Lue keskustelun säännöt.
Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!
Meillä tämä aiheuttaa ahdistusta ja riitaa. Lapset on teini-ikäisiä ja enimmäkseen omissa huoneisssaan. Lukiolainen tytär hakeutuu enemmän meidän seuraan kun hän ei tapaa muita ihmisiä. Emme me vanhemmatkaan kuin todella harvoin. Mies purkaa ahdistustaan muihin ja vähemmän tekeekään mieli viettää aikaa hänen kanssaan. Viikot menevät ihan hyvin, mutta viikonloppuina tulee aina erimielisyyttä.
Tilanne on raskas. Tuleva loma mietityttää. Toinen lapsi ei edes halua viettää sitä kanssamme vaan toivoo saavansa olla yksin ja ymmärrän kyllä tuon toiveen. Itseänikin ärsyttää toisten jatkuva läsnäolo. Mietin jo mielessäni, että mikä pakko meidän olisikaan viettää lomaa yhdessä. Voisimme hajaantua ja mennä vaikka eri paikkoihin hotelliin. Itse en oikein muuta edes kaipaa.
Kommentit (337)
Ihmettelen miten mediassa valittaminen teinien apaattisuudesta yms. on alkanut juuri nyt, kun valoa lopulta häämöttää tunnelin päässä? Nyt on jo aloitettu rokotukset ja voi pitää jo hyvin varmana, että paluu normaaliin elämään alkaa viimeistään kesällä. Tässä on enää muutama kuukausi tartunnan varomista. Nuorille kesä voi tuntua kaukaiselta mutta itse uskallan jo luvata, että kesällä kriisitilanne helpottaa ja palataan takaisin normaaliin. Nuoret saavat loppuiäkseen oikeuden kerskua olevansa koronaveteraaneja ja selvinneensä vaikeasta ajasta. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin ja parempaan. Media keskittyy nyt väärällä tavalla koronakriisin luomiin ongelmiin kun pitäisi keskittyä siihen, kuinka kohta ongelmat ovat ohi ja "pitää sopeutua" jälleen normaalitilaan. Kannattaa jo valmistella lapsia ja nuoria siihen ettei meno mene kesällä ihan villiksi.
Joo no seuraava iso kriisi voi olla jo nurkan takana mutta sellaista elämä on, epävarmuuksien sietämistä ja sopeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leffassa käytiin eilen. Tänään miehen kanssa käytiin kuntosalilla ja lapset menee moikkaamaan isovanhempia. Huomenna taas kouluun ja töihin, niin se arki rullaa. Eipä tämä muuten kuin käsienpesua ja vastuullista käyttäytymistä. Hiihtolomalla mennään Lappiin. :)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sai koulusta koronan ja nyt ollaan kaikki sairaana
Voi ei. Pikaista paranemista! Toivotaan että pääsee pian takaisin kouluun!
Varsin normaalisti elämä menee. Työt pyörii ihan tavallisesti (minä töissä sairaalassa, maskipakko, mies työskentelee etänä mutta työskentelisi muutenkin suurimman osan viikosta, ehkä kerran viikossa parissa olisi käyntiä töissä). Koulussa käytetään maskia. Yksi etäviikko ollut lukiolaisella. Harrastukset pyörii lapsilla normaalisti. Koiran kanssa ulkoillaan ja harrastetaan. Iltaisin ei ole kenelläkään tapana pyöriä kaupungilla muutenkaan, ei nytkään. Ostoksilla käydään normaalisti, silloin kun tarvetta on. Parissa koronatestissä käyty/kukin perheenjäsen, ei koronaa. Talviloma pohjoisessa mökillä kuten ennenkin. Pojat laskettelee, vanhemmat hiihtää ja ulkoilee muuten, moottorikelkkaillaan, syödään mökillä, ei käytetä ravintolapalveluita. Kenelläkään ei maailma kaadu niskaan, kukaan ei ole ahdistunut tai masentunut.
Voidaan ihan hyvin. Viihdytään toistemme kanssa. Lapsi käynyt tähän saakka normaalisti harrastamassa (keväällä tietenkään ei), koulussa käy, me miehen kanssa töissä. Lenkkeilyä olen lisännyt paljon ja saanut kiloja vähän poiskin.
Konsertteja, teatteria ja elokuvissa käyntejä kaipaan. Juottolat ei kiinnosta.
