Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on säästynyt paljon, pelkät 4 hengen vuoden matkat on suunnilleen 20 000 yhteensä, tämän rahan laitoin osakkeisiin. Jos tänäkään vuonna ei pääse mihinkään, jää toinen mokoma käyttämättä. Tuo tarkoittaa melkein mun vuoden nettopalkkaa, eli tässähän on pian säästetty sapattivuosi :O tämän kun tajusi niin olen alkanut nuukailemaan vieläkin enemmän,,,
Sama juttu. Olen myös vähentänyt muuta kulutusta, mm. Vaatteita.
Itse katselin juuri vaatekaappia sillä silmällä, että noinkohan näistä enää mitään tarvitsee ikinä käyttää ihmisten ilmoilla eli ainakaan mitään ei tarvitse enää pitää "parempina" vaatteina vaan voi ihan surutta alkaa käyttämään nättejä kesämekkoja oloasuina sohvalla maatessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppusyksystä saakka jokainen on ollut todella ärtynyt ja pinna tiukalla eli kodin ilmapiiri on todella kaukana mukavasta.
Viime keväänä oli toisin eli jokainen meillä suhtautui uuteen tilanteeseen hienosti ja lisääntynyt yhteinen aika ja kotoilu oli tosi mukavaa ja vielä kesä ja alkusyksykin meni, mutta sitten tämä tilanne taas vaan paheni eikä minkäänlaista valoa olekaan enää tunnelin päässä. Jos tämä on se kuuluisa "uusi normaali" niin kyllä tämä elämänilon vie sen verran tehokkaasti ettei tämän kanssa ole mitään järkeä edes yrittää oppia elämään vaan sitten pitää tehdä lopullisia ratkaisuja.
Korona voi hyvin perheen keskellä, ainakin helsingissä.
Yhden aikuisen ja kolmen lapsen perheessä menee ihan kohtalaisesti. Teiniä harmittaa eniten rajoitukset ja varovaisuus, mutta noudattaa kaikkia suosituksia ja tapaa vain yhtä kaveria kerralla, ja mieluiten ulkoilun merkeissä. Alakoululaiset näkevät kavereita koulussa, mutta vapaa-aika menee aika pitkälti toistensa seurassa.
Näin sinkkuna naisena tilanne on kamala; seksin- ja läheisyydentarve olisi valtava, mutta randomeita en halua ja vakavan parisuhteen luominen joidenkin nettipalveluiden kautta on hullun hommaa. Yksinäisyys vaivaa, sillä ystäväperheitäkään ei ole sitten viime kesän uskaltanut tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kovin hyvin. Minusta on tullut mökkihöperö. Sosiaaliset kontaktit on tosi vähissä. Yksinäni teen työtä tietokoneella, joskus on palaveri etäyhteydellä. En ole hyvä johtamaan itseäni ja työtehoni on kehno.
Joskus harvoin käyn kaupassa. Minusta on tullut aiempaa arempi.
Sinällään pärjäilen kyllä, olen aikuinen ja asiat voisivat olla huonomminkin. Olen iloinen, että osa toisen asteen kouluista on palaamassa lähikouluun. Se on nuorille todella tärkeää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/ff154617-5c20-489a-b60a-f621f9ad…
Vastasiko tämä linkki kysymykseen mielestäsi?
Korona ei meilläkään ole parantanut elämänlaatua. Isovanhempia (noin 60-vuotiaita kaikki) ei juuri tavata, varsinkaan miehen puolta. Ärsyttäviä etäkahvitteluja, en tykkää. Sitten toki huoli etenkin omasta isästä ja äidistä, että eivät sairastuisi vaikken usko että korona iskisi heille kohtalokkaana mutta varmaankin hyvin ikävä voisi olla. Omia harrastuksia ei nyt ole, en myöskään näe ystäviä, kiva... Lasten harrastukset on nyt myös suljettu sitten. No pihalla näkevät naapurin lapsia sentään. Töistä on saanut toki olla pois kun ei koronaoireinen niiskuttaja saa olla hoidossa, toki epämääräiset poissaolot ressaa ainakin minua kun ei oikein tiedä miten ne töissä selittää ja miten niihin suhtaudutaan. Niinno ei mieskään ole nähnyt kavereitaan kuin korkeintaan netin välityksellä nyt syksyllä/talvella. Silti päivät on yleensä pitkiä pitkien työmatkojen takia. Sen vastapainoksi olisi toki ihan kiva jos joskus joku jo uskaltaisi kylään tai voisi harrastaa enemmän. Aika pakkohan tähän on nyt tyytyä, mutten kyllä tule kaipaamaan koronasuosituksia ja -rajoituksia. Sekin on jotenkin raskasta kun ulkona kulkiessakin joutuu maski naamassa kiertämään kaukaa kaikki muut kanssaihmiset, on koko ajan jotenkin varpaillaan että jos vain ei varo niin sitten voi syyttää vain omaa varomattomuuttaan sai taudin ja kun tartutti sen kaikkiin työpaikalla ja omiin vanhempiin ja lasten päiväkotiin ja... Vaikka tähän mennessä ei näköjään olisi noista vastaantulijoista tarttunut vaikkei se korona olis ollutkaan koko ajan mielessä. Niin, että harmittaa. Tylsää. No onneksi ei ole työttömyydestä kärsitty meillä tai muuten velkaannuttu, sosiaalinen haitta vain on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muu perhe on jatkanut elämää suht normaalisti, mutta lukiolaisen elämä on pysähtynyt neljän seinän sisään. Viimeksi käynyt koulussa joskus marraskuun alussa. Entinen reipas kiitettäviä numeroita saanut urheilullinen tyttö on muuttunut sängyssä makaavaksi ameebaksi. Mikään ei kiinnosta ja numerot laskeneet roimasti. Sääliksi käy. Lukiolaiset menettävät mielenterveytensä!
