Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
” Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella”
onko typerämpää tölväisyä kuultu? Aivan kuin se puoliso olisi yhtä helposti valittavissa kuin se muropaketti kaupan hyllyltä!
Miksi se pitäisi olla helppoa? Ei se useinkaan ole sitä, mutta ihan oma valinta se on silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa.
Hyvin ahdistavaa ja vaikeaa on. Melkein kaikilla perheessämme on ilmennyt jonkinlaisia terveysongelmia. Ollaan kaikki ihan vatsahaavan partaalla. Rokotuksia odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus näköjään sensuroitiin. No, uusi yritys:
Mun perhe on minä, N36v korkeakoulutettu ok-tuloinen helsinkiläinen. Saan nykyään kotona ja töissäkin kontrolloimattomia itkukohtauksia. Mun elämä on ihan tauolla rajoitusten vuoksi. Kesän yli jaksan katsoa, mutta jos ei helpota selvästi niin näen pelkkää mustaa, jossa en halua olla. I M -ajatus on pelottavalla tavalla alkanut konkretisoitua mielessä ja ajatuksissa joka päivä. Elämä jossa on vain työ ja ruokakauppa eikä mitään ilonaiheita eikä ketään jonka kanssa asioitaan jakaa on niin musta ajatus että tunnen luhistuvani sen alla. Mä olen elämässä lähtökohdat huomioiden erittäin hyvin menestynyt ja pärjännyt, olen jaksanut pitkälti yksin ilman toisten ihmisten tukea, mutta nyt alkaa voimat olla loppu.
saathansä nyt muuallekkin mennä ku ruokakauppaan.baaritkin auki 23 saakka.mee vaikka stoccalle. kuntosalit auki, tanssikoulut auki, itid auki, uutelaja nuuksi auki. mikä se asia on mikä sulta on rajoitettu??
Joo tiedän että yksin harrastettu liikunta ja kuluttaminen on sallittua. Ei ne tunnu riittävältä elämänsisällöltä. Miksi ostaisin nyt mitään en tarvitse vaatteita tms kun en käy missään, urheilukin loppuu aina kuin seinään kun tulee uusi uutinen rajoitusten jatkamisesta, miksi pitäisin itseni kunnossa kun vain olen ajassa, vailla tavoitteita tai suunnitelmia, mitään mitä odottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe (=minä ja mies) voi oikein mainiosti. Kiitos koronarajoitusten ja etätöiden olemme olleet Espanjassa joulusta lähtien. Aamuauringon sarastaessa on aikaa hitaasti heräillä ja aloittaa päivä, hmm, no tiedätte kyllä... Sitten tehdään etätöitä, ja loppupäivä nautitaan ihanasta auringonpaisteesta terassilla ja/tai ulkoillen. Illalla on aikaa kokkailla hyviä ruokia, katsella leffoja, kuntoilla, saunoa ja uida. Tullaan takaisin joskus keväämmällä.
Toivottavasti Suomi tajuaa enne sitä kieltää kaiken ei-välttämättömän matkustamisen ja jäätte sinne jumiin. Emme kaipaa yhtään koronalevittäjää lisää tänne.
No tullaan sitten syksymmällä :D. Ei meillä ole täällä hätäpäivää, nautimme elämästä auringon alla.
En kyllä ymmärrä miten me sitä sinne toisimme, sillä ei meillä täällä ole mitään kontakteja. Ruoka tilataan netistä ja nytkin täällä kaikki on kiinni, siis ihan kaikki, ravintolat ja baarit jne.
Enemmän meillä kontakteja Suomessa on, jostain Prisman ruokakaupasta puhumattakaan, jossa suomalaiset edelleen parveilevat ilman maskeja.
Missä maskia tarvitsemme, on meillä FFP2 käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa.
Ihan käsittämätöntä p askaa että niitä varauksia ei voi noutaa lähikirjastosta, jossa on normaalisti max 5 hlöä. Kestäisi minuutin. Pärjään kyllä ilmankin, ei sillä. Tämä on vaan täysin hyödytön rajoitus.
Otatteko videopuheluita ystävienne tai isovanhempienne kanssa? Tulee useasta viestistä kuva, että kun ei voi paikalle mennä, niin ei pidetä muutenkaan kontaktia. Ja videopuhelut on kyllä meillä ollut pelastus kun siinä näkee ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me voimme oikein hyvin. Paremmin kuin vuosikausiin. Meillä vanhemmilla on aikaa taas paljon enemmän perheelle ja toisilleen kun teemme etää kummatkin. On ihana olla lähettämässä jo varhaisteinejä kouluun ja ottaa heidät vastaan koulun jälkeen kotiin. Samalla kun osallistun työpäivän n:nteen palaveriin teen lounaan/päivällisen. Ostokset tulevat kotiinkuljetuksella kotiin. Iltaisin on leppoisa fiilis kun vanhemmat eivät ole juosseet tukka putkella koko päivää ja lasten harrastukset ovat tauolla. Ovat ulkona muuten vaan liikkumassa päivisin heti koulun jälkeen.
