Miten teidän perhe voi tämän koronan keskellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vastaus näköjään sensuroitiin. No, uusi yritys:

Mun perhe on minä, N36v korkeakoulutettu ok-tuloinen helsinkiläinen. Saan nykyään kotona ja töissäkin kontrolloimattomia itkukohtauksia. Mun elämä on ihan tauolla rajoitusten vuoksi. Kesän yli jaksan katsoa, mutta jos ei helpota selvästi niin näen pelkkää mustaa, jossa en halua olla. I M -ajatus on pelottavalla tavalla alkanut konkretisoitua mielessä ja ajatuksissa joka päivä. Elämä jossa on vain työ ja ruokakauppa eikä mitään ilonaiheita eikä ketään jonka kanssa asioitaan jakaa on niin musta ajatus että tunnen luhistuvani sen alla. Mä olen elämässä lähtökohdat huomioiden erittäin hyvin menestynyt ja pärjännyt, olen jaksanut pitkälti yksin ilman toisten ihmisten tukea, mutta nyt alkaa voimat olla loppu.

saathansä nyt muuallekkin mennä ku ruokakauppaan.baaritkin auki  23 saakka.mee vaikka stoccalle. kuntosalit auki, tanssikoulut auki, itid auki, uutelaja nuuksi auki. mikä se asia on mikä sulta on rajoitettu?? 

Joo tiedän että yksin harrastettu liikunta ja kuluttaminen on sallittua. Ei ne tunnu riittävältä elämänsisällöltä. Miksi ostaisin nyt mitään en tarvitse vaatteita tms kun en käy missään, urheilukin loppuu aina kuin seinään kun tulee uusi uutinen rajoitusten jatkamisesta, miksi pitäisin itseni kunnossa kun vain olen ajassa, vailla tavoitteita tai suunnitelmia, mitään mitä odottaa

Kai kuitenkin ymmärrät, että rajoitat omaa elämääsi enemmän kuin olisi tarpeenkaan? Ei ole kiellettyä tavata läheisiä tai ystäviä. On vain suositus, että ei tavattaisi sisätiloissa isoissa porukoissa. Voit ihan hyvin mennä ystäväsi kanssa vaikka kahvilaan tai ravintolaan syömään, mutta et kerätä parinkymmenen hengen kaveriporukkaa ja mennä heidän kanssaan. Voit ihan hyvin pyytää jonkun kaverisi luoksesi kahville, mutta on suositeltavaa, että et järjestäisi mitään isoja juhlia. Tosin kotonasi saat järjestää ihan niin isot juhlat kuin mitä asuntoosi mahtuu porukkaa. Yksityiset kuntosalit ovat edelleenkin auki. Kuten myös monet muutkin yksityiset liikuntatilat. 

Tämä!!! En ymmärrä että osa ottaa suositukset kirjaimellisesti rajoituksina.

Kyllähän tämä uuvuttaa. Tuntuu ettei loppua tule. Asumme pienellä paikkakunnalla jossa nyt tod.paljon muuntovirusta.

Eniten pelkään lastemme puolesta jotka opiskelevat ja asuvat kaukana. Heillä vielä koko elämä edessä .

Onneksi mennään kesää ja valoisampaa vuodenaikaa kohti ja luonto herää. Se ehkä antaa voimaa.

Tämän ajan rajoitukset, pelko tulevasta ja ihmiskohtalot näkyvät vasta kunnolla kun tämä loppuu. Silloin moni vasta antaa uupumukselle periksi.. Niin on ollut aina monen kriisin jälkeen.

Paremmin kuin ennen koronaa. Muutettiin maalle ja etätöitä on tullut tehtyä kohta vuoden verran lähes täysin. Aikaa ja rahaa on säästynyt tänä aikana paljon ja aamulla on voinut nukkua 45 min pidempään. Lapset on vasta eskari- ja päiväkoti-ikäisiä, joten heihin korona ei ole vaikuttanut mitenkään. Sairauspoissaolotkin on jääneet lähes kokonaan pois, kun lapset ei enää sairastele. Ei haittaa vaikka näin jatkuisi aina.

Vierailija kirjoitti:

Ap, otsikon perään (kysymys) kuuluu kysymysmerkki, ei huutomerkki.

Onko tämä joku äidinkielen koe vai? Te viisastelevat kielioppipoliisit saisitte pysyä omissa ympyröissänne. Mitä väliä tuolla on onko se ? vai ! Ymmärsin ihan hyvin mitä hän kysymyksellään tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan maalla joten eletään ihan normaalia elämää.

Samoin meillä. Paitsi miehelläni on jäänyt kodin ulkopuolisessa harrastuksessa ravaaminen pois, se silloin täällöinenkin sillä ei se ollut säännöllistä. Kuulun riskiryhmään niin ettei hän halua terveyttäni riskeerata yhtään turhaan. Pakolliset menot vain hoidetaan. Jos jompi kumpi sairastuis koronaan niin silloin kauppareisutkin jäisi ja tilattaisiin koti ovelle ruuat. Vielä olemme pystyneet ruuat hakemaan kerran viikossa jätti marketista. 

Ensin maski vastaisena ja mieli muuttuneena nyt on alkanut ällöttää maskittomat ihmiset entistäkin enemmän niin että ainakin voisi suojata muita omilta pärskeiltään jos ei omasta terveydestään välitä. Maskeja on erilaisia ja itsekkin kokeilin erilaisia että löysin sen sopivan mallin ja se sinertävä perusmaski sopii kyllä aina jos ei parempaa ole. 

