Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä tuntuisi jos vanhemmiltasi ei jäisi perintöä?
02.02.2021 |
Olen mieheni kanssa myyneet asuntomme ja vuokranneet pienen yksiön pienestä pitäjästä.
Ostimme asuntoauton jolla olemme ahkerasti kiertäneet Suomea (varoen ihmismassoja=turistikohteita) olemme nauttineet tästä valtavasti ja toki rahaakin on kulunut mutta huomattavat säästöt meillä on vielä vanhuuden varalle.
Haluammekin nauttia elämästä nyt. Minulla ei ole lapsia joten se vähä mikä minulta jää, on määrätty testamentilla hyväntekeväisyyteen. Miehen kaksi lasta ovat ovat hiukan katkeria että heidän isänsä myi arvoasuntonsa ja tuhlaa kaikki rahansa. Olemme samanikäisiä ja olleet yhdessä jo 14 vuotta.
Minulla tosiaan on myös itsellä rahaa, ei toki niin pljon kun miehelläni ja tämän takia huomaankin että lapset ovat alkaneet syyttää minua isänsä rahan tuhlaamisesta.
Onko tosiaan noin että lapsilla on oikeus suuttua jos perintöä ei jää?
Kommentit (121)
vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan noin että lapsilla on oikeus suuttua jos perintöä ei jää?
Ei ole oikeutta.
Minua itseäni kyllä harmittaisi, mutta joutuisin silti myöntämään, ettei minulla mitään oikeutta vanhempieni omaisuuteen ole. Käyttäkööt sen elinaikanaan ihan miten haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon tavallaan lasten kannalta, koska et ole heidän äitinsä. Kukaan lapsi tuskin siitä pahastuisi, jos omat vanhemmat nauttisivat elämänsä ehtoopuolella omista säästöistään. Mutta tuo, että äitipuoli hurvittelee isän kanssa, niin kyllähän se voi kaihertaa. Toki ideaalitilanteessa lapset olisivat iloisia, että isä on löytänyt uuden puolison.
Oma isäni oli leskimies, kun tapasi äitini. Isältä oli kolme lasta ennestään ja yhdessä saivat kolme lisää. Isä oli alkuun juoppolalli ja äiti aikalailla elätti perheen. Asuivat aluksi vuokralla, mutta äiti osti sitten perheelle asunnon. He tekivät myöhemmin avioehdon, joka sulki isältä oikeuden äidin omaisuuteen. Kyllä ne isän lapset olivat aika katkerina perunkirjoitustilaisuudessa, kun tämä avioehto tuli ilmi ja isältä ei heille paljonkaan jäänyt. He saivat kuitenkin osuuden kesämökistä, jonka äiti oli rakennuttanut, että jotain sentään. Isä ei tuon liiton aikana paljon tienannut, oli sairaseläkkeellä ja alkuun joi ja poltti kaikki rahansa. Silti nuo isän vanhemmat lapset tuntuivat ajattelevan, että heiltä puijattiin perintö, kun eivät saaneet osuutta äidin kerryttämästä omaisuudesta.
Setäni teki aikanaan kuten te teette nyt eli noin 55v iässä myi yrityksensä ja talonsa, osti Lapista mökin ja muutti sinne. Kesät ajeli asuntoautolla ympäri Pohjoismaita ja nautti elämästään. Lapsilleen sanoi, että hankkikaa itse omaisuutenne, jokainen on vastuussa itsestään.
Sitten tuli aivoinfarkti ja sen myötä yksinäisyys. Setä jäi Lappiin johonkin hoivakotiin, lapset olivat etelässä. Sedän pitkäaikainen naisystävä ei viitsinyt jäädä vierelle, hän jätti sedän ja siellä jossain Lapissa lahoaa nyt mökki ja ruostuu asuntoauto. Lapset ovat todenneet, että jokainen meistä on vastuussa itsestään.
Kuvioon kuuluu tietenkin sedän exä, jota setä nyt 15 vuoden kuluttua erosta on tajunnut vallan suunnattomasti rakastavansa, kunhan tämä hakisi luokseen ja ottaisi huolehtiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää ajatella, että odottaisi saavansa perintöä. Sehän on käytännössä sama kuin odottaisi vanhempansa kuolemaa.
Me ollaan viisikymppisiä ja ainoa lapsi/perillinen on 20. Meillä on omaisuutta jo yli miljoonan edestä ja lapsi kyllä tietää sen. Ja itsekin puhun aina välillä meidän perinnöstä. Minusta on vain inhimillistä, jos parikymppisen opiskelijan mielessä välillä käy, että viimeistään perinnöllä kuittaan asuntolainan tai jotain muuta vastaavaa. Ei se tarkoita, että hän toivoisi meidän kuolemaa. Mutta kun me kuitenkin kuollaan ja meiltä sitä perintöä jää, niin onhan se iso perintö kiva bonus siinä muuten surullisessa tilanteessa.
