Lue keskustelun säännöt.
Eri näkemykset parisuhteessa
05.02.2021 |
Mistä se johtuu, että nainen tuntuu useammin olevan tyytymätön asioihin suhteessa, kun taas miehen mielestä asiat rullailee ihan mukavasti? Enkä tarkoita mitään "mies ei hoida asioita" vaan naiset tuntuu ihan etsimällä etsivän epäkohtia. Sitten lopuksi ero tulee miehelle ihan yllätyksenä.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.
Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.
Sitoutuminen on passiivinen teko? Jaa, no silläpä te katsottekin pettämistä ja pelailua sormien läpi, jos mies vaan osaa muuten järjestää kivoja juttuja. Alan vihdoin ymmärtää naisia, eikä mennyt kuin keski-ikään asti.
Olen keskittynyt ihan väärin asioihin. Minä kun luulin että esimerkiksi sitoutuminen siihen yhteen naiseen olisi tärkeää ja keskeistä parisuhteessa. Mutta se onkin ihan yhtä tyhjän kanssa, yritän muistaa jatkossa.
Kertokaa lisää näistä konkreettisista teoista, mitä kaipaatte.
Minusta konkreettinen teko ja huomioiminen on vaikka sitä, että mies tekee joskus jotain, joka on yleensä minun vastuulla. Jos minua ei jostain syystä nappaa ruuanlaitto, niin mies tekee sen välillä ja vielä niin, että minun ei tarvitse siivota jälkiä. Helpollahan sitä pääsisi, jos pelkkä sitoutuminen toiseen riittäisi.
Riippuu kai siitä, onko ihmisellä vientiä vai ei, että onko sitoutuminen mikään teko vai ei. Jos on epätoivoinen Erkki, jota ei kukaan halua, niin silloin varmaan sitoutuu ihan tuosta vain jos tilaisuus koittaa, mutta osa meistä joutuu tekemään päätöksen että en enää paina vapaasti menemään tuolla ja kynnä milloin missäkin. Ei ole ihan pieni juttu välttämättä. Ja on siinä aina ja kaikille omat riskinsä, jos päättää itsensä ketjuttaa johonkin ihmiseen. Kuka tietää mitä siinä tulee vastaan?
Mutta ruuanlaitto, joo. Aika perinteinen mutta toimiva.
En tiedä mistä kyntämisestä tässä on puhe, mutta en asu maaseudulla ja sielläkin ne miehet taitaa kyntää useammin kuin naiset ja seksiä ei ole, koska ei ole miestä, ollut sitten vuoden 2005. Niin epätoivoinen en ole vieläkään, että sitoutuisin epäsopivaan henkilöön. Ja en ole aseksuaali, todellakaan. Nautin seksistä, paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että ihmiset (ainakin niaset?) lataavat liikaa paineita parisuhteelle. Kumppanin tehtävä tehdä toinen onnelliseksi, tuoda elämään sen arjen, turvan ja rakkauden lisäksi uusia innostavia asioita, olla keskustelukumppani kaikissa niissä itseä kiinnostavissa asioissa, kumppani itseä kiinnostavissa harrasteissa ja asioissa. Mikä se oma vastuu oman elämän onnellisuudesta? Eikö työkavereita ja muita ystäviä saa mukaan IKEAan tai salsatunneille?
Toisaalta kumppaniin ei suhtauduta uteliaan kiinnostuneesti. Olisko kiva lähteä mukaan lätkämatsiin, entä luontoreissulle vaikka ei kalastaisikaan? Ja hyväksyä, että osa asioista on omia juttuja, kummallakin.
