Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä tuntuisi jos vanhemmiltasi ei jäisi perintöä?
02.02.2021 |
Olen mieheni kanssa myyneet asuntomme ja vuokranneet pienen yksiön pienestä pitäjästä.
Ostimme asuntoauton jolla olemme ahkerasti kiertäneet Suomea (varoen ihmismassoja=turistikohteita) olemme nauttineet tästä valtavasti ja toki rahaakin on kulunut mutta huomattavat säästöt meillä on vielä vanhuuden varalle.
Haluammekin nauttia elämästä nyt. Minulla ei ole lapsia joten se vähä mikä minulta jää, on määrätty testamentilla hyväntekeväisyyteen. Miehen kaksi lasta ovat ovat hiukan katkeria että heidän isänsä myi arvoasuntonsa ja tuhlaa kaikki rahansa. Olemme samanikäisiä ja olleet yhdessä jo 14 vuotta.
Minulla tosiaan on myös itsellä rahaa, ei toki niin pljon kun miehelläni ja tämän takia huomaankin että lapset ovat alkaneet syyttää minua isänsä rahan tuhlaamisesta.
Onko tosiaan noin että lapsilla on oikeus suuttua jos perintöä ei jää?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaisin olla hiukan pettynyt jos vanhempani olisivat humputelleet menemään omilta vanhemmiltaan perityt perinnöt.
Mitä väliä sillä edes on, kun ei sitä perintöä tuolla sinun logiikallasi saa kuitenkaan käyttää mihinkään vaan se pitää aina laittaa koskemattomana kiertoon? Ei se sinun tai sinun lastesi tai lastenlastesi elämää keventäisi, ihan samalla tavalla heidänkin pitäisi sitten hillota se seuraavalle sukupolvelle.
Tässä taas eräs köyhän sukuketjun edustaja. Tuottoja käytetään joko kokonaan tai osittain, pääomaa ei. Mut hei, lennä vaikka aurinkorannalle dokaan uusimman tilipussin voimin. Hyvä fiilis on tärkeintä ja elämä on laiffii.
Eipä näemmä raha ole taaskaan tuonut onnea, jos jättiperinnöstä huolimatta ollaan noin kitkeriä.
Kitkerä mistä? Jatka vain rauhassa Matti Nykänen-elämäntyyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän suklaasta, toivon saavani perinnöksi yhden suklaalevyn. Mutta ei haittaa jos en saa mitään, suklaalevyt ovat aika halpoja.
Vierailija kirjoitti:
Pidän suklaasta, toivon saavani perinnöksi yhden suklaalevyn. Mutta ei haittaa jos en saa mitään, suklaalevyt ovat aika halpoja.
Mutta olishan nyt -hyvänen aika- peritty suklaalevy ihan eri asia!
Etenkin jos olisi kulkenut jo pitempään suvussa...
En tunne lakipykäliä, mutta vahvasti veikkaan, että jos vain on mahdollista, niin äitini on vetänyt perintönsä minun eli ainoan lapsensa ohi mun esikoiselleni, joka on hänen suosikkinsa. Äitini on mt-ongelmainen ja kymmenisen vuotta sitten tilanne kulminoitui pahasti. Kävin hänen pyynnöstään silloin hänen kanssaan lääkärillä ja lopputulos oli, että lääkäri passitti hänet mielisairaalaan 72 tunnin tarkkailuun. Äitini mielestä syy oli minun - olin muka puhunut hänestä p*skaa ja passittanut hänet mielisairaalaan. Itse hän sen puhumisen kyllä hoiti oikein ansiokkaasti ja lääkäri teki päätöksen. Tässä vuosien varrella välimme ovat hieman parantuneet, mutta aina se jossain kohtaa pilkahtaa esiin, miten väärin häntä kohtelin ja saan siitä maksaa. Hän on keksinyt jo monta syytä sille, miksi en silloin lääkärikäynnillä myötäillyt hänen näkemyksiään: olin mm. lääketokkurassa (en kylläkään käyttänyt mitään lääkkeitä), halusin kostaa hänelle sen, että isäni kuoli tapaturmaisesti jo aika nuorena (wtf??), vehkeilin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa hän oli riidoissa (en edes tuntenut niitä ihmisiä)... Niin, asiaan palatakseni: en odota perintöä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä myyntikelvottomista taloista on usein enemmän riesaa kuin rahantuloa. Ei ole pakko ottaa vastaan.
