Meillä oli teinin kanssa aamulla konflikti. Kyyneleet vaan valuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni isä alkaa itkemään teinin kiukuttelusta?

Jostain syystä ne teinit kunnioittaa sitä viilipyttyisää, joka hermostuu vain ääritapauksissa ja silloin, kun joku raja on ylitetty. Jostain syystä moni koirakin tottelee miehiä paremmin. Herkille itkuäideille teinit voi olla todella vaikeita ja ilkeitä.

Sehän riippuu millainen isä-lapsisuhde.

Ainakin meillä isä saa yhtälailla kuin minä, kun mies on ollut vauvasta lähtien läheinen lasten kanssa. Ehkä näillä viikonloppu-isillä on vieraammat välit ja äiti olosuhteiden pakosta kantamaan vastuun lapsista.

Itse olisin huolissani isä-lapsi suhteesta, jos teinien palaute tulisi vain minulle.

Minun isäni a.mpui itsensä ,kun me lapset nukuimme.

Oletko huolissasi isä-lapsi suhteestani?

Rakastin isää.Hän ei koskaan huutanut minulle.

Toisaalta olin kiltti älykäs ja nätti lapsi.

Nyt jo kahden aikuisen pojan äitinä muistan, että murrosiässä he alkoivat suhtautua aika ärtyneesti minun tavanomaiseen huolenpitooni, kyselyihini yms. Oletan, että heillä on irrotttautuminen äidistä käynnissä, se välttämätön. Oma äiti on rakas ja läheinen, ehkä se irtautuminen tekee pojallekin hieman kipeää ja se aggressio helpottaa sitä irrottautumista. Meillä myös fyysinen koskettaminen väheni, mutta yritä ylläpitää jos sitä on ollut, ainakin pienillä hellillä eleillä. Itse taisin luovuttaa liian helposti.

Nyt kun poika on kolmikymppinen, halaa minua todella pitkään ja hartaasti, osaa antaa rakkautta. Kyllä se siitä järjestyy ajan kanssa, jos tähän asti on ollut hyvät välit! :)

Kiinnostavaa sekin, että kahdella tytölläni ei ollut samanlaista aggressiivista suhtautumista huolenpitooni. :O

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin antanu jäädä nukkumaan. Selvittäköön ite ongelmansa. Mulle ei huudeta

Eli missä on nyt aikuisen vastuu? Ei missään. Lapselle ei pidä kostaa. Kasvattaminen ja rajojen asettaminen on vaikeaa, mutta se on vanhemman tehtävä. Laiminlyönti on helppoa, mutta se ei ole vastuullista kasvattamista.

Ap..lapsesi ei välitä metrin vertaa

että annat ruuan

oman huoneen

ostelet sille kaikkee

Nyt ota puhelin pois ja sano että se on vaan

koulua ja kotia

kunnes kunnioittaa sinua.

Ruuaks vaan pakastevihanneksia kotona ..

ja saa höyryttää nev itse

pyykkinsä pesee itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet teinit on tuollaisia, myös mun 14v poika. Joinain hetkinä menee tunteisiin, vaikka kuinka kuuluisi ikään. Tsemppiä!

Huono käyttäytyminen ei kuulu mihinkään ikään. Murrosikä ei ole perustelu, ei ainakaan meillä.

Kyllä murrosikäisissäkin on eronsa ihan samassa perheessäkin. Jotkut ovat aina rauhallisia ja jotkut sitten taas kiihtyy nollasta sataan hyvinkin herkästi. Jotkut kokeilevat niitä rajojaan ja ihmisten luonteissa on eroa, jos et sitä tiennyt. Murrosiän hormonitoiminta voi pistää kyllä ajatukset sekaisin.

