Lue keskustelun säännöt.
Meillä oli teinin kanssa aamulla konflikti. Kyyneleet vaan valuu
01.02.2021 |
Ei ole ikinä ollut pojan kanssa mitään ongelmia, toki pieniä riitoja niin kuin varmasti kaikilla välillä. Tänään kuitenkin poika huusi minulle tosi törkeään sävyyn, kun menin herättämään häntä sen takia kun ei noussut vaikka kello soi. Ajattelin että vielä myöhästyy. Poika huusi todella törkeään sävyyn että lähde pois äläkä enää ikinä tule huoneeseen herättämään. Tuli älyttömän kurja olo siitä kun oma lapsi karjuu todella törkeitä asioita päin naamaa. En sanonut mitään. Itkuhan siinä tuli. Poika lähti kouluun. Ihan kamala olo
Kommentit (123)
Se kuuluu teinin elämään ja viimeistään siinä vaiheessa tipahtaa hyvä-äiti viitta hartioilta.
Ja takana on aika, jolloin ei enää voi ylpeillä kasvatustaidoillaan ja neuvoa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itku? Onko sinulla muutenkin tunteet pinnassa jostain syystä vai rupesitko vaan teinin kiukkupuuskasta itkemään?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni isä alkaa itkemään teinin kiukuttelusta?
Jostain syystä ne teinit kunnioittaa sitä viilipyttyisää, joka hermostuu vain ääritapauksissa ja silloin, kun joku raja on ylitetty. Jostain syystä moni koirakin tottelee miehiä paremmin. Herkille itkuäideille teinit voi olla todella vaikeita ja ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka alkavat itkeä lapsen kiukuttelen takia.
Sulle ok että sun lapsi huutaa sulle törkeyksiä? Mulle tuli vähän paha mieli edes ajatuksesta
Kiukuttelut eivät itketä. Teini on teini ja minä olen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni isä alkaa itkemään teinin kiukuttelusta?
Jostain syystä ne teinit kunnioittaa sitä viilipyttyisää, joka hermostuu vain ääritapauksissa ja silloin, kun joku raja on ylitetty. Jostain syystä moni koirakin tottelee miehiä paremmin. Herkille itkuäideille teinit voi olla todella vaikeita ja ilkeitä.
Ovat ilkeitä niille jotka antavat periksi eikä ole kuria, mutta jos näyttää teinille kaapin paikan niin eivät uskalla hyppiä silmille ja osaavat kunnioittaa. Vapaan kasvatusten tulos aiheuttaa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni isä alkaa itkemään teinin kiukuttelusta?
Jostain syystä ne teinit kunnioittaa sitä viilipyttyisää, joka hermostuu vain ääritapauksissa ja silloin, kun joku raja on ylitetty. Jostain syystä moni koirakin tottelee miehiä paremmin. Herkille itkuäideille teinit voi olla todella vaikeita ja ilkeitä.
Ovat ilkeitä niille jotka antavat periksi eikä ole kuria, mutta jos näyttää teinille kaapin paikan niin eivät uskalla hyppiä silmille ja osaavat kunnioittaa. Vapaan kasvatusten tulos aiheuttaa ongelmia.
Tai niille, jotka menevät siihen teinin kiukutteluun mukaan. Huudetaan pää punaisena toisille ja itketään ja valitetaan. Siinä ei aikuinen käyttäydy aikuismaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa että kyllä sillä pojallakin kurja olo on jos huomasi että sai äidin itkemään. Sopikaa illalla. Ylilyöntejä sattuu puolin jos toisin.
Tämä vain, jos pojalla on normaalit tunteet.
Jos on psykopaatti, niin ei vaikuta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka alkavat itkeä lapsen kiukuttelen takia.
Meillä on niinpäin, että jos (harvoin) minä jyrähdän, niin silloin teinit nieleskelee kiukkuitkua. Joskus vaan on se tilanne, että katsotaan, kuka määrää talossa. Ja se olen minä, ei suinkaan lapset! He ovat vuosien aikana oppineet, että isänä sanon viimeisen sanan riitatilanteissa. Mutta tosiaan, käytän sitä auktoriteettiä hyvin harvoin. Vain silloin, kun mikään muu puhe ei auta.
