Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa. 

Ei hätää, Heidi's Bier Bar palvelee viidellä eri paikkakunnalla.

Paitsi ainakin Jyväskylässä pistivät ovet kiinni. Joten ei auta sekään tähän hätään. *hymiö*

Meille vanhemmille korona näkyy lähinnä miehen työn muuttumisena etätyöksi ja siinä että vieraita ei juurikaan käy emmekä itse käy kylässä ja se että käymme anopille kauppa-asiat ym. Niin ja ennen kävimme noin kerran viikossa ravintolassa syömässä kaksin ja sitä ei olla tehty 10 kuukauteen kuin kesällä pari kertaa. Niin ja ennen käytiin ruokakaupassa kahdesti viikossa ja nykyään vain kerran viikossa.

Esikoinen 17v alkoi kulkea kavereiden kanssa kylässä ja kaupungilla vähän ennen koronaa. Hänelle oli kova paikka että pitikin rauhoittua kotiin. Onneksi pystyttiin hommaamaan esikoiselle haaveilemansa autoprojekti ja on sitä nytkin tekemässä kaverin kanssa tallissa. Lukio sujuu kohtuullisen hyvin etänäkin.

Kesikimmäinen pelaa netin välityksellä samojen kavereiden kanssa samoin kuin ennen koronaa.

Nuorimmalla oli päivällä yksi kaveri kylässä omassa huoneessaan. Maskien käyttö koulussa ärsyttää mutta muuten ei juurikaan valita koronasta.

Meillä eletään kohtuullisen vähillä kontakteilla. Mutta lasten kanssa on sovittu että jokaisella voi käydä yksi tai kaksi parasta kaveria kylässä silloin kun tällä alueella ei ole pahemmin tartuntoja. Tämä lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Me aikuiset jutellaan kavereiden kanssa puhelimessa tai käydään kävelylenkeillä.

Toivon jaksamista kaikille ! koettakaa nauttia niistä asioista josta pystytte.

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee ihan hyvin. Samat ilonaiheet ja ongelmat kuin aiemminkin. Korona ei ole oikeastaan vaikuttanut meidän elämään mitenkään. Emme aiemminkaan juuri ulkomailla matkailleet, joten niidenkään puoleen ei mikään ole muuttunut.

Käydään kylässä tutuilla ja mummoilla, syödään välillä ravintolassa, ollaan käyty laskettelemassa ja kylpylöimässä. Yhtään koronatartuntaa ei tuntemistani ihmisistä tai työkavereista löydy. Jatkukoon korona, mutta ylenpalttisen hysterioinnin ja pahimpien skenaarioiden maalailun voisi lopettaa. Ei kukaan enää kuitenkaan usko, että ihan kohta tartunnat räjähtää. 

Pahimpien skenaarioiden maalailu jatkuu ainakin kuntavaaleihin, koska demarien kannatus on kiinni siitä, että mummot ja papat uskovat, että vain Sanna voi heidän henkensä pelastaa.

Nautin suunnattomasti, kun saan tehdä etätöitä omaan tahtiin. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että työni on vapaamuotoista ja voin rytmittää sen miten parhaaksi näen. Etätöissä omaan tahtiin rytmittäminen on helpompaa, kun ei tarvitse välittää toimiston aukioloajoista tms. Pidän myös siitä, ettei tarvitse olla tekemissä työkavereiden kanssa kuin satunnaisesti Teamsissa. 

Sitten se kääntöpuoli: melkein kaikki vapaa-ajalla iloa tuottaneet asiat ovat jäissä. Se hiertää jaksamista pahasti. On toki ihanaa, kun on paljon aikaa puolison kanssa, mutta ei hänkään kaikkea pysty korvaamaan. Läheisiä ja kulttuuritapahtumia on iso ikävä. 