Meillä, 2 eläkeläisellä, elämä on yksinkertaisempaa kuin normaalisti: vain ruokakaupassa vaimo käy kerran viikossa, emme kyläile emmekä matkustele.  Toivon, että koronan jälkeen/"uudessa normaalissa" vain kirjasto, matkailu ja kyläily palaavat elämäämme.  Muuta lisää en kaipaa.

Muuten hyvin mutta miehellä ei ole töitä - rakennusalalla töissä ja työt vaan yksinkertaisesti loppuivat. Taloudellinen stressi painaa. Muuten mikään muu ei haittaa, ihana kun saa olla enemmän yhdessä.

Hyvin menee. Koko perhe on introverttejä, nautitaan tästä rauhasta. Itse teen etänä töitä ja puoliso on töissä kodin ulkopuolella. Enemmän jää aikaa itselle kun ei tarvitse juosta kylässä ja muissa menoissa.

Koronavuonna meillä tuli ero 20 v yhdessäolon jälkeen. Äitini on kuollut koronaan, jonka hän sai sairaalasta. Itse kuulun riskiryhmään ja olen joutunut luopumaan toistaiseksi rakkaista harrastuksistani. Molemmat lapset on lopettaneet harrastuksiaan, koska tauot ja erikoisjärjestelyt ovat vieneet motivaation.

Asumme pk-seudulla ja täällä normaalit vapaa-ajan aktiviteetit on olleet kiinni todella pitkään - ei uimahalleja, museoita tms. Ulkoiltu on kuitenkin enemmän. Koetan antaa lasten nähdä kavereitaan ja elää muuten olosuhteisiin nähden normaalihkoa elämää, vaikka pelkäänkin terveyteni takia saavani pöpön heiltä tai kavereiltaan.

Työt on onneksi jatkuneet ja niitä voi tehdä etänä, mutta boreout on vallalla eikä oikein mikään nappaa. Kilojakin on vuoden sikana kertynyt.

Näin meillä.

Meillä voidaan ok, teinin kanssa kahdestaan ja on meillä lemmikki myös.

Molemmat käydään kerta päivässä erikseen urheilemassa, muuten mun työ ja teinin lukio hoituu etänä. Jutellaan enemmän kuin yleensä ja teini on jotenkin kivempi, arvostaa, kun olen Kotona ja teen kaikki ruoat miten hän haluaa, no välillä haetaan jotain valmista.

Kyllä lasta silti ärsyttää kun bileet ja mm. Koulun Laskettelureissu ja Vanhojen tanssit on peruttu. Kaipaa lähikouluun, mua harmittaa hänen puolestaan, mutta ihan hyvin tullaan kotosalla juttuun. Luulen, että hänelle on pieni henkireikä, kun olen muutaman tunnin päivässä urheilemassa tai kaupoilla jne. Itsekin tykkään, kun hän menee salille ja siellä menee pari tuntia, voi vaikka soitella rahassa jollekin ja jutella aikuisten juttuja.

Ei muuta kun lomalle johonkin suomen Hotelleista. Teinit voi jäädä kotiin ja aikuiset lähteä omiin huoneisiinsa hotelliin😁

Meidän perheessä mun koira on tosi tyytyväinen, kun olen kotona koko ajan. Mä sen sijaan olen erittäin yksinäinen ja tylsistynyt. En näe ketään. Käyn kaupassa ja lenkillä.

Mulla tahtoo hajota pääkoppa. 

Asutaan miehen kanssa kaksin pienessä kaksiossa ja ollaan yhdessä about 23/7. Riidellään turhista asioista ja molemmilla on ajoittain pinna hyvinkin kireällä. Ollaan oltu molemmat etätöissä kohta vuosi - miehen työpiste on ruokapöydän ääressä ja itse olen linnoittautunut makuuhuoneeseen. Tietokoneen näyttö kummittelee silmäkulmasta aina arki-iltaisin ja vain viikonlopuksi roudataan tavarat makuuhuoneen nurkkaan. 

Ei olla juurikaan nähty ystäviä eikä olla uskallettu nähdä iäkkäämpiä sukulaisia. Molempien harrastukset on peruttu, ei pääse uimahalliin eikä joukkueurheilutreeneihin. Kesti pitkään löytää iloa tuottava liikuntaharrastus ja nyt sekin on kielletty - turhautunutta energiaa kertyy kun sitä ei pääse liikunnan ilon kautta edes poistamaan. Olen niin onnellinen kun mies käy kaksi kertaa kuukaudessa pesemässä auton! Saan olla hetken kotona aivan yksin. Yritän antaa miehelle omaa kotiaikaa käymällä kävelyllä, mutta kävellään myös yhdessä. 

Allekirjoitettiin juuri ennen koronan räjähtämistä käsiin kauppakirja uudisrivarista. En olisi ikinä uskonut, että kaksi ihmistä tarvitsee neliön, mutta nyt odotan kuin viimeistä päivää tuota maalis/huhtikuun vaihdetta, jolloin asunto valmistuu ja saadaan avaimet. Mitä luksusta se tuleekaan olemaan kun molemmille on omat työhuoneet, joiden oven voi työpäivän päätteeksi sulkea kiinni! 

Vierailija kirjoitti:

Aika raskaalta on alkanut tuntua. Koronarajoitukset ja niiden muuttuminen lyhyellä varotusajalla vaikuttaa työhöni todella paljon: jokainen muutos kaataa niskaani saavillisen lisää työtä ja ihan normaaliaikoinakaan työaika ei meinaa riittää. Alan olla uupunut: uniongelmia, pahenevaa stressiä. Puoliso sairastui eilen kuumeeseen ja yskään