Btw. meillä ei kiroilla, olemme mm. sen pitäneet tiukasti mielessä. Emme ole uskovaisia, mutta rajat olen perheessä pitänyt. Vaimo ei pysty saamaan teinejä esim. siivoamaan huoneitaan, koska hän on aina lipsunut omista käskyistään. Joten teinit ei ota todesta hänen "komentojaan". He ovat lapsesta lähtien huomanneet, että kun äidille panee vastaan, niin lopulta äiti antaa aina periksi. Minä en ole koskaan antanut periksi ja sen vuoksi nyt on helppo toimia heidän kanssa. Totta kai he kiukuttelevat ja marisevat, mutta eivät hypi nenille, kuten äidilleen tekevät.
Näin oli minunkin lapsuudessani. Isä oli aina rauhallinen ja asiallinen, äiti piti sellaista ärsyttävää marinaa ja sai sellaisia itkuraivokohtauksia itsekin, jos asiat ei menneet hänen haluamallaan tavalla. Kyllä se niin oli, että sitten, kun isälle tuli mitta täyteen (oli oikea lehmänhermo), niin kyllä temppuilu loppui siihen. Olen itsekin luonteeltani hyvin rauhallinen, kuten isäni ja hermostun hyvin harvoin enkä tosiaan alennu sinne teinin tasolle pitämään sitä kiukuttelua ja päin yhteen huutamista. Ja kyllä teini-ikäinen poikani ottaa minut ihan vakavasti.
Olen ed. kirjoittaja. Kirjoitit hyvin osuvasti, asia on juuri näin. Kun aikuinen alentuu teiniksi ja alkaa huutamaan kilpaa, niin homma on mennyt pahasti pieleen. Teini kokeilee rajojaan ja siinä on oltava pää kylmänä mutta rajat silti tiukkana. Kun on auktoriteettia niin on uskottavuuttakin. Ja siitä tulee myös luottamusta. Sattumaa tai ei, niin meillä teinit uskoutuu minulle huolistaan. He luottavat minuun enemmän kuin äitiinsä. Jos jompi kumpi teineistä haluaa jutella, niin laitan telkkarin stoppiin tai puhelimeni pois. Ja kuuntelen ja keskustelen asiat perin juurin. Vaimoni yleensä tuijottaa kännykkää, jos teini puhuu omista asioistaan. Kaiketi senkin vuoksi haluavat puhua lähinnä minulle asioistaan.
Mites teidän avioliiton laita? Vaikuttaa siltä että sun arvostus vaimoa kohtaan on nollalukemissa.
Keskeytit onanoinnin. Ketä tahansa ärsyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuuluu normaaliin elämään erilaiset tunteet, myös silloin kun on itse vanhempi. Ehkä kerran pari vuodessa pahoitan mieleni teinin käytöksestä niin että itkettää, so what, kun en jää siihen teinin luo itkussani piehtaroimaan ja syyllistämään. Vaan totean, että nyt menit liian pitkälle. Ja lähden toiseen huoneeseen rauhoittumaan.
Ihan typerää tuo jonkun luoma äidit-isät vastakkainasettelu. Mutta jos siihen haluaa mennä, niin eipä ne mistään liikuttumattomat kivikasvoisät yleensä rakkauttakaan osaa osoittaa. Ainoastaan sitä periaatteellista vallankäyttöä, minä päätän sinä tottelet.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuuluu normaaliin elämään erilaiset tunteet, myös silloin kun on itse vanhempi. Ehkä kerran pari vuodessa pahoitan mieleni teinin käytöksestä niin että itkettää, so what, kun en jää siihen teinin luo itkussani piehtaroimaan ja syyllistämään. Vaan totean, että nyt menit liian pitkälle. Ja lähden toiseen huoneeseen rauhoittumaan.
Ihan typerää tuo jonkun luoma äidit-isät vastakkainasettelu. Mutta jos siihen haluaa mennä, niin eipä ne mistään liikuttumattomat kivikasvoisät yleensä rakkauttakaan osaa osoittaa. Ainoastaan sitä periaatteellista vallankäyttöä, minä päätän sinä tottelet.
