Lue keskustelun säännöt.
Eri näkemykset parisuhteessa
05.02.2021 |
Mistä se johtuu, että nainen tuntuu useammin olevan tyytymätön asioihin suhteessa, kun taas miehen mielestä asiat rullailee ihan mukavasti? Enkä tarkoita mitään "mies ei hoida asioita" vaan naiset tuntuu ihan etsimällä etsivän epäkohtia. Sitten lopuksi ero tulee miehelle ihan yllätyksenä.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.
Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.
Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.
Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken?
Tulee pari asiaa mieleen:
1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.
2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)
En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla.
En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)
Olet osunut yhteen vääränlaisten naisten kanssa. Minä tunnen kyllä sellaisia kotona möllöttäviäkin naisia. Tosin heistä sitten osalla on ylipainoa juuri siksi, että ovat niin laiskoja tekemään muuta. Usein ne liikunalliset tyypit ovat sitten aktiivisia muillakin elämän osa-alueilla, ja useinhan se hyvä kroppa ei pysy itsestään, vaan vaatii juuri jotain liikuntaharrastuksia - mikä tarkoittaa sitten "vuoristorataa" vapaa-aikana, kun käydään seinäkiipeilemässä ja muualla.
Nyt laitoit kyllä pahan pointin. Kotona viihtyvä nainen ei kyllä tosiaan helposti pysy normaalipainossa, ei se onnistu monelta touhuajaltakaan. Ellei sitten ole samanlainen laihaläski kuin minä. Lisää miettimistä, että mitä minä oikeastaan haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.
Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.
Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.
Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.
Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.
Oh, kuvitteletko tosiaan, että saat onnellisen, tasapainoisen parisuhteen ainoastaan valitsemalla itselleen naisen, jonka luokse muutat ja lupaat elää loppuelämän naisen kanssa?
Vähän enemmän panostusta hei! Jos kuvittelet, että on ihan plussaa kaikki, mikä ylittää mainitsemasi asiat, olet pahasti hakoteillä. Jos luet tätä ketjua huolellisemmin, huomaat, että me naiset kaipaamme myös jonkinlaista älyllistä aivotoimintaa miehiltä. Vaikkapa päivittäinen ystävällismielinen keskusteleminen ja yhdessäolo pitäisivät kuulua ihan perusvaatimuksiin parisuhde-elämälle. Ehkä se kuitenkin on joillekin miehille sitä kuuluisaa sirkushuvia, josta täälläkin on kirjoitettu sormet näppäimistöllä verillä. Ehkä tosiaan on ihan kohtuutonta odottaa miehiltä parisuhteeseen kuuluvia perusasioita. Niinkö?
Älä nyt ihan idiootteina pidä ainakaan kaikkia miehiä, etenkään sellaisia joista et tiedä yhtään mitään.
Ei se noin toimi että mennään ja valitaan nainen, vaan tietenkin se nainen on valinnut myös minut, koska minussa on ollut jotain sellaista mitä hän on halunnut. Ystävällismielinen keskustelu ja yhdessäolo on juuri se, mitä minä tarjoan ja itsekin kaipaan, en puhu nyt siitä koska se on ihan perusasia mielestäni. Älyllistä aivotoimintaakin olisi tarjolla, jos vain joskus saisi sillä osastolla jonkinlaista vastusta, mutta harvemmin tulee vastaan.
Mutta kun nämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona. Oma oikeutus pitää sillä ostaa, mies itsessään on ihan yksi ja sama että onko Martti vai Pertti.
Naisissakin on ekstrovertimpiä ja introvertimpiä versioita, kotihiiriä ja aktiivitouhuttajia. Älykömpiä ja vähemmän älypainotteisia. Ehkä sinä viehätyt tietystä naistyypistä enemmän kuin muista ja niissä toistuvat samat piirteet?
Se voi olla osa ongelmaa, eikös ihmisellä yleensä ole vähän joku tietty "tyyppi" mikä viehättää. Ja toisaalta taas ihminen tuppaa vetämään myös puoleensa tietynlaisia vastakappaleita. On tämä monitahoinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.
Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.