Ensi treffit alttarilla on antanut hienoja esimerkkejä miten nähdään vaan ne omat toiveet parisuhteelle eikä osata asettua toisen nahkoihin. Se ikipissis, nelikymppinen Heidi raahasi miestään meikki- ja vaatekaupoissa niin Pariisissa kuin Tukholmassa, mutta ei osannut rauhoittua hetkeksikään pienellä patikointireissulla luonnossa vaan häsläsi koko ajan selfieitä. Tai joskus vielä aikaisemmilla kausilla ope-Heidi ikävystyi kuoliaaksi erotuomari miehensä peliä katsoessaan mutta loukkaantui kun mies ei innostunut tanssista - ja halusi lomaillessaan jatkaa riitaa heti kun mies tuli nälkäisenä kotiin ja alkoi laittaa itselleen ruokaa. Miten paljon helpommin suhteet menisivät jos katsottaisiin välillä peiliin ja tajuttaisiin ihmisten erilaiset arvot ja toiveet: käyttäydynkö minä toista kohtaan niin kuin haluaisin hänen käyttäytyvän minua kohtaan, otanko itse huomioon toisen toiveet ja teen kompromisseja?
Helpompaa on etsiä sellainen puoliso, jonka kanssa on yhteiset jutut ja mielenkiinnonkohteet jo valmiiksi. Miehillehän tämä on toki liian vaativa ajatus.
Niin, siinä on lähtökohtaisesti se ristiriita että mies on alunperin kiinnostunut naisesta itsestään, nainen taas miehen järjestämistä ulkoisista asioista. Suhde toimii vain, jos mies hyväksyy että hänen arvonsa on tarjoamissaan palveluissa. Jos se tekee miehen onnelliseksi, mikäs siinä. Minulla on vähän vaikeuksia sen kanssa.
Älä viitsi puhua paskaa. Miehiä kiinnostaa naisessa ulkonäkö, se ei ole yhtään sen enemmän nainen itsensä kuin se millaista aikaa ja mitä tekemistä miehen kanssa voi tehdä, mikä taas kiinnostaa naisia. Vai sekö olisi se onni ja autuus, jos nainekin arvottaisi miehen pelkän ulkonäön perusteella?
Ulkonäkö on yksi ominaisuus joka kiinnostaa, mutta ei todellakaan pelkästään se. Se on tuhat pientä asiaa siinä naisessa, ei sitä pysty yksilöimään että tämän tai tämän takia olen valinnut tämän naisen. Oletteko te koskaan edes nähneet rakastunutta miestä? Olenko ainoa romanttinen pönttö täällä? Ja silti minä olen se, josta naiset eivät näe että rakastan. On tämä hullua tämä elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.
Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.
Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.
Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.
Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.
Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista.
Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin.
Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.
On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.
Ei ole mitään varmuutta siitä, että kukaan sopiva haluaisi olla kanssani loppuikää, mutta ihan kamala pallo jalkaan, kun joku asettuu elämääni loppuiäksi ilman, että tekisi sen eteen muuta kuin "pyydystäisi" minut. Kahden sellaisen suhteen jälkeen olen ollut ikisinkku ja eksä, jolla on vaimoke numero kolme menossa ihmettelee miten muka olen sinkkuna. No ihan vaan siten, että elämä on paljon parempaa ilman riippaa, joka ehkä jossain sisällään rakastaa ja on sitoutunut.
Eikö eksäsi siis millään tavalla näyttänyt rakkauttaan ulospäin? Ei katseessa, puheessa, kosketuksissa, missään?
No eipä näyttänyt ei. Mitä vahvemmaksi sitoutumisen aste kävi, sitä heikommaksi kävi minkään näyttämisen tai tekemisen taso.
Tiedän, etteivät kaikki miehet ole tuollaisia, mutta tiedän myös, ettei ole ainutkertaista että sitoutumisen koetaan olevan riittävä panostus suhteeseen. Että jos täällä mies kirjoittaa, että hänen suurin tekonsa on sitoutua ja luvata viettää loppuelämä yhdessä niin en minä voi tietää, että hän tarkoittakin sitä, että hän katsoo minua rakastavasti ja koskettaa välillä hellästi ja välillä rajummin ja on läsnä ja tukena ja että hän nauraa kanssani yhdessä jne jne. Minä ymmärrän sen niin kuin kirjoittaja sen kirjoittaa.
