Lue keskustelun säännöt.
Eri näkemykset parisuhteessa
05.02.2021 |
Mistä se johtuu, että nainen tuntuu useammin olevan tyytymätön asioihin suhteessa, kun taas miehen mielestä asiat rullailee ihan mukavasti? Enkä tarkoita mitään "mies ei hoida asioita" vaan naiset tuntuu ihan etsimällä etsivän epäkohtia. Sitten lopuksi ero tulee miehelle ihan yllätyksenä.
Kommentit (499)
Kaikkea sitä leipä elättääkin...Että joku arvelee olevansa niin iso onni toiselle, että pelkkä hänen olemassaolonsa riittää. :)
Mitä lyödään vetoa, että nainen kyllästyi kotitöitä tekemättömään vätykseen, joka luulee että pelkkä se että hän on passattavana riittää parisuhteen sisällöksi sille naisellekin. Että yllätyksenä tuli ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan nyt kokoajan siitä, mitä naiset haluaa parisuhteelta. Ilmeisesti nainen asettaa ne normit ja standardit, miksiköhän näin on?
Koska nykyajan deittailu- ja parisuhderintamalla nainen on boss ja hänen pillin mukaan tanssitaan tai ei tanssita ollenkaan.
Mikä olisi mielestäni ihanteellista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.
Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia?
Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri
N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.
M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.
N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.
M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne.
Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa.
Tämä kuulostaa ihan eksältä... Tai sitten ehdotin miehelle, vaikka nyt esimerkkinä niitä Oktoberfestejä, ja mies sanoi nyreästi, että ei häntä kyllä yhtään kiinnosta. Sitten parin päivän päästä tulee intopinkeänä kotiin kertoen, että poikien kanssa ollaan lähdössä Oktoberfesteille!
Moni mies tuntuu vain haluavan kotiin äitihahmon, joka pitää paikan pystyssä sillä aikaa, kun mies kavereiden kanssa harrastaa.
Mulla hieman toisin päin. On omia harrastuksia meillä molemmilla, mutta mä itse haluaisin mennä ja olla mun vaimon kanssa ensisijaisesti. Oon vähän laiska viettämään aikaa kavereiden kanssa, kun on parisuhde. Pidän ihan rehellisesti sen mulle tärkeimmän ihmisen seurasta. Tää ketju on ollut tosi hyvä, tulee monin eri sanoin tuo yksinolon tarvekin sanoitettua.
Vierailija kirjoitti:
No on todellakin turha selittää naisille, mitä kaikki naiset haluavat ja mikä naisten mielestä on miehessä kiehtovaa. Ensinnäkään ei edelleenkään ole yhtä ja yhtenäistä naisten näkemystä aiheesta, ja toisaalta ei ole uskottavaa, että joku mies tyrmää kaikki naisten mielipiteet siitä, mitä naiset suhteiltaan haluavat selittämällä jotain "ei, ette te sitä halua, te haluattekin tätä-ja-tuota".
Tarkoitatko nyt, että ihan jokainen nainen suostuisi elämään väkivaltaisessa suhteessa, jossa on päihdeongelmia? Oletko kenties elänyt jossain komerossa, kun olet näemmä onnistunut missaamaan kaikki ne selitykset tällaiselle ilmiölle? Useinhan kyseessä ovat ihmiset, joilla on itsellään ollut esim. alkoholistivanhempi, ja sitten ajautuvat sen vuoksi sellaisiin suhteisiin.
Ja sillä, että tylsä mies tai tylsä suhde ei kiinnosta, ei tarkoiteta sitä, että haetaan jännitystä. Vaan siinä haetaan sitä, että arki ja elämä toisen kanssa tuntuisi mielekkäältä, ja toisen kanssa oikeasti olisi tunne, että viihtyy ja on mukava olla. Kun toisesta on aidosti kiinnostunut ja viehättynyt, ei tämä tunnu tylsältä, vaikka kuinka olisi tuttu. Tuo jännitävyyden vaatimus on palstamiesten luoma käsitys - en muista koskaan yhdenkään naisen sanoneen, että toivoo kumppanin olevan jännittävä. En myöskään ole ikinä törmännyt sellaiseen ajatukseen, että kukaan haluaisi joutua olemaan suhteessa jotenkin varpaillaan - tämä on taas teidän harhaista kuvitteluanne, kun ette pysty ymmärtämään, mitä ne "perhosia vatsassa" tai "sukat pyörivät jaloissa" -ilmaisut oikeasti tarkoittavat.