Näinhän se on. Meillä luisui parisuhde sellaiseksi, että koko päivänä pussattiin 2 krt maksimissaan. Töihin lähtiessä ja nukkumaan käydessä. Koskaan ei mies halannut takaapäin ja suudellut niskaa. Harvoin sain häneltä ihailevaa katsetta, jos olin pukeutunut juhliin tai käynyt kampaajalla. Illat istuttiin tuppisuina molemmat omilla tietokoneilla. Ja tätä kesti vuosia, kunnes toisen lapsen synnyttyä sanoin että nyt riittää. Joko alat näyttämään sen, että olen muutakin kuin kämppis ja satunnainen panokaveri, tai etsin toisen miehen. Elämä on liian lyhyt tällaiseen. Ja kappas, mies olikin omasta mielestään elänyt vain tasaista arkea rakkaansa kanssa. Ei osannut edes selittää, miksi ei hakeutunut suutelemaan tai näyttämään hellyyttä. Ei edes muista menneestä mitään. Nykyään suhde on parempi kuin koskaan ja molemmat tekee kaikkensa, että rakkaus säilyy. Seksielämäkin on erittäin virkeää.
Nyt ei puhuta enää ainakaan siitä, mitä minä olen tarkoittanut. Läheisyys ja hellyydenosoitukset kuuluvat ilman muuta parisuhteeseen, jos ne puuttuvat niin on jo aika äärimmäinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.
Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.
Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.
Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken?
Tulee pari asiaa mieleen:
1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.
2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)
En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla.
En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)
Olet osunut yhteen vääränlaisten naisten kanssa. Minä tunnen kyllä sellaisia kotona möllöttäviäkin naisia. Tosin heistä sitten osalla on ylipainoa juuri siksi, että ovat niin laiskoja tekemään muuta. Usein ne liikunalliset tyypit ovat sitten aktiivisia muillakin elämän osa-alueilla, ja useinhan se hyvä kroppa ei pysy itsestään, vaan vaatii juuri jotain liikuntaharrastuksia - mikä tarkoittaa sitten "vuoristorataa" vapaa-aikana, kun käydään seinäkiipeilemässä ja muualla.
Nyt laitoit kyllä pahan pointin. Kotona viihtyvä nainen ei kyllä tosiaan helposti pysy normaalipainossa, ei se onnistu monelta touhuajaltakaan. Ellei sitten ole samanlainen laihaläski kuin minä. Lisää miettimistä, että mitä minä oikeastaan haluan.
Musiikkia korvilleni. Mies, joka ihan oikeasti pohtii asioita.
Koirarotuakaan ei voi valita sen ulkonäön perusteella vaan pitää ottaa sellainen rotu, jonka energiatasot ja tarpeet käyvät yksiin oman elintavan kanssa. Jos sitten ei löydy sopivaa kokonaisuutta niin sitten se on voi voi. Me kaikki vanhennutaan ja plösähdetään tai kuivutaan ja rypistytään anyways, joten ei kannata rakentaa sen varaan liikaa. Toisaalta voit odottaa kuusikymppiseksi niin te molemmat olette jo valmiiksi vanhenneet.
P.S. Nainen pitää laihaläskiä miestä yleensä keskimäärin yhtä epäseksikkäänä kuin mies ylipainoista naista, joten sen vetovoiman pitäisi löytyä kemiasta eikä estetiikasta. Olkaa vaikka silmät kiinni tai pimeässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että miehet vähättelee ongelmia ja naisen kokemusta, kun he ei itse koe jotain ongelmaksi parisuhteessa.
Vaikka vuosia asioista yrität puhua...
Ja hups, se nainen vaan lähti yhtäkkiä!
Sitä suhdetta pitäis myös hoitaakin. Miehet unohtaa tämän. Mitä tapahtuu autolle jos sitä ei koskaan huolla, vilkaise tai korjaa? Ja mit se kertoo arvostuksesta? Niimpä.
Naisten tavassa luokitella näitä ongelmia taas ei ole mitään päätä eikä häntää. Miehen "tylsyys" voi olla eroon johtava ongelma, alkoholi tai väkivalta taas ei. Siinä on miehellä pirullinen paikka selvitellä, että mikähän tämän naisen kohdalla on se ehdoton ongelmakohta, joka on pakko hoitaa ettei nainen lähde lätkimään. Mikä on kohtuullinen ongelma ja mikä on vain naisen itsekästä nillitystä muuten hyvällä pohjalla olevassa suhteessa?
Ei ole olemassa mitään yleistettävää "naisten tapaa". Se, että joku sietää päihdeongelmia ja väkivaltaa, ei tarkoita sitä, että kaikki sietävät sitä. Eli jos joku nainen ei siedä tylsyyttä, siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että väkivalta olisi hänelle kuitenkin ok, "koska Seiska-lehdessä joku hömppäjulkkis oli kertonut sietäneensä väkivaltaa".
