Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa.
Minulta, kuten aika monelta muulta on viety ne henkireiät viime maaliskuulta lähtien eikä ole tiedossakaan koska ne saa takaisin. Musiikki. Kaupan päälle kuuntelen päänaukomista että eikö se metsäretki riitä?! Ei, ei riitä korvaamaan sitä tunnelmaa lempibändin keikalla. Ei, ei ole sama katsoa livetaltiointia kotisohvalta.
Ja mitä enemmän sitä päänaukomista kuuntelen siitä etten pääse hetkeksikään arjesta pois, sitä vähemmän tekee mieli noudattaa yhtäkään rajoitusta. Tulisipa lockdown, ei muuttuisi arki mitenkään. Samaa suossa rämpimistä kuitenkin viikosta, kuukaudesta, näköjään vuodesta toiseen. Ei mitään mitä odottaa. Alapeukkuja odotellessa, meitä tapahtuma-alaa harrastuksena ja henkireikänä pitäviä pidetään todella kakkosluokan kansalaisina.
Sinulla kuitenkin on ne livetaltioinnit. Eivät ole sama, mutta eipä ole sentään kokonaan musiikkia ja mahdollisuutta lempibändin kuunteluun viety. Sen sijaan tapahtuma-alan ja monen muunkin työntekijöiltä on viety toimeentulo. Siinä ei paljon keikasta luopujan itkupotkuraivarit kiinnosta, kun pitää miettiä, mistä saa perheelle leivän pöytään.
Luuletko etten tiedä sitä? Heidän tulevaisuus, koko alan tulevaisuus tässä eniten huolettaakin. Minä palaan keikoille kyllä, jos on enää yhtään yritystä pystyssä niitä järjestämään. Ja se miten alaa on kuritettu muiden ilkkuessa ”eikö voi edes lyhyttä aikaa olla baareista poissa”, on suorastaan iljettävää.
Hyvin onnistuit sinäkin vähättelemään minun viimeistä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....
Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä.
Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi.
Lukiolaisen masennukseen olisi vanhempien pitänyt puuttua jo silloin, kun nuori ei vielä ollut VAKAVASTI masentunut. Ei kukaan masennu vakavasti yhdessä yössä. Pelko ja järkytys voi syntyä yhdessä yössä, mutta ei vakava masennus. Viime talvena, kun julistettiin poikkeustila, valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan raja suljettiin, mun lukiolaiseni säikähti asiaa niin paljon, että kieltäytyi menemästä kevään yo-kirjoituksiin. Ei pakotettu, koska eihän kirjoituksista olisi siinä mielentilassa tullut yhtään mitään. Sen sijaan alettiin käydä läpi asioita, tehdä yhdessä asioita, hakea muita vaihtoehtoja ja koittaa tehdä nuoren elämästä niin normaalia kuin vain pandemiatilanteessa on mahdollista. Ei alettu rajoittamaan nuoren elämää liikaa. Syksyn kirjoituksiin osallistuikin ihan hyvin ja nyt kirjoittaa loput. Kavereita on saanut tavata. Myös niitä, jotka asuvat bussimatkan päässä. Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset kulkevat ihan normaalisti julkisilla töihin, kauppaan jne, joten ei lukiolaisenkaan tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tietyt jutut on nyt olleet jonkin aikaa tauolla kuten ryhmäliikuntaharrastus, mutta sen tilalle on keksitty muita liikuntaharrastuksia. Esim Helsingissä Talin tenniskeskus on auki ja kaverin kanssa on voinut käydä pelaamassa tennistä, vaikka joukkuelajeja ei olekaan nyt voinut vähään aikaan harrastaa.
Kulta, masennus niin kuin mikään muukaan sairaus ei ole vanhempien vallassa. Ei auta vaikka kuinka puuttuisi. Silti se oma lapsi voi sairastua. Ja sairastuu entistä pahemmin, jos vanhempi on noin tietämätön kuin sinä ja tarjoaa parantumiskeinoksi yo-kirjoituksia tai muuta turhaa.
