Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos perhe ei viihdy keskenään 😔 Miksi ylipäätään perustaa perhe, jos on Niin introvertti? Tosi surullista. Läheisistä ihmisistä pitäis nimenomaan saada voimaa!
Hyvä, jos teille on normaalia olla 24/7 keskenänne. Useimmille perheille se ei ole normaalia eikä sen mielestäni pidäkään olla normaalia. Ihminen tarvitsee myös omaa tilaa ja rauhaa. Pienessä kodissa eristettynä sitä ei saa ja introverttius ei liity mitenkään siihen, jos sellainen ahdistaa.
Aivan oikein ihminen tarvitsee miyös omaa aikaa.on myös suoria puheita tällä korona aika vaikeaa.mikä on totta monessa kodissa.On rajotuksia etä töitä,etä koulua opiskelua,etä työtä.Itse asun yksin,jo eläkeläinen.Noudatan korona suositukset.Enkä siis kohtaa niitä joita rakastan matkan takaa.Päiväni kulutan kävellen ulkona. kuljeskellen !Katsoen ympäristöäni.Säällä kuin säällä.Saan ajn kulumaan ja hyvän mielen kuin yö-unet.Korona väsymys tulee vain siitä ja jopa tressi:Kadulla kohtaamat muut eläkeläiset " tutut ".Joilla joku kotona asuu.Valitavat korona,ei pääse mihinkään.Kuitenkin heiltä lipsahtaa,joku käynnyt.Pahin se maskitomuus heille ja lähi etäisyys tulo kun tulevat maskitomina kaupalta,julkinen liikenne ja shopailut.Vaihtanut kellon aikojani liikuminen,en halua koronaa tutuiltta katu tai pihapiiri.Enkä jaksa kuunella heidän korona tressiä.Minun seinät ei puhu minulle.He eivät anna vuorovaikutus,eivät kuuntelel mitä minä puhun.Sama koskee viestitelyt s-posti kuin posti posti kirjeet.kaikilla vaikeaa.Pitäisi yksin asuvat jätää rauha korona valitus edes. sempiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäistä kertaa liki 14 vuoteen olen saanut viettää juhlapyhät kokonaan perheeni kanssa. Tilanne johtuu siitä, että itselläni on lapsi edellisestä suhteestani ja hän ei ole koskaan ollut mieheni suvun jouluihin ja pääsiäisiin tervetullut, joten olen sitten jäänyt kotiin hänen kanssaan. Hän on tosin nyt jo täysi-ikäinen, joten ei enää hoitajaa tarvitse. Mies käy sukunsa luona yhteisen lapsemme kanssa.
Mutta nyt viime pääsiäinen ja joulu olivat todellista luksusta, kun oltiin kaikki kerrankin yhdessä kotona koko aika!
Emme me ainakaan ole 24/7 keskenämme, vaikka turha juhlissa ja menoissa hyppääminen onkin loppunut. Käydään lenkkeilemässä, koiraa ulkoiluttamassa, tehdään omia juttujamme sisällä ja pihassa. Meillä on sen verran iso talo, että omaa aikaa ja rauhaa saa helposti jos haluaa.
Korona-aika on hyvin osoittanut mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja kaikki turha on karsiutunut pois. Eniten nautin siitä, ettei ole tullut kutsuja jonkin etäisen kumminkaimaserkuntyttären rippijuhliin ja vastaaviin. Ainahan kutsusta voi kieltäytyä, mutta nyt on säästynyt sekin vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika raskaalta on alkanut tuntua. Koronarajoitukset ja niiden muuttuminen lyhyellä varotusajalla vaikuttaa työhöni todella paljon: jokainen muutos kaataa niskaani saavillisen lisää työtä ja ihan normaaliaikoinakaan työaika ei meinaa riittää. Alan olla uupunut: uniongelmia, pahenevaa stressiä. Puoliso sairastui eilen kuumeeseen ja yskään, kävi tänään testissä ja on eristyksissä meidän makkarissa. Kaikki kotityöt on kaatuneet nyt mun niskaan, onneksi teini kokkasi tänään. Lukiolaiset lapsemme ovat stressaantuneita, kun etäkoulussa on oppinut lähiopetusta huonommin. Harrastukset alkavat huomenna pyöriä onneksi heillä. Se, että kaikki ollaan etätyössä/koulussa ja abi jäi juuri lukulomalle, aiheuttaa kitkaa, kun ei ole ylimääräisiä huoneita. Odotan rokotuksia ja lämpeneviä säitä, jotta päästään pois tästä sardiinipurkista.