Ja ei parisuhde sellaista ole, että mies selvittää ongelmakohdan ja yrittää väistää sen sudenkuopan, vaan idea olisi olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa oma persoona ja elämäntapa osuvat yksiin. Yhden tylsät jutut ovat toiselle ihan ok, yhden tylsä elämäntyyli on toisen mkielestä just hyvä, koska itsellään on samanlainen.
Ei ole olemassa "itsekästä nillitystä" silloin, jos kyse on siitä, että joku nainen (tai mies!) ei halua olla suhteessa jonkun kanssa siksi, että ei itse viihdy tai tunne oloaan hyväksi. Silloin se suhde ei ollut hänelle sopiva ja sitä, mitä hän haluaa. Ihmisillä on suhteessa erilaisia tarpeita, ja ei kukaan ulkopuolinen voi mennä sanelemaan, mikä on kohtuullinen toive ja mikä ei.
No totta tuokin. Mutta väitän silti, että on olemassa asioita jotka objektiivisesti katsoen ovat isompia ongelmia kuin toiset ja että kaikki ihmiset eivät osaa arvostaa sitä mitä heillä on, ennen kuin menettävät sen. Onhan näitäkin tarinoita kun on käyty sitä naapurin ruohoa katselemassa ja sitten tajuttu että oli virheliike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?
========
Jos esim kotitöiden määrä lisääntyy tolkuttomasti kun mies tulee taloon, niin siinä on yksi syy olla sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.
Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.
Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.
Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.
Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.
Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista.
Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin.
Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.
On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.
Kerropa vielä mistä sellaisen miehen löytäisi joka ah niin romanttisesti kiinnostuisi juuri minusta (ei ympäristöstä, ulkonäöstä jne) ja valitsisi juuri minut ja muuttaisi yhteenkin?
Tai kerro ensin mistä löytäisi ylipäätään jotenkin kiinnostuneen ja huomiota osoittavan miehen? Sellaista kun ei ole vastaan tullut kertaakaan ja olen jo 38.
Ei minua kukaan metsästä ja halua. Yksin tässä elämä on mennyt ja näköjään menee edelleen. Olen juurikin enemmän hiljainen, vähään tyytyväinen, minimalisti, toki on harrastus ja mielenkiinnon kohteita, mutta unelma viikonloppu menee urheillessa ja kotona. Ei kylässä eikä kaupungilla jne.
Olenko kelvannut kenellekään? En. Saati sitten että joku olisi oikein rakastunut minuun.
No oletko edes yrittänyt, vai kyhjötätkö vaan siellä kotisohvalla tinderit kiinni odotellen, että ritari hyppäisi spontaanisti ikkunasta sisään?
Tietenkin olen. Voi luoja näitä oletuksia. Totta kai olen lukuisia kertoja lähestynyt miehiä, sekä tuntemattomia seuranhakupaikoissa että netissä plus jo tuntemiani joihin olen ehtinyt jo ihastua. Pakit olen saanut joka kerta. Mikä on ihan ok, ei kenenkään tarvitse minusta pitää. Mutta pointtina oli vain ettei meillä naisilla ole mitään takuuta suhteista, kiinnostuksesta, perheestä jne. Ihan kuka tahansa voi jäädä yksin, vaikkei olisi mitään vikaa.
Ilmeisesti jos olet sitä tyyppiä jolla ei ole vaikeuksia löytää seuraa, se nousee sen verran päähän että on ihan itsestäänselvyys että joku haluaa jakaa elämänsä kanssasi ja se tosiasia itsessään ei tunnu yhtään miltään, kuten täällä joku sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.
Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.
Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.
Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.
Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.
Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista.
Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin.
Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.
On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.
Kerropa vielä mistä sellaisen miehen löytäisi joka ah niin romanttisesti kiinnostuisi juuri minusta (ei ympäristöstä, ulkonäöstä jne) ja valitsisi juuri minut ja muuttaisi yhteenkin?
Tai kerro ensin mistä löytäisi ylipäätään jotenkin kiinnostuneen ja huomiota osoittavan miehen? Sellaista kun ei ole vastaan tullut kertaakaan ja olen jo 38.