Totta kai tiesin. Mutta rajana on, että huono käyttäytyminen ei ole sallittua. Kiellot, rajoitukset ja ei-sana näyttävät olevan erittäin vaikeita useimmille vanhemmille tässä keskustelussa. Kun teini kokeilee rajojaan, niin ne rajat pitää myös asettaa. Mikä se semmoinen "raja" on, jota ei ole ollenkaan? Kyllä Suomessa on erittäin lepsua kasvattamista, jos verrataan vaikka Keski-Eurooppaan. Siellä opettajat ovat oikeasti auktoriteetteja ja lapset kasvatetaan käyttäytymään. Täällä eletään kuin pellossa ja se näkyy nuorten mielenterveystilastoissa.

Juu, ei se meilläkään sallittua ole, mutta niin vain jostain syystä välillä tapahtuu, että teini kokeilee rajojaan. Vähän jotenkin ristiriitaista, että sinusta ei ole normaalia, että murkkuikäisellä saattaa tulla joskus ylilyöntejä ja mielialan heittelyitä ja siihen kuuluu iloa, kiukkua ja surua ja sitten kuitenkin taas tiedostat, että näin voi olla ja ihmiset on temperamentiltaan erilaisia. Jos nyt puhutaan huonosta käytöksestä, niin kyllä se teinin kiukku ja uho periaatteessa on huonoa käytöstä, vaikkakin ihan luonnollista.

Mielestäni en muuta väittänytkään. Tunnen useita tuttavaperheitä, jotka painavat teinien haistattelut villaisella, eli "tuo on nyt sitä ikää jne.". Mutta jos asiaan ei reagoida, niin teini on jälleen ottanyt yhden erävoiton ja ottaa hetken päästä taas toisen askeleen huonompaan suuntaan. Kun teini käyttäytyy huonosti, reagoin joka kerta ja teen selväksi, että sellainen ei ole sallittua. Tällä tavalla osoitan, että raja tuli vastaan. Jos en tekisi mitään, niin silloin mitään rajoja ei olisi. Teini ei voi perustella tyhmiä tekojaan sillä, että hän sattuu nyt olemaan teini-ikäinen. Meillä tuo "perustelu" ei mene läpi.

Eli yhteenvetona: On ihan normaalia, että teini kokeilee rajojaan ja on normaalia, että aikuinen sanoo huonolle käyttäytymiselle tiukasti ei. Varsin monilla on  niin, että tuo aikuisen osuus jää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka alkavat itkeä lapsen kiukuttelen takia.

Sulle ok että sun lapsi huutaa sulle törkeyksiä? Mulle tuli vähän paha mieli edes ajatuksesta

Kiukuttelut eivät itketä. Teini on teini ja minä olen aikuinen.

Samaa mieltä. Jonkun on oltava se aikuinen perheessä. Hyvin usein se aikuisen vastuu on ihan tuntematon asia monille vanhemmille. Ei uskalleta kieltää tai rajoittaa mitään.

Ap ota kollilta kotiavain pois.

kotiin tuloajat.

lukko jääkaappiin

aamiainen, päivällinen  ja iltapala syödään yhdessä.

Ei viikkorahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka alkavat itkeä lapsen kiukuttelen takia.

Meillä on niinpäin, että jos (harvoin) minä jyrähdän, niin silloin teinit nieleskelee kiukkuitkua. Joskus vaan on se tilanne, että katsotaan, kuka määrää talossa. Ja se olen minä, ei suinkaan lapset! He ovat vuosien aikana oppineet, että isänä sanon viimeisen sanan riitatilanteissa. Mutta tosiaan, käytän sitä auktoriteettiä hyvin harvoin. Vain silloin, kun mikään muu puhe ei auta.

Btw. meillä ei kiroilla, olemme mm. sen pitäneet tiukasti mielessä. Emme ole uskovaisia, mutta rajat olen perheessä pitänyt. Vaimo ei pysty saamaan teinejä esim. siivoamaan huoneitaan, koska hän on aina lipsunut omista käskyistään. Joten teinit ei ota todesta hänen "komentojaan". He ovat lapsesta lähtien huomanneet, että kun äidille panee vastaan, niin lopulta äiti antaa aina periksi. Minä en ole koskaan antanut periksi ja sen vuoksi nyt on helppo toimia heidän kanssa. Totta kai he kiukuttelevat ja marisevat, mutta eivät hypi nenille, kuten äidilleen tekevät.