Meiltä jää perinnöksi mökki, josta tytär on jo sanonut että ottaa sen mielellään. Ja minä ainakin haluan, että tuhkani ripotellaan sinne perämetsään, mies taitaa olla vielä vähän harkitsevalla kannalla. Ei se kuolema ole niin paha peikko, ettei sitä voi vähän suunnitella. Ja minulle tulee ainakin hyvä mieli ajatuksesta, että kun minusta aika jättää, niin tytär saa aika kivan potin.
Vierailija kirjoitti:
Setäni teki aikanaan kuten te teette nyt eli noin 55v iässä myi yrityksensä ja talonsa, osti Lapista mökin ja muutti sinne. Kesät ajeli asuntoautolla ympäri Pohjoismaita ja nautti elämästään. Lapsilleen sanoi, että hankkikaa itse omaisuutenne, jokainen on vastuussa itsestään.
Sitten tuli aivoinfarkti ja sen myötä yksinäisyys. Setä jäi Lappiin johonkin hoivakotiin, lapset olivat etelässä. Sedän pitkäaikainen naisystävä ei viitsinyt jäädä vierelle, hän jätti sedän ja siellä jossain Lapissa lahoaa nyt mökki ja ruostuu asuntoauto. Lapset ovat todenneet, että jokainen meistä on vastuussa itsestään.
Kuvioon kuuluu tietenkin sedän exä, jota setä nyt 15 vuoden kuluttua erosta on tajunnut vallan suunnattomasti rakastavansa, kunhan tämä hakisi luokseen ja ottaisi huolehtiakseen.
Surullista, mutta metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan! Moni katuu, mutta aivan turhaan. Näitä tällaisia pitää ajatella ennakoivasti, jos haluaa muiden olevan tukena elämän polulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmilta ei jää mitään eikä tarvitsekaan. Jokainen tekee omat rahansa.
Vierailija kirjoitti:
Setäni teki aikanaan kuten te teette nyt eli noin 55v iässä myi yrityksensä ja talonsa, osti Lapista mökin ja muutti sinne. Kesät ajeli asuntoautolla ympäri Pohjoismaita ja nautti elämästään. Lapsilleen sanoi, että hankkikaa itse omaisuutenne, jokainen on vastuussa itsestään.
Sitten tuli aivoinfarkti ja sen myötä yksinäisyys. Setä jäi Lappiin johonkin hoivakotiin, lapset olivat etelässä. Sedän pitkäaikainen naisystävä ei viitsinyt jäädä vierelle, hän jätti sedän ja siellä jossain Lapissa lahoaa nyt mökki ja ruostuu asuntoauto. Lapset ovat todenneet, että jokainen meistä on vastuussa itsestään.
Kuvioon kuuluu tietenkin sedän exä, jota setä nyt 15 vuoden kuluttua erosta on tajunnut vallan suunnattomasti rakastavansa, kunhan tämä hakisi luokseen ja ottaisi huolehtiakseen.
No saatiinhan me tähänkin ketjuun tällainen opetus, kuinka elämässä käy hulttiovanhemmalle. Muut elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Setäni teki aikanaan kuten te teette nyt eli noin 55v iässä myi yrityksensä ja talonsa, osti Lapista mökin ja muutti sinne. Kesät ajeli asuntoautolla ympäri Pohjoismaita ja nautti elämästään. Lapsilleen sanoi, että hankkikaa itse omaisuutenne, jokainen on vastuussa itsestään.
Sitten tuli aivoinfarkti ja sen myötä yksinäisyys. Setä jäi Lappiin johonkin hoivakotiin, lapset olivat etelässä. Sedän pitkäaikainen naisystävä ei viitsinyt jäädä vierelle, hän jätti sedän ja siellä jossain Lapissa lahoaa nyt mökki ja ruostuu asuntoauto. Lapset ovat todenneet, että jokainen meistä on vastuussa itsestään.
Kuvioon kuuluu tietenkin sedän exä, jota setä nyt 15 vuoden kuluttua erosta on tajunnut vallan suunnattomasti rakastavansa, kunhan tämä hakisi luokseen ja ottaisi huolehtiakseen.No saatiinhan me tähänkin ketjuun tällainen opetus, kuinka elämässä käy hulttiovanhemmalle. Muut elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Opetus on ehkä kuitenkin se, että nainen lähtee joka tapauksessa, kun elämä murjoo, mutta jos pitää lapsiinsa edes jonkinlaiset välit, niin niille saattaa tulla sisäsyntyinen moraalinen velvollisuus huolehtia isästään. Kun on helppoa ja kivaa, löytyy seuraa. Ehkä ei kannata irvailla lapsille, että en halua pitää teitä elämässäni, jos loppupelissä ei ole enää ketään muutakaan, jota anella.
Vierailija kirjoitti:
Heh, mä en saa kuin korkeintaan jonkun aneemisen lakiosuuden pikku ropposista. Äidilläni ei ole mitään. Asuu vuokralla ja ryyppää tukirahojaan. Ihan vapaasti mun puolestani, omapa on elämänsä.
Isällä on kolme eri yritystä, iso talo, lääniä ja rahaa vaikka pyyhkiä seteleillä ahteriinsa. Siirsi kaiken vaimonsa nimiin :D Eli velipuolet perii aikanaan.