No sori, ymmärsin sitten ehkä väärin. Kyseisen lukiolaisen masennus ei siis olekaan johtunut pandemiatilanteesta vaan ihan jostain muusta. Koska loppujen lopuksi pandemia on rajoittanut lukiolaistenkin elämää varsin vähän. Etäkouluun siirtyminen kyllä ja joillain alueilla ryhmäharrastustoiminnan loppuminen. On kuitenkin olemassa muitakin harrastuksia kuin vain ryhmäharrastustoiminnat. Ja varmaan ne harrastuskaveritkin ovat joutuneet keksimään jotain muuta keskeytetyn harrastuksensa tilalle. Samoin luokkakaverit, kun ollaan etäopetuksessa, jotain muuta kavereiden kanssa vietettyjen välituntien tilalle.
News flash: lukiolaiset ovat erilaisia ja suhtautuvat asioihin eri tavoin. Osalle voi olla todella suuri menetys, kun kaikki kasvokkaiskontaktit kavereihin viedään (ei, kaikki eivät asu lähellä kavereitaan ja näin ollen ulkona tapaaminen ei ole vaihtoehto). Kaikille ei myöskään ole vaihtoehtoja ryhmäharrastuksille. Ei ainakaan sellaisia, joista saisi iloa samalla tavoin kuin vaikkapa joukkuepelistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....
Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä.
Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi.
Lukiolaisen masennukseen olisi vanhempien pitänyt puuttua jo silloin, kun nuori ei vielä ollut VAKAVASTI masentunut. Ei kukaan masennu vakavasti yhdessä yössä. Pelko ja järkytys voi syntyä yhdessä yössä, mutta ei vakava masennus. Viime talvena, kun julistettiin poikkeustila, valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan raja suljettiin, mun lukiolaiseni säikähti asiaa niin paljon, että kieltäytyi menemästä kevään yo-kirjoituksiin. Ei pakotettu, koska eihän kirjoituksista olisi siinä mielentilassa tullut yhtään mitään. Sen sijaan alettiin käydä läpi asioita, tehdä yhdessä asioita, hakea muita vaihtoehtoja ja koittaa tehdä nuoren elämästä niin normaalia kuin vain pandemiatilanteessa on mahdollista. Ei alettu rajoittamaan nuoren elämää liikaa. Syksyn kirjoituksiin osallistuikin ihan hyvin ja nyt kirjoittaa loput. Kavereita on saanut tavata. Myös niitä, jotka asuvat bussimatkan päässä. Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset kulkevat ihan normaalisti julkisilla töihin, kauppaan jne, joten ei lukiolaisenkaan tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tietyt jutut on nyt olleet jonkin aikaa tauolla kuten ryhmäliikuntaharrastus, mutta sen tilalle on keksitty muita liikuntaharrastuksia. Esim Helsingissä Talin tenniskeskus on auki ja kaverin kanssa on voinut käydä pelaamassa tennistä, vaikka joukkuelajeja ei olekaan nyt voinut vähään aikaan harrastaa.
Kulta, masennus niin kuin mikään muukaan sairaus ei ole vanhempien vallassa. Ei auta vaikka kuinka puuttuisi. Silti se oma lapsi voi sairastua. Ja sairastuu entistä pahemmin, jos vanhempi on noin tietämätön kuin sinä ja tarjoaa parantumiskeinoksi yo-kirjoituksia tai muuta turhaa.
No sori, ymmärsin sitten ehkä väärin. Kyseisen lukiolaisen masennus ei siis olekaan johtunut pandemiatilanteesta vaan ihan jostain muusta. Koska loppujen lopuksi pandemia on rajoittanut lukiolaistenkin elämää varsin vähän. Etäkouluun siirtyminen kyllä ja joillain alueilla ryhmäharrastustoiminnan loppuminen. On kuitenkin olemassa muitakin harrastuksia kuin vain ryhmäharrastustoiminnat. Ja varmaan ne harrastuskaveritkin ovat joutuneet keksimään jotain muuta keskeytetyn harrastuksensa tilalle. Samoin luokkakaverit, kun ollaan etäopetuksessa, jotain muuta kavereiden kanssa vietettyjen välituntien tilalle.
Ensimmäinen tummennettu kohta kumoutuu tehokkaasti heti seuraavassa lauseessa. Katsos, kun lukiolaisella elämä koostuu aika pitkälti koulusta ja harrastuksista. Kun ne pistetään mullin mallin, ei voida missään nimessä puhua "varsin vähäisestä" muutoksesta. Vain valmiiksi kotona nyhjääville koululaisille muutos ei ole tuntuva.