Meillä löytyy paljon tekemistä yhdessä ja juttelemista myös. Ihan kotona. Vähän harmittaa joo ettei pääse ravintolaan tms mutta järjestetään omat ravintolaherkkuilut kotiin kotiinkuljetetulla ravintolaruoalla ja katsellaan yhdessä leffoja/sarjoja telkkarista.
Olen tässä miettinyt onko niillä joilla esim. parisuhde on heikentynyt koronan takia huomattavasti ollut ongelmaa parisuhteessa jo aiemmin. Sitä ei ole vaan ehtinyt huomata kun puolisoilla ei ole edes ollut aikaa jutella toisilleen. Kun elämä on hidastunut niin sitten huomataankin ettei sen oman kumppanin kanssa ole mitään puhuttavaa ja tekemistä ellei ole jotain ulkoapäin järjestettyä aktiviteettia. Tilanne on tietty erilainen jos koronan myötä on tullut työttömyyttä yms ja sen ymmärtää että se ahdistaa paljonkin mutta todella monet vaikuttavat sanovan että ilman mitään työttömyyttä tms rahahuolia niin yhtäkkiä kun aikaa on olla yhdessä puolison kanssa niin pakka räjähtää silmille. Silloin se pakka ei ole ollut kunnossa aiemminkaan. Siihen ei ole vaan kiinnitetty huomiota.
No voi olla toki noinkin. Itse ajattelen että on ihan normaalia että ihminen tarvii muutakin sosiaalista kuin kumppanin ja lapset. Ja että erityisesti paljon omaa aikaa tarvitseva on todella pulassa kun koko ajan pitää olla saatavilla.
Nyt jos koskaan on varmasti tärkeää että kun "pyttyyn tulee painetta" niin löytyy työkalut ja hyvät keskusteluyhteydet kumppanin ja lapsien kanssa. Myös hyvä hetki opetella niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
” Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella”
onko typerämpää tölväisyä kuultu? Aivan kuin se puoliso olisi yhtä helposti valittavissa kuin se muropaketti kaupan hyllyltä!Miksi se pitäisi olla helppoa? Ei se useinkaan ole sitä, mutta ihan oma valinta se on silti.
Jo avioerotilastoja katsellessa huomaa ettei Suomen kaltaisesta tuppulasta kukaan löydä etsimäänsä. Varsinkin jos olet yli 30 ja lähdet lapsen/lapsien kanssa tokalle kierrokselle. Siinä sitten yritetään epätoivoissaan uusioperhekuviota käynnistellä ja huppista keikkaa, eipä tämä tunnukaan natsaavan kun on minun ja tuon lapset. Sano seuraavaksi että mene ulkomaille etsimään jos et Suomesta löydä!
Meillä menee ihan hyvin. Samat ilonaiheet ja ongelmat kuin aiemminkin. Korona ei ole oikeastaan vaikuttanut meidän elämään mitenkään. Emme aiemminkaan juuri ulkomailla matkailleet, joten niidenkään puoleen ei mikään ole muuttunut.
Käydään kylässä tutuilla ja mummoilla, syödään välillä ravintolassa, ollaan käyty laskettelemassa ja kylpylöimässä. Yhtään koronatartuntaa ei tuntemistani ihmisistä tai työkavereista löydy. Jatkukoon korona, mutta ylenpalttisen hysterioinnin ja pahimpien skenaarioiden maalailun voisi lopettaa. Ei kukaan enää kuitenkaan usko, että ihan kohta tartunnat räjähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella. Nykypäivänähän tämä vaikuttaakin olevan ongelma, kun hypätään yhteen saman tien kun on tavattu.
Miten meinasitte eläkkeellä ollessa jaksaa katsella sitä toista, kun nytkin on noin vaikeaa? Vai eikö ole tullut mieleen pohtia näitä asioita aiemmin?
” Pitää vain valita sellainen puoliso, jota jaksaa katsella”
onko typerämpää tölväisyä kuultu? Aivan kuin se puoliso olisi yhtä helposti valittavissa kuin se muropaketti kaupan hyllyltä!Miksi se pitäisi olla helppoa? Ei se useinkaan ole sitä, mutta ihan oma valinta se on silti.
Jo avioerotilastoja katsellessa huomaa ettei Suomen kaltaisesta tuppulasta kukaan löydä etsimäänsä. Varsinkin jos olet yli 30 ja lähdet lapsen/lapsien kanssa tokalle kierrokselle. Siinä sitten yritetään epätoivoissaan uusioperhekuviota käynnistellä ja huppista keikkaa, eipä tämä tunnukaan natsaavan kun on minun ja tuon lapset. Sano seuraavaksi että mene ulkomaille etsimään jos et Suomesta löydä!