Ahdistaa, kun päivät menevät vain tietokoneella istuen, syöden ja nukkuen. Olen tottunut sosiaaliseen työhön ja sosiaalisiin harrastuksiin, joten tämä on ollut iso pudotus. Kyllä tästä selviää, kun on pakko, mutta ei missään nimessä hyvältä tunnu. Joinain päivinä tekisi mieli vain jäädä peiton alle ja nousta sieltä vasta, kun elämä on taas normalisoitunut. 

Kiitos tästä ketjusta! Muutamaa jankkausta lukuunottamatta toiminut hyvänä vertaistukena tähän tilanteeseen. Nyt jaksan taas vähän aikaa tätä kuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.

ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin. 

Että sellaisen sadun sitten sepitit. Keskinkertaisesta tuli yhtäkkiä huippusuorittaja, heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.

ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin. 

Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....

Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä. 

Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi. 

Lukiolaisen masennukseen olisi vanhempien pitänyt puuttua jo silloin, kun nuori ei vielä ollut VAKAVASTI masentunut. Ei kukaan masennu vakavasti yhdessä yössä. Pelko ja järkytys voi syntyä yhdessä yössä, mutta ei vakava masennus. Viime talvena, kun julistettiin poikkeustila, valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan raja suljettiin, mun lukiolaiseni säikähti asiaa niin paljon, että kieltäytyi menemästä kevään yo-kirjoituksiin. Ei pakotettu, koska eihän kirjoituksista olisi siinä mielentilassa tullut yhtään mitään. Sen sijaan alettiin käydä läpi asioita, tehdä yhdessä asioita, hakea muita vaihtoehtoja ja koittaa tehdä nuoren elämästä niin normaalia kuin vain pandemiatilanteessa on mahdollista. Ei alettu rajoittamaan nuoren elämää liikaa. Syksyn kirjoituksiin osallistuikin ihan hyvin ja nyt kirjoittaa loput. Kavereita on saanut tavata. Myös niitä, jotka asuvat bussimatkan päässä. Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset kulkevat ihan normaalisti julkisilla töihin, kauppaan jne, joten ei lukiolaisenkaan tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tietyt jutut on nyt olleet jonkin aikaa tauolla kuten ryhmäliikuntaharrastus, mutta sen tilalle on keksitty muita liikuntaharrastuksia. Esim Helsingissä Talin tenniskeskus on auki ja kaverin kanssa on voinut käydä pelaamassa tennistä, vaikka joukkuelajeja ei olekaan nyt voinut vähään aikaan harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee ihan hyvin. Samat ilonaiheet ja ongelmat kuin aiemminkin. Korona ei ole oikeastaan vaikuttanut meidän elämään mitenkään. Emme aiemminkaan juuri ulkomailla matkailleet, joten niidenkään puoleen ei mikään ole muuttunut.

Käydään kylässä tutuilla ja mummoilla, syödään välillä ravintolassa, ollaan käyty laskettelemassa ja kylpylöimässä. Yhtään koronatartuntaa ei tuntemistani ihmisistä tai työkavereista löydy. Jatkukoon korona, mutta ylenpalttisen hysterioinnin ja pahimpien skenaarioiden maalailun voisi lopettaa. Ei kukaan enää kuitenkaan usko, että ihan kohta tartunnat räjähtää. 

Pahimpien skenaarioiden maalailu jatkuu ainakin kuntavaaleihin, koska demarien kannatus on kiinni siitä, että mummot ja papat uskovat, että vain Sanna voi heidän henkensä pelastaa.

Nou hätä. Sanna&kumppanit ovat jo tehneet huippudiilin Tiina Jylhän uuden rokotefirman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mä olen valinnut miehen, ja hän minut, jota on kiva katsella vaikka 24/7. 20 vuotta jo.

Sanoo hän, joka ei oikeasti joudu olemaan kotona 24/7. 

Miten niin? Etätöissä ollaan molemmat koronasta johtuen, onneksi molemmille riittää työhuoneet.