Ei minua kukaan metsästä ja halua. Yksin tässä elämä on mennyt ja näköjään menee edelleen. Olen juurikin enemmän hiljainen, vähään tyytyväinen, minimalisti, toki on harrastus ja mielenkiinnon kohteita, mutta unelma viikonloppu menee urheillessa ja kotona. Ei kylässä eikä kaupungilla jne.
Olenko kelvannut kenellekään? En. Saati sitten että joku olisi oikein rakastunut minuun.
No oletko edes yrittänyt, vai kyhjötätkö vaan siellä kotisohvalla tinderit kiinni odotellen, että ritari hyppäisi spontaanisti ikkunasta sisään?
Tietenkin olen. Voi luoja näitä oletuksia. Totta kai olen lukuisia kertoja lähestynyt miehiä, sekä tuntemattomia seuranhakupaikoissa että netissä plus jo tuntemiani joihin olen ehtinyt jo ihastua. Pakit olen saanut joka kerta. Mikä on ihan ok, ei kenenkään tarvitse minusta pitää. Mutta pointtina oli vain ettei meillä naisilla ole mitään takuuta suhteista, kiinnostuksesta, perheestä jne. Ihan kuka tahansa voi jäädä yksin, vaikkei olisi mitään vikaa.
Ilmeisesti jos olet sitä tyyppiä jolla ei ole vaikeuksia löytää seuraa, se nousee sen verran päähän että on ihan itsestäänselvyys että joku haluaa jakaa elämänsä kanssasi ja se tosiasia itsessään ei tunnu yhtään miltään, kuten täällä joku sanoi.
Ongelma on siinä, että me luemme kirjaimellisesti sen, että jakaa elämä kanssasi. Sinä saatat sisällyttää siihen lisää jotain ajatuksia, joita et kuitenkaan määrittele. Meille se tarkoittaa sitä, että on sama koti eikä petetä, ei muuta. Se sitoutuminen ja eläminen ei vielä itsessään kerro yhtään mitään siitä elämisen laadusta ja sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että miehet vähättelee ongelmia ja naisen kokemusta, kun he ei itse koe jotain ongelmaksi parisuhteessa.
Vaikka vuosia asioista yrität puhua...
Ja hups, se nainen vaan lähti yhtäkkiä!
Sitä suhdetta pitäis myös hoitaakin. Miehet unohtaa tämän. Mitä tapahtuu autolle jos sitä ei koskaan huolla, vilkaise tai korjaa? Ja mit se kertoo arvostuksesta? Niimpä.
Naisten tavassa luokitella näitä ongelmia taas ei ole mitään päätä eikä häntää. Miehen "tylsyys" voi olla eroon johtava ongelma, alkoholi tai väkivalta taas ei. Siinä on miehellä pirullinen paikka selvitellä, että mikähän tämän naisen kohdalla on se ehdoton ongelmakohta, joka on pakko hoitaa ettei nainen lähde lätkimään. Mikä on kohtuullinen ongelma ja mikä on vain naisen itsekästä nillitystä muuten hyvällä pohjalla olevassa suhteessa?
Mitään "tylsyyttä" ei ole olemassakaan, vaan rakkauden puutteestahan siinä on kyse. Parempi erota, jos toisen kanssa ei ole hyvä olla.
Mitä alkoholin ja väkivallan sietämiseen taas tulee, niin kyllähän moni kituuttaa huonossa liitossa tappiin asti. Miten se oikeastaan tähän liittyy? Etkö osaa ajatella ihmisiä tai ainakaan naisia yksilöinä, vaan niputat väkivaltaisessa suhteessa elävän naisen samaan "tylsyydestä" kärsivän naisen kanssa?
Ei tylsyys tarkoita tässä sitä, että rakkaudesta olisi puutetta, minä tarkoitan sitä että rakastavakaan mies ei välttämättä ole tarpeeksi jännittävä naiselle. Liian tasaista ja ennakoitavaa, nainen haluaa olla vähän varpaillaan. En tiedä onko tätä turha selittää naiselle, se voi olla teille sokea piste kun ette te muutenkaan tunnu ymmärtävän mitä te itse haluatte. Sen verran hullunkurisia suhdevirityksiä näkee.
Mitä noihin muihin asioihin tulee, minusta alkoholismi tai väkivalta olisi aikamoinen ongelma parisuhteessa, sinustako ei? Jos on, miksi näiden kanssa suostutaan elämään, mutta "tylsän" miehen kanssa ei?