On onneksi alaikäinen vielä ettei sen takia pääse baariin, kakkosella olijat pääsevät baariin muttei kouluun. En ymmärrä. Pääkaupunkiseudun lukiolaisia sorretaan. Tämä on väärin. Koulujen pitäisi järjestäälähiopetusta edes yksi viikko/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on päässä vikaa jos virusta pelkää niin kovasti, että istuu kotona eristyksissä! Ettekö osaa lukea tilastoja??? Korona on lähes 99% maailman ihmisistä vaaraton, eli flunssan kaltaiset oireet, ei muuta! Lukekaa the:n ja who:n tilastoja kuolleista ja verratkaa niitä maiden ja maailman väkilukuun, niin alkaa totuus valjeta, että kyse ei ole kuolemaan johtavasta, pelottavasta taudista! Vanhukset ja sairaat kuolee joo, mutta kuolevat myös muihin tauteihin ja ihan vaan vanhuuteen. Nyt järki käteen ja alkakaa terveet ihmiset elämään normaalia elämää!
Miten, kun kaikki on suljettu??
Eikä ole kaikki suljettu! Kaupat, ravintolat, leffateatterit, hotellit.. kaikki on auki. Tytär käy koulua ihan normaalisti, samoin minä ja mieheni käydään töissä normaalisti. Ystävät käyvät meillä kylässä, samoin me heidän luonaan. Kapakoissa ei olla käyty ennenkään, mutta nekin ovat auki, vaikka eivät niin kovin myöhään. Ulkoilu, patikoiminen, luistelu ja hiihto ovat ”auki,” eli pääsee kyllä liikkumaan ja ihmisiä tapaamaan. En ymmärrä tätä vinkumista ja pelossa elämistä! Nyt ylös, ulos ja lenkille vaikka ystävien, perheen tai sukulaisten kanssa. Minkään lentsun takia pidä lopettaa elämistä. Miten jotkut voivat olla noin pöhköjä, menevät kuin johonkin joukkopsykoosiin / hysteriaan? Ette te kuole koronaan vaikka eläisitte TÄYSIN normaalisti! On tilastojen mukaan todennäköisempää, että suomalainen päätyy tekemään itsemurhan, kuin kuolee koronaan. Siinäpä miettimisen aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta tulee jotenkin mukava olo, kun huomaa että myös monella muulla on vaikeaa. Olen aivan loppu tähän tilanteeseen ja tuntuu siltä kuin kaikki muut vain porskuttaa kuin ei mitään. Tästä ketjusta vertaistukea
Lukion 1. Luokkalaisen huolestunut äiti kirjoitti:
Muu perhe on jatkanut elämää suht normaalisti, mutta lukiolaisen elämä on pysähtynyt neljän seinän sisään. Viimeksi käynyt koulussa joskus marraskuun alussa. Entinen reipas kiitettäviä numeroita saanut urheilullinen tyttö on muuttunut sängyssä makaavaksi ameebaksi. Mikään ei kiinnosta ja numerot laskeneet roimasti. Sääliksi käy. Lukiolaiset menettävät mielenterveytensä!
On onneksi alaikäinen vielä ettei sen takia pääse baariin, kakkosella olijat pääsevät baariin muttei kouluun. En ymmärrä. Pääkaupunkiseudun lukiolaisia sorretaan. Tämä on väärin. Koulujen pitäisi järjestäälähiopetusta edes yksi viikko/kk.
Meillä sama tilanne. Lukiolainen on muuttunut apaattiseksi. Ystävät asuvat pitkien matkojen päässä. Ennen näkivät koulussa ja sen jälkeen keskustassa kahviloissa tai kuntosalilla. Nyt ei mitään. Pelottaa miten kauaskantoisia vaikutuksia tällä eristämisellä voi olla, ei ainaostaan koulumenestyksen ja sen myötä jatko-opintojen suhteen, mutta myös muun elämän.
Itsekään en jotenkin jaksa enää olla yhteyksissä ystäviini, joita ei kovin montaa ole. Emme ole kutsuneet ketään perhetuttuja istumaan iltaa, joten nekin suhteet ovat viilenneet. Kaikki toivo on nyt tulevassa kesässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan viisi vuotta sitten...? Nyt eletään helmikuuta 2024. Vähän sinne päin!
Vierailija kirjoitti:
Tasan viisi vuotta sitten...? Nyt eletään helmikuuta 2024. Vähän sinne päin!
Samaa tulin sanomaan. Tasan viisi vuotta sitten ei ollut vuosi 2021.
Täysin terveenä oltu. Ei yhtään tartuntaa. Maalla on mukavaa
Ärsyttää, että itsellä on muuttunut oikeastaan kaikki ja sitten on näitä hyväkkäitä ja muista piittaamattomia huldahuolettomia jotka viheltää veet suosituksista ja rajoituksista.
En ole ennenkään viihtynyt ravintoloissa tai kauppakeskuksissa pyörimässä joten näiden väkisin auki pitäminen ei lohduta. Sen sijaan itseltä on mennyt kaikki harrastukset (jotka ei edes ole samanlainen tartuntariski kuin vaikka karaokekuppila tai kauppakeskus) pois lukien lenkkeily ja ulkoilu, joista taasen on mennyt maku kun kaikki paikat on tätä nykyä turvoksiin asti täynnä ihmisiä. Ideana kun olisi saada olla rauhassa.
En ole ennenkään erityisemmin rakastanut vieraita ihmisiä, mutta nyt olen huomannut etten tunne oikeastaan muuta kuin ärtymystä ja suoranaista vihaa muita ihmisiä kohtaan. Niistä kun ei ole kuin riesaa.