Oikeasti, miksi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei jaksa katsella sen 24/7. Oikeasti ihmettelen. Toki siihen kaipaa muitaKIN sosiaalisia kontakteja, mutta miksi toisen seura ärsyttäisi 😳

Siksi, että on normaaleille ihmisille on luonnotonta olla yhden ja saman ihmisen seurassa koko ajan. Ja kun siihen yhdistetään huolta toimeentulosta, kaipuuta itselle tärkeisiin harrastuksiin/tilaisuuksiin jne., on täysin luonnollista, että pinna kiristyy. Vaikka teillä ollaan pyhimysmäisesti tyyniä aina ja kaikissa tilanteissa, ei se tarkoita, että muidenkin pitäisi olla. Epäilen kyllä vahvasti, ettei teilläkään 24/7 tyyntä ole, vaikka muuta yrität uskotella. On nimittäin luonnotonta, jos koskaan ei tunne mitään negatiivista, kuten ärsytystä. 

Minusta tässä nyt on tärkeintä ennen kaikkea se että miten asiat muuten ovat - jos on perheessä hankalia teini-ikäisiä tai vaikka juuri rahahuolia, kiristyy kenen tahansa pinna. Mutta jos asiat ovat muuten reilassa, niin tuskin se puolison naama itsessään ärsyttää vaikka 24/7 näkisikin.

Ohis

Aivan varmasti ärsyttää. Jokainen vähänkään pidemmässä parisuhteessa ollut sen tietää ja voi myös myöntää ääneen niin kuin terveessä parisuhteessa voi tehdä. 

No ei itseäni ainakaan ärsytä ja 16v ollaan oltu naimisissa. Ehkäpä yleistäminen ei tässäkään asiassa kannata?

Luuletko oikeasti, että joku uskoo tuon :D Voit sinä itsellesi uskotella, että negatiivisia tunteita ei ole olemassa, mutta älä suotta vaivaudu muille sellaista valehtelemaan. Veikkaanpa, että et edes ole ollut noin pitkässä ihmissuhteessa koskaan. 

Totta kai on negatiivisia tunteita joskus, en minä sitä väitä. Johtunee just tästä pitkästä parisuhteesta, että silloin osataan antaa toiselle tilaa. Mutta en koskaan voisi sanoa, että tousen naama ärsyttäisi tms. Päin vastoin, toinen antaa voimaa koko ajan. Ikävää, että sinun on noin vaikea kuvitella että tällaisiakin parisuhteita on 😔

Onneksi olen niin turvallisessa parisuhteessa, että voin sanoa jopa miehelle päin naamaa, että hän ärsyttää. Eikä meidän parisuhteemme siitä rikki mene. Meille on ollut alusta asti selvää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä yritetä teeskennellä, että kaikki olisi auvoa. Suoraan puhuminen vahvistaa luottamusta ja luo turvaa, kun ei tarvitse pelätä toisen reaktiota, vaikka nostaisi esiin ikävänkin asian, kun ärsyyntymisen. Rakkaus ei vähene suoraan puhumalla, päinvastoin. 

Miksi kuvittelet että parisuhteissa joissa toisen naama ei ärsytä, ei ole kompastuskiviä, on aina auvoista eikä osata keskustella ongelmista? Meidän parisuhdettamme ei uhkaa rehellisyys, mutta en ole silti vielä sellaista päivää kokenut että miehen naama olisi alkanut ärsyttämään tai kokisin että hän on liikaa kotona. Olemme käyneet vaikeitakin asioita pariskuntana läpi, mutta en silti muista että toisen naama olisi alkanut ärsyttämään ja olisin tarvinnut enemmän omaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Todella huonosti. Molemmilta vanhemmilta mennyt työt ja nyt joutuu lapsikin etäkouluun eikä pääse näkemään kavereita. Eikä voi edes lohduttautua ajatuksella, että kohta tämä hulluus on ohi, kun tämä tuntuu vain pahenevan entisestään. Koronatartunnat kyllä jaksetaan päivittäin uutisoida isosti, mutta koskaan ei uutisoida siitä, millaiset näiden rajoitusten todelliset vaikutukset ovat. 