Sinä kuka tuon ikinä kirjoititkin. Kiitos sulle. Tuo auttoi itseäni ymmärtämään omaa puolisoani vähän paremmin, tai kasvatti omaa itseluottamustani. Just tuo mikä on itselle ollut vaikea käsittää, että suhde ei ole rikki vaikka ihastumisvaihe onkin jo mennyt ohi. Että enää ei niin intensiivisesti keskitytä siihen toiseen, minkä alkuvaiheen loppuminen on mulle ollut tuskasta kestää. Kokee että ei olla enää läheisiä, kun on omia menoja ja hui kauhistus, hauskaa jopa ilman mua. Ja seksikin on vähentynyt.
Mutta sä kirjoiti kauheen kauniisti ja ymmärrettävästi. Kukkapuskan sä todellakin saisit tuosta hyvästä jos se olis teknisesti mahdollista. Mee ja osta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.
Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia?
Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri
N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.
M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.
N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.
M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne.
Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa.
Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa.
Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä?
Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa.
Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.
Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.
Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?
Haluaisin edelleen auttaa sinua.
Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?
Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.
Naiset haluaa paljon pieniä huomionosoituksia. Yhteen muuttamisesta saa yhden pisteen. Muiden naisten poisjättämisestä toisen pisteen. Karkkipussin tuominen = yksi piste lisää. Et voi tehdä yhtä isoa asiaa ja saada sata pistettä vaan saat aina yhden pisteen jokaisesta toimesta, joten naiselle kannattaa sanoa/tehdä paljon pieniä asioita, jotta hän tuntee itsensä rakastetuksi.
Ja tosiaan, yksi ruusu kerran viikossa on siis enemmän pisteitä kuin kaksitoista kerralla! :=) Tämä vinkiksi kaikille miehille jotka ihmettelee tätä naisten käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo toi kommentti siitä että jo yhteenmuutto on sellanen asia mistä pitäis olla jo onnesta mykkärällä.... =D
Itsekin olen kyllä aika catch, mutta ihan noin paljoa en itsestäni kuvittele.
Haluan naisena suhteen miehen kanssa, joka haluaa seuraani, kaipaa sitä. Silloin yhteenmuutto ja sitoutuminen ei enää tunnu miltään oleelliselta uhraukselta vaan se on ihan vaan luonnollinen asia siihen, että jatkuva yhdessäolo onnistuu.
Moni mies haluaa vain sitouttaa itselleen kodinkoneen ja sänkykaverin. Sitä on karuimmillaan sitoutuminen ja yhteenmuutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan naisena suhteen miehen kanssa, joka haluaa seuraani, kaipaa sitä. Silloin yhteenmuutto ja sitoutuminen ei enää tunnu miltään oleelliselta uhraukselta vaan se on ihan vaan luonnollinen asia siihen, että jatkuva yhdessäolo onnistuu.
Moni mies haluaa vain sitouttaa itselleen kodinkoneen ja sänkykaverin. Sitä on karuimmillaan sitoutuminen ja yhteenmuutto.
Pitäisi olla mahkut nostaa kytkintä jos keskustelua ei enää ole, eikä läheisyyttä. Jos parisuhte siis merkitsee eri asioita osapuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitten tullut yhtään esimerkkiä noista ylivoimaisen vaikeista sirkustempuista, joita jonnen mielestä naiset vaativat?
No eipä yllätä. Kun kokemusta ei ole, kuvittelee höpöjä.
Ilmeisesti jo se yhteenmuutto ja sitoutuminen on tehtävä, jonka monet kokevat todella vaativaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti jo se yhteenmuutto ja sitoutuminen on tehtävä, jonka monet kokevat todella vaativaksi.
Joo. Oikeasti jos yhteenmuutto on pakkopullaa, ei missään nimessä pidä muuttaa sen henkilön kanssa yhteen, ei tule onnistumaan.
Mutta jos on henkisesti pikkupoika, niin silloin "vaan päätyy" siihen rivariin, 2 lapseen ja koiraan.
Kun ei vaaveli yksin pärjää, voi yhyy , eikä ole munaa ajoissa sanoa, että sinä et ole se oikea minulle.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan nyt kokoajan siitä, mitä naiset haluaa parisuhteelta. Ilmeisesti nainen asettaa ne normit ja standardit, miksiköhän näin on?