Eikä haittaa yhtään.
Isäsi toimii sinu kohtaan erittäin väärin. En usko, ettei sua haittaa yhtään edes tunteen tasolla.
Onko se äitipuolesi aloitteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti jos ihmisarvoinen hoiva maksaa sen 5000€/kk tai enemmänkin, niin siinä voi viimeisinä vuosina sulaa perintö aikalailla. Turha kuvitella, että niitä halpoja kunnan maksamia paikkoja kaikille riittää. Muistisairaat ja harhaiset vanhukset makaavat kotona sängyssä omissa ulosteissaan, jos eivät ole riisuneet vaippaansa ja tahrineet asuntoaan niillä ulosteilla. Tällaiselta vanhuudelta voi pelastua, jos on rahaa. Että ei välttämättä pidä herkutella etukäteen sillä ajatuksella, että itseltä jää mukava perintö, ellei sitten siunattu äkkikuolema korjaa hyvissä ajoin.
En ole saanut vielä perintöäni koska isällä ja uudella vaimollaan oli hallintaoikeustestamentti ja leski on omaisuutta hallinnut jo jonkin vuosikymmenen (oli isääni huomattavasti nuorempi ja terveellisemmät elintavat).
En tiedä mitä omaisuudesta sitten on jäljellä, tietääkseni mitään remontteja ainakaan ei ole tehty.
En kuitenkaan jaksa tätä asiaa vatvoa mielessäni, pärjään ihan hyvin omilla tuloillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa heiltä mitään jääkään. Ei haittaa ja olen ok asian kanssa. Tienaan omat varantoni ja elän omaa elämääni.
Ei miltään, olen sanonut vanhemmilleni että mun puolesta voivat tuhlata vaikka kaikki rahansa. Mitä se mulle kuuluu.
Onko alhaisempaa kuin odotella vanhempien perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä myyntikelvottomista taloista on usein enemmän riesaa kuin rahantuloa. Ei ole pakko ottaa vastaan.
Eipä mee niin helposti kaikilla.
Jos perijä on eläkkeellä (suht nuorikin voi olla eri syistä) ja saa eläkkeensaajan asumistukea
niin perinnöstä luopuminen ei välttämättä tule kysymykseen. Kela voi katkaista asumistuen pitkäksi aikaa.
Myyntikelvottoman talon omistajan kannattaisi testamentata se talo jollekin muulle taholle, vaikka valtiolle. Rahat ja irtaimisto lapsille.
Saattaisi jäädäkin jotain, jos olisi vain yksi lapsi ja hänelle pystyisi jättämään kaiken, mutta kun on yksi siellä ja toinen täällä ja kolmas tuolla, niin ei siitä ihan hirveästi jää käteen kenellekään. Hyvä vain, jos nekin vähät rahat satsaisivat elämänsä viimeisiin vuosiin. Siinä ne eivät menisi hukkaan.
Isältäni jäi ehkä 1000 euroa perintöä. Äidiltä jää vanha rivitalo-osake muuttotappiokunnasta. En ole koskaan laskenut mitään perintöjen varaan. Hyvin tulen toimeen ilmankin. Vanhukset käyttäköön omat rahansa kuten parhaaksi näkevät.
Kaikki menee kamalan hankalaksi, jos on uusperheitä.
Jos ei pariuduttaisi uudelleen ja lapset olivat yhteisiä, olsi kaikki reilumpaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä surullisuuden huippu. Kertoo siitä, että eletään sosialismissa. Ja minä sentään olen vasemmistoliiton äänestäjä.
Ei ole ok, että iso joukko ihmisiä ei näe mitään syytä sille, että valtiossa pitää olla mahdollisimman laaja omistava joukko. Sitä tarvitaan, jotta ei elettäisi muutenkin kuin viimeistä päivää. Pääomia pitää arvostaa, kerätä ja laittaa hyötykäyttöön. Pelkkä huvittelu ei ole sen keräämisen tarkoitus. Ihan sama, juoko edellisten sukupolvien selkähien viinana tai ihanina maisemina, se on piittaamattomuutta.
Jos tässä on jo vuosituhansia sinnitelty eikä lapsille ole jättää mitään, mikä järki täällä kenenkään on tehdä oikein mitään? Olemme siinä tapauksessa pelkkää karjaa.
No vasemmistolainen ilman muuta odottaakin, että muiden pitää hänelle ne rahat järjestää ja antaa - eipä yllätä kuule yhtään.
Alue: Aihe vapaa
Heh, mä en saa kuin korkeintaan jonkun aneemisen lakiosuuden pikku ropposista. Äidilläni ei ole mitään. Asuu vuokralla ja ryyppää tukirahojaan. Ihan vapaasti mun puolestani, omapa on elämänsä.
Isällä on kolme eri yritystä, iso talo, lääniä ja rahaa vaikka pyyhkiä seteleillä ahteriinsa. Siirsi kaiken vaimonsa nimiin :D Eli velipuolet perii aikanaan.
Eikä haittaa yhtään.