Muuten samaa mieltä, mutta ei tämä tilanne pahemmaksi ole missään tapauksessa menossa. Toki jos uutisia luette jatkuvasti siltä voi toki tuntua. Tilanne on paranemaan päin, mutta eihän sitä laatumedia halua kertoa, koska kansan pelottelu on niistä parasta huvia. Siksi ne uutisoivat vain ikävät puolet tästä(kin) asiasta.

Ei mitään vaikutusta. Työt ovat aloilla joissa ei etätyömahdollisuutta. Kiireempi tahti ollut kyllä ja vuorotyön takia en ole ikinä harrastanut mitään sellaista mitä nytkään en voisi tehdä. Yövuoron jälkeen nukutaan, iltavuoron jälkeen katsotaan telkkaria ja aamuvuoron jälkeen tehdään kotihommia.

Mies soittelee bändinsä kanssa niinkuin ennenkin ja lapsi käy töissä.

Duunareita ei pikkusievien ja tylsien kivitaloperheiden "murheet" kiinnosta. Ihan vi*un huvittavia olette maailmantuskassanne 😂

Vierailija kirjoitti:

Voin suhteellisen hyvin, kunnes luin näitä "meillä on aina ihanaa" jeesustelijoiden juttuja. Pistää vihaksi tuollainen minäminä-ajattelu. Onneksi niistä pääsee eroon sulkemalla av:n. 

parempi että suljetkin, jos noin ahdistaa onnelisten ihmisten vilpittömät kommentit. Eikä tuossa todellakaan ole mitään minäminä-ajattelua.

Kaikkea hyvää sinulle!

Nyt jos koska on loistava hetki tutkia sitä omaa elämää. Ihan ainutlaatuinen tilaisuus.

Ja kuten ketjusta näkee, toisten elämä on muuttunut radikaalisti huonompaan suuntaan, toisten ei juurikaan ja toisten on parantunut. Näin erilaisissa tilanteissa elämme ja erilaisia olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.

ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin. 

Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....

Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä. 

Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi. 

Lukiolaisen masennukseen olisi vanhempien pitänyt puuttua jo silloin, kun nuori ei vielä ollut VAKAVASTI masentunut. Ei kukaan masennu vakavasti yhdessä yössä. Pelko ja järkytys voi syntyä yhdessä yössä, mutta ei vakava masennus. Viime talvena, kun julistettiin poikkeustila, valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan raja suljettiin, mun lukiolaiseni säikähti asiaa niin paljon, että kieltäytyi menemästä kevään yo-kirjoituksiin. Ei pakotettu, koska eihän kirjoituksista olisi siinä mielentilassa tullut yhtään mitään. Sen sijaan alettiin käydä läpi asioita, tehdä yhdessä asioita, hakea muita vaihtoehtoja ja koittaa tehdä nuoren elämästä niin normaalia kuin vain pandemiatilanteessa on mahdollista. Ei alettu rajoittamaan nuoren elämää liikaa. Syksyn kirjoituksiin osallistuikin ihan hyvin ja nyt kirjoittaa loput. Kavereita on saanut tavata. Myös niitä, jotka asuvat bussimatkan päässä. Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset kulkevat ihan normaalisti julkisilla töihin, kauppaan jne, joten ei lukiolaisenkaan tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tietyt jutut on nyt olleet jonkin aikaa tauolla kuten ryhmäliikuntaharrastus, mutta sen tilalle on keksitty muita liikuntaharrastuksia. Esim Helsingissä Talin tenniskeskus on auki ja kaverin kanssa on voinut käydä pelaamassa tennistä, vaikka joukkuelajeja ei olekaan nyt voinut vähään aikaan harrastaa. 

Kulta, masennus niin kuin mikään muukaan sairaus ei ole vanhempien vallassa. Ei auta vaikka kuinka puuttuisi. Silti se oma lapsi voi sairastua. Ja sairastuu entistä pahemmin, jos vanhempi on noin tietämätön kuin sinä ja tarjoaa parantumiskeinoksi yo-kirjoituksia tai muuta turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella huonosti. Molemmilta vanhemmilta mennyt työt ja nyt joutuu lapsikin etäkouluun eikä pääse näkemään kavereita. Eikä voi edes lohduttautua ajatuksella, että kohta tämä hulluus on ohi, kun tämä tuntuu vain pahenevan entisestään. Koronatartunnat kyllä jaksetaan päivittäin uutisoida isosti, mutta koskaan ei uutisoida siitä, millaiset näiden rajoitusten todelliset vaikutukset ovat. 