Tietääkseni nyt keskustellaan tilanteesta, jossa mies luulee kaiken olevan ok ja nainen on tyytymätön. Näin ainakin tämä keskustelu on otsikoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että ihmiset (ainakin niaset?) lataavat liikaa paineita parisuhteelle. Kumppanin tehtävä tehdä toinen onnelliseksi, tuoda elämään sen arjen, turvan ja rakkauden lisäksi uusia innostavia asioita, olla keskustelukumppani kaikissa niissä itseä kiinnostavissa asioissa, kumppani itseä kiinnostavissa harrasteissa ja asioissa. Mikä se oma vastuu oman elämän onnellisuudesta? Eikö työkavereita ja muita ystäviä saa mukaan IKEAan tai salsatunneille?
Toisaalta kumppaniin ei suhtauduta uteliaan kiinnostuneesti. Olisko kiva lähteä mukaan lätkämatsiin, entä luontoreissulle vaikka ei kalastaisikaan? Ja hyväksyä, että osa asioista on omia juttuja, kummallakin.
Ensi treffit alttarilla on antanut hienoja esimerkkejä miten nähdään vaan ne omat toiveet parisuhteelle eikä osata asettua toisen nahkoihin. Se ikipissis, nelikymppinen Heidi raahasi miestään meikki- ja vaatekaupoissa niin Pariisissa kuin Tukholmassa, mutta ei osannut rauhoittua hetkeksikään pienellä patikointireissulla luonnossa vaan häsläsi koko ajan selfieitä. Tai joskus vielä aikaisemmilla kausilla ope-Heidi ikävystyi kuoliaaksi erotuomari miehensä peliä katsoessaan mutta loukkaantui kun mies ei innostunut tanssista - ja halusi lomaillessaan jatkaa riitaa heti kun mies tuli nälkäisenä kotiin ja alkoi laittaa itselleen ruokaa. Miten paljon helpommin suhteet menisivät jos katsottaisiin välillä peiliin ja tajuttaisiin ihmisten erilaiset arvot ja toiveet: käyttäydynkö minä toista kohtaan niin kuin haluaisin hänen käyttäytyvän minua kohtaan, otanko itse huomioon toisen toiveet ja teen kompromisseja?
Helpompaa on etsiä sellainen puoliso, jonka kanssa on yhteiset jutut ja mielenkiinnonkohteet jo valmiiksi. Miehillehän tämä on toki liian vaativa ajatus.
Niin, siinä on lähtökohtaisesti se ristiriita että mies on alunperin kiinnostunut naisesta itsestään, nainen taas miehen järjestämistä ulkoisista asioista. Suhde toimii vain, jos mies hyväksyy että hänen arvonsa on tarjoamissaan palveluissa. Jos se tekee miehen onnelliseksi, mikäs siinä. Minulla on vähän vaikeuksia sen kanssa.
Niin, tiivistetäänkö tämä sitten niin, että miestä kiinnostaa pinta ja ulkonäkö. Osa miehistä jopa aidosti kuvittelee, ettei heillä voi olla mukavaa naisen kanssa kuin seksin muodossa ja samalla kodinhoito- ja perheenlisäyspalveluista nauttien. Siksi OSAA miehistä ei kiinnosta, mitä kivaa sen naisen kanssa voisi tehdä. Ja siksi riittää nainen "itse", vaikka tosiasiassa eihän siinä olla kiinnostuttu naisesta kokonaisuutena lainkaan.
No joo, varmasti on tällaisiakin miehiä ja naisia, joille tärkeintä on että kumppani on hyvännäköinen ja siitä lähdetään. Mutta lähdetä liiaksi sivupoluille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.
Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.
Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.
Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken?
Tulee pari asiaa mieleen:
1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.
2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)
En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla.
En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)
Olet osunut yhteen vääränlaisten naisten kanssa. Minä tunnen kyllä sellaisia kotona möllöttäviäkin naisia. Tosin heistä sitten osalla on ylipainoa juuri siksi, että ovat niin laiskoja tekemään muuta. Usein ne liikunalliset tyypit ovat sitten aktiivisia muillakin elämän osa-alueilla, ja useinhan se hyvä kroppa ei pysy itsestään, vaan vaatii juuri jotain liikuntaharrastuksia - mikä tarkoittaa sitten "vuoristorataa" vapaa-aikana, kun käydään seinäkiipeilemässä ja muualla.