Näin oli minunkin lapsuudessani. Isä oli aina rauhallinen ja asiallinen, äiti piti sellaista ärsyttävää marinaa ja sai sellaisia itkuraivokohtauksia itsekin, jos asiat ei menneet hänen haluamallaan tavalla. Kyllä se niin oli, että sitten, kun isälle tuli mitta täyteen (oli oikea lehmänhermo), niin kyllä temppuilu loppui siihen. Olen itsekin luonteeltani hyvin rauhallinen, kuten isäni ja hermostun hyvin harvoin enkä tosiaan alennu sinne teinin tasolle pitämään sitä kiukuttelua ja päin yhteen huutamista. Ja kyllä teini-ikäinen poikani ottaa minut ihan vakavasti.

Olen ed. kirjoittaja. Kirjoitit hyvin osuvasti, asia on juuri  näin. Kun aikuinen alentuu teiniksi ja alkaa huutamaan kilpaa, niin homma on mennyt pahasti pieleen. Teini kokeilee rajojaan ja siinä on oltava pää kylmänä mutta rajat silti tiukkana. Kun on auktoriteettia niin on uskottavuuttakin. Ja siitä tulee myös luottamusta. Sattumaa tai ei, niin meillä teinit uskoutuu minulle huolistaan. He luottavat minuun enemmän kuin äitiinsä. Jos jompi kumpi teineistä haluaa jutella, niin laitan telkkarin stoppiin tai puhelimeni pois. Ja kuuntelen ja keskustelen asiat perin juurin. Vaimoni yleensä tuijottaa kännykkää, jos teini puhuu omista asioistaan. Kaiketi senkin vuoksi haluavat puhua lähinnä minulle asioistaan.

Mites teidän avioliiton laita? Vaikuttaa siltä että sun arvostus vaimoa kohtaan on nollalukemissa.

Joskus kyllä tuntuu siltä, että minulla on kolme teiniä kotona, joista yksi on keski-ikäinen....

Voi ap itkettääkö sua?

Voi pientä suo itketetään OMASSA KODISSASI

Sua itkettää omasta perseestäsi tullut pentu?

Ulinaa yhyy yhyy..

Maksan pennun pleikarit, asumisen

Ulinaa

Pesen sen kalsarit

Ulisen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskeytit onanoinnin. Ketä tahansa ärsyttäisi.

Mene nyt muualle noiden runqfantasioiden kanssa.

Ihan normaalia toimintaa teini-ikäisellä. N55.

Konkreettinen pelkistetty esimerkki kapinoinnista:

Vanhempi: "Tule sitten 22.00 mennessä kotiin"

Teini: *tulee kotiin 22.30 ihan vaan periaatteesta ja testatakseen miten siihen reagoidaan*

Turvallisessa kodissa tuosta selviää puhuttelulla, mutta jos homma toistuu voidaan rajoittaa etuuksia. 

Toinen hyvin tavallinen tilanne:

Vanhempi: "Nyt on aika siivota lelut ja mennä iltapesulle"

Lapsi: "En varmana siivoa. Mä en mene nukkumaan ikinä. Mua ei väsytä yhtään. jne. jne."

Turvallisessa kodissa lapsen protestointi kestetään, mutta ei anneta periksi, vaan lelut siivotaan protesteista huolimatta. 

Eli ap on nyt hyvä ja kestää vaan.

Älä anna teinin nähdä että itket..se vaan rohkaisee teiniä

Mulle on käyny ap samoin. Tilanne ei ollut aivan sama, mutta sellainen kuitenkin että yleensä niin mukava ja kiltti teini sanoi musta aivan uskomattoman rumasti. Vaikka periaatteessa tiedostin ettei poika tarkoittanut, mulla vaan lähti kyyneleet valumaan. En sanonut mitään. Lähdin vaan pois. Pojan kasvoista näki että ymmärsi heti että meni liian pitkälle. Yritti heti kyllä että "äiti anteeks en mää oikeesti".

