Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mä olen valinnut miehen, ja hän minut, jota on kiva katsella vaikka 24/7. 20 vuotta jo.
Niin mekin puolisoni kanssa valitsimme toisemme ihan vapaasta tahdosta. Silti meillä on myös omat elämät parisuhteen lisäksi ja niistä on tarkoitus pitää kiinni. Tukehtuuhan sitä toisen jatkuvaan läsnäoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika raskaalta on alkanut tuntua. Koronarajoitukset ja niiden muuttuminen lyhyellä varotusajalla vaikuttaa työhöni todella paljon: jokainen muutos kaataa niskaani saavillisen lisää työtä ja ihan normaaliaikoinakaan työaika ei meinaa riittää. Alan olla uupunut: uniongelmia, pahenevaa stressiä. Puoliso sairastui eilen kuumeeseen ja yskään, kävi tänään testissä ja on eristyksissä meidän makkarissa. Kaikki kotityöt on kaatuneet nyt mun niskaan, onneksi teini kokkasi tänään. Lukiolaiset lapsemme ovat stressaantuneita, kun etäkoulussa on oppinut lähiopetusta huonommin. Harrastukset alkavat huomenna pyöriä onneksi heillä. Se, että kaikki ollaan etätyössä/koulussa ja abi jäi juuri lukulomalle, aiheuttaa kitkaa, kun ei ole ylimääräisiä huoneita. Odotan rokotuksia ja lämpeneviä säitä, jotta päästään pois tästä sardiinipurkista.
Eristyksissä teidän makkarissa? Lapsille, vaikka olisivat teini-iässä, pitäisi pitää mahdollisimman normaali arki. Etäkoulu on jo koettelemus ja lisää yksinäisyyttä, pelkoa jne. Törkeää hieroa asiaa heidän naamaan omassa kodissa eristämällä yksi perheenjäsen omakeksimään karanteeniin. Hänkö ei käytä yhteisiä tiloja kuten vessaa? Vai onko teillä kotona myös pelon ilmapiiri, että toisen _perheenjäsenen_ jälkiä desinfioidaan ja toisia vältellään? Karanteeni on sitä, että pysyy kotona, mutta tuo eri huoneeseen eristäminen on turhaa ja teinejä kohtaan väärin.
Mitä ihmettä? Mies oli makkarissa eristyksissä ja käytti omaa vessaa kunnes koronatestitulos tuli = negatiivinen. Senkin jälkeen pysyi poissa yhteisistä ruokailuista ym. kunnes parani. Miksi hänen olisi pitänyt tartuttaa flunssa meihin muihin, mikä olisi tarkoittanut lisää koronatesteissä juoksemista ja teineille poissaoloja pitkän tauon jälkeen avautuneista harrastuksista? Näin meillä on toimittu koronan aikaan ja toimitaan vastedeskin kunnes tämä epidemia on ohi. Mielestäni tämä on suositus. Miten teinit kärsivät siitä, että isä sairastaa makkarissa yksinään? Minun mielestäni olisi väärin tartuttaa heihin flunssa ja sitä kautta aiheuttaa heille kotiin jumittuminen. Oireisena kun ei saa mennä mihinkään oli korona tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia näyttää korostuvan ahdistuneilla: pk-seudulla eläminen, joka paljastuu lukiolaisten kuukausien etäkoulusta, ahtaista asunnoista, joihin kaikki ahtautuu 24/7 ja hermot kiristyy, lasten harrastukset lopetettu, ihmiset ei osaa viettää aikaa kotona ja ulkoilemalla, elämä on perseestä.
Alueilla, joissa on enemmän tilaa olla omillaan myös sisätiloissa (omia huoneita, etätyötilaa) ja joissa koulut ja harrastukset pyörii suht normaalisti, ihmiset nauttii ulkoilusta ja kotoilusta, elämä ei juuri tavallisesta poikkea.