Olisi ollut kiva jos tässä ketjussa tuettaisiin toisia.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva jos tässä ketjussa tuettaisiin toisia.
Niin olisi, mutta av:lla se on utopistinen toive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva jos tässä ketjussa tuettaisiin toisia.
Ketjun otsikossa kysyttiin miten kunkin perhe on pärjännyt koronan aikana. En ymmärtänytkään että se tarkoitti valivali halihali ketjua jossa valitetaan kuinka kamalaa elämä on ja sitten tuetaan nyyhnyyh toisiamme.
Fakta on että monen elämä on parantunut huomattavasti koronan vuoksi. Elämä on leppoistunut etätöiden vuoksi, rahaa on säästynyt kun matkustus yms on jäänyt pois, parisuhde kukoistaa kun puolisot ovat kummatkin päivät kotona ja lasten ollessa koulussa voi harrastaa sek*siä ihan eri tavalla kuin vuosikausiin. Perheenjäsenet viihtyvät keskenään ja ovat sen verran introvertteja että harrastusten väliaikainen keskeytyminen ei haittaa.
Mutta tästä ei nähtävästi saisi puhua vaan kaikkien pitäisi voivotella toisiaan kuinka korona-aika on kauheaa. Monelle se ei ole vaan se voi jopa olla elämän parasta aikaa kun elämää on saanut oikein luvan kanssa hidastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus näköjään sensuroitiin. No, uusi yritys:
Mun perhe on minä, N36v korkeakoulutettu ok-tuloinen helsinkiläinen. Saan nykyään kotona ja töissäkin kontrolloimattomia itkukohtauksia. Mun elämä on ihan tauolla rajoitusten vuoksi. Kesän yli jaksan katsoa, mutta jos ei helpota selvästi niin näen pelkkää mustaa, jossa en halua olla. I M -ajatus on pelottavalla tavalla alkanut konkretisoitua mielessä ja ajatuksissa joka päivä. Elämä jossa on vain työ ja ruokakauppa eikä mitään ilonaiheita eikä ketään jonka kanssa asioitaan jakaa on niin musta ajatus että tunnen luhistuvani sen alla. Mä olen elämässä lähtökohdat huomioiden erittäin hyvin menestynyt ja pärjännyt, olen jaksanut pitkälti yksin ilman toisten ihmisten tukea, mutta nyt alkaa voimat olla loppu.
saathansä nyt muuallekkin mennä ku ruokakauppaan.baaritkin auki 23 saakka.mee vaikka stoccalle. kuntosalit auki, tanssikoulut auki, itid auki, uutelaja nuuksi auki. mikä se asia on mikä sulta on rajoitettu??
En ole se, jolle vastasit, mutta teatteriin ei pääse, teatterilippu ostettiin viime keväänä ja näytöstä on lykätty jo kahdesti. Seuraava yritys on ensi kesänä. Mahtaako toteutua silloinkaan. Samoin elokuvien esitykset ovat pitkälti tauolla. Oli hankittu pari konserttilippuakin viime vuoden alussa. Konsertit peruttiin.
Lähikirjaston kierrätyshylly, lehtihyllyt ja lukusalit ovat pois käytöstä.
Julkisissa kulkuvälineissä, kauppakeskuksissa ja kaupoissa pitää käyttää maskia.
Kuntosaleilla ja uimaloissa en käy, kun en ole käynyt ennenkään. Enkä baareissa.
Eikä pidä. Ei Suomessa ole maskipakkoa, on vain suositus. Toki joillakin työpaikoilla vaaditaan maskin pitämistä, mutta siis yleisesti Suomessa vain suositellaan.
Itse en ole koskaan käyttänyt mitään suojainta kasvoillani, enkä aiokaan pitää. Huolehdin turvaväleistä ja käsihygieniasta. Ja muuten, en minäkään tunne yhtään koronapotilasta, enkä itse ole sairastanut sitä, vaikka asun pahamaineisella pk-seudulla Vantaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut kiva jos tässä ketjussa tuettaisiin toisia.
