Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa.
Minulta, kuten aika monelta muulta on viety ne henkireiät viime maaliskuulta lähtien eikä ole tiedossakaan koska ne saa takaisin. Musiikki. Kaupan päälle kuuntelen päänaukomista että eikö se metsäretki riitä?! Ei, ei riitä korvaamaan sitä tunnelmaa lempibändin keikalla. Ei, ei ole sama katsoa livetaltiointia kotisohvalta.
Ja mitä enemmän sitä päänaukomista kuuntelen siitä etten pääse hetkeksikään arjesta pois, sitä vähemmän tekee mieli noudattaa yhtäkään rajoitusta. Tulisipa lockdown, ei muuttuisi arki mitenkään. Samaa suossa rämpimistä kuitenkin viikosta, kuukaudesta, näköjään vuodesta toiseen. Ei mitään mitä odottaa. Alapeukkuja odotellessa, meitä tapahtuma-alaa harrastuksena ja henkireikänä pitäviä pidetään todella kakkosluokan kansalaisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos perhe ei viihdy keskenään 😔 Miksi ylipäätään perustaa perhe, jos on Niin introvertti? Tosi surullista. Läheisistä ihmisistä pitäis nimenomaan saada voimaa!
Hyvä, jos teille on normaalia olla 24/7 keskenänne. Useimmille perheille se ei ole normaalia eikä sen mielestäni pidäkään olla normaalia. Ihminen tarvitsee myös omaa tilaa ja rauhaa. Pienessä kodissa eristettynä sitä ei saa ja introverttius ei liity mitenkään siihen, jos sellainen ahdistaa.
Kuka pakottaa olemaan 24/7 kotona keskenään? Kai te nyt herran jestas osaatte lähteä vaikka kävelylenkille yksin?
Wau! Nytpä tulikin oikein vinkkien vinkki! Kas kun ei olla ennen tajuttu, että rahahuolet, tilanpuuten, perheen ulkopuolisten kontaktien kaipuu jne. poistuvat kävelylenkeillä. Nyt kaikki reippaasti ulos niin kaikki ongelmat poistuvat!
Okei. Joillain hiertää pahasti kotona olo, kun täytyy palstalla vieraan ihmisen kimppuun hyökätä. Kait ihmiset on vaan niin erilaisia, että toisille tää ei poikkea paljonkaan normaalista. Toiset taas käy kotona vain nukkumassa ja kääntymässä.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....
Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä.
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa.
Minulta, kuten aika monelta muulta on viety ne henkireiät viime maaliskuulta lähtien eikä ole tiedossakaan koska ne saa takaisin. Musiikki. Kaupan päälle kuuntelen päänaukomista että eikö se metsäretki riitä?! Ei, ei riitä korvaamaan sitä tunnelmaa lempibändin keikalla. Ei, ei ole sama katsoa livetaltiointia kotisohvalta.
Ja mitä enemmän sitä päänaukomista kuuntelen siitä etten pääse hetkeksikään arjesta pois, sitä vähemmän tekee mieli noudattaa yhtäkään rajoitusta. Tulisipa lockdown, ei muuttuisi arki mitenkään. Samaa suossa rämpimistä kuitenkin viikosta, kuukaudesta, näköjään vuodesta toiseen. Ei mitään mitä odottaa. Alapeukkuja odotellessa, meitä tapahtuma-alaa harrastuksena ja henkireikänä pitäviä pidetään todella kakkosluokan kansalaisina.
Sinulla kuitenkin on ne livetaltioinnit. Eivät ole sama, mutta eipä ole sentään kokonaan musiikkia ja mahdollisuutta lempibändin kuunteluun viety. Sen sijaan tapahtuma-alan ja monen muunkin työntekijöiltä on viety toimeentulo. Siinä ei paljon keikasta luopujan itkupotkuraivarit kiinnosta, kun pitää miettiä, mistä saa perheelle leivän pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
On jo menetetty, kiitos tämän rajoituspaskan. Suhteuta sinä vaan niitä tartuntalukuja. Me keskitymme oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, miten säilyttää edes hitunen omasta mielenterveydestä tämän hulluuden keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko hyvin voidaan tilanteeseen nähden, minä ja kaksi teiniä. Lukiolainen käy koulua, täällä ei ole siirrytty etäkouluun ainakaan vielä. Yläkoululainen käy myös koulua. Kotona ollaan, kerran viikossa kauppaan. Olen alkanut ulkoilemaan. Korona hieman pelottaa, mutta ihmeen vähän. Teinit haluaisivat etäkouluun, saa nähdä toteutuuko toive.
Vierailija kirjoitti:
Loistavasti. Ei tuota minkäänlaisia ongelmia tämä tilanne. On perheessä huonosti asiat jos tilanne aiheuttaa ahdistusta ja riitoja.
