Minkä ikäisenä ja mihin olisit kuollut ilman nykyaikaista lääketiedettä ja terveydenhoitoa?

En olisi koskaan edes syntynytkään. Ainakaan elävänä. Synnyin keisarileikkauksella alle kilon painoisena pikkukeskosena. Äidin istukka oli viallinen enkä saanut happea tai ravinteita kunnolla. Mitään edellytyksiä selvitä ei olisi ollut ilman nykylääketiedettä ja olen todella onnekas, kun fyysisiä tai älyllisiä vammoja ei jäänyt ja olen nyt aikuisena terve yliopisto-opiskelija. Syytä istukkavikaan ei koskaan saatu tietää. Äitini ei juo alkoholia (eikä juonut silloinkaan) eikä tupakoi.

Äitinikin olisi mahdollisesti kuollut, jolloin pikkusiskoanikaan ei olisi olemassa. Siskon synnytys oli täysin normaali (istukka myös).

Paljon olen tieteelle velkaa. Tämä vaikutti jopa uravalintaani.

Olisin kuollut hodgkinin tautiin (imusolmukesyöpä) 34-vuotiaana.

umpisuoleen? 26 vuotiaana

Korvatulehdukseen teini-iässä.  

Umpisuolen puhkeamiseen 19-vuotiaana, tai aiemmin keuhkoputkentulehdukseen.

Sikiönä kohtuun tai viimeistään heti synnyttyäni. Synnyin sektiolla keskosena ja kyseessä kaksosraskaus.

Katolta tippuminen teininä.

Kohdunulkoiseen raskauteen

Hankala edes ajatella, mitä kaikkea ilman rokotuksia voisi kohdata. Kurkkumätää, poliota, rokkoja...

29v kohtutulehdukseen, ja jos siitä olisin jäänyt eloon, 30-vuotiaana umpilisäkkeen puhkeamiseen. Samalla olisi kuollut vatsassa ollut 24 viikkoinen tytär.

Vatsakalvontulehdukseen 10-vuotiaana.

10-vuotiaana umpilisäkkeen tulehdukseen.

Mun masennukselle ei edes nykylääketiede mahda mitään, mutta todennäköisemmin olisin kuollut nälkiintymiseen jos ruoan eteen joutuisi näkemään yhtään enempää vaivaa.

Synnytykseen 27-vuotiaana. Lapsi olisi kuollut myös.

Keskenmenon aiheuttamaan verenvuotoon.

Hmm.. Jos en jo vauvana synnyttyäni todella pienikokoisena, niin joko teininä sydänongelmiin, kaksikymppisenä tulehdukseen (ruusu), reilu kaksikymppisenä kohdunulkoisen raskauden aiheuttamaan sisäiseen verenvuotoon ja vatsakalvontulehdukseen tai viimeistään esikoisen syntymään (Sektio perätilan vuoksi.) Todennäköisesti kuitenkin myös aikuisiällä puhjennut atopia (yli 70% kehosta allergeenin vuoksi tulehdustilassa)olisi ollut oiva syy menehtyä, sillä hoidoksi vaadittiin vahva antibiootti+lääkitys joka vaikuttaa solutasolla. En olisi "ennenvanhaan" elänyt kuitenkaan yli kaksikymppiseksi.

Tässä ketjussa näkyy, kuinka vaarallista ennen on ollut olla nainen, esim. synnyttää. Olen kyllä niin kiitollinen, että olen nainen nykyaikana enkä menneisyydessä. Toivottavasti tulevaisuus on vieläkin parempi kaikille.

En usko, että olisin kuollut keskivaikeaan masennukseeni menneisyydessä edes ilman nykylääketiedettä. Se ei ehkä olisi edes puhjennut. Toki olot olivat ankarat, mutta ne olivat sitä kaikille taviksille. Tavallaan tasapuolisemmat. Ihmiset olivat lämpimämpiä ja yhteisöllisempiä (eivät ehkä poikkeaville yksilöille, mutta tuskin olisin tätä tajunnut, ellen olisi itse sellainen ollut).

Lisäksi elämä oli yksinkertaisempaa eikä monia eksistentiaalisia asioita "kuka minä olen", "mitä haluan ainoalta elämältäni" olisi osannut edes murehtia. "Minä" olisi ollut vähemmän merkityksellinen käsite kaiken kaikkiaan.

Masennus esimerkiksi isoäitini ikäpolvessa oli harvinaisempaa. Asioista mentiin eteen päin, koska oli pakko. Ei vatvottu asioita, joihin ei ole ratkaisua. Ei ehditty, kun koko ajan keskityttiin selviämiseen. Ihminen on oikeastaan kehittynyt pikemminkin selviämään akuuteista uhkista eikä käsittelemään nykyaikaista pitkäaikaista piilevää stressiä, joka on keholle ja mielelle hyvin kuluttavaa.

Olisin kuollut syntymäni yhteydessä. Äidin istukka repesi ja synnyin kiireellisellä sektiolla. Olin kuulemma silloinkin ollut "hukkua vereen".

14 vuotiaana verenhukkaan.

Mulla oli menkat kestäneet jo kuukauden. Terkkari ei enää saanut edes otettua minusta hemoglobiinia. Jouduin sairaalaan ja sain 3 pussia verta.