Ketjun otsikossa kysyttiin miten kunkin perhe on pärjännyt koronan aikana. En ymmärtänytkään että se tarkoitti valivali halihali ketjua jossa valitetaan kuinka kamalaa elämä on ja sitten tuetaan nyyhnyyh toisiamme.
Fakta on että monen elämä on parantunut huomattavasti koronan vuoksi. Elämä on leppoistunut etätöiden vuoksi, rahaa on säästynyt kun matkustus yms on jäänyt pois, parisuhde kukoistaa kun puolisot ovat kummatkin päivät kotona ja lasten ollessa koulussa voi harrastaa sek*siä ihan eri tavalla kuin vuosikausiin. Perheenjäsenet viihtyvät keskenään ja ovat sen verran introvertteja että harrastusten väliaikainen keskeytyminen ei haittaa.
Mutta tästä ei nähtävästi saisi puhua vaan kaikkien pitäisi voivotella toisiaan kuinka korona-aika on kauheaa. Monelle se ei ole vaan se voi jopa olla elämän parasta aikaa kun elämää on saanut oikein luvan kanssa hidastaa.
Ei tarvitse voivotella. Riittää, ettei väheksy toisten kokemuksia. Mutta sekin oli liikaa toivottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin huomenna käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa, jotta jaksaisin vähän paremmin. Tänään ilmoitettiin, että kirjastot menevät huomisesta alkaen kiinni. Näin vietiin sormea napsauttamalla se ainut henkireikä, joka on auttanut jaksamaan. V-ttu mitä paskaa.
Minulta, kuten aika monelta muulta on viety ne henkireiät viime maaliskuulta lähtien eikä ole tiedossakaan koska ne saa takaisin. Musiikki. Kaupan päälle kuuntelen päänaukomista että eikö se metsäretki riitä?! Ei, ei riitä korvaamaan sitä tunnelmaa lempibändin keikalla. Ei, ei ole sama katsoa livetaltiointia kotisohvalta.
Ja mitä enemmän sitä päänaukomista kuuntelen siitä etten pääse hetkeksikään arjesta pois, sitä vähemmän tekee mieli noudattaa yhtäkään rajoitusta. Tulisipa lockdown, ei muuttuisi arki mitenkään. Samaa suossa rämpimistä kuitenkin viikosta, kuukaudesta, näköjään vuodesta toiseen. Ei mitään mitä odottaa. Alapeukkuja odotellessa, meitä tapahtuma-alaa harrastuksena ja henkireikänä pitäviä pidetään todella kakkosluokan kansalaisina.
Sinulla kuitenkin on ne livetaltioinnit. Eivät ole sama, mutta eipä ole sentään kokonaan musiikkia ja mahdollisuutta lempibändin kuunteluun viety. Sen sijaan tapahtuma-alan ja monen muunkin työntekijöiltä on viety toimeentulo. Siinä ei paljon keikasta luopujan itkupotkuraivarit kiinnosta, kun pitää miettiä, mistä saa perheelle leivän pöytään.
Luuletko etten tiedä sitä? Heidän tulevaisuus, koko alan tulevaisuus tässä eniten huolettaakin. Minä palaan keikoille kyllä, jos on enää yhtään yritystä pystyssä niitä järjestämään. Ja se miten alaa on kuritettu muiden ilkkuessa ”eikö voi edes lyhyttä aikaa olla baareista poissa”, on suorastaan iljettävää.
Hyvin onnistuit sinäkin vähättelemään minun viimeistä vuotta.
Tapahtuma-alalle on kyllä näytetty niin keskisormea tukien jaossa ja ihan yleisönkin puolesta. On kuultu niin moneen kertaan että oikeisiin töihin pitäis mennä, ei ihmiset tarvitse viihdettä, ruudulta voi vaan katsoa, parempi että loppuikin kaikki hauskuus. Aika moni on vaihtanut alaa (minäkin) eikä kyllä kiinnostaisikaan jatkossa olla tuolla alalla. Metsäretkille vaan ensikin kesänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
On jo menetetty, kiitos tämän rajoituspaskan. Suhteuta sinä vaan niitä tartuntalukuja. Me keskitymme oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, miten säilyttää edes hitunen omasta mielenterveydestä tämän hulluuden keskellä.