Minä taas ajattelen sen niin, että miksi ihmeessä haluaisin viettää elämäni naisen kanssa, jolle en ihan luonnostani haluaisi antaa noita asioita? Eihän noita voi edes estää tulemasta, jos on rakastunut. Tämä on ainakin minun kokemukseni. Mitä järkeä siinä olisi, että sitoutuu johonkin ja sitten sulkeutuu täysin? Oletko varma, että mies on rakastanut sinua alunperinkään? Tai että rakkaus ei loppunut matkan varrella?
Tässäpä koulukirjaesimerkki kommunikaation vaikeudesta. Kas kun toisten kokemusmaailma ei ole sama kuin omasi. Toisen arvot eivät ole samat kuin omasi. Toisen tarpeet eivät ole samat kuin omasi. Kukaan ei ole pystynyt aukottomasti todistamaan olevansa ajatustenlukija.
Olin yhtä naiiivi kuin sinäkin. Sitouduin nuorena mieheen, jonka kuvittelin ajattelevan sitoutumisesta ja rakastamisesta ja perhe-elämästä samoin kuin itse ajattelin emmekä puhuneet riittävästi asioista ääneen, oletimme vain kaikenlaista. No, metsäänhän se meni niin että rapsahti. Kihloista ei onneksi ehditty edetä aameneen.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.[/quote]
-toiveet ja odotukset eivät alkuunkaan kohtaa. Mies olkoon rauhassa autotallissa ja nainen etsiköön kumppanin jonka kanssa voi olla tehdäkin jotain yhdessä. Pelkät sänkyhommat eivät riitä, jos mitään muuta ei tehdä yhdessä.
Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?[/quote]
Milloin miehen ehdotukset on kelvanneet naisille? Monestiko olet käynyt ikeassa vuoden sisään? [/quote]
========
Syksyllä oli kaunis ja aurinkoinen lauantai. Mieheni piti hakea jotain rautakaupasta. Ehdotti että mentäisiin sinne yhdessä pyörällä. Kun hän oli tehnyt ostoksensa, käytiin läheisestä kaupasta ostamassa jäätelöt, syötiin ne, juteltiin niitä näitä ja pyöräiltiin takaisin kotiin.
Ei se yhdessä tekeminen mitään rakettitiedettä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että miehet vähättelee ongelmia ja naisen kokemusta, kun he ei itse koe jotain ongelmaksi parisuhteessa.
Vaikka vuosia asioista yrität puhua...
Ja hups, se nainen vaan lähti yhtäkkiä!
Sitä suhdetta pitäis myös hoitaakin. Miehet unohtaa tämän. Mitä tapahtuu autolle jos sitä ei koskaan huolla, vilkaise tai korjaa? Ja mit se kertoo arvostuksesta? Niimpä.
Naisten tavassa luokitella näitä ongelmia taas ei ole mitään päätä eikä häntää. Miehen "tylsyys" voi olla eroon johtava ongelma, alkoholi tai väkivalta taas ei. Siinä on miehellä pirullinen paikka selvitellä, että mikähän tämän naisen kohdalla on se ehdoton ongelmakohta, joka on pakko hoitaa ettei nainen lähde lätkimään. Mikä on kohtuullinen ongelma ja mikä on vain naisen itsekästä nillitystä muuten hyvällä pohjalla olevassa suhteessa?
Mitään "tylsyyttä" ei ole olemassakaan, vaan rakkauden puutteestahan siinä on kyse. Parempi erota, jos toisen kanssa ei ole hyvä olla.
Mitä alkoholin ja väkivallan sietämiseen taas tulee, niin kyllähän moni kituuttaa huonossa liitossa tappiin asti. Miten se oikeastaan tähän liittyy? Etkö osaa ajatella ihmisiä tai ainakaan naisia yksilöinä, vaan niputat väkivaltaisessa suhteessa elävän naisen samaan "tylsyydestä" kärsivän naisen kanssa?