Kannattaisiko miettiä muuttamista pk-seudun ulkopuolelle, jos suinkin mahdollista?
Työttämäksi jääminen tai terveyshuolet toki rassaa kaikkia, oli asuinalue ja asumismuoto mikä tahansa.
Terveisiä Varsinais-Suomesta. 2 asteen opiskelija neljättä kuukautta etänä ja täysin vittuuntunut. Täällä kerrotaan, että lukiolainen ollut etänä vain pari viikkoa! Opiskelijoiden kohtelu on epätasa-arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Amislainen on koulunsa suhteen ihan tuuliajolla. Koulutus on muutenkin ollut hyvin huonosti järjestettyä ja nyt koronan takia vielä huonommin. Kököttäisi tietokoneen ääressä vuorokauden ympäri, jos en välillä pakottaisi koiran kanssa ulos tai pyöräilemään kauppaan tai syömään/nukkumaan.
Paikkakunnallamme on koko koronakriisin aikana ollut alle 5 tapausta, mutta silti toinen aste etäopetuksessa. Kunnan liikuntatilat suljettu, kirjasto vajaalla teholla, kaupungintalo (jossa oman työni toimisto ja välinevarasto auki joka toisella viikolla yhden päivän) suljettu, hirveä säätö että pääsee tapaamaan pomoa ja hakemaan työvälineitä. Tää on aivan järjetöntä! Ammutaan tykillä hyttystä.
Tuntuu kun kukaan ei piittaisi amislaisista. Osa näistä vielä alaikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä koronan? Jos ei olisi nettiä, eikä katsoisi uutisia, niin eihän koko tautia huomaisi mistään. Ei ole epätavallisen paljon sairaita, ei ruuhkaa sairaaloissa eikä kuolinilmoituksia lehdessä yhtään enempää kuin aiemmin. En ole koko tämän vuoden aikana nähnyt mitään, mikä mitenkään viittaisi johonkin vakavaan pandemiaan.
Että ihan hieman vaikuttaa liioittelulta nämä suomenkin maskisuositukset ja muut... Terveet ihmiset keskenään kulkevat maskit naamalla. O tempora, O mores!
Haluatko kokeilla, miltä elämä Suomessa näyttäisi pian ilman turvavälejä, maskeja ja käsihygieniaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia näyttää korostuvan ahdistuneilla: pk-seudulla eläminen, joka paljastuu lukiolaisten kuukausien etäkoulusta, ahtaista asunnoista, joihin kaikki ahtautuu 24/7 ja hermot kiristyy, lasten harrastukset lopetettu, ihmiset ei osaa viettää aikaa kotona ja ulkoilemalla, elämä on perseestä.
Alueilla, joissa on enemmän tilaa olla omillaan myös sisätiloissa (omia huoneita, etätyötilaa) ja joissa koulut ja harrastukset pyörii suht normaalisti, ihmiset nauttii ulkoilusta ja kotoilusta, elämä ei juuri tavallisesta poikkea.
Kannattaisiko miettiä muuttamista pk-seudun ulkopuolelle, jos suinkin mahdollista?
Työttämäksi jääminen tai terveyshuolet toki rassaa kaikkia, oli asuinalue ja asumismuoto mikä tahansa.
Terveisiä Varsinais-Suomesta. 2 asteen opiskelija neljättä kuukautta etänä ja täysin vittuuntunut. Täällä kerrotaan, että lukiolainen ollut etänä vain pari viikkoa! Opiskelijoiden kohtelu on epätasa-arvoista.
Minun kummityttö on lukiolainen ja tyytyväinen, kun on voinut viime syksystä asti opiskella etänä. Nuoret eivät ole samanlaisia, ja joidenkin nuorten pitää ajatella myös perheenjäseniään, joiden joukossa on riskiryhmäläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölmöjä nuo kommentit, joissa ihmetellään parien sopimattomuutta toisilleen.