Sama täällä, olen menettänyt terveyteni rajoitusten takia. Mutta viis meistä parikymppisistä, kunhan boomerit saavat hillua miten tykkäävät.
Kerrotko tarkemmin tuosta terveyden menettämisestä!
En huomaa koronaa missään. Rajoituksista tiedän vain sen, että kirjastot vielä 10 päivää supistetusti auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
On jo menetetty, kiitos tämän rajoituspaskan. Suhteuta sinä vaan niitä tartuntalukuja. Me keskitymme oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, miten säilyttää edes hitunen omasta mielenterveydestä tämän hulluuden keskellä.
Sama täällä, olen menettänyt terveyteni rajoitusten takia. Mutta viis meistä parikymppisistä, kunhan boomerit saavat hillua miten tykkäävät.
Kerrotko tarkemmin tuosta terveyden menettämisestä!
Olen eri, mutta kerron havaintoni lähipiirin parikymppisestä. Ennen sosiaalinen, positiivinen ja opinnoistaan innostunut poika on nykyisin apaattinen, negatiivinen ja opinnoista ison osan kesken jättänyt masennuspotilas. Mielenterveyden lisäksi stressi ja ahdistus ovat aiheuttaneet fyysisiä oireita, kuten ihottumaa ja sydän oireita. Todella pelottavaa, kun tietää, että hän ei ole lähimaillekaan ainut, joka oireilee. Eikä valitettavasti edes pahiten oireileva.
Tavallista tylsempää on, mutta muuten ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
On jo menetetty, kiitos tämän rajoituspaskan. Suhteuta sinä vaan niitä tartuntalukuja. Me keskitymme oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, miten säilyttää edes hitunen omasta mielenterveydestä tämän hulluuden keskellä.
Sama täällä, olen menettänyt terveyteni rajoitusten takia. Mutta viis meistä parikymppisistä, kunhan boomerit saavat hillua miten tykkäävät.
Kerrotko tarkemmin tuosta terveyden menettämisestä!
Olen eri, mutta kerron havaintoni lähipiirin parikymppisestä. Ennen sosiaalinen, positiivinen ja opinnoistaan innostunut poika on nykyisin apaattinen, negatiivinen ja opinnoista ison osan kesken jättänyt masennuspotilas. Mielenterveyden lisäksi stressi ja ahdistus ovat aiheuttaneet fyysisiä oireita, kuten ihottumaa ja sydän oireita. Todella pelottavaa, kun tietää, että hän ei ole lähimaillekaan ainut, joka oireilee. Eikä valitettavasti edes pahiten oireileva.
Näitä nuoria on paljon. Ketjun hyvien koronaonihanaa-aikaaihmisten mielestä johtuu vain siitä, ettei ole käyty metsässä kävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
ikävä kuulla :( Me juteltiin lukiolaisen kanssa asiasta ja koska tilanne on nyt mikä on, kannattaa suunnata katseensa tulevaisuuteen. Aiemmin pojalla oli tavoitteena päästä vain yo-kirjoituksista keskinkertaisesti läpi pakolliset neljä ainetta kirjoittaen, mutta nyt on tavoitteena kirjoittaa seitsemästä aineesta laudatur. Onhan se tylsää, että ei voi viettää aikaansa kavereiden kanssa, mutta sen ajan voi käyttää - jos vanhemmat onnistuvat motivoimaan - johonkin hyödylliseen. Kuten vaikkapa hyviin yo-papereihin.
Joo, kaikki vaan tähtäämään 7 ällään niin johan lähtee masennus.....
Eli kannattaa mieluummin tuijottaa seinää kuin koittaa tehdä jotain, mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä? En nyt tarkoittanut, että kaikkien pitäisi alkaa tavoitella seitsemää laudaturia, mutta nyt voi luppoaikansa käyttää ihan hyvin opiskeluun. Tai sitten menee tapaamaan kavereitaan, ei se ole missään laissa kiellettyä. Rähmälleen tuleen makaamaan ei kuitenkaan kannata jäädä vaan keksiä jotain järkevää tekemistä.