Eristyksissä teidän makkarissa? Lapsille, vaikka olisivat teini-iässä, pitäisi pitää mahdollisimman normaali arki. Etäkoulu on jo koettelemus ja lisää yksinäisyyttä, pelkoa jne. Törkeää hieroa asiaa heidän naamaan omassa kodissa eristämällä yksi perheenjäsen omakeksimään karanteeniin. Hänkö ei käytä yhteisiä tiloja kuten vessaa? Vai onko teillä kotona myös pelon ilmapiiri, että toisen _perheenjäsenen_ jälkiä desinfioidaan ja toisia vältellään? Karanteeni on sitä, että pysyy kotona, mutta tuo eri huoneeseen eristäminen on turhaa ja teinejä kohtaan väärin.
Mitä ihmettä? Mies oli makkarissa eristyksissä ja käytti omaa vessaa kunnes koronatestitulos tuli = negatiivinen. Senkin jälkeen pysyi poissa yhteisistä ruokailuista ym. kunnes parani. Miksi hänen olisi pitänyt tartuttaa flunssa meihin muihin, mikä olisi tarkoittanut lisää koronatesteissä juoksemista ja teineille poissaoloja pitkän tauon jälkeen avautuneista harrastuksista? Näin meillä on toimittu koronan aikaan ja toimitaan vastedeskin kunnes tämä epidemia on ohi. Mielestäni tämä on suositus. Miten teinit kärsivät siitä, että isä sairastaa makkarissa yksinään? Minun mielestäni olisi väärin tartuttaa heihin flunssa ja sitä kautta aiheuttaa heille kotiin jumittuminen. Oireisena kun ei saa mennä mihinkään oli korona tai ei.
Mitään sellaisra kotihuone-eristyssuositusta ei ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika raskaalta on alkanut tuntua. Koronarajoitukset ja niiden muuttuminen lyhyellä varotusajalla vaikuttaa työhöni todella paljon: jokainen muutos kaataa niskaani saavillisen lisää työtä ja ihan normaaliaikoinakaan työaika ei meinaa riittää. Alan olla uupunut: uniongelmia, pahenevaa stressiä. Puoliso sairastui eilen kuumeeseen ja yskään, kävi tänään testissä ja on eristyksissä meidän makkarissa. Kaikki kotityöt on kaatuneet nyt mun niskaan, onneksi teini kokkasi tänään. Lukiolaiset lapsemme ovat stressaantuneita, kun etäkoulussa on oppinut lähiopetusta huonommin. Harrastukset alkavat huomenna pyöriä onneksi heillä. Se, että kaikki ollaan etätyössä/koulussa ja abi jäi juuri lukulomalle, aiheuttaa kitkaa, kun ei ole ylimääräisiä huoneita. Odotan rokotuksia ja lämpeneviä säitä, jotta päästään pois tästä sardiinipurkista.
Eristyksissä teidän makkarissa? Lapsille, vaikka olisivat teini-iässä, pitäisi pitää mahdollisimman normaali arki. Etäkoulu on jo koettelemus ja lisää yksinäisyyttä, pelkoa jne. Törkeää hieroa asiaa heidän naamaan omassa kodissa eristämällä yksi perheenjäsen omakeksimään karanteeniin. Hänkö ei käytä yhteisiä tiloja kuten vessaa? Vai onko teillä kotona myös pelon ilmapiiri, että toisen _perheenjäsenen_ jälkiä desinfioidaan ja toisia vältellään? Karanteeni on sitä, että pysyy kotona, mutta tuo eri huoneeseen eristäminen on turhaa ja teinejä kohtaan väärin.