Nyt laitoit kyllä pahan pointin. Kotona viihtyvä nainen ei kyllä tosiaan helposti pysy normaalipainossa, ei se onnistu monelta touhuajaltakaan. Ellei sitten ole samanlainen laihaläski kuin minä. Lisää miettimistä, että mitä minä oikeastaan haluan.
Musiikkia korvilleni. Mies, joka ihan oikeasti pohtii asioita.
Koirarotuakaan ei voi valita sen ulkonäön perusteella vaan pitää ottaa sellainen rotu, jonka energiatasot ja tarpeet käyvät yksiin oman elintavan kanssa. Jos sitten ei löydy sopivaa kokonaisuutta niin sitten se on voi voi. Me kaikki vanhennutaan ja plösähdetään tai kuivutaan ja rypistytään anyways, joten ei kannata rakentaa sen varaan liikaa. Toisaalta voit odottaa kuusikymppiseksi niin te molemmat olette jo valmiiksi vanhenneet.
P.S. Nainen pitää laihaläskiä miestä yleensä keskimäärin yhtä epäseksikkäänä kuin mies ylipainoista naista, joten sen vetovoiman pitäisi löytyä kemiasta eikä estetiikasta. Olkaa vaikka silmät kiinni tai pimeässä!
Ohhoh, ai että normipainoinen mies joka ei aktiivisesti treenaa on ihan sama kuin ylipainoinen mies? Vain treenatusta kropasta tykätään? On kovaksi mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?
========
Jos esim kotitöiden määrä lisääntyy tolkuttomasti kun mies tulee taloon, niin siinä on yksi syy olla sinkkuna.
Jos tähän mennään, niin nainen tuo kyllä niitä kotitöitä paljon enemmän lisää parisuhteeseen kuin mies. Sitten naristaan kun mies ei suostu tekemään enemmän kotitöitä kuin sinkkuna ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.
Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.
Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.
Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.
Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.
Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista.
Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin.
Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.
On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.
Kerropa vielä mistä sellaisen miehen löytäisi joka ah niin romanttisesti kiinnostuisi juuri minusta (ei ympäristöstä, ulkonäöstä jne) ja valitsisi juuri minut ja muuttaisi yhteenkin?
Tai kerro ensin mistä löytäisi ylipäätään jotenkin kiinnostuneen ja huomiota osoittavan miehen? Sellaista kun ei ole vastaan tullut kertaakaan ja olen jo 38.
Ei minua kukaan metsästä ja halua. Yksin tässä elämä on mennyt ja näköjään menee edelleen. Olen juurikin enemmän hiljainen, vähään tyytyväinen, minimalisti, toki on harrastus ja mielenkiinnon kohteita, mutta unelma viikonloppu menee urheillessa ja kotona. Ei kylässä eikä kaupungilla jne.
Olenko kelvannut kenellekään? En. Saati sitten että joku olisi oikein rakastunut minuun.
No oletko edes yrittänyt, vai kyhjötätkö vaan siellä kotisohvalla tinderit kiinni odotellen, että ritari hyppäisi spontaanisti ikkunasta sisään?
Tietenkin olen. Voi luoja näitä oletuksia. Totta kai olen lukuisia kertoja lähestynyt miehiä, sekä tuntemattomia seuranhakupaikoissa että netissä plus jo tuntemiani joihin olen ehtinyt jo ihastua. Pakit olen saanut joka kerta. Mikä on ihan ok, ei kenenkään tarvitse minusta pitää. Mutta pointtina oli vain ettei meillä naisilla ole mitään takuuta suhteista, kiinnostuksesta, perheestä jne. Ihan kuka tahansa voi jäädä yksin, vaikkei olisi mitään vikaa.
Ilmeisesti jos olet sitä tyyppiä jolla ei ole vaikeuksia löytää seuraa, se nousee sen verran päähän että on ihan itsestäänselvyys että joku haluaa jakaa elämänsä kanssasi ja se tosiasia itsessään ei tunnu yhtään miltään, kuten täällä joku sanoi.