Luuletko oikeasti, että vakavasti masentunut ihminen VALITSEE seinään tuijottamisen? Miten pihalla voikaan olla kun elämässä ei ole mitään oikeita ongelmia? Samaa sarjaa kuin se "mene vaikka yksin kävelylle" tyyppi. Pistää oikein vihaksi, kun ongelmiin suhtaudutaan noin vähättelevästi.
Lukiolaisen masennukseen olisi vanhempien pitänyt puuttua jo silloin, kun nuori ei vielä ollut VAKAVASTI masentunut. Ei kukaan masennu vakavasti yhdessä yössä. Pelko ja järkytys voi syntyä yhdessä yössä, mutta ei vakava masennus. Viime talvena, kun julistettiin poikkeustila, valmiuslaki otettiin käyttöön ja Uudenmaan raja suljettiin, mun lukiolaiseni säikähti asiaa niin paljon, että kieltäytyi menemästä kevään yo-kirjoituksiin. Ei pakotettu, koska eihän kirjoituksista olisi siinä mielentilassa tullut yhtään mitään. Sen sijaan alettiin käydä läpi asioita, tehdä yhdessä asioita, hakea muita vaihtoehtoja ja koittaa tehdä nuoren elämästä niin normaalia kuin vain pandemiatilanteessa on mahdollista. Ei alettu rajoittamaan nuoren elämää liikaa. Syksyn kirjoituksiin osallistuikin ihan hyvin ja nyt kirjoittaa loput. Kavereita on saanut tavata. Myös niitä, jotka asuvat bussimatkan päässä. Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset kulkevat ihan normaalisti julkisilla töihin, kauppaan jne, joten ei lukiolaisenkaan tarvitse istua neljän seinän sisällä. Tietyt jutut on nyt olleet jonkin aikaa tauolla kuten ryhmäliikuntaharrastus, mutta sen tilalle on keksitty muita liikuntaharrastuksia. Esim Helsingissä Talin tenniskeskus on auki ja kaverin kanssa on voinut käydä pelaamassa tennistä, vaikka joukkuelajeja ei olekaan nyt voinut vähään aikaan harrastaa.
Kulta, masennus niin kuin mikään muukaan sairaus ei ole vanhempien vallassa. Ei auta vaikka kuinka puuttuisi. Silti se oma lapsi voi sairastua. Ja sairastuu entistä pahemmin, jos vanhempi on noin tietämätön kuin sinä ja tarjoaa parantumiskeinoksi yo-kirjoituksia tai muuta turhaa.
No sori, ymmärsin sitten ehkä väärin. Kyseisen lukiolaisen masennus ei siis olekaan johtunut pandemiatilanteesta vaan ihan jostain muusta. Koska loppujen lopuksi pandemia on rajoittanut lukiolaistenkin elämää varsin vähän. Etäkouluun siirtyminen kyllä ja joillain alueilla ryhmäharrastustoiminnan loppuminen. On kuitenkin olemassa muitakin harrastuksia kuin vain ryhmäharrastustoiminnat. Ja varmaan ne harrastuskaveritkin ovat joutuneet keksimään jotain muuta keskeytetyn harrastuksensa tilalle. Samoin luokkakaverit, kun ollaan etäopetuksessa, jotain muuta kavereiden kanssa vietettyjen välituntien tilalle.
Boi tätä omahyväisyyden määrää!
;[/quote]
Näitä nuoria on paljon. Ketjun hyvien koronaonihanaa-aikaaihmisten mielestä johtuu vain siitä, ettei ole käyty metsässä kävelyllä.[/quote]
Onpa rasittava tapa laittaa sanoja toisten suuhun.
Tottakai jokainen reagoi eri tavoin, toisille tämä aika on vaikeaa, toisille ei.
Nuoret niin kuin aikuisetkin sopeutuvat eri tavoin.
Keneltäkään nuoreltakaan ei ole kuitenkaan ihmiskontakteja kielletty, lisäksi somet ja kännykät on tähänkin asti ollut suuressa roolissa nuorten keskinäisissä yhteydenpidoissa.
Jos joku eristäytyy kotiinsa, niin valinta on täysin oma.
Etäopinnot ei nekään ikuisuuksia kestä, nyt on hyvä aika opetella itsenäistä opiskelua koska lukion jälkeen, jos opintoja jatkaa, niin niitä tulee olemaan oli koronaa tai ei.