Ihmisiä olemme ja elämme parhaillaan hyvin epäinhimillisesti sullottuina kotiimme jatkuvassa epävarmuudessa sairastumisesta, töiden jatkumisesta ja läheistemme menettämisestä. Edes kaupassa ei voi käydä normaalisti (ilman maskia), eli perusasioissa riistetään ja sen mukaan on sopeuduttava elää. Vaan ei sopeuduta koskaan täysin, koska tämä ei ole ihmiselle luontaista käyttäytymistä. Eristäytyä muista. 🙄
Ihan hyvin menee. Aluksi pojille (19v ja 17 v) teki vähän tiukkaa, kun kavereiden kanssa ei voinutkaan olla kuten ennen. Ihana asia pandemiassa on, että veljekset ovat lähentyneet todella paljon ja viihtyvät erinomaisesti toistensa seurassa. Vuosi sitten tuntuivat lähinnä vain ärsyttävän toisiaan, mutta nyt ovat parhaimmat ystävykset. Toivon, että läheinen suhde säilyy pandemian jälkeenkin.
Me vanhemmat tehdään molemmat etätöitä. Kotona riittää hyvin tilaa kaikille eli jokaisella on oma huone, mikä takaa työrauhan. Vanhempi poika valmistautuu nyt kevään yo-kirjoituksiin. Viikonloppuisin käydään välillä mökillä, välillä ollaan kaupungissa. Ulkoillaan yhdessä ja erikseen. Rahaa on säästynyt paljon, koska lomareissut, ravintoloissa syömiset, vanhempien työmatkakulut yms on jääneet väliin. Ollaan jaettu säästynyt summa neljään osaan ja kummankin pojan tilille laitettu 1/4 pandemian vuoksi säästyneistä rahoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa, ulisijat, kunnes menetätte läheisen ja rakkaan ihmisen tai terveyden. Sitten opitte suhteuttamaan asioita.
On jo menetetty, kiitos tämän rajoituspaskan. Suhteuta sinä vaan niitä tartuntalukuja. Me keskitymme oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, miten säilyttää edes hitunen omasta mielenterveydestä tämän hulluuden keskellä.
Sama täällä, olen menettänyt terveyteni rajoitusten takia. Mutta viis meistä parikymppisistä, kunhan boomerit saavat hillua miten tykkäävät.
Kerrotko tarkemmin tuosta terveyden menettämisestä!
Olen eri, mutta kerron havaintoni lähipiirin parikymppisestä. Ennen sosiaalinen, positiivinen ja opinnoistaan innostunut poika on nykyisin apaattinen, negatiivinen ja opinnoista ison osan kesken jättänyt masennuspotilas. Mielenterveyden lisäksi stressi ja ahdistus ovat aiheuttaneet fyysisiä oireita, kuten ihottumaa ja sydän oireita. Todella pelottavaa, kun tietää, että hän ei ole lähimaillekaan ainut, joka oireilee. Eikä valitettavasti edes pahiten oireileva.
Näitä nuoria on paljon. Ketjun hyvien koronaonihanaa-aikaaihmisten mielestä johtuu vain siitä, ettei ole käyty metsässä kävelyllä.
Moni ei tunnu ymmärtävän, että normitilanteessa etäopiskelua oltaisiin lisätty pikkuhiljaa siten, että se olisi tuntunut kaikille mielekkäältä eikä siitä olisi tullut ongelmia, olettaen, että etäopiskelu on hyvä vaihtoehtoinen tapa oppia.
Nyt nuoret on heitetty kylmään veteen ja huudettu perään, että koeta kellua kyllä vaarikin kellui talvisodassa.