Mikä pakko sitä on löytää puoliso jota on pakko jaksaa vuosikymmenestä toiseen? Yksin on usein parempi kuin puolison kanssa jota vain vaivoin sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus näköjään sensuroitiin. No, uusi yritys:
Mun perhe on minä, N36v korkeakoulutettu ok-tuloinen helsinkiläinen. Saan nykyään kotona ja töissäkin kontrolloimattomia itkukohtauksia. Mun elämä on ihan tauolla rajoitusten vuoksi. Kesän yli jaksan katsoa, mutta jos ei helpota selvästi niin näen pelkkää mustaa, jossa en halua olla. I M -ajatus on pelottavalla tavalla alkanut konkretisoitua mielessä ja ajatuksissa joka päivä. Elämä jossa on vain työ ja ruokakauppa eikä mitään ilonaiheita eikä ketään jonka kanssa asioitaan jakaa on niin musta ajatus että tunnen luhistuvani sen alla. Mä olen elämässä lähtökohdat huomioiden erittäin hyvin menestynyt ja pärjännyt, olen jaksanut pitkälti yksin ilman toisten ihmisten tukea, mutta nyt alkaa voimat olla loppu.
saathansä nyt muuallekkin mennä ku ruokakauppaan.baaritkin auki 23 saakka.mee vaikka stoccalle. kuntosalit auki, tanssikoulut auki, itid auki, uutelaja nuuksi auki. mikä se asia on mikä sulta on rajoitettu??
Joo tiedän että yksin harrastettu liikunta ja kuluttaminen on sallittua. Ei ne tunnu riittävältä elämänsisällöltä. Miksi ostaisin nyt mitään en tarvitse vaatteita tms kun en käy missään, urheilukin loppuu aina kuin seinään kun tulee uusi uutinen rajoitusten jatkamisesta, miksi pitäisin itseni kunnossa kun vain olen ajassa, vailla tavoitteita tai suunnitelmia, mitään mitä odottaa
Kai kuitenkin ymmärrät, että rajoitat omaa elämääsi enemmän kuin olisi tarpeenkaan? Ei ole kiellettyä tavata läheisiä tai ystäviä. On vain suositus, että ei tavattaisi sisätiloissa isoissa porukoissa. Voit ihan hyvin mennä ystäväsi kanssa vaikka kahvilaan tai ravintolaan syömään, mutta et kerätä parinkymmenen hengen kaveriporukkaa ja mennä heidän kanssaan. Voit ihan hyvin pyytää jonkun kaverisi luoksesi kahville, mutta on suositeltavaa, että et järjestäisi mitään isoja juhlia. Tosin kotonasi saat järjestää ihan niin isot juhlat kuin mitä asuntoosi mahtuu porukkaa. Yksityiset kuntosalit ovat edelleenkin auki. Kuten myös monet muutkin yksityiset liikuntatilat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otatteko videopuheluita ystävienne tai isovanhempienne kanssa? Tulee useasta viestistä kuva, että kun ei voi paikalle mennä, niin ei pidetä muutenkaan kontaktia. Ja videopuhelut on kyllä meillä ollut pelastus kun siinä näkee ihmiset.
En ota, koska näppäinpuhelimessa ei ole video-ominaisuuksia. Eikä videopuhelu ole millään tasolla verrattavissa oikeaan ihmiskontaktiin, vaikka siinä naaman näkeekin ja äänen kuulee.
Vierailija kirjoitti:
Otatteko videopuheluita ystävienne tai isovanhempienne kanssa? Tulee useasta viestistä kuva, että kun ei voi paikalle mennä, niin ei pidetä muutenkaan kontaktia. Ja videopuhelut on kyllä meillä ollut pelastus kun siinä näkee ihmiset.
Kun istuu 8h/päivä Teams-palavereissa, ei enää vapaa-ajalla jaksa/huvita istua Teamsissa tai vastaavassa.
Ihan ok. Mutta aika tylsää tämä kieltämättä on. Viikonpäivät toistuvat ihan samanlaisina, päivästä toiseen. Tulee mieleen leffa Päiväni murmelina. Herätys, etätöitä, lenkille, mahdollisesti kauppaan, illalla telkkaria, puntteja ja kirjan lukemista. Nukkumaan. Sama alusta.
Asumme mieheni kanssa erillään, omissa talouksissa. Näemme viikonloppuisin, jomman kumman luona. Onneksi on edes tällaista vaihtelua, koska kaikki muut tapaamiset ovat nyt pannassa.
Pois ovat jääneet leffateatterit, konsertit, risteilyt, matkat, ravintolassa syömiset, näyttelyt ja kaverien illanistujaiset. Mutta kyllä tämä vielä menee.
Periaatteessa menee ihan hyvin mutta oon jo aika pirun väsynyt tähän tylsyyteen.
Päivät menee koneella istuessa etätöissä ja vapaa-ajalla sitten kävellään näitä lähialueen katuja ees taas. Maailma ja elämä tuntuu nyt hyvin erilaiselta kuin vuosi sitten.
Pahinta tässä on ettei tilanne tule paranemaan ennen vuotta 2022, ja ehkä ei enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin. [/quote
Melkoisen naiivia kuvitella, että masennus hellittäisi sillä, että ryhtyy tavoittelemaan epärealistisia yo-tuloksia. Katsos, kun normaalisti nuorille se koulu ei ole ainut eikä edes tärkein elämän sisältö, vaikka hyvin siellä menestyisivätkin.
Miks pitää harrastaa tuommoista täysin turhanpäiväistä vittuilua kun aikuiset yrittää keskustella?