Miltä tuntuisi jos vanhemmiltasi ei jäisi perintöä?
Olen mieheni kanssa myyneet asuntomme ja vuokranneet pienen yksiön pienestä pitäjästä.
Ostimme asuntoauton jolla olemme ahkerasti kiertäneet Suomea (varoen ihmismassoja=turistikohteita) olemme nauttineet tästä valtavasti ja toki rahaakin on kulunut mutta huomattavat säästöt meillä on vielä vanhuuden varalle.
Haluammekin nauttia elämästä nyt. Minulla ei ole lapsia joten se vähä mikä minulta jää, on määrätty testamentilla hyväntekeväisyyteen. Miehen kaksi lasta ovat ovat hiukan katkeria että heidän isänsä myi arvoasuntonsa ja tuhlaa kaikki rahansa. Olemme samanikäisiä ja olleet yhdessä jo 14 vuotta.
Minulla tosiaan on myös itsellä rahaa, ei toki niin pljon kun miehelläni ja tämän takia huomaankin että lapset ovat alkaneet syyttää minua isänsä rahan tuhlaamisesta.
Onko tosiaan noin että lapsilla on oikeus suuttua jos perintöä ei jää?
Kommentit (121)
Tietysti on oikeus suuttua ihan mistä tahansa. Ihmisellä on oikeus ilmaista tunteitaan. Se, onko tuollaisesta kiukuttelu järkevää, onkin sitten toinen tarina.
Olisin tyytyväinen kaikin puolin. N46
No ei ole oikeutta, ei ne lasten rahoja ole. Itse ainakin olen kannustanut omia vanhempiani nauttimaan elämästä ja reissaamaan, itse ovat rahana tienanneet. Minä tienaan taas itse oman elantoni, enkä todellakaan laske perinnön varaan mitään.
Itse ovat rahansa ansainneet ja saavat käyttää juuri kuten haluavat. Euroakaan ei tarvitse jättää.
Minulle on ihan se ja sama. En kaipaa perintöä. Olenkin sanonut, että pistäisi haisemaan ja eläisi rahasta nauttien kuten te näemmä teette.
Suuttuisin, koska itse ottivat kädet ojossa perinnön vastaan.
Ei kovin kallis arvoasunto, jos siitä riittää vain puolikkaaseen asuntoautoon.
Ei miltään. En ole elänyt omaa elämääni niin että tarvitsisin perintöä enkä tietenkään laske mitään mahdollisen perinnön varaan.
Hyvältä. Olen kehoittanutkin vanhempiani käyttämään rahansa ennemmin omaan hyvinvointiinsa ja elämäänsä kuin siihen että säästelisivät jotain perintöä ja kituuttaisivat sen vuoksi eläkevuotensa, jolloin on kerrankin aikaa tehdä ja kokea mitä haluaa.
Olisin vain helpottunut jos sitä perintöä ei jäisi. 80-luvun alussa rakennettu omakotitalo muuttotappioalueella, useamman sadan kilometrin päässä omasta talosta ei juurikaan saa hypähtelemään riemusta. Ainoa, harrastanin hartaampi märkä päiväuni on, että vanhemmat myyvät sen talon jollain ihmeen konstilla ja käyttävät rahat itse.
Hirveää ajatella, että odottaisi saavansa perintöä. Sehän on käytännössä sama kuin odottaisi vanhempansa kuolemaa.
Ei miltään, kun olen jo perinnön saanut.
Mun vanhemmilatani ei jää mitään. Ei se haittaa. Äidiltäni ei jäänyt mitään eikä jää 85v isältänikään. T. Ammattivalittaja
nyksää eriskittyistä mistään peresinnöllä EI OL:E!!!!!!!!!!!!!!!
Jos Sijaltainen nousisi.
Ihanalta. En halua periä 70-luvun taloa 700 km päästä omaa asuinpaikkaani.
Se on varmaan edessä kuitenkin, kun en kehtaa sitä lapsillenkaan siirtää.
Olisin tyytyväinen jos vanhempani käyttäisivät kaiken omaisuutensa elinaikanaan. Meitä lapsia on kaksi, ja meillä hankalat välit. Olen ilmaissut äidilleni, etten missään tilanteessa halua joutua omistamaan sisarukseni kanssa yhteisesti mitään.
Tiedän, että olen saamassa perintöä aika merkittävissä määrin, mutta toivon, että vanhemmat käyttäisivät omaisuuttaan omaan itseensä. Itse he ovat omaisuutensa työllään hankkineet, joten mielestäni olisi oikein, jos kulttaisivat sen itsensä hemmotteluun.
Tuntuisi hyvältä, jos vanhemmiltani ei jäisi perintöä. Heillä on omakotitalo, joka on huonokuntoinen ja sijaitsee muuttotappiopaikkakunnalla. Eli pelkkä riesa tulee olemaan se.
Mielestäni isä tekee viisaasti, kun antaa rahaa omilleen muuttaville ja täysi-ikäistyville lastenlapsilleen, toki sellaisia summia, ettei niistä mene lahja- eikä perintöveroja.
Totta kai perintöä pitää jäädä ja suht paljonkin.
Onpas hienosti hoidettu kasvatustyö. Mies saa syyttää siis ihan vain itseään, jos on kasvattanut lapsistaan tuollaisia.