Eipä mee niin helposti kaikilla.
Jos perijä on eläkkeellä (suht nuorikin voi olla eri syistä) ja saa eläkkeensaajan asumistukea
niin perinnöstä luopuminen ei välttämättä tule kysymykseen. Kela voi katkaista asumistuen pitkäksi aikaa.Myyntikelvottoman talon omistajan kannattaisi testamentata se talo jollekin muulle taholle, vaikka valtiolle. Rahat ja irtaimisto lapsille.
Kela katsoisi toimenpiteen omaisuuden hukkaamiseksi ja nipsnaps katkaisisi asumistuet.
Eikä niitä rahoja välttämättä jää edes perintöveron maksuun. Että millä se nuori eläkeläinen sitten maksaa vuokransa?Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi.
Jos joku haluaa tastamentata talonsa vaikka valtiolle niin ihmeen sanomista siihen kelalla on?! Ja mitä ihmeen omaisuuden huijaamista se on jos talo on arvoton? Ja jos joku saa rahaa perinnöksi niin eihän sen perintöveron määrä voi olla enempää kuin peritty raha?!Ja tämän neropatin kirjoitusta oli yläpeukutettu, voi jessus sentään!
Miettikää nyt ihmeessä mitä vastaatte ja mihin ennen lähetä-nappulan painamista!
Tuo asumistukiin/omaisuuden lahjoittamiseen liittyvä Kela-juttu on ihan totta.
T: Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin voivani itse jättää perintöä lapselleni ja sillä tavoin helpottaa hänen elämäänsä. Jotta hän voisi paremmin toteuttaa haaveitaan, matkustella ja nauttia elämästä - muistakin kuin halvoista huveista, vaikka niissäkin on toki paljon kaikkea ihanaa ja sykähdyttävää. Mutta että olisi mahdollisuus tehdä valintoja - kuten lyhyttä työviikkoa. No, toivon sitä itsellenikin, katsotaan mihin tässä vielä pystyy ja kykenee. Ja sitähän ei tiedä, vaikka kuolisi jo lähiaikoina ja kaikki nykyinen jäisi perinnöksi, eikä omiin eläkepäiviin tarvitse kuluttaa mitään.
Kannanpa minäkin korteni kekoon tuossa Kela-keskustelussa.
Virittelen vertailevan esimerkin kahdesta nuoresta perinnönsaajasta.
Ensimmäinen: vauraasta perheestä oleva opiskelija, joka vuokralla vanhempiensa omistamassa sijoitusasunnossa, saa opiskelijan asumistukea. Tilillä voi olla jo hyvinkin suuria summia kertyneenä esim.
vanhempien säästämät lapsilisät, ylppärirahat ym. Sitten isovanhemmalta periytyy vielä jokunen kymppitonni eikä edelleenkään vaikuta asumistukeen. (Asunnon rempat perhe saa luonnollisesti verovähennyksiin ja mahd. myyntituottokin on verotonta kun oma perheenjäsen asunut)
Toinen: Nuorena sairastunut eläkeläinen joka vuokralla myöskin ja saa siis eläkkeensaajan asumistukea. Ei apuja sukulaisilta, mutta säästeliäs. Tulee perintönä huonokuntoinen talo isolla tontilla ja sen verran rahaa, että veron saa maksuun ja asianhoitokulut. Asumistuki pienenee kiinteistön vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheeseen liittyvä ilmiö. Ydinperheessä ikääntyvät vanhemmat miettivät, kuinka toimia niin, että olisi jotain jätettävää yhteisille lapsille. Uusperheessä vanhemmat miettivät, miten toimia että mitään ei vahingossa valuisi puolison lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Niistä myyntikelvottomista taloista on usein enemmän riesaa kuin rahantuloa. Ei ole pakko ottaa vastaan.