Ongelma on siinä, että me luemme kirjaimellisesti sen, että jakaa elämä kanssasi. Sinä saatat sisällyttää siihen lisää jotain ajatuksia, joita et kuitenkaan määrittele. Meille se tarkoittaa sitä, että on sama koti eikä petetä, ei muuta. Se sitoutuminen ja eläminen ei vielä itsessään kerro yhtään mitään siitä elämisen laadusta ja sisällöstä.
Tämä on kyllä ongelma aina kun kirjallisesti viestitään, siihen jää niin paljon tulkinnanvaraa. Ja onhan se tietysti tottakin, että eri miehillä on erilainen käsitys siitä, mitä kuuluu ihan perusodotuksiin ja mitä ei. Pitää yrittää täsmentää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.
Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.
Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.
Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken?
Tulee pari asiaa mieleen:
1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.
2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)
En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla.
En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)
Olet osunut yhteen vääränlaisten naisten kanssa. Minä tunnen kyllä sellaisia kotona möllöttäviäkin naisia. Tosin heistä sitten osalla on ylipainoa juuri siksi, että ovat niin laiskoja tekemään muuta. Usein ne liikunalliset tyypit ovat sitten aktiivisia muillakin elämän osa-alueilla, ja useinhan se hyvä kroppa ei pysy itsestään, vaan vaatii juuri jotain liikuntaharrastuksia - mikä tarkoittaa sitten "vuoristorataa" vapaa-aikana, kun käydään seinäkiipeilemässä ja muualla.
Nyt laitoit kyllä pahan pointin. Kotona viihtyvä nainen ei kyllä tosiaan helposti pysy normaalipainossa, ei se onnistu monelta touhuajaltakaan. Ellei sitten ole samanlainen laihaläski kuin minä. Lisää miettimistä, että mitä minä oikeastaan haluan.
Olen itse laihaläski nainen, enkä suinkaan jaksa koko ajan olla menossa jossain. Tosin minua ei sitten haittaa se, jos kumppani on aktiivisempi. Ratkaisu voisi olla sekin, että löytyy sellainen kumppani, joka tykkää mennä ja tehdä asioita kavereiden kanssa tai nähdä vaikka sukulaisiaan yksinkin, jolloin ei haittaa, että toinen jää kotiin kotoilemaan. Ellet sitten halua, että se toinenkin on kotoilija.
Myös joku kompromissi voisi toimia, eli sinä joskus vääntäydyt vaikka puoliväkisin mukaan, ja saatat huomata, että se onkin ihan kivaa (näin olen itse tehnyt, ja se on ollut hauskaa vaihtelua), ja välillä sitten vietätte aikaa kotona. Ehkä sellainenkin ihminen löytyy, jonka kanssa kompromissi tulisi luonnostaan, etenkin jos sen aktiivisemman osapuolen ehdottamat tekemiset ovat sinustakin periaatteessa ihan kivoja.
Niinhän se on, oikea kumppani kun löytyy niin homma sujuu. Tuntuu vaan olevan aika yleistä oman elämänkokemuksen perusteella, että nainen ei jousta vaan pitää tehdä niitä asioita ja juuri sillä tavalla kuin hän tahtoo, tai tulee fudut.
Minä en rajoita kumppania, saa mennä miten tahtoo mutta itseä ei vain kiinnosta olla koko ajan jossakin hyppäämässä. Vaikka kuten sanoit, niin täytyy sitä toisen vuoksi välillä puoliväkisin raahautua mukaan ja tehdä sellaisiakin asioita, jotka eivät hirveästi huvittaisi. Ehkä olen liian mukavuudenhaluinen parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Outo toi kommentti siitä että jo yhteenmuutto on sellanen asia mistä pitäis olla jo onnesta mykkärällä.... =D
Itsekin olen kyllä aika catch, mutta ihan noin paljoa en itsestäni kuvittele.
Joku raasu oikeasti kuvittelee, että se, että ei jahtaa muita naisia olisi joku ihan hirmu iso asia, josta naisen tulisi olla ikuisuus tyytyväinen. Voi tulla uutisena, mutta kerrottakoon, että se että ei jahtaa muita naisia on ihan lähtökohta ylipäätään mihinkään suhteeseen, ei sinällään siis riitä yhtään minnekään.
Tottakai keskustelen myös muiden kanssa. Mutta ihan rehellisesti, jos en tykkää keskustella miehen kanssa niin parisuhteen mahdollisuus on 0%. Se on yhtä tärkeää kuin seksuaalinen vetovoima.