Muuten samaa mieltä, mutta ei tämä tilanne pahemmaksi ole missään tapauksessa menossa. Toki jos uutisia luette jatkuvasti siltä voi toki tuntua. Tilanne on paranemaan päin, mutta eihän sitä laatumedia halua kertoa, koska kansan pelottelu on niistä parasta huvia. Siksi ne uutisoivat vain ikävät puolet tästä(kin) asiasta.

Krista Kiuruhan maalaili aikamoiset kauhuskenaariot siitä, mitä tuleman pitää, jos pillinsä mukaan ei tanssita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.

ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin. 

Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....

Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä. 

Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi. 

Lukiolaisen masennukseen olisi vanhempien pitänyt puuttua jo silloin, kun nuori ei vielä ollut VAKAVASTI masentunut. Ei kukaan masennu vakavasti yhdessä yössä. Pelko ja järkytys voi syntyä yhdessä yössä, mutta ei vakava masennus. Viime talvena, kun julistettiin poikkeustila, valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan raja suljettiin, mun lukiolaiseni säikähti asiaa niin paljon, että kieltäytyi menemästä kevään yo-kirjoituksiin. Ei pakotettu, koska eihän kirjoituksista olisi siinä mielentilassa tullut yhtään mitään. Sen sijaan alettiin käydä läpi asioita, tehdä yhdessä asioita, hakea muita vaihtoehtoja ja koittaa tehdä nuoren elämästä niin normaalia kuin vain pandemiatilanteessa on mahdollista. Ei alettu rajoittamaan nuoren elämää liikaa. Syksyn kirjoituksiin osallistuikin ihan hyvin ja nyt kirjoittaa loput. Kavereita on saanut tavata. Myös niitä, jotka asuvat bussimatkan päässä. Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset kulkevat ihan normaalisti julkisilla töihin, kauppaan jne, joten ei lukiolaisenkaan tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tietyt jutut on nyt olleet jonkin aikaa tauolla kuten ryhmäliikuntaharrastus, mutta sen tilalle on keksitty muita liikuntaharrastuksia. Esim Helsingissä Talin tenniskeskus on auki ja kaverin kanssa on voinut käydä pelaamassa tennistä, vaikka joukkuelajeja ei olekaan nyt voinut vähään aikaan harrastaa. 

Minäminäminä. Koska MINUN nuoreni ei sairastunut, ei KUKAAN MUUKAAN VOI SAIRASTUA. Tajuatko ollenkaan miten pahalta tuollainen voi kuulostaa sairastuneesta? Tai sairastuneen vanhemmista? Hirveä syytely päälle jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa. Toivottavasti saat itse kokea joskus masennuksen ja siihen päälle tuollaiset tyhjänpäiväiset lätinät. Opit ehkä jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin suhteellisen hyvin, kunnes luin näitä "meillä on aina ihanaa" jeesustelijoiden juttuja. Pistää vihaksi tuollainen minäminä-ajattelu. Onneksi niistä pääsee eroon sulkemalla av:n. 

parempi että suljetkin, jos noin ahdistaa onnelisten ihmisten vilpittömät kommentit. Eikä tuossa todellakaan ole mitään minäminä-ajattelua.

Kaikkea hyvää sinulle!

