoppailu, mutta sillä mennään, mikä onnistuu, sen ymmärrän hyvin.
Kaupoissa asioinnista on muutenkin tehty vähän mörkö, jos ihminen käyttävät tunnollisesti maskia, liikkuvat turvaväliä kunnioittaen ja ajoittavat mahdollisuuksien mukaan kaupassakäynnin muuhun kuin ruuhka-aikaan. Kaikkea ei voi ostaa netistä, ja omasta neljän aikuisen ja kahden lemmikin perheestä tiedän, että ruokaa kuluu ja yllättäviä tarpeita tulee.
Tsemppiä lapsellesi, toivottavasti tilanne helpottaa pian.
Ap
Juu, kyllä sitä välillä kaipaa. Oli mahtavaa huolettomasti käyskennellä kylillä, juoda viinaa ja harrastaa irtoseksiä saastaisten naikkosten kanssa. Eikä tarvinut pelätä mitään, korkeintaan sukupuolitauteja. Kerrassaan mahtavaa aikaa!