Ei tylsyys tarkoita tässä sitä, että rakkaudesta olisi puutetta, minä tarkoitan sitä että rakastavakaan mies ei välttämättä ole tarpeeksi jännittävä naiselle. Liian tasaista ja ennakoitavaa, nainen haluaa olla vähän varpaillaan. En tiedä onko tätä turha selittää naiselle, se voi olla teille sokea piste kun ette te muutenkaan tunnu ymmärtävän mitä te itse haluatte. Sen verran hullunkurisia suhdevirityksiä näkee.
Mitä noihin muihin asioihin tulee, minusta alkoholismi tai väkivalta olisi aikamoinen ongelma parisuhteessa, sinustako ei? Jos on, miksi näiden kanssa suostutaan elämään, mutta "tylsän" miehen kanssa ei?
No on todellakin turha selittää naisille, mitä kaikki naiset haluavat ja mikä naisten mielestä on miehessä kiehtovaa. Ensinnäkään ei edelleenkään ole yhtä ja yhtenäistä naisten näkemystä aiheesta, ja toisaalta ei ole uskottavaa, että joku mies tyrmää kaikki naisten mielipiteet siitä, mitä naiset suhteiltaan haluavat selittämällä jotain "ei, ette te sitä halua, te haluattekin tätä-ja-tuota".
Tarkoitatko nyt, että ihan jokainen nainen suostuisi elämään väkivaltaisessa suhteessa, jossa on päihdeongelmia? Oletko kenties elänyt jossain komerossa, kun olet näemmä onnistunut missaamaan kaikki ne selitykset tällaiselle ilmiölle? Useinhan kyseessä ovat ihmiset, joilla on itsellään ollut esim. alkoholistivanhempi, ja sitten ajautuvat sen vuoksi sellaisiin suhteisiin.
Ja sillä, että tylsä mies tai tylsä suhde ei kiinnosta, ei tarkoiteta sitä, että haetaan jännitystä. Vaan siinä haetaan sitä, että arki ja elämä toisen kanssa tuntuisi mielekkäältä, ja toisen kanssa oikeasti olisi tunne, että viihtyy ja on mukava olla. Kun toisesta on aidosti kiinnostunut ja viehättynyt, ei tämä tunnu tylsältä, vaikka kuinka olisi tuttu. Tuo jännitävyyden vaatimus on palstamiesten luoma käsitys - en muista koskaan yhdenkään naisen sanoneen, että toivoo kumppanin olevan jännittävä. En myöskään ole ikinä törmännyt sellaiseen ajatukseen, että kukaan haluaisi joutua olemaan suhteessa jotenkin varpaillaan - tämä on taas teidän harhaista kuvitteluanne, kun ette pysty ymmärtämään, mitä ne "perhosia vatsassa" tai "sukat pyörivät jaloissa" -ilmaisut oikeasti tarkoittavat.
En tarkoita, että kaikki naiset sietäisivät vakivaltaa tai alkoholismia, mutta niin moni kuitenkin että ei sitä voi olla ihmettelemättä. Sitä kun vertaa sitten siihen, että monesti eroja tulee näennäisen mitättömistä asioista, niin sitä yrittää epätoivoisesti hakea jotain logiikkaa tai punaista lankaa että mikä on oikeasti parisuhteessa se juttu, millä naisen saa pysymään vierellä.
Ei nainen varmaan koskaan itse käytäkään sanaa "jännittävä". Tuskin sitä edes itse tiedostaa, että aivot janoavat jotain tiettyä hormonimyrskyä ja sen perässä sitten ihmispolo juoksee. Luonto toimii niin kuin se toimii.
Ehkä virhe onkin siinä, yrittää soveltaa logiikkaa aiheeseen joka ei toimi järjen alaisuudessa. Ei kai sitä itsekään ole rakastuneena toiminut aina järjen kautta.