Muuten elämä soljuu kuten aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee ihan normaalisti. Me vanhemmat etätöissä, lapset koulussa kevään jälkeen. Ennenkin ollaan viikonloput vietetty yhdessä ulkoillen. Kolme lasta, 13-, 10- ja 7 vuotiaat. Välissä oli rauhallisempaa kun harrastukset oli tauolla, silloin lisättiin yhdessä ulkoilua arkenakin. Lapset kotona viihtyviä muutenkin, vanhin käy kavereiden kanssa ulkona iltaisin normaalisti. Ihan tavallista elämää.
Yksi asia näyttää korostuvan ahdistuneilla: pk-seudulla eläminen, joka paljastuu lukiolaisten kuukausien etäkoulusta, ahtaista asunnoista, joihin kaikki ahtautuu 24/7 ja hermot kiristyy, lasten harrastukset lopetettu, ihmiset ei osaa viettää aikaa kotona ja ulkoilemalla, elämä on perseestä.
Alueilla, joissa on enemmän tilaa olla omillaan myös sisätiloissa (omia huoneita, etätyötilaa) ja joissa koulut ja harrastukset pyörii suht normaalisti, ihmiset nauttii ulkoilusta ja kotoilusta, elämä ei juuri tavallisesta poikkea.
Kannattaisiko miettiä muuttamista pk-seudun ulkopuolelle, jos suinkin mahdollista?
Työttämäksi jääminen tai terveyshuolet toki rassaa kaikkia, oli asuinalue ja asumismuoto mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä koronan? Jos ei olisi nettiä, eikä katsoisi uutisia, niin eihän koko tautia huomaisi mistään. Ei ole epätavallisen paljon sairaita, ei ruuhkaa sairaaloissa eikä kuolinilmoituksia lehdessä yhtään enempää kuin aiemmin. En ole koko tämän vuoden aikana nähnyt mitään, mikä mitenkään viittaisi johonkin vakavaan pandemiaan.
Että ihan hieman vaikuttaa liioittelulta nämä suomenkin maskisuositukset ja muut... Terveet ihmiset keskenään kulkevat maskit naamalla. O tempora, O mores!
Jos Suomessa on vaikeaa koronan takia niin ajatelkaa ihan oikeesti miten paljon vaikeampaa monissa muissa maissa asuvilla ihmisillä on. Esimerkiksi viime keväänä lapseni eivät päässeet ulkoilemaan kertaakaan 2-3 kuukauteen ulkonaliikkumiskiellon takia, nykyisin pääsee päivän aikana 3 tunniksi mikä on siihen verrattuna luksusta. Nytkin ollaan maanantaihin asti sisällä ulkonaliikkumiskiellossa. Lapseni on ollut kohta vuoden etäopetuksessa jota minun pitää vetää kun on liian pieni tekemään itsenäisesti, zoom ja läksyt yhteensä vievät jopa 8 tuntia päivässä.
Kyllä on monet ihmiset loppu ja mielenterveys koetuksella monestakin syystä. Jos pääsisi ihan vapaasti ulos liikkumaan ja jopa luontoon ( täällä missä asun en luontoon pääse koska ei ole autoa) ja etäopiskelu olisi jotenkin normaalin rajoissa niin tilanne olisi huomattavasti parempi. Ehkä se ahdistuksen määrä on vakio olipa vaikeampaa tai helpompaa ja jos vähänkin pääsee jostain rajoituksista esim. ihan vapaasti kerrankin kunnolla kävelylle niin siitä on jo tosi onnellinen. Saati jos pääsisi milloin vaan. Kaikki on suhteellista ja aika vaikeisiinkin oloihin voi tottua vaikka ne onkin perseestä. Se auttaa jos ajattelee kaikkia hyviä asioita mistä voi olla kiitollinen. Itse odotan kovasti että pääsisin ulos ihan milloin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomessa on vaikeaa koronan takia niin ajatelkaa ihan oikeesti miten paljon vaikeampaa monissa muissa maissa asuvilla ihmisillä on. Esimerkiksi viime keväänä lapseni eivät päässeet ulkoilemaan kertaakaan 2-3 kuukauteen ulkonaliikkumiskiellon takia, nykyisin pääsee päivän aikana 3 tunniksi mikä on siihen verrattuna luksusta. Nytkin ollaan maanantaihin asti sisällä ulkonaliikkumiskiellossa. Lapseni on ollut kohta vuoden etäopetuksessa jota minun pitää vetää kun on liian pieni tekemään itsenäisesti, zoom ja läksyt yhteensä vievät jopa 8 tuntia päivässä.