Nyt menny tosi ihanasti, mies kotona etätöissä ei työmatkoja, teinit ei oo menossa koko ajan kavereiden kanssa. Täänäänkin tehtiin itse yhdessä pizzaa ja juustokakkua sit kun tytär tulee koiran kanssa ulkoolta pelataan koko perheen kanssa aliasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia näyttää korostuvan ahdistuneilla: pk-seudulla eläminen, joka paljastuu lukiolaisten kuukausien etäkoulusta, ahtaista asunnoista, joihin kaikki ahtautuu 24/7 ja hermot kiristyy, lasten harrastukset lopetettu, ihmiset ei osaa viettää aikaa kotona ja ulkoilemalla, elämä on perseestä.
Alueilla, joissa on enemmän tilaa olla omillaan myös sisätiloissa (omia huoneita, etätyötilaa) ja joissa koulut ja harrastukset pyörii suht normaalisti, ihmiset nauttii ulkoilusta ja kotoilusta, elämä ei juuri tavallisesta poikkea.
Kannattaisiko miettiä muuttamista pk-seudun ulkopuolelle, jos suinkin mahdollista?
Työttämäksi jääminen tai terveyshuolet toki rassaa kaikkia, oli asuinalue ja asumismuoto mikä tahansa.
Terveisiä Varsinais-Suomesta. 2 asteen opiskelija neljättä kuukautta etänä ja täysin vittuuntunut. Täällä kerrotaan, että lukiolainen ollut etänä vain pari viikkoa! Opiskelijoiden kohtelu on epätasa-arvoista.
Minun kummityttö on lukiolainen ja tyytyväinen, kun on voinut viime syksystä asti opiskella etänä. Nuoret eivät ole samanlaisia, ja joidenkin nuorten pitää ajatella myös perheenjäseniään, joiden joukossa on riskiryhmäläisiä.
No, sallitaan se heille kunhan ei oleteta kaikkien nuorten rakastavan eristäytymistä tovereistaan.
Ihan hyvin menee. Etätöitä tehdessä. Tytär opiskelee myös etänä (yliopistossa). Välillä tulee kotiin pidemmäksi aikaa, välillä lähtee opiskelupaikkakunnalle etäilemään. Olen eronnut joten asun yksin. 2 naapurin kanssa käymme ulkoilemassa pari kertaa viikossa, kesällä ja syksyllä istuskelimme paljon toistemme pihoilla juttelemassa. Yllättävän hyvin on sujunut näin osittain yksinasujalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
introvertti perhe. Keskenämme tullaan toimeen hyvin, mutta se, ettei edes normaalia kaupassa käyntiä voi pitää "ajanvietteenä" rassaa. Valinnan vapaus se hankalin puoli.
Ei tunnu missään. Päinvastoin ihanaa kun kaikki turha ramppaaminen jos jonkin sortin pakollisissa kissanristiäisissä on ohi. Nyt saa kaikessa rauhassa olla oman perheen kanssa ja ei tarvitse koko ajan perustella miksei tämä tai seuraava tai sitä seuraava viikonloppu oikein sopisi kauempaa tulevien vieraiden yökyläilylle. Yllätysvieraitakaan ei tule, ihanaa! Saa rauhassa siivota milloin huvittaa kun koko ajan ei ole joku tuppaamassa käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia näyttää korostuvan ahdistuneilla: pk-seudulla eläminen, joka paljastuu lukiolaisten kuukausien etäkoulusta, ahtaista asunnoista, joihin kaikki ahtautuu 24/7 ja hermot kiristyy, lasten harrastukset lopetettu, ihmiset ei osaa viettää aikaa kotona ja ulkoilemalla, elämä on perseestä.
Alueilla, joissa on enemmän tilaa olla omillaan myös sisätiloissa (omia huoneita, etätyötilaa) ja joissa koulut ja harrastukset pyörii suht normaalisti, ihmiset nauttii ulkoilusta ja kotoilusta, elämä ei juuri tavallisesta poikkea.
Kannattaisiko miettiä muuttamista pk-seudun ulkopuolelle, jos suinkin mahdollista?
Työttämäksi jääminen tai terveyshuolet toki rassaa kaikkia, oli asuinalue ja asumismuoto mikä tahansa.