On, jos on lapsia. Perintö siirtyy sitten omille lapsille jos siitä kieltäytyy. Eli pakkorako :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isän puolelta köyhän duunarisuvun ehkä menestynein jäsen (on ihan korkeakoulututkinto ja vakituinen työ). Isä eli reissuelämää eikä hällä viimeisinä vuosinaan ollut vakituista asuinpaikkaa, jos koskaan sellaista asuntoa, jota voisi ihan kodiksi kutsua. Niinpä olin ihan positiivisesti yllättynyt isäni kuoltua, kun sain perinnöksi tupakalta haisevan nojatuolin ja 1/32 osuuden pienestä joenrantatontista. Mitään en todellakaan odottanut ja enempää en olisi halunnutkaan.
Äiti on vielä elossa ja todellakin toivon, että hän käyttää vähäiset rahansa omaan hyvinvointiin ja mielihyvään eläessään.
Ei miltään. En edes tiedä vanhempieni raha-asioista, koska mielestäni se ei kuulu minulle. Tai no sen verran tiedän, mitä ovat kertoneet joistain omistuksista, mutta en esim. rahallista arvoa enkä osaa yhtään arvioida mahdollista perintöä.
Omille lapsille säästän jonkin verran, ihan huvikseni, ja myös siksi että saavat jotain taskurahaa hautajaiskulujen lisäksi. Kuoleminen se vasta kallista onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän äitini unelmoivan muutosta lämpimään aina talveksi, toivon että käyttää rahansa unelmiensa toteutumiseen. Kai siltä omakotitalo tulee jäämään irtaimistoineen, velan määrästä en tiedä, ei siitä montaa kymmentä tonnia jää ja toivon että suurin osa menee veljelleni jolla on perhe taloineen, itse oon lapseton.
Mä haluaisin ehkä sen joulukuusen muovisen kimaltavan tähtinauhan, jota jo lapsena ihailin joka joulu.
Vierailija kirjoitti:
Aika monikin jäisi mielellään ilman perintöä (kuten ketjussa jo tullutkin esiin).
Kaatopaikkakunnossa oleva kiinteistö, jossa esim.asumiskelvoton tiilitalo ei ole kenellekään lottovoitto.
Myynti/vuokraaminen ei niin vain onnistu ja raivaaminen ennen sitä voi viedä kuukausia tai pahimmillaan vuosia.
Jätemaksut voivat kohota tuhansiin ja ylläpitokulut juoksee siinä sivussa. Purkaminen vaihtoehtona ei halpaa lystiä sekään. Ja ei, aina ei ole mahdollista luopua perinnöstä. Niin tai näin, miinuksen ja uupumuksen puolelle menee perimiset toisinaan.
Roskapuhetta, että moni jäisi mielellään ilman perintöä. Jos olisi totta, niin kieltäytyisivät perinnöstä.
Kai normaali vanhempi mielellään auttaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Ei rahan tuhlaaminen ketään onnelliseksi tee. Sinulle ketjun aloittaja; ota joltakin järjestöltä kummilapsi ja ala tukea hänen koulutustaan yms. Miksi et voi antaa myös omaa osuuttasi miehesi lapsille tai lapsenlapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän äitini unelmoivan muutosta lämpimään aina talveksi, toivon että käyttää rahansa unelmiensa toteutumiseen. Kai siltä omakotitalo tulee jäämään irtaimistoineen, velan määrästä en tiedä, ei siitä montaa kymmentä tonnia jää ja toivon että suurin osa menee veljelleni jolla on perhe taloineen, itse oon lapseton.
Mä haluaisin ehkä sen joulukuusen muovisen kimaltavan tähtinauhan, jota jo lapsena ihailin joka joulu.
Vai toivot osan perinnöstäsi menevän veljellesi. Ei se toivomalla mene, sinun pitää luovuttaa se veljellesi. Toivejutut on täyttä huuhaata.
Ei miltään koska olen jo 50v. ja rahoja olisin tarvinnut kun olin nuori. Omalle lapselleni ostan asunnon.
Ei olla hirveän varakkaita oltu koskaan (6 lasta ja pääosan ajasta äiti kotiäitinä), joten olisin ihan tyytyväinen, jos loppuelämänsä voisivat elää leveämmin ja tehdä mitä lystäävät. Osittain sitä kyllä hieman jo toteuttavatkin. Minä en mitään ihmeperintöjä odota siksikään, että meitä perijöitä tosiaan on useampi. Jokainen tienatkoon omat rahansa ja omat hyvänsä.