Minä olin 15 vuotta naimisissa alkoholiongelmaisen miehen kanssa. Tuo mies oli tietenkin hyvin paljon muutakin kuin alkoholiongelmainen. Hän oli älykkäin ja sivistynein mies, jota olen koskaan tuntenut. Hänellä oli loistava huumorintaju ja hänen kanssaan oli hauskaa. Hän oli loistavinta matkustusseuraa, koska hänen kanssaan ei opaskirjoja tarvinnut, hän oli käynyt kaikkialla ja osasi navigoida niin maassa kuin maan nähtävyyksissä, historiassa. Aviomiehenä hän oli kiltti ja herkkä mies. Jos tylsyys on sinusta näennäisesti mitätön syy eroon, niin minusta ei. Sillä tylsällä miehellä ei ehkä ole alkoholismia tms. mutta ei sillä ole yhtään mitään muutakaan. Sen reppu on täysin tyhjä tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että ihmiset (ainakin niaset?) lataavat liikaa paineita parisuhteelle. Kumppanin tehtävä tehdä toinen onnelliseksi, tuoda elämään sen arjen, turvan ja rakkauden lisäksi uusia innostavia asioita, olla keskustelukumppani kaikissa niissä itseä kiinnostavissa asioissa, kumppani itseä kiinnostavissa harrasteissa ja asioissa. Mikä se oma vastuu oman elämän onnellisuudesta? Eikö työkavereita ja muita ystäviä saa mukaan IKEAan tai salsatunneille?
Toisaalta kumppaniin ei suhtauduta uteliaan kiinnostuneesti. Olisko kiva lähteä mukaan lätkämatsiin, entä luontoreissulle vaikka ei kalastaisikaan? Ja hyväksyä, että osa asioista on omia juttuja, kummallakin.
Ensi treffit alttarilla on antanut hienoja esimerkkejä miten nähdään vaan ne omat toiveet parisuhteelle eikä osata asettua toisen nahkoihin. Se ikipissis, nelikymppinen Heidi raahasi miestään meikki- ja vaatekaupoissa niin Pariisissa kuin Tukholmassa, mutta ei osannut rauhoittua hetkeksikään pienellä patikointireissulla luonnossa vaan häsläsi koko ajan selfieitä. Tai joskus vielä aikaisemmilla kausilla ope-Heidi ikävystyi kuoliaaksi erotuomari miehensä peliä katsoessaan mutta loukkaantui kun mies ei innostunut tanssista - ja halusi lomaillessaan jatkaa riitaa heti kun mies tuli nälkäisenä kotiin ja alkoi laittaa itselleen ruokaa. Miten paljon helpommin suhteet menisivät jos katsottaisiin välillä peiliin ja tajuttaisiin ihmisten erilaiset arvot ja toiveet: käyttäydynkö minä toista kohtaan niin kuin haluaisin hänen käyttäytyvän minua kohtaan, otanko itse huomioon toisen toiveet ja teen kompromisseja?
Helpompaa on etsiä sellainen puoliso, jonka kanssa on yhteiset jutut ja mielenkiinnonkohteet jo valmiiksi. Miehillehän tämä on toki liian vaativa ajatus.
Niin, siinä on lähtökohtaisesti se ristiriita että mies on alunperin kiinnostunut naisesta itsestään, nainen taas miehen järjestämistä ulkoisista asioista. Suhde toimii vain, jos mies hyväksyy että hänen arvonsa on tarjoamissaan palveluissa. Jos se tekee miehen onnelliseksi, mikäs siinä. Minulla on vähän vaikeuksia sen kanssa.
Älä viitsi puhua paskaa. Miehiä kiinnostaa naisessa ulkonäkö, se ei ole yhtään sen enemmän nainen itsensä kuin se millaista aikaa ja mitä tekemistä miehen kanssa voi tehdä, mikä taas kiinnostaa naisia. Vai sekö olisi se onni ja autuus, jos nainekin arvottaisi miehen pelkän ulkonäön perusteella?