On se minäminä-ajattelua, jos sitä omaa onnellista tilannetta aletaan käyttämään linjalla "koska meilläkin pärjätään hyvin teilläkin pitää pärjätä" niin kuin eräät täällä tekevät. Eräät, jotka eivät tajua, että heillä ei ole koskaan ollut todellisia ongelmia ja siksi on helppo lätistä liikunnan voimasta ja vanhempien tsemppauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella huonosti. Molemmilta vanhemmilta mennyt työt ja nyt joutuu lapsikin etäkouluun eikä pääse näkemään kavereita. Eikä voi edes lohduttautua ajatuksella, että kohta tämä hulluus on ohi, kun tämä tuntuu vain pahenevan entisestään. Koronatartunnat kyllä jaksetaan päivittäin uutisoida isosti, mutta koskaan ei uutisoida siitä, millaiset näiden rajoitusten todelliset vaikutukset ovat. 

Muuten samaa mieltä, mutta ei tämä tilanne pahemmaksi ole missään tapauksessa menossa. Toki jos uutisia luette jatkuvasti siltä voi toki tuntua. Tilanne on paranemaan päin, mutta eihän sitä laatumedia halua kertoa, koska kansan pelottelu on niistä parasta huvia. Siksi ne uutisoivat vain ikävät puolet tästä(kin) asiasta.

Ei toki. Muuten vaan taas kiristettiin rajoituksia ja tartunnoissa ennätykset paukkuvat. Terveisiä vaan Jyväskylästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.

ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin. 

Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....

Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä. 

Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi. 

Lukiolaisen masennukseen olisi vanhempien pitänyt puuttua jo silloin, kun nuori ei vielä ollut VAKAVASTI masentunut. Ei kukaan masennu vakavasti yhdessä yössä. Pelko ja järkytys voi syntyä yhdessä yössä, mutta ei vakava masennus. Viime talvena, kun julistettiin poikkeustila, valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan raja suljettiin, mun lukiolaiseni säikähti asiaa niin paljon, että kieltäytyi menemästä kevään yo-kirjoituksiin. Ei pakotettu, koska eihän kirjoituksista olisi siinä mielentilassa tullut yhtään mitään. Sen sijaan alettiin käydä läpi asioita, tehdä yhdessä asioita, hakea muita vaihtoehtoja ja koittaa tehdä nuoren elämästä niin normaalia kuin vain pandemiatilanteessa on mahdollista. Ei alettu rajoittamaan nuoren elämää liikaa. Syksyn kirjoituksiin osallistuikin ihan hyvin ja nyt kirjoittaa loput. Kavereita on saanut tavata. Myös niitä, jotka asuvat bussimatkan päässä. Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset kulkevat ihan normaalisti julkisilla töihin, kauppaan jne, joten ei lukiolaisenkaan tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tietyt jutut on nyt olleet jonkin aikaa tauolla kuten ryhmäliikuntaharrastus, mutta sen tilalle on keksitty muita liikuntaharrastuksia. Esim Helsingissä Talin tenniskeskus on auki ja kaverin kanssa on voinut käydä pelaamassa tennistä, vaikka joukkuelajeja ei olekaan nyt voinut vähään aikaan harrastaa. 

Kulta, masennus niin kuin mikään muukaan sairaus ei ole vanhempien vallassa. Ei auta vaikka kuinka puuttuisi. Silti se oma lapsi voi sairastua. Ja sairastuu entistä pahemmin, jos vanhempi on noin tietämätön kuin sinä ja tarjoaa parantumiskeinoksi yo-kirjoituksia tai muuta turhaa. 

No sori, ymmärsin sitten ehkä väärin. Kyseisen lukiolaisen masennus ei siis olekaan johtunut pandemiatilanteesta vaan ihan jostain muusta. Koska loppujen lopuksi pandemia on rajoittanut lukiolaistenkin elämää varsin vähän. Etäkouluun siirtyminen kyllä ja joillain alueilla ryhmäharrastustoiminnan loppuminen. On kuitenkin olemassa muitakin harrastuksia kuin vain ryhmäharrastustoiminnat. Ja varmaan ne harrastuskaveritkin ovat joutuneet keksimään jotain muuta keskeytetyn harrastuksensa tilalle. Samoin luokkakaverit, kun ollaan etäopetuksessa, jotain muuta kavereiden kanssa vietettyjen välituntien tilalle.