No on todellakin turha selittää naisille, mitä kaikki naiset haluavat ja mikä naisten mielestä on miehessä kiehtovaa. Ensinnäkään ei edelleenkään ole yhtä ja yhtenäistä naisten näkemystä aiheesta, ja toisaalta ei ole uskottavaa, että joku mies tyrmää kaikki naisten mielipiteet siitä, mitä naiset suhteiltaan haluavat selittämällä jotain "ei, ette te sitä halua, te haluattekin tätä-ja-tuota".
Tarkoitatko nyt, että ihan jokainen nainen suostuisi elämään väkivaltaisessa suhteessa, jossa on päihdeongelmia? Oletko kenties elänyt jossain komerossa, kun olet näemmä onnistunut missaamaan kaikki ne selitykset tällaiselle ilmiölle? Useinhan kyseessä ovat ihmiset, joilla on itsellään ollut esim. alkoholistivanhempi, ja sitten ajautuvat sen vuoksi sellaisiin suhteisiin.
Ja sillä, että tylsä mies tai tylsä suhde ei kiinnosta, ei tarkoiteta sitä, että haetaan jännitystä. Vaan siinä haetaan sitä, että arki ja elämä toisen kanssa tuntuisi mielekkäältä, ja toisen kanssa oikeasti olisi tunne, että viihtyy ja on mukava olla. Kun toisesta on aidosti kiinnostunut ja viehättynyt, ei tämä tunnu tylsältä, vaikka kuinka olisi tuttu. Tuo jännitävyyden vaatimus on palstamiesten luoma käsitys - en muista koskaan yhdenkään naisen sanoneen, että toivoo kumppanin olevan jännittävä. En myöskään ole ikinä törmännyt sellaiseen ajatukseen, että kukaan haluaisi joutua olemaan suhteessa jotenkin varpaillaan - tämä on taas teidän harhaista kuvitteluanne, kun ette pysty ymmärtämään, mitä ne "perhosia vatsassa" tai "sukat pyörivät jaloissa" -ilmaisut oikeasti tarkoittavat.
En tarkoita, että kaikki naiset sietäisivät vakivaltaa tai alkoholismia, mutta niin moni kuitenkin että ei sitä voi olla ihmettelemättä. Sitä kun vertaa sitten siihen, että monesti eroja tulee näennäisen mitättömistä asioista, niin sitä yrittää epätoivoisesti hakea jotain logiikkaa tai punaista lankaa että mikä on oikeasti parisuhteessa se juttu, millä naisen saa pysymään vierellä.
Ei nainen varmaan koskaan itse käytäkään sanaa "jännittävä". Tuskin sitä edes itse tiedostaa, että aivot janoavat jotain tiettyä hormonimyrskyä ja sen perässä sitten ihmispolo juoksee. Luonto toimii niin kuin se toimii.
Ehkä virhe onkin siinä, yrittää soveltaa logiikkaa aiheeseen joka ei toimi järjen alaisuudessa. Ei kai sitä itsekään ole rakastuneena toiminut aina järjen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.
Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.
Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.
Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken?
Tulee pari asiaa mieleen:
1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.
2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)
En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla.
En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)
Olet osunut yhteen vääränlaisten naisten kanssa. Minä tunnen kyllä sellaisia kotona möllöttäviäkin naisia. Tosin heistä sitten osalla on ylipainoa juuri siksi, että ovat niin laiskoja tekemään muuta. Usein ne liikunalliset tyypit ovat sitten aktiivisia muillakin elämän osa-alueilla, ja useinhan se hyvä kroppa ei pysy itsestään, vaan vaatii juuri jotain liikuntaharrastuksia - mikä tarkoittaa sitten "vuoristorataa" vapaa-aikana, kun käydään seinäkiipeilemässä ja muualla.
Nyt laitoit kyllä pahan pointin. Kotona viihtyvä nainen ei kyllä tosiaan helposti pysy normaalipainossa, ei se onnistu monelta touhuajaltakaan. Ellei sitten ole samanlainen laihaläski kuin minä. Lisää miettimistä, että mitä minä oikeastaan haluan.
Olen itse laihaläski nainen, enkä suinkaan jaksa koko ajan olla menossa jossain. Tosin minua ei sitten haittaa se, jos kumppani on aktiivisempi. Ratkaisu voisi olla sekin, että löytyy sellainen kumppani, joka tykkää mennä ja tehdä asioita kavereiden kanssa tai nähdä vaikka sukulaisiaan yksinkin, jolloin ei haittaa, että toinen jää kotiin kotoilemaan. Ellet sitten halua, että se toinenkin on kotoilija.