Ulkonäkö on yksi ominaisuus joka kiinnostaa, mutta ei todellakaan pelkästään se. Se on tuhat pientä asiaa siinä naisessa, ei sitä pysty yksilöimään että tämän tai tämän takia olen valinnut tämän naisen. Oletteko te koskaan edes nähneet rakastunutta miestä? Olenko ainoa romanttinen pönttö täällä? Ja silti minä olen se, josta naiset eivät näe että rakastan. On tämä hullua tämä elämä.
Et sinä ole romanttinen. Sinua ei kiinnosta pätkän vertaa mitä se nainen haluaa tehdä, miten se haluaa viettää lomansa, vapaapäivänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palaan itse alaoituksen otsikkoon: naisilla ja miehillä on erilaiset näkemykset parisuhteessa.
Naiset odottavat parisuhteelta lisäarvoa, hyvää keskustelua, läheisyyttä ja yhteistä tekemistä.
Mies odottaa parisuhteelta tilaa, jossa saa olla rauhassa.
Miksi se mies et sit voi elää rauhassa siellä omassa tilassaan eli sinkkuna omassa kodissaan? Onko syy oikeasti se että parisuhde alkaa vain siksi että mies haluaa jonkun tekemään kotityöt?
Kertoo kaiken teistä naisista, jos alatte suhteeseen jossa ainoa tehtävänne on kotityöt.
Ja implikoit siis että yksikään mies ei tee ikinä mitään totitöitä, koskaan? Edes sinkkumiehet?
Sinäkin muutat mieheltä toiselle siivoamaan?
Siis mitä v it tua? Itse juuri sanoit että naiset haluavat suhteelta keskustelua, läheisyyttä yms. ja miehet omaa rauhaa. Nyt yhtäkkiä naiset ovat niitä jotka ovat suhteessa vain kotitöiden vuoksi. Luetko omia kommenttejasi ennen lähettämistä? Aukenisi ehkä sullekin ettei niissä ole päätä eikä häntää.
Mitä sä öyhötät? Teidän mukaannehan te ette muuta teekään kuin kotitöitä. Aamusta iltaan ja yö vielä päälle. Eikö teidän ulinaisten pitäisi olla sinkkuina koska joudutte siivoamaan 24/7?
Jospa nyt vain yrittäisit vastata kysymykseen. Miksi mies joka ei halua viettää aikaa naisensa kanssa haluaa olla tämän kanssa parisuhteessa?
Vastaan täältä sivusta omasta puolestani, että minä kyllä haluan viettää aikaa naiseni kanssa. Vaikka koko hereilläoloajan, ei siinä ole mitään ongelmaa. Ongelma on siinä, että miten sitä aikaa vietetään. Naiselle ei riitä pelkkä yhdessäolo, pitää olla niitä sirkushuveja jatkuvasti ja siinä tulee sitten hankausta.
Mitä sirkushuveja? Jos sinun mielestäsi ihan normaali, tasapainoinen, vastavuoroinen, keskusteleva ja yhteistyökykyinen parisuhde on sirkushuveja, voi olla ihan viisasta kasvaa henkisesti vielä vähäsen äidin ruokapatojen ääressä ennen kuin lähdet maailmalle etsimään itsellesi sitä ihkaensimmäistä tyttöystävää. Ihan sen vuoksi vaan olisi parempi odotella, ettei sinusta kasvaisi yhtään ylimielisempää, omaa naistaan kaltoin kohtelevaa, itsekästä oliota.
Tarkoitin sirkushuveilla sirkushuveja, en parisuhteen perustaan kuuluvia asioita.
Aika ironinen tuo kommenttisi ylimielisyydestä, kun oma tekstisi on puhtaasti juuri sitä.
Mutta yhtään konkreettista esimerkkiä sirkushuvista et sitten keksi? Ei sinulla taida mitään suhdetta koskaan ole ollutkaan.