Se toki vois harmittaa, jos jokin tunnearvoltaan tosi tärkeä juttu hävitettäisiin ilman et meiltä olisi kysytty, haluaako joku sen vaikka ostaa.
Äidin vanhemmat saivat aikoinaan ihan hyvän perinnön, ja äiti useine sisaruksineen oli vain tyytyväinen, että pääsivät eläkepäivillään matkustelemaan kunnolla, ostamaan paremman auton ja nautiskelemaan elämästä. Ison talonsakin myivät, tosin yhdelle lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monikin jäisi mielellään ilman perintöä (kuten ketjussa jo tullutkin esiin).
Kaatopaikkakunnossa oleva kiinteistö, jossa esim.asumiskelvoton tiilitalo ei ole kenellekään lottovoitto.
Myynti/vuokraaminen ei niin vain onnistu ja raivaaminen ennen sitä voi viedä kuukausia tai pahimmillaan vuosia.
Jätemaksut voivat kohota tuhansiin ja ylläpitokulut juoksee siinä sivussa. Purkaminen vaihtoehtona ei halpaa lystiä sekään. Ja ei, aina ei ole mahdollista luopua perinnöstä. Niin tai näin, miinuksen ja uupumuksen puolelle menee perimiset toisinaan.Roskapuhetta, että moni jäisi mielellään ilman perintöä. Jos olisi totta, niin kieltäytyisivät perinnöstä.
Kai normaali vanhempi mielellään auttaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Ei rahan tuhlaaminen ketään onnelliseksi tee. Sinulle ketjun aloittaja; ota joltakin järjestöltä kummilapsi ja ala tukea hänen koulutustaan yms. Miksi et voi antaa myös omaa osuuttasi miehesi lapsille tai lapsenlapsille?
Olen kieltäytynyt perinnöstä isovanhempien kohdalla (heidän lapsi eli minun vanhempi kuollut aikapäiviä sitten) ja olen kieltäytynyt perinnöstä elossa olevan vanhempani kohdalla. Kieltäydyin myös erään sukulaisen kohdalla, joka olisi halunnut testamentata minulle suurimman osan omaisuudestaan, vaikka itte elän 20t vuosituloilla. Hauskinta tässä on se, että nämä em. henkilöt todella suuttuivat verisesti alkuun, koska en halua heiltä mitään. Wat?
Me emme mieheni kanssa tule saamaan perintöjä. Miehen vanhemmat tekivät konkurssin ja ovat p.a. Eläkeikäisiä, eivät ole maksaneet aikanaan itselleen tarpeeksi yel:ä ja me joudumme auttamaan heitä ihan säännöllisesti.
Omat vanhempani ovat sanoneet suoraan, että laittavat kaiken menemään, tavoite on että heidän kuollessaan mitään ei ole jäljellä. Ja se näyttääkin toteutuvan.
Olemme tämän tienneet aina, olemme itse keränneet omaisuutta sen kun olemme pystyneet. Meillä on kaksi lasta ja toivottavasti heille jää jotain, emme me halua ehdoin tahdoin kaikkea itse tuhlata. Mutta myös sen verran olemme itsekkäitä, että on meilläkin oikeus itse tienaamastamme omaisuudesta nauttia, eli aiomme kyllä eläkepäivinä matkustella ja ostaa palveluja ihan hyvällä omalla tunnolla. Lapsemme ovat ihan järkeviä nuoria, hyviin koulutuksiin hakeutumassa ja varmasti pystyvät omatkin rahansa tienaamaan. Jos jotain jää, kiva bonus heille sitten aikanaan.
Tuntuu ihan hyvältä kun jäi 100 000 euroa. Kiitos !
Alue: Aihe vapaa
Juuri noin kaikkien pitäisi elääkin. Silloin kun vielä pystyy nauttimaan elämästä. Omat vanhempani ovat jo niin vanhoja ja raihnaisia, ettei reissaaminen onnistu.
Jos heiltä ei jää mitään se on ihan ok. Mieluimmin niin kuin että jäisi maita ja taloja, mitä pelkään. Ainoa ilahduttava jäämistö olisi selkeä raha, josta olisi hyötyä, mutta jos sitäkään ei jää, niin ok.