Kyllä on monet ihmiset loppu ja mielenterveys koetuksella monestakin syystä. Jos pääsisi ihan vapaasti ulos liikkumaan ja jopa luontoon ( täällä missä asun en luontoon pääse koska ei ole autoa) ja etäopiskelu olisi jotenkin normaalin rajoissa niin tilanne olisi huomattavasti parempi. Ehkä se ahdistuksen määrä on vakio olipa vaikeampaa tai helpompaa ja jos vähänkin pääsee jostain rajoituksista esim. ihan vapaasti kerrankin kunnolla kävelylle niin siitä on jo tosi onnellinen. Saati jos pääsisi milloin vaan. Kaikki on suhteellista ja aika vaikeisiinkin oloihin voi tottua vaikka ne onkin perseestä. Se auttaa jos ajattelee kaikkia hyviä asioita mistä voi olla kiitollinen. Itse odotan kovasti että pääsisin ulos ihan milloin vaan.
Muissa maissa sitä koronaa ihan oikeasti on ja se on vakava ongelma. Suomikin haluaa leikkiä mukana, mutta täällä vaan se koronan uhka puuttuu. On sentään rajoitukset :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä lukiolainen alkaa olla aika masentunut. En edes muista milloin olisi hymyillyt saati nauranut. Yleensä vaan tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen. Harmittaa ja huolettaa. Tuossa iässä pitäisi viettää elämän parasta aikaa. Nyt viettää päivät huoneessaan yksin. Iltaisin käy ehkä kävelyllä yksin. Kaikki ystävät asuvat kaukana ympäri pääkaupunkiseutua.
Tsemppiä.
Me teimme sellaisen päätöksen, että kaikki teinin kaverit saa tulla meille ja lukiolainen saa myös käydä ihan missä haluaa. Emme rajoita hänen elämäänsä koronarajoituksilla muuta kuin välttämättömillä tavoilla, eli isovanhempia ei tavata, ja julkisissa tiloissa pidetään maskia.
Totesimme yhteisellä päätöksellä, että nuoren mielenterveyden säilyminen on mittaamattoman paljon arvokkaampi asia kuin koronan välttely.
En ole valmis uhraamaan lapseni tulevaisuutta tuntemattomien mummojen elämän pitkittämiseksi. En edes siksi, että me vanhemmat säästyisimme koronalta, sillä tuskinpa me perusterveet nelikymppiset siihen kuolemme. Olen täysin valmis kärsimään itse mahdollisista long covid -oireista, kunhan lapseni voi hyvin. Ulkopuolisten elämä taas ei paina tässä vertailussa juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt ymmärrä, että miksi hlvetissä teidän pitää eristää teininne niiden kavereista. Hei haloo.
Olisiko siksi, että korona ei leviä? Vai onko se sinulle yksi lysti?
Mulle se on yksi lysti. En ala kiusaamaan omaa lastani joidenkin vanhusten suojelemisen takia.
T. Eri
Hyvin voidaan. Mieheni kanssa olemme olleet tässä 5kk aikalailla himassa, välillä on vähän ärtyneisyyttä ollut ilmassa mutta katsellaan yrheilua (sm, nhl pelejä, hiihtoa yms) ja leffoja. Tehdään ruokaa enemmän kun ennen itse ja paljon leivotaan myös. Ollaan nähty nyt kavereita ulkona ja välillä sisälläkin mutta käsiä pesten yms. Maskia käytämme kaupoissa joka onkin ainoa paikka missä käydään (ei elokuvia, ravintoloita).
Kesää odotellessa, silloin näkee ulkona auringossa kaljaa juoden myös muita kavereita joita ei nyt olla nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mä olen valinnut miehen, ja hän minut, jota on kiva katsella vaikka 24/7. 20 vuotta jo.
Sanoo hän, joka ei oikeasti joudu olemaan kotona 24/7.
Miten niin? Etätöissä ollaan molemmat koronasta johtuen, onneksi molemmille riittää työhuoneet.