Mutta kun nämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona.
--Tässäkin ketjussa joku mies valitti että nainen aina järjestää menoja, luuhaa pitkin kyliä ja miehen pitää lähteä mukaan. Ei saa vaan olla rauhassa kotona ja kattella telkkaria. Eli menee molemmin päin, kumpi nyt sattuu olemaan se, joka haluaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun nämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona.
--Tässäkin ketjussa joku mies valitti että nainen aina järjestää menoja, luuhaa pitkin kyliä ja miehen pitää lähteä mukaan. Ei saa vaan olla rauhassa kotona ja kattella telkkaria. Eli menee molemmin päin, kumpi nyt sattuu olemaan se, joka haluaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja.
Esimerkkejä näistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.
Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.
Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.
Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.
Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.
Oh, kuvitteletko tosiaan, että saat onnellisen, tasapainoisen parisuhteen ainoastaan valitsemalla itselleen naisen, jonka luokse muutat ja lupaat elää loppuelämän naisen kanssa?
Vähän enemmän panostusta hei! Jos kuvittelet, että on ihan plussaa kaikki, mikä ylittää mainitsemasi asiat, olet pahasti hakoteillä. Jos luet tätä ketjua huolellisemmin, huomaat, että me naiset kaipaamme myös jonkinlaista älyllistä aivotoimintaa miehiltä. Vaikkapa päivittäinen ystävällismielinen keskusteleminen ja yhdessäolo pitäisivät kuulua ihan perusvaatimuksiin parisuhde-elämälle. Ehkä se kuitenkin on joillekin miehille sitä kuuluisaa sirkushuvia, josta täälläkin on kirjoitettu sormet näppäimistöllä verillä. Ehkä tosiaan on ihan kohtuutonta odottaa miehiltä parisuhteeseen kuuluvia perusasioita. Niinkö?
Joo. On suuret luulot miehellä itsestään, kunluulee olevansa niin suuri lahja naiselle, että tämän pitäisi olla ikionnellinen siitä, että on saanut tämän parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaan nyt kokoajan siitä, mitä naiset haluaa parisuhteelta. Ilmeisesti nainen asettaa ne normit ja standardit, miksiköhän näin on?
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun nämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona.
--Tässäkin ketjussa joku mies valitti että nainen aina järjestää menoja, luuhaa pitkin kyliä ja miehen pitää lähteä mukaan. Ei saa vaan olla rauhassa kotona ja kattella telkkaria. Eli menee molemmin päin, kumpi nyt sattuu olemaan se, joka haluaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja.
Kannattaisiko kumppania etsiessä etsiä sitten toista introverttia eikä kiusata ekstroverttejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan nyt kokoajan siitä, mitä naiset haluaa parisuhteelta. Ilmeisesti nainen asettaa ne normit ja standardit, miksiköhän näin on?
Miehet ovat pystyneet argumentoimaan sen verran, että haluavat naisen, joka
1. ei ole lihava
2. ei vaadi liikaa
3. antaisi miehen olla rauhassa
Miehet voivat lisätä listaa vapaasti omia toiveitaan. Ei kai se naisten vika ole, jos miehet eivät itse osaa eritellä toiveitaan tai edes toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan nyt kokoajan siitä, mitä naiset haluaa parisuhteelta. Ilmeisesti nainen asettaa ne normit ja standardit, miksiköhän näin on?
Koska nykyajan deittailu- ja parisuhderintamalla nainen on boss ja hänen pillin mukaan tanssitaan tai ei tanssita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.
Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.
Sitoutuminen on passiivinen teko? Jaa, no silläpä te katsottekin pettämistä ja pelailua sormien läpi, jos mies vaan osaa muuten järjestää kivoja juttuja. Alan vihdoin ymmärtää naisia, eikä mennyt kuin keski-ikään asti.