Meidän lapsuudessa kyllä isä oli hyvinkin rakastava ja välittävä. Äiti oli sellainen ailahteleva herkkis, joka sai kilareita milloin mistäkin ja piti ärsyttävää nalkutusta. Ei hän ollut yhtään johdonmukainen ja hänenkin mielialat oli, kuin teini-ikäisen. Isä sanoi kerran ja toteltiin, äiti toisti useaan kertaan ja polki jalkaa eikä oikein voinut ottaa tosissaan.
Ei tämä mikään sukupuolijuttu kuitenkaan ole ja varmasti on epävakaita isiäkin, jotka eivät saa otetta lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskeytit onanoinnin. Ketä tahansa ärsyttäisi.
Mene nyt muualle noiden runqfantasioiden kanssa.
En lukenut vastauksia, mutta lähetän sinulle virtuaalihalin :) Sellaista se vaan on lasten ja teinien kanssa. Teininä etenkin mieli voi heilahdella äkillisestikin ja silloin tulee suusta sammakoita. Parempi nyt kuitenkin, jos tämä tapahtuu kotona kuin jossain koulussa tms. Mutta ymmärrän sinua, aina se satuttaa, aina. Mutta sitten taas paistaa päiväkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin 15 vuotiaana ihan itse kouluun.
Asuttiin maalla ja koulutaksia piti odottaa pakkasessa aamuvarhain.
Kotona ei ollut ruokaa..söin mustikoita pakastimesta.
Koskaan ei kysytty minne menen ,jos jonnekin lähdin.
Muutin kotoa pois 16 vuotiaana.
Ymmärsin että olen vastuussa omasta elämästäni-.
Sano pojallesi että kotona ei ole pakko asua.
Lastenkotiin kyllä pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin 15 vuotiaana ihan itse kouluun.
Asuttiin maalla ja koulutaksia piti odottaa pakkasessa aamuvarhain.
Kotona ei ollut ruokaa..söin mustikoita pakastimesta.
Koskaan ei kysytty minne menen ,jos jonnekin lähdin.
Muutin kotoa pois 16 vuotiaana.
Ymmärsin että olen vastuussa omasta elämästäni-.
Sano pojallesi että kotona ei ole pakko asua.
Lastenkotiin kyllä pääsee.
En lukenut vastauksia, mutta lähetän sinulle virtuaalihalin :) Sellaista se vaan on vanhempien kanssa. Äidsillä etenkin mieli voi heilahdella äkillisestikin ja silloin tulee suusta sammakoita. Parempi nyt kuitenkin, jos tämä tapahtuu kotona kuin jossain koulussa tms. Mutta ymmärrän sinua, aina se satuttaa, aina. Mutta sitten taas paistaa päiväkin!
Vierailija kirjoitti:
Minä menin 15 vuotiaana ihan itse kouluun.
Asuttiin maalla ja koulutaksia piti odottaa pakkasessa aamuvarhain.
Kotona ei ollut ruokaa..söin mustikoita pakastimesta.
Koskaan ei kysytty minne menen ,jos jonnekin lähdin.
Muutin kotoa pois 16 vuotiaana.
Ymmärsin että olen vastuussa omasta elämästäni-.
Sano pojallesi että kotona ei ole pakko asua.
Lastenkotiin kyllä pääsee.
Ne , jotka eivät ole itse koskaan teininä huutaneet tai halunneet kapinoida, ovat kovan koettelemuksen edessä kun oma lapsi alkaakin korottamaan ääntään. Ottavat itseensä vaikka teini vain kokeilee rajojaan ja kykyjään. Se voi myös olla tietynlaista huumoria, riippuen missä piireissä liikkuu. Tv-ohjelmissakin sitä nähdään paljon, joten huutaminen vanhemmille voi olla salainen haaveesi. Ja jos kunnon syytä huutamiselle ei ole, se luodaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin 15 vuotiaana ihan itse kouluun.
Asuttiin maalla ja koulutaksia piti odottaa pakkasessa aamuvarhain.
Kotona ei ollut ruokaa..söin mustikoita pakastimesta.
Koskaan ei kysytty minne menen ,jos jonnekin lähdin.