Mitä ihmettä? Mies oli makkarissa eristyksissä ja käytti omaa vessaa kunnes koronatestitulos tuli = negatiivinen. Senkin jälkeen pysyi poissa yhteisistä ruokailuista ym. kunnes parani. Miksi hänen olisi pitänyt tartuttaa flunssa meihin muihin, mikä olisi tarkoittanut lisää koronatesteissä juoksemista ja teineille poissaoloja pitkän tauon jälkeen avautuneista harrastuksista? Näin meillä on toimittu koronan aikaan ja toimitaan vastedeskin kunnes tämä epidemia on ohi. Mielestäni tämä on suositus. Miten teinit kärsivät siitä, että isä sairastaa makkarissa yksinään? Minun mielestäni olisi väärin tartuttaa heihin flunssa ja sitä kautta aiheuttaa heille kotiin jumittuminen. Oireisena kun ei saa mennä mihinkään oli korona tai ei.
Mitään sellaisra kotihuone-eristyssuositusta ei ole eikä tule.
Itseasiassa kun 13v joutui altistuksen takia karanteeniin niin ohjeistivat kun soittivat epidemiologisesta, että pysyisi omassa huoneessaan ja ettemme käyttäisi samaa vessaa hänen kanssaan.
Tuttavaperheen tytär kun sai Ruotsissa tartunnan eristettiin hänet yläkertaan ja muu perhe säästyi taudilta alakerrassa asuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa aika moni vaikuttaa tyytyväiseltä. Medioissa annetaan kuitenkin ihan erilainen kuva. Mutta taitaa olla niin, että niihin kyselyihin vastaavat enemmän ne, joilla menee huonosti. Ja pohditaanko julkisuudessa edes sitä, mitä hyvää koronasta on seurannut? Tuntuu, että on keskitytty vain kielteisiin asioihin ja kysyttykin vain niitä. No en minäkään halua, että tämä tilanne vain jatkuu ja jatkuu, mutta en halua myöskään palata ihan täysin entiseen oravanpyörään. Ainakin etätöitä pitäisi jatkaa niillä aloilla, joilla se on mahdollista. Aamut ovat nyt ihanan kiireettömiä enkä yhtään kaipaa täpötäyteen ankeaan ruuhkabussiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika raskaalta on alkanut tuntua. Koronarajoitukset ja niiden muuttuminen lyhyellä varotusajalla vaikuttaa työhöni todella paljon: jokainen muutos kaataa niskaani saavillisen lisää työtä ja ihan normaaliaikoinakaan työaika ei meinaa riittää. Alan olla uupunut: uniongelmia, pahenevaa stressiä. Puoliso sairastui eilen kuumeeseen ja yskään, kävi tänään testissä ja on eristyksissä meidän makkarissa. Kaikki kotityöt on kaatuneet nyt mun niskaan, onneksi teini kokkasi tänään. Lukiolaiset lapsemme ovat stressaantuneita, kun etäkoulussa on oppinut lähiopetusta huonommin. Harrastukset alkavat huomenna pyöriä onneksi heillä. Se, että kaikki ollaan etätyössä/koulussa ja abi jäi juuri lukulomalle, aiheuttaa kitkaa, kun ei ole ylimääräisiä huoneita. Odotan rokotuksia ja lämpeneviä säitä, jotta päästään pois tästä sardiinipurkista.
Eristyksissä teidän makkarissa? Lapsille, vaikka olisivat teini-iässä, pitäisi pitää mahdollisimman normaali arki. Etäkoulu on jo koettelemus ja lisää yksinäisyyttä, pelkoa jne. Törkeää hieroa asiaa heidän naamaan omassa kodissa eristämällä yksi perheenjäsen omakeksimään karanteeniin. Hänkö ei käytä yhteisiä tiloja kuten vessaa? Vai onko teillä kotona myös pelon ilmapiiri, että toisen _perheenjäsenen_ jälkiä desinfioidaan ja toisia vältellään? Karanteeni on sitä, että pysyy kotona, mutta tuo eri huoneeseen eristäminen on turhaa ja teinejä kohtaan väärin.