Suosittelen ajoissa kääntymään vaikka kouluterkan tai -psykologin puoleen jos tilanne on ahdistava. Siellä kaiken alla on kytenyt varmaan ihan jotain muuta jos nämä tämänhetkiset rajoitukset saa masennuksen tms. puhkeamaan.
Esimerkiksi viimeistä kouluvuottaan elävillä on muutenkin iso elämänmuutos tulossa kun koulu päättyy ja tuossa iässä on kaikki muutenkin vähän hakusessa, on stressiä jatko-opinnoista, töistä sun muusta.
Pelkästään rajoituksia, jotka on niin lieviä että harva niitä edes huomaa, on vähän turha syyttää yksistään.
Väitän, että jos elämässä palikat on muuten kunnossa, niin nämä rajoitukset ei sellaista ihmistä paljon hetkauta.
Jos itsensä kanssa on vaikeaa olla, niin moni asia voi nousta pinnalle sitten nyt.
Ammattilainen osaisi varmaan auttaa pelkojen ja muun kanssa, eli kipinkapin sinne.
Elämä on parempaa kuin ikinä ennen. Niin moni turha energiasyöppö on jäänyt pois viemästä aikaa. Työmatkat, lasten harrastuskuskaukset ja etenkin monen eri ikäihmisen luona ramppaaminen seuralaisena ja palvelijana ja valituksia kuuntelemassa... ikävä todeta, että isohko osa meidän perheen sosiaalisesta elämästä on ennen koronaa ollut muiden sanelemaa pakkososiaalisuutta, joka ei ole antanut meille yhtään mitään. Edelleen on tavattu meidän läheisiä ihmisiä ja lapset on tavanneet kavereitaan. Elämä on ihanaa ja toivottavasti koskaan ei muutu enää ennalleen!
Päivittäiset työmatkat yht 1,5 h ja ulkomaan työmatkat jäivät pois. Kuin myös kaikki iltojen työliitännäiset pakkoriekkujaiset. Olen nukkunut hyvin, urheillut, jaksanut jopa laihduttaa ja kaikki kaapit on karsittu turhasta tavarasta ja kodin pikkurempat hoidettu.
Teinien kanssa olemme viettäneet paljon yhteistä aikaa ja perheen kanssa lähentyneet. Kumpikaan vanhempi ei ole menettänyt työtään, joten vähentyneen kulutuksen ansiosta olemme säästäneet paljon rahaa, jota on sijoitettu.
En siis valita verrattaisesta tylsyydestä ja seuraelämän tai kulttuurin puutteesta. Niitä ehtii sitten taas.
Alue: Aihe vapaa
Meillä voidaan ihan hyvin.
Ainoa muutos on etähommat minulla, mikä on pelkästään hyvä asia jaksamisen ja kaiken muun kannalta. Eipähän tarvitse päivittäin katsella tiettyjä naamoja :)
Teinin harrastus on hetken tauolla, mikä tuonut hänelle lisätunteja iltapäiviin -ne sujuu kavereidensa kanssa, kotona ihan vaan rentoutuen, koulujuttuja tehdessä ym.
Paikkakuntamme uimahallit ym. suljetut tilat ei vaikuta meihin mitenkään, ei olla ennenkään niissä käyty.
Kirjastossa saa asioida 15 min ja siellä ollaan pari kertaa pikaisesti käyty.
Ulkoillaan, lenkkeillään ja minä jumppaan kotona kuten ennenkin. Isovanhempiakin nähdään, ihan heidän toiveesta (alle 65 vuotiaita terveitä) sekä ulkona käydään syömässä, kahvilla, kaupoissa sen verran kuin ennenkin.
Lähipiirissä ei ole ketään, kuka ei uskalla tavata tai rajottaisi muutenkaan menojaan sen enempää mitä määräykset on.
Ainoa ero on se että maskia käytän esim. bussissa ja käsihygienia tietysti tehostunut.
Kassajonoissa ym pyrin pitämään turvaväliä, mutta en kaupassa ala odottelemaan parin metrin päähän että joku hyllyn edessä pohtii makaroniensa valintaa vaan nappaan tuotteeni ja jatkan matkaa.