Myös joku kompromissi voisi toimia, eli sinä joskus vääntäydyt vaikka puoliväkisin mukaan, ja saatat huomata, että se onkin ihan kivaa (näin olen itse tehnyt, ja se on ollut hauskaa vaihtelua), ja välillä sitten vietätte aikaa kotona. Ehkä sellainenkin ihminen löytyy, jonka kanssa kompromissi tulisi luonnostaan, etenkin jos sen aktiivisemman osapuolen ehdottamat tekemiset ovat sinustakin periaatteessa ihan kivoja.
Yleensä ottaen naiset kaipaavat tunneyhteyttä. Ja ei, sitä ei ole läheskään jokaisessa suhteessa tai se katkeaa ensi-ihastuksen lässähdettyä tai sen kuvitteli olevan olemassa siinä ihastusvaiheessa, mutta ei sitä oikeasti ollut. Uskon miestenkin kaipaavan tunneyhteyttä ihan yhtä lailla kuin naisten, mutta miehille omien tunteiden tunnistaminen ja tiedostaminen on vielä vaikeampaa kuin naisille, joten eivät välttämättä tiedosta mitä kaipaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.
Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia?
Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri
N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.
M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.
N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.
M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne.
Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa.
Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa.
Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä?
Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa.
Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.
Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.
Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?
Haluaisin edelleen auttaa sinua.
Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?
Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.
Joo, onhan tuo varmasti HYVÄKSYNNÄN osoitus. Mutta kun ainakaan minulle ei riitä parisuhteen perustksi pelkkä hyväksyntä. Kyllä siinä pitäisi olla henkilökohtainen kiinnostus toiseen ihmisenä, seksuaalinen vetovoima, halu viettää aikaa yhdessä, ja viihtyminen yhdessä.
Esim. itse en koe kaipaavani mitään hyväksyntää. Itsetuntoni on ihan kohdallaan, joten se, että joku HYVÄKSYY minut, ei oikeastaan liikauta itsessäni mitään. Ja toiseksi koen muutenkin, että maailma hyväksyy minut kyllä, joten yksittäisen ihmisen hyväksyntä ei edes ole mitään ihmeellistä.
Minustakin hyväksyntä oli ehkä vähän väärä sana, mutta vastasin sillä kun sitä käytettiin edellisessä. Mutta tuo mustaamani osuus, sanotaan noita nyt miksi tahansa, se on kyllä tarjolla ja se on itsellänikin perusodotus, en puhu noista. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, jos minun kanssani on suhteessa. Minä tarkoitan, että nuokaan eivät riitä naiselle, vaan se se mitä nainen haluaa on jotain muuta, mutta mitä?
Rakkaus on rakkautta, vaikea siihen on löytää mitään matemaattista mallia, jolla voisi ennustaa kuka pysyy yhdessä kenenkin kanssa ja kuinka pitkään :) Jotkut asiat ovat osin mystisiä. Mutta toisaalta on tekijöitä, jotka ennustavat hyvää parisuhteelle, kuten yhteiset kiinnostuksenkohteet ja kyky kommunikoida myös ongelmatilanteissa. Voihan noita pyrkiä maksimoimaan kun etsii kumppania, mutta siltikin voi käydä niin, että ihastus ja rakastuminen sotkee kuviot täysin :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.
Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia?
Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri
N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.
M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.
N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.
M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne.
Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa.
Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa.
Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä?
Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa.
Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.
Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.
Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?
Haluaisin edelleen auttaa sinua.
Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?
Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.
Joo, onhan tuo varmasti HYVÄKSYNNÄN osoitus. Mutta kun ainakaan minulle ei riitä parisuhteen perustksi pelkkä hyväksyntä. Kyllä siinä pitäisi olla henkilökohtainen kiinnostus toiseen ihmisenä, seksuaalinen vetovoima, halu viettää aikaa yhdessä, ja viihtyminen yhdessä.
Esim. itse en koe kaipaavani mitään hyväksyntää. Itsetuntoni on ihan kohdallaan, joten se, että joku HYVÄKSYY minut, ei oikeastaan liikauta itsessäni mitään. Ja toiseksi koen muutenkin, että maailma hyväksyy minut kyllä, joten yksittäisen ihmisen hyväksyntä ei edes ole mitään ihmeellistä.
