Miltä tuntuisi jos vanhemmiltasi ei jäisi perintöä?

Vierailija kirjoitti:

Setäni teki aikanaan kuten te teette nyt eli noin 55v iässä myi yrityksensä ja talonsa, osti Lapista mökin ja muutti sinne. Kesät ajeli asuntoautolla ympäri Pohjoismaita ja nautti elämästään. Lapsilleen sanoi, että hankkikaa itse omaisuutenne, jokainen on vastuussa itsestään.

Sitten tuli aivoinfarkti ja sen myötä yksinäisyys. Setä jäi Lappiin johonkin hoivakotiin, lapset olivat etelässä. Sedän pitkäaikainen naisystävä ei viitsinyt jäädä vierelle, hän jätti sedän ja siellä jossain Lapissa lahoaa nyt mökki ja ruostuu asuntoauto. Lapset ovat todenneet, että jokainen meistä on vastuussa itsestään.

Kuvioon kuuluu tietenkin sedän exä, jota setä nyt 15 vuoden kuluttua erosta on tajunnut vallan suunnattomasti rakastavansa, kunhan tämä hakisi luokseen ja ottaisi huolehtiakseen.

Vastaava kokemus meidänkin perheessä. Isoisä löysi uuden rakkauden ja ilmoitti lapsilleen ja lapsenlapsilleen, että nyt hän nauttii elämästä eikä saa häiritä enää, matkusteli sitten ym. mukavaa varmasti. Teki hyvin selvästi etteivät lapset ja lapsenlapset ole enää tärkeitä, oli hyvin törkeäkin sanoissaan. Yli kymmeneen vuoteen ei edes kiinnostanut nähdä lapsenlapsia eikä enää tunnistanutkaan.

Sitten tuli sairauksia ja alkoi vanhuus muutenkin vähitellen painamaan ja nyt ruikuttaa kun lapset ja lapsenlapset eivät käy eikä isoisä kiinnosta.