Mitä ihmettä? Mies oli makkarissa eristyksissä ja käytti omaa vessaa kunnes koronatestitulos tuli = negatiivinen. Senkin jälkeen pysyi poissa yhteisistä ruokailuista ym. kunnes parani. Miksi hänen olisi pitänyt tartuttaa flunssa meihin muihin, mikä olisi tarkoittanut lisää koronatesteissä juoksemista ja teineille poissaoloja pitkän tauon jälkeen avautuneista harrastuksista? Näin meillä on toimittu koronan aikaan ja toimitaan vastedeskin kunnes tämä epidemia on ohi. Mielestäni tämä on suositus. Miten teinit kärsivät siitä, että isä sairastaa makkarissa yksinään? Minun mielestäni olisi väärin tartuttaa heihin flunssa ja sitä kautta aiheuttaa heille kotiin jumittuminen. Oireisena kun ei saa mennä mihinkään oli korona tai ei.
Mun mies on herkkä keräämään vatsatauteja (huono käsihygieniä tod. näk.) ja on ollut monet kerrat eristyksissä kodinhoitohuone/ suihku/ vessa -kompleksissa ja me muut on säästytty taudilta. Pari kertaa on potenut siellä norovirustakin... Patja ja peitto vaan lattialle, vettä tulee hanasta ja oven saa ulos auki että voi välillä haukata happea tai tuulettaa, vessa ja suihku omassa käytössä. Meillä omat muualla talossa. Ei ole lapset traumatisoituneet vaikka ovat nähneet useasti elämänsä aikana, kun isä teljetään kodinhoitohuoneeseen. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin menee, rajoituksista pidetty huolta. Varsinkin kun on maskipakko niin tottunut pitämään sitä. Kohta suomeen takaisin ja siihen arkeen. Taitaa loppu vuosi kuitenkin vielä mennä koronarajoitusten piirissä. Pitää turvavälit ja muistaa pestä kädet ja pitää mas ia niin eiköhän se arki suju.
Mä huomaan sellaisen, että kotona-arki on varmaan aika erilaista eri puolilla maata ja lasten ikäkin vaikuttaa paljon.
Meillä on se tilanne, että lapset ovat voineet käydä pääosin koulussa nyt syksyllä. Se helpottaa paljon, mä olen ollut etätöissä nyt 11 kk. Korona on aiheuttanut sen, että töitä on enemmän ja niitä tehdään vaikeutetuissa olosuhteissa. Mulla on tiimiä eri maissa ja lockdownit monin paikoin ehdottomia ja se näkyy ilmapiirissä. Koko ajan pitää tehdä uudelleenjärjestelyitä ja säästöohjelmia, koska tilanne pitkittyy. Olen tietty kiitollinen, että töitä on.
Mä olen noudattanut ohjeita enkä ole luuhannut kaupoissa tai baareissa, vaikka ne auki ovatkin. Ystäviä ja sukulaisia tavataan huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Ymmärrän tarpeen vähentää kontakteja, mutta ei se ilman kolhuja ole mennyt. Oma harrastukseni, joukkuelaji, on ollut nyt paljolti tän vuoden aikana tauolla, kesällä ja alkusyksystä oli hyvät treenit.
Toki me kuntoillaan paljon ja liikutaan luonnossa, mutta kyllä se tylsistyttää. Teini jo ragesi, että eikö nyt voi helvetti tehdä muuta kuin mennä luontoretkelle. Kivaa se on, mutta on tuolla Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa käyty vuoden sisään aika monta kertaa; olen seonnut laskuista, mutta lähes joka vkl ja sulan maan aikaan useamminkin.
Mä istun kaiket päivät telcoissa, olis kuva tavata ystäviä livenä. Mutta nyt mennään tällä ja toivottavasti se pian helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäistä kertaa liki 14 vuoteen olen saanut viettää juhlapyhät kokonaan perheeni kanssa. Tilanne johtuu siitä, että itselläni on lapsi edellisestä suhteestani ja hän ei ole koskaan ollut mieheni suvun jouluihin ja pääsiäisiin tervetullut, joten olen sitten jäänyt kotiin hänen kanssaan. Hän on tosin nyt jo täysi-ikäinen, joten ei enää hoitajaa tarvitse. Mies käy sukunsa luona yhteisen lapsemme kanssa.