Menin kyllä rauhotuttuani selvittämään asian, mutta kummasti se kolahti. Edelleen jos on huono päivä se juttu vaan puristaa sydäntä. Pitää vaan muistaa että ne on teinejä eikä ne aina voi sille mitään että menee yli. Tunteet vie.

Jaksamista teinin kanssa ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kerran käyny niin että pojan toiminta sai mut niin tolaltaan että mun reaktio oli kunnon räkähuutoitku. Ja en todellakaan itke helposti etenkään muiden ihmisten nähden. Pojalla oli vielä kavereitakin käymässä.

Ymmärrän ap sua, joskus vaan sua sattuu ja ei kannata potea siitä pahaa oloa. Mutta pidä huoli että sovitte tuon asian. Meillä ei heti tuota puhuttu ja vasta muutaman päivän päästä pojallakin muuri petti ja ihan vuolaasti itkien sano että tuntu niin paskalta satuttaa omaa äitiään.

Tsemppiä. Tunteet kuuluu elämään

Nyt kiinnostaa että mikä on noin iso asia joka sai tuon aikaseks?

Poika oli toiminu todella typerästi ja sen vuoksi vaarantanut oman henkensä. Luojan kiitos mitään ei sattunut. Olin ihan shokissa. Ei ole muuten tuon jälkeen ollut mitään ongelmia

Liittyykö tähän jollain tapaa mopot?

Mitä se tarkalleen ottaen huusi?

Kuulostaa hyvin tutulta. Mä olen yrittänyt selvitä näistä teinimyllerrykisistä ajattelemalla, että tämä on nyt vaan vaihe, jolloin lapseni ei ns. "ajele täysillä valoilla" ja niinhän se onkin. Ressukoilla on pää ihan sekaisin eivätkä voi omille reaktioilleen mitään => ylilyöntejä tulee ja mielet pahoittuu ja hermo kiristyy. Harvemmin normaaliteinit kuitenkaan ihan tahallaan pahoja ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka alkavat itkeä lapsen kiukuttelen takia.

Sulle ok että sun lapsi huutaa sulle törkeyksiä? Mulle tuli vähän paha mieli edes ajatuksesta[/quote

Huutaa törkeään sävyyn on eri asia kuin huutaa törkeyksiä. Ei kuulosta siltä, että kovin pahat välit vielä olisivat. Pikemminkin pojalla ollut kiusallinen tilanne meneillään.

Tsemppiä ap.

Meillä ollu samanlaista joskus. Välillä se tunteiden kuohunta satuttaa niin teiniä kun äitiäkin, mutta kyllä se siitä ohi menee. Jaksamista

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen pelkistetty esimerkki kapinoinnista:

Vanhempi: "Tule sitten 22.00 mennessä kotiin"

Teini: *tulee kotiin 22.30 ihan vaan periaatteesta ja testatakseen miten siihen reagoidaan*

Turvallisessa kodissa tuosta selviää puhuttelulla, mutta jos homma toistuu voidaan rajoittaa etuuksia. 

Toinen hyvin tavallinen tilanne:

Vanhempi: "Nyt on aika siivota lelut ja mennä iltapesulle"

Lapsi: "En varmana siivoa. Mä en mene nukkumaan ikinä. Mua ei väsytä yhtään. jne. jne."

Turvallisessa kodissa lapsen protestointi kestetään, mutta ei anneta periksi, vaan lelut siivotaan protesteista huolimatta. 

Juuri näin. Kiukuttelut ja oikuttelut kestetään, mutta loppujen lopuksi, asiat tehdään niin kuin vanhemmat sanovat. Usein on niin, että se huone tulee kuntoon hirveällä marinalla ja vastustuksella. Mutta se tulee kuntoon. En ymmärrä vanhempia, jotka antavat periksi.

Soita sille puhelimella herätys niin ei tarvii mennä huoneeseen ja saa tehdä aamutoimet rauhassa..