Terveisiä Varsinais-Suomesta. 2 asteen opiskelija neljättä kuukautta etänä ja täysin vittuuntunut. Täällä kerrotaan, että lukiolainen ollut etänä vain pari viikkoa! Opiskelijoiden kohtelu on epätasa-arvoista.
Tukahduttamalla olisi virus saatu pois ja rajoituksia ei olisi, ei vain voi ymmärtää miksei niin ole tehty vaan tahallaan pidetty epidemiaa maassa ja kasvatettu tartunta- ja uhrilukuja.
Hyvin. Vaimon terveys tärkeintä, on vakavasti sairas, joten emme halua mitään Koronaviruksia tähän päälle. Vietämme laatuaikaa yhdessä, aika ei tule pitkäksi.
Niin ja näin. Vastauksia lukiessa selkiintyi kyllä itselle, että kohdallamme on varmasti juuri niin, että pinnan alla on ollut tyytymättömyyttä, joka on nyt tullut selkeämmin esiin. Meillä on miehen kanssa mukavaa ja päivittäin hetkittäin hauskaakin yhdessä, mutta alan olla todella kypsä. Ei ole lapsia, mutta onneksi sentään koira. Vaikka perheissä on nyt paljon stressiä, kadehdin heitä, joilla on lapsi tai pari: etenkin pienempien lasten kanssa elämä on hyvällä tavalla täyttä, aktiivista ja monipuolista. Itse tunnen todella pahasti urautuneeni koiran kanssa ulkoilun, elokuvien katsomisen ja etätöiden oravanpyörään.
Olen nähnyt joitain perheenjäseniä ja ystäviä, mutta harvakseltaan ja yksi kerrallaan. Ryhmäharrastukset ovat tauolla, tanssiryhmät tosin ihan peruttiin kun ei ollut osallistujia. Toivottavasti palaavat tämän jälkeen. Huomaan, miten paljon olen saanut voimaa ja sosiaalista energiaa harrastuksista.
Parisuhteessa ei ole pahasti vikaa, mutta alkaa olla henkisesti todella väljähtynyttä. Kaipaisin yhteistä uutta tekemistä ja seikkailua, vaikka vain omassa kotikaupungissa, mutta mies on täysin tyytyväinen asioiden tilaan ja on monin tavoin tyytyväisempi nyt etänä ja kun meillä on paljon aikaa olla rauhassa kotona yhdessä, introvertti kun on ja harrastukset sellaisia (kirjoittaminen, musiikki). Itse menevänä ekstroverttina meinaan hajota vaihtelun ja sosiaalisen energian puutteeseen. Tämän johdosta on ollut erimielisyyksiä siitä, miten paljon elämää nyt rajoitetaan, mikä taas aiheuttaa stressiä. Tunnen passivoituneeni eivätkä ennen innostaneeg asiat jaksa kiinnostaa enää samalla tavoin.
Kotona menee oikein hyvin, on vaan ikävä käydä töissä riskeeraamassa terveytensä korona vuoksi. Ollaan kotona hyvä tiimi ja meillä on kaikkea kivaa tekemistä ja harrastetta. Lockdownia toivoen, niin pääsisi etätöihin/tai sitten pitää ottaa loparit, kun koronatilanne pahenee eikä enää uskalla uhrautua töissä tartunnalle.
Oikein mukavasti menee, jopa paremmin kuin ennen. Tajusin, etten jaksa enää sitä kiireistä oravanpyörää. Töissä käyn edelleen, mutta karsittiin menoista pojan paljon aikaavievä harrastus. Nyt harrastellaan kevyemmin ja rennommalla otteella koko perhe. Nuoriso on tyytyväinen, kun on enemmän aikaa olla kavereiden kanssa. Oma jaksaminen on lisääntynyt, kun ei ole jatkuvaa Kuskausrallia iltaisin.