Mutta nyt viime pääsiäinen ja joulu olivat todellista luksusta, kun oltiin kaikki kerrankin yhdessä kotona koko aika!
Miksi olet miehen kanssa, jonka suku ei hyväksy lastasi? Miehenkään ei pitäisi mennä ellette ole kaikki tervetulleita.
Itse asun yksin ja kaipaan joskus työkavereita. Mutta etätyö on ihanaa, työmatkoihin meni 2 tuntia päivässä + meikkaukset ja vaatteet. Kotona on mennyt kohta vuosi, verkkareissa on jo kaksi reikää. Nyt voi lähteä kauppaankin vaan pipo päässä ja maski naamalla, ei tartte meikkailla. Aikaa on vuorokaudessa enemmän. Ulkoilen ja käyn kirjastossa, on tullut luettua melkein kirja/viikko tahtia.
Lapset on päiväkodissa/eskarissa normaalisti, mies töissä opettamassa ja itse kotona. Lapset haen tosin jo puolenpäivän jälkeen ja jäävät yleensä vielä pihalle leikkimään, mistä pystyn ikkunan takaa vahtimaan ja jatkamaan omia hommia. Isomman lapsen harrastukset ovat jatkuneet koko ajan normaalisti kolme kertaa viikossa. Paitsi kilpailut ovat nyt toki tauolla. Pienempi kävi aikuinen-lapsi luistelukoulussa ja se on nyt tauolla, mutta hän ei osaa asiaa samalla tavalla kaivatakaan. Onneksi nyt on etelää myöten ulkojäät kunnossa niin pyritään vähintään kerran viikossa käymään koko perhe luistelemassa. Talvilomalla on suunnitelmissa lähteä laskettelemaan.
Lapsille yritetään taata mahdollisimman normaali arki koronasta huolimatta. Juuri vietettiin esikoisen kaverisynttäreitä. Kutsuttuna oli vain pari parasta kaveria ja pari serkkua ja ulkona juhlittiin. Leikittiin lumessa, paistettiin makkaraa ja juotiin kuumaa kaakaota vaahtokarkeilla. Kivaa kuulemma oli! Naapurin lapsi käy lähes joka päivä meillä leikkimässä, mutta näkevät esikoisen kanssa eskarissa muutenkin päivittäin. Pienemmällä ei vielä kavereita käy, mutta leikkii toki isompien mukana. Isovanhempiakin nähdään välillä. Esikoinen varsinkin tarvitsee lähes joka viikko isovanhempien kuskausta harrastuksiin.
Ihan hyvin siis voidaan vaikka me vanhemmat toki kaivattaisiin jo omia menoja ja omia ystäviä, mutta pääasia, että lapset eivät juuri "huomaa" koronaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän reissuja voi tehdä kun tekee omassa porukassa. Vuokraa mökin vaikka viikonlopuksi, sinne suksimaan ja saunomaan ja avantoon.
Vierailija kirjoitti:
Minkä koronan? Jos ei olisi nettiä, eikä katsoisi uutisia, niin eihän koko tautia huomaisi mistään. Ei ole epätavallisen paljon sairaita, ei ruuhkaa sairaaloissa eikä kuolinilmoituksia lehdessä yhtään enempää kuin aiemmin. En ole koko tämän vuoden aikana nähnyt mitään, mikä mitenkään viittaisi johonkin vakavaan pandemiaan.
Että ihan hieman vaikuttaa liioittelulta nämä suomenkin maskisuositukset ja muut... Terveet ihmiset keskenään kulkevat maskit naamalla. O tempora, O mores!
Tästä täysin samaa mieltä. "Hölynpöly on hölynpölyä vaikka miljardi ihmistä siihen uskoisi". Sananlasku on peräisin samasta maasta kuin koronakin eli Kiinasta. Nyt media pitää hysteriaa yllä koska se lisää heidän levikkiään, pörssit nousevat, lääketehtaat rikastuvat. Herätys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin. Lapsi käy normaalisti eskaria ja harrastuksissaan. Näkee kavereitaan myös pihalla. Minä ja mies etätöissä. Ulkoillaan, luetaan, tehdään ruokaa, katsotaan elokuvia, lauletaan, tanssitaan ja nauretaan. Miehen kanssa ehditään halailla paljon enemmän. Lapsikin tykkää nykyään istua mun vieressä ja luen hänelle paljon. Sukulaisia on nähty vähemmän. Aika paljon olen nauttinut siitä, ettei tarvi juuri mihinkään mennä ja saa olla rauhassa.