Oikeasti, miksi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei jaksa katsella sen 24/7. Oikeasti ihmettelen. Toki siihen kaipaa muitaKIN sosiaalisia kontakteja, mutta miksi toisen seura ärsyttäisi 😳
Oikeasti ihmettelen, että joku jaksaa esittää elämän olevan satukirjaa, jossa aina ollaan auvoisen onnellisia eikä mitään negatiivisia tunteita edes ole olemassa. Kun sellainen on täyttä valetta, jota kukaan ei usko. Ei ole mitään pahaa siinä, että sanoo rehellisesti ääneen myös se ärsytyksen tunteet. Ne kun ovat luonnollinen osa elämää.
Mua on vastavuoroisesti aina ihmetyttänyt, miksi joku kokee tarpeelliseksi syyttää itseään onnellisempaa valehtelijaksi.
Me olemme olleet onnellisia ja riidattomia ennen koronaa ja samanlaisia nyt koronan aikaan. Ei ole mitään aihetta riidellä, mutta jos riitoja tulisi säännöllisesti, eroaisin aika nopeasti, koska koen riitelemisen ihan hirveänä ja kuormittavana. Parempi olisi olla yksin silloin.
Ei kovin hyvin mene. Olen mielenterveysongelmainen äiti (on vain yksi alakoululainen lapsi) olen melkein kokoajan pahalla päällä... lapsi koettelee hermoja ja tuntuu että tämä on vain tällainen noidankehä jolle ei tule loppua. En tiedä onko veriarvoissani jotain häikkää kun olen tällainen. Menen kyllä tutkituttamaan. Koronatilanne ei ainakaan helpota asiaa koska pelkään todella vakavia tauteja, onneksi käsienpesu ei ole muuttunut minulla pakkomielteiseksi mutta tarkistelen asioita moneen kertaan enemmän. Lääkitys on kunnossa mutta en käy terapiassa. Haluaisin eristäytyä vain kotiin ja nähdä ihmisiä vain harvoin. Töissä sentään käyn, mutta ei ole mahdollista tehdä etätöitä.
Eletään aika normaalia elämää. Minä olen kotona äitiyslomalla esikoisen kans. Mies käy töissä. En ole viimeiseen 10 vuoteen nähnyt muutenkaan kavereita, kun olen aina muuttanut työn perässä paikkakunnalta toiselle ja ainoa seura työn/koulun ulkopuolella on oma seurustelukumppani. Nörtteilen tässä tietokoneella tehden omia projektejani. Mukavaa puuhaa. Toisinaan käyn luonnossa käveleskelemässä. Yhden exän omistamalla mökillä käydään joskus perheen kesken (ollaan kavereita ja sulassa sovussa exän kanssa erosta huolimatta).
Toisinaan omat vanhempani käyvät meillä kylässä ja me käymme sitten siellä heillä. Etäisyyttä on satoja kilometrejä. Asutaan (sekä meidän perhe että vanhempani) kuitenkin kaukana pahimmilta korona-alueilta.
Meillä voidaan hyvin. On voitu koko ajan. Keskitytään asioihin joihin voidaan vaikuttaa ja tehdään asioista niin hyviä kuin voidaan. Ongelmat ratkaistaan yhdessä. Ollaan perheenä (vanhemmat ja 14v tyttö ja 17v poika) läheisempiä kuin koskaan. Ollaan tiimi. Elämä on hyvää :) .
Hyvin voidaan. Nuorin lähti pois kotoa. Huoneet on otettu työhuoneiksi. Olen opetellut uusia asioita kuten sukkien ja myssyjen kutomista.
Yhteyttä muihin pidetään puhelimella.
Meillä menee todella hyvin. Lapset voi hyvin, koulussa on kavereita ja meillä on perheen kesken ollut todella laatuaikaa. Parisuhteemme voi myös paremmin kun mies ei ramppaa koko ajan työmatkoilla ja minä olen yksin hoitanut koko huushollia samalla kun olen ollut töissä.
Mies osallistuu nykyään enemmän kotitöihin ja lasten koulujuttuihin. Ei ole ollut näin levollista oloa pitkään aikaan.
Ainoa juttu mitä kaipaan on se oma liikuntaharrastus, mutta se on pieni lasku siitä, että me voimme perheenä paremmin kuin pitkään aikaan.
Lapsi sai koulusta koronan ja nyt ollaan kaikki sairaana