Muutin kotoa pois 16 vuotiaana.
Ymmärsin että olen vastuussa omasta elämästäni-.
Sano pojallesi että kotona ei ole pakko asua.
Lastenkotiin kyllä pääsee.
Ne , jotka eivät ole itse koskaan teininä huutaneet tai halunneet kapinoida, ovat kovan koettelemuksen edessä kun oma lapsi alkaakin korottamaan ääntään. Ottavat itseensä vaikka teini vain kokeilee rajojaan ja kykyjään. Se voi myös olla tietynlaista huumoria, riippuen missä piireissä liikkuu. Tv-ohjelmissakin sitä nähdään paljon, joten huutaminen vanhemmille voi olla salainen haaveesi. Ja jos kunnon syytä huutamiselle ei ole, se luodaan itse.
Kyllä meillä hudettiin, mutta se oli äiti.
Sai raivokohtauksia ja jahtasi minua ympäri kämppää.
Sain tehdä kesäisin maatilantöitä ilman korvausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni isä alkaa itkemään teinin kiukuttelusta?
Jostain syystä ne teinit kunnioittaa sitä viilipyttyisää, joka hermostuu vain ääritapauksissa ja silloin, kun joku raja on ylitetty. Jostain syystä moni koirakin tottelee miehiä paremmin. Herkille itkuäideille teinit voi olla todella vaikeita ja ilkeitä.
Sehän riippuu millainen isä-lapsisuhde.
Ainakin meillä isä saa yhtälailla kuin minä, kun mies on ollut vauvasta lähtien läheinen lasten kanssa. Ehkä näillä viikonloppu-isillä on vieraammat välit ja äiti olosuhteiden pakosta kantamaan vastuun lapsista.
Itse olisin huolissani isä-lapsi suhteesta, jos teinien palaute tulisi vain minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin 15 vuotiaana ihan itse kouluun.
Asuttiin maalla ja koulutaksia piti odottaa pakkasessa aamuvarhain.
Kotona ei ollut ruokaa..söin mustikoita pakastimesta.
Koskaan ei kysytty minne menen ,jos jonnekin lähdin.
Muutin kotoa pois 16 vuotiaana.
Ymmärsin että olen vastuussa omasta elämästäni-.
Sano pojallesi että kotona ei ole pakko asua.
Lastenkotiin kyllä pääsee.
Ne , jotka eivät ole itse koskaan teininä huutaneet tai halunneet kapinoida, ovat kovan koettelemuksen edessä kun oma lapsi alkaakin korottamaan ääntään. Ottavat itseensä vaikka teini vain kokeilee rajojaan ja kykyjään. Se voi myös olla tietynlaista huumoria, riippuen missä piireissä liikkuu. Tv-ohjelmissakin sitä nähdään paljon, joten huutaminen vanhemmille voi olla salainen haaveesi. Ja jos kunnon syytä huutamiselle ei ole, se luodaan itse.
Kyllä meillä hudettiin, mutta se oli äiti.
Sai raivokohtauksia ja jahtasi minua ympäri kämppää.
Sain tehdä kesäisin maatilantöitä ilman korvausta.
Kun minä minä jyrähdän, niin silloin teinit nieleskelee kiukkuitkua. Joskus vaan on se tilanne, että katsotaan, kuka määrää talossa. Ja se olen minä, ei suinkaan lapset! He ovat vuosien aikana oppineet, että isänä sanon viimeisen sanan riitatilanteissa. Mutta tosiaan, käytän sitä auktoriteettiä hyvin harvoin. Vain silloin, kun mikään muu puhe ei auta.
Ne vanhemmat, jotka eivät ole itse koskaan teininä huutaneet tai halunneet kapinoida, ovat kovan koettelemuksen edessä kun oma lapsi alkaakin korottamaan ääntään. Ottavat itseensä vaikka teini vain kokeilee rajojaan ja kykyjään. Se voi myös olla tietynlaista huumoria, riippuen missä piireissä liikkuu. Tv-ohjelmissakin sitä nähdään paljon, joten huutaminen vanhemmille voi olla salainen haave. Ja jos kunnon syytä huutamiselle ei ole, se luodaan itse.