Hyvin. Molemmilla on työt joihin ei korona vaikuta. Kenelläkään perheessä ei ole harrastuksia (tai no minä käyn lenkillä ja mies ruuvailee autotallissa) joten sekään ei tuo muutoksia elämään. Olemme muutenkin kotihiiriä joten reissuunkaan emme kaipaa. Sukulaiset ja kaverit asuvat samalla paikkakunnalla ja heitä näemme normaalisti. Maakunnassamme on suhteellisen hyvä tilanne joten ei tässä mitään hätää ole.
Etätyössä nyt ulkoillaan paljon ja ollaan kotona.
Ihanaa pysyy vieraat poissa saa elää kun elo pellossa 2 viikon välein kaupassa ja lenkillä. Kyllä tämä sota ajan voittaa. Joka asiasta ei tartte ulista.
Korona on mukavasti rauhoittanut elämää ja samalla laskenut kustannuksia. Etätyön myötä on enemmän aikaa liikkua ja viettää aikaa lasten kanssa. Monet tilaisuudet/kokoukset myös netissä, niin niihin ei mene koko iltaa. Naisystävän kanssa nautimme talven mahdollisuuksista ja ruoanlaitosta. Lasten kanssa pulkkamäestä, luistelusta jne. Monen vuoden jälkeen olen päässyt hiihtämään ja kunto noussut sen myötä varsin hyväksi. Simppeliä mutta laadukasta elämää.
Meillä arki sujuu hyvin edelleen. Lapset koulussa ja harrastukset pyörii, vain kilpailutoiminta on poissa, mikä tarkoittaa enemmän vapaata viikonloppuisin. Itse ole pääasiassa etätöissä, mies käy töissä normaalisti. Omat harrastukset toki olleet tauolla pitkään ja niitä kyllä kaivataan, mutta toisaalta kun maalla asutaan, niin onhan täällä liikuntamahdollisuuksia. Koira löytyy jo ennestään, joten hänenkin kanssaan tullut nyt enemmän liikuttua. Me ei olla juuri missään lomilla muutenkaan käyty (4 lasta ja heidän harrastukset vie sekä rahaa että aikaa), joten sellaisia muutoksiakaan ei meidän perheeseen ole tullut. Etäkoulu oli raskasta aikaa ja sitä en toivoisi enää, toki silloin myös kaikki harrastukset oli tauolla.
Miehen kanssa menee jopa paremmin, kun on sitä yhteistä aikaa enemmän näissä ruuhkavuosissa. Isovanhemmat kaikki riskiryhmää, joten huoli heistä on iso ja heidän jaksamisestaan.
Monelta osin on mukavampaakin kuin ennen. Täällä eivät koulutkaan ole etäopetuksessa, joten lapset ovat käyneet koulussa normaalisti.
Ei tarvitse osallistua turhiin kissanristiäisiin eikä järjestää sellaisia itse. Omia työmatkoja ei ole ollut ja on osoittautunut että nekin asiat voi hoitaa etäyhteyksin. On tullut liikuttua ja ulkoiltua paljon enemmän. Aikaa on ollut enemmän muutenkin kaikkeen, kun olen ollut etätöissä ja rasittavat ruuhkaiset matkat töihin ja takaisin ovat jääneet pois. Stressi on vähentynyt, kun pääsin pois avotoimistosta ja olen huomannut, etten kaipaa kollegoja yhtään. Ei oltu aiemminkaan varsinaisia sydänystäviä niin en koe menettäneeni mitään kun en joudu kuuntelemaan heidän kälkätystään 8 h/päivä. Tavataan kuitenkin etäpalavereissa ja työt hoituvat siten aivan yhtä hyvin.