Olen keskittynyt ihan väärin asioihin. Minä kun luulin että esimerkiksi sitoutuminen siihen yhteen naiseen olisi tärkeää ja keskeistä parisuhteessa. Mutta se onkin ihan yhtä tyhjän kanssa, yritän muistaa jatkossa.
Kertokaa lisää näistä konkreettisista teoista, mitä kaipaatte.
Mä sanoisin, että sitoutuminen on ihan perusasia, ei siitä vielä papukaijamerkkiä ja kunniamainintaa saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan nyt kokoajan siitä, mitä naiset haluaa parisuhteelta. Ilmeisesti nainen asettaa ne normit ja standardit, miksiköhän näin on?
Koska nykyajan deittailu- ja parisuhderintamalla nainen on boss ja hänen pillin mukaan tanssitaan tai ei tanssita ollenkaan.
Minusta sinä et ole oikean ihmisen kanssa, jos et uskalla olla oma itsesi, tunnet itsesi alemmaksi tai pelkäät toisen vaihtavan sinut toiseen tms. Silloin pitää jatkaa etsimistä ja pysähtyä sellaisen ihmisen kohdalla, jonka kanssa on hyvä olla.
Kyllä minäkin naisena olen kokenut vastaavia tunteita joidenkin miesten kanssa. Silloin me emme vaan ole olleet toisillemme oikea pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?
Ei, vaan rakastava, hyvää seuraa ja seksiä tarjoava.
Kauheeta, jos parisuhteessa pitäisi koko ajan olla varpaillaan ”olenkohan tänään osoittanut tarpeeksi rakkauttani, sanoinko jo koskinko jo riittävästi, entä olinko viihdyttävä, h
Kerroinko hyviä juttuja, etten vain ollut liikaa ajatuksissani”
N52Onneksi pääsin irti orastavasta suhteesta, se olisi tullut olemaan varmasti raskasta kun jo alussa sai varpaillaan olla. Ei koskaan tiennyt mistä nainen suutahti ja se lopullinen repeäminen tuli myös aina pitkällä viiveellä synkkyyden loppua kohti syventyen etten enää edes meinannut muistaa koko asiaa. Paljon alkoi myös juttuja olemaan mihin nainen ei ollut tyytyväinen minussa ja sain niistä kuulla aggressiiviseen sävyyn. Tuli aina niin paska olo kun itse pidin naista täydellisenä ja päästin kaikki tämän minulle epähuomiossa möläyttämät ja tekemät mielenpahoitusjutut sormien lävitse. Olisi voinut ne epäkohdat tuoda esille vähän toiseen tyyliin kuin "v*tuttaa mitä teit eilen s*tanan sika".
Jos tuo oli sinusta täydellinen nainen niin tarvitset standardit. Miksi ihmeessä annoit hänen käyttäytyä tuolla tavalla sinua kohtaan? Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun n⁸ämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona.
--Tässäkin ketjussa joku mies valitti että nainen aina järjestää menoja, luuhaa pitkin kyliä ja miehen pitää lähteä mukaan. Ei saa vaan olla rauhassa kotona ja kattella telkkaria. Eli menee molemmin päin, kumpi nyt sattuu olemaan se, joka haluaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja.
Esimerkkejä näistä?
Ei sillä ole esimerkkejä, kun se ei ole koskaan naista edes kädestä pitänyt, saati ollut suhteessa. Tempparit paljastaa viimeistään, että kyseessä on naispelkoxvuotta, vätys ja mammanpoika. Hirveästi yrittää päteä, mutta substanssi nolla.
Minä taas ajattelen sen niin, että miksi ihmeessä haluaisin viettää elämäni naisen kanssa, jolle en ihan luonnostani haluaisi antaa noita asioita? Eihän noita voi edes estää tulemasta, jos on rakastunut. Tämä on ainakin minun kokemukseni. Mitä järkeä siinä olisi, että sitoutuu johonkin ja sitten sulkeutuu täysin? Oletko varma, että mies on rakastanut sinua alunperinkään? Tai että rakkaus ei loppunut matkan varrella?