Kokeile asua pienessä asunnossa, jossa saa olla omassa rauhassa vain kun on yksin kotona. Jää sitten koko perheen kanssa jumiin kotiin vuodeksi, niin että esim. yksityiset puhelut ja vanhempien väliset keskustelut (esim. rahasta) on puhuttava autossa koska muuten lapset kuulevat kaiken.
On oikeasti todella stressaavaa, kun kotona ei ole lainkaan yksityisyyttä ja rauhaa. Yritä siinä sitten tehdä etätyötä, lukea, hoitaa verkkopankkiasioita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....
Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä.
Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa.
Ei hätää, Heidi's Bier Bar palvelee viidellä eri paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt elämässäni epävarmoissa olosuhteissa moneen otteeseen. En uskonut siitä olevan ikinä mitään hyötyä, mutta nyt huomaan, että niistä ajoista on ollut hyötyä. Tämä korona-aika rajoituksineen ei tunnu oikeastaan miltään. Asiaa tietysti auttaa se, ettei tällä ole vaikutusta toimeentuloomme ja perhe on kotona viihtyvää sorttia muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
Tuttavapiiriin osui pari kuolemantapausta vähän ennen korona-ajan alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin, vaikka kyllähän tämä eristys mielialaa laskee. Tehdään molemmat vanhemmat kotona etätöitä ja 13-v. käy koulua. Miehen kanssa ei käydä missään muualla kuin maski päällä pienehkössä lähiruokakaupassa ja ulkoillaan. Kuulun riskiryhmään astman takia, mutta eniten huolettaa läheisten vanhusten tilanne, on ikävä ystäviä, sisaruksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
On jo menetetty, kiitos tämän rajoituspaskan. Suhteuta sinä vaan niitä tartuntalukuja. Me keskitymme oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, miten säilyttää edes hitunen omasta mielenterveydestä tämän hulluuden keskellä.
Sama täällä, olen menettänyt terveyteni rajoitusten takia. Mutta viis meistä parikymppisistä, kunhan boomerit saavat hillua miten tykkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....
Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä.
Joskus kannattaisi edes hetki miettiä ennen kuin jakaa näitä lässytyksiään. Ei voi oikeasti olla niin pihalla, että luulee masennuksen olevan sairaus, joka tuosta vaan katoaa kunhan "keksii järkevää tekemistä"
Tää on ollut mun elämäni ehkä parasta aikaa, jos ei ota huomioon sitä että ihmetyttää nämä kaikki toimenpiteet mitä nyt koronan varjolla tehdään ja tullaan tekemään, huolestuttaa toki se mihin tällä kaikella tullaan päätymään. Säästän päivässä yli 2h aikaa, kun saan olla etähommissa, myös mies on etänä. En kaipaa yhtään avotoimiston hälinään. Käyn muutaman kerran kuukaudessa toimistolla moikkaamassa muutamia työkavereita, jotka tekevät enemmän toimistolla töitä ja käydään ulkona syömässä.
Esikoinen aloitti esikoulun viime vuonna ja olin stressannut jo yli vuoden, miten saamme hänet haettua paikasta a) kun pikkuveli pitäisi hakea paikasta b) ja tämä pitäisi tapahtua kaikki tiettyyn kellonaikaan mennessä bussiliikenteeseen sokeasti luottamalla. En tiedä kuinka tuosta touhusta olisi selvinnut hiuksia päästä repimättä, nyt ei ole ollut tästä mitään ongelmaa. Etähommat tulee todennäköisesti jatkumaan siihen asti, että esikoinen aloittaa jo koulun.
Ollaan muutenkin paljon oman perheen kesken, eikä tilanne ole siis juurikaan eronnut ajasta ennen koronaa. Ainoastaan hoplopeissa jne ei ole tullut käytyä, kun ne on olleet suht paljon kiinni ja sit kun olivat auki, niin sinne tungetaan niin järkkyi kemikaaleja, ettei ole napannut mennä pienten lasten kanssa sinne.
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
Olen menettänyt oman lapseni. Eiköhän siinä ole tarpeeksi perspektiiviä loppuelämän kärsimyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
Tuttavapiiriin osui pari kuolemantapausta vähän ennen korona-ajan alkua.
Tietysti voi ajatella, että säästyivät kokemasta tätä aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Loppukesästä ero ja muutto. Nyt teinillä masennus ja itsetuhoajatuksia. Oli osastolla jonkun aikaa, mutta se niin täynnä ja koko ajan uusia tulossa, et pistivät sen pihalle. Ei siis voi sanoa, että menis hyvin. Jos pitäs valita, ni oisin mielummin ottanut vaik sen koronan koko vuodeks itelleni.