Minustakin hyväksyntä oli ehkä vähän väärä sana, mutta vastasin sillä kun sitä käytettiin edellisessä. Mutta tuo mustaamani osuus, sanotaan noita nyt miksi tahansa, se on kyllä tarjolla ja se on itsellänikin perusodotus, en puhu noista. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, jos minun kanssani on suhteessa. Minä tarkoitan, että nuokaan eivät riitä naiselle, vaan se se mitä nainen haluaa on jotain muuta, mutta mitä?
Koita jo ymmärtää, että muut eivät tiedä sinun itsestäänselvyyksiäsi ellet kerro niistä ja nytkään emme tiedä miten konkreettisesti ilmennät niitä. Kuulostaa siltä, että sinussa on jotain todella pahasti pielessä, jos olet unelmakumppani, joka osaa vastata toisen tarpeisiin ja silti tulee lempatuksi, koska ei riitä. Todella ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.
Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.
Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.
Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.
Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.
Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista.
Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin.
Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.
On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.
Mitä iloa siitä on, että "joku" haluaa viettää elämänsä kanssani? Ihmeellinen tapa ajatella asiaa, kuten palstalla tietyillä mieskirjoittajilla tuntuu olevan. Se on ihan yksi ja sama, haluaako "joku" minua, jos minä en halua häntä. Eli mikäli oikeaa, juuri minulle sopivaa ihmistä ei tule vastaan, ihan yhtä yksin olen.
Oletuksena on tässä tietenkin, että tunteet ovat molemminpuolisia. Ilmeisesti tämä piti vielä erikseen mainita.
No sitten alkuperäinen väittämäsi oli väärä. Jokaisella naisella ei todellakaan ole jonossa miehiä, jotka haluavat viettää loppuelämän hänen kanssaan, ja joiden kanssa molemminpuoliset tunteet ovat mahdollisia.
Tiesit kyllä tämän itsekin.
No luulin tietäväni, mutta täällä sain kuulla että tuo ei ole mitään naiselle, koska se on peruskauraa. No, ei pitäisi yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.
Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia?
Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri
N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.
M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.
N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.
M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne.
Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa.
Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa.
Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä?
Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa.
Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.
Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.
Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?
Haluaisin edelleen auttaa sinua.
Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?
Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.
Joo, onhan tuo varmasti HYVÄKSYNNÄN osoitus. Mutta kun ainakaan minulle ei riitä parisuhteen perustksi pelkkä hyväksyntä. Kyllä siinä pitäisi olla henkilökohtainen kiinnostus toiseen ihmisenä, seksuaalinen vetovoima, halu viettää aikaa yhdessä, ja viihtyminen yhdessä.
Esim. itse en koe kaipaavani mitään hyväksyntää. Itsetuntoni on ihan kohdallaan, joten se, että joku HYVÄKSYY minut, ei oikeastaan liikauta itsessäni mitään. Ja toiseksi koen muutenkin, että maailma hyväksyy minut kyllä, joten yksittäisen ihmisen hyväksyntä ei edes ole mitään ihmeellistä.
Minustakin hyväksyntä oli ehkä vähän väärä sana, mutta vastasin sillä kun sitä käytettiin edellisessä. Mutta tuo mustaamani osuus, sanotaan noita nyt miksi tahansa, se on kyllä tarjolla ja se on itsellänikin perusodotus, en puhu noista. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, jos minun kanssani on suhteessa. Minä tarkoitan, että nuokaan eivät riitä naiselle, vaan se se mitä nainen haluaa on jotain muuta, mutta mitä?
Kyllä uskon, että nuo riittävät, jos ovat oikeasti molemminpuolisia, ja jos niiden lisäksi myös kaikki toimii - niin kanssakäyminne, kommunikointi, seksi, yhteinen arki. Tai sanotaan näin, että useimmiten se riittää ihmisille - niin, naisille myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.
Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.
Sitoutuminen on passiivinen teko? Jaa, no silläpä te katsottekin pettämistä ja pelailua sormien läpi, jos mies vaan osaa muuten järjestää kivoja juttuja. Alan vihdoin ymmärtää naisia, eikä mennyt kuin keski-ikään asti.
Olen keskittynyt ihan väärin asioihin. Minä kun luulin että esimerkiksi sitoutuminen siihen yhteen naiseen olisi tärkeää ja keskeistä parisuhteessa. Mutta se onkin ihan yhtä tyhjän kanssa, yritän muistaa jatkossa.
Kertokaa lisää näistä konkreettisista teoista, mitä kaipaatte.
Minusta konkreettinen teko ja huomioiminen on vaikka sitä, että mies tekee joskus jotain, joka on yleensä minun vastuulla. Jos minua ei jostain syystä nappaa ruuanlaitto, niin mies tekee sen välillä ja vielä niin, että minun ei tarvitse siivota jälkiä. Helpollahan sitä pääsisi, jos pelkkä sitoutuminen toiseen riittäisi.
Riippuu kai siitä, onko ihmisellä vientiä vai ei, että onko sitoutuminen mikään teko vai ei. Jos on epätoivoinen Erkki, jota ei kukaan halua, niin silloin varmaan sitoutuu ihan tuosta vain jos tilaisuus koittaa, mutta osa meistä joutuu tekemään päätöksen että en enää paina vapaasti menemään tuolla ja kynnä milloin missäkin. Ei ole ihan pieni juttu välttämättä. Ja on siinä aina ja kaikille omat riskinsä, jos päättää itsensä ketjuttaa johonkin ihmiseen. Kuka tietää mitä siinä tulee vastaan?
Mutta ruuanlaitto, joo. Aika perinteinen mutta toimiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.
Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.
Sitoutuminen on passiivinen teko? Jaa, no silläpä te katsottekin pettämistä ja pelailua sormien läpi, jos mies vaan osaa muuten järjestää kivoja juttuja. Alan vihdoin ymmärtää naisia, eikä mennyt kuin keski-ikään asti.
Olen keskittynyt ihan väärin asioihin. Minä kun luulin että esimerkiksi sitoutuminen siihen yhteen naiseen olisi tärkeää ja keskeistä parisuhteessa. Mutta se onkin ihan yhtä tyhjän kanssa, yritän muistaa jatkossa.
Kertokaa lisää näistä konkreettisista teoista, mitä kaipaatte.
Minusta konkreettinen teko ja huomioiminen on vaikka sitä, että mies tekee joskus jotain, joka on yleensä minun vastuulla. Jos minua ei jostain syystä nappaa ruuanlaitto, niin mies tekee sen välillä ja vielä niin, että minun ei tarvitse siivota jälkiä. Helpollahan sitä pääsisi, jos pelkkä sitoutuminen toiseen riittäisi.
Kyllä sitä omaa kultaa voi hemmotella välillä vaikka kukilla tai ravintolaillallisillakin. Tai sitten ihan vaan vaikka kunnollisella niskahartiahieronnalla raskaan päivän jälkeen. Tyyppi, joka sanoo, että sitiutuu ja istuu ne illat tietokoneellaan ei vaan osoita sitoutumustaan tai rakkautaan millään tavalla.
Okei, aika kliseistä mutta jos tuollainen toimii niin sitten se toimii. Ja joo joo, ei kaikki naiset ole samanlaisia, tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen erotarina on, että nainen on yrittänyt mahdollisesti vuosia muuttaa sitä tosiseukkaa, että esim. kotitalouden työnjako ei ole reilu tai makuuhuone ei tyydytä tms. Mies ei ole ottanut tätä kuuleviin korviinsa. Lopulta nainen hakee eroa. Jos miehet kuuntelisivat vaimojaan, niin ei ne erot yllätyksenä tulisi.
Sieltähän ne kotityöt taas tulikin. Säälin jokaista naista, jonka elämässä ei ole mitään muuta kuin ne kotityöt.
=====================
---jos nainen tekee yksin eläessään kotitöitä 30min päivässä ja miehen kanssa eläessään 2 tuntia päivässä niin onhan siinä ero. Jos nainen on palkkatöissä, niin niihin kotitöihin se vapaa-aika melkeon meneekin.
kalkyyli:
30min/ päivä = 3,5 h/viikko = 14h / kk
2h/pv = 14/ vko = 60h/kk
Minäkin säälin jokaista naista, jonka elämässä ei ole muuta kuin ne kotityöt.
Niin, tiivistetäänkö tämä sitten niin, että miestä kiinnostaa pinta ja ulkonäkö. Osa miehistä jopa aidosti kuvittelee, ettei heillä voi olla mukavaa naisen kanssa kuin seksin muodossa ja samalla kodinhoito- ja perheenlisäyspalveluista nauttien. Siksi OSAA miehistä ei kiinnosta, mitä kivaa sen naisen kanssa voisi tehdä. Ja siksi riittää nainen "itse", vaikka tosiasiassa eihän siinä olla kiinnostuttu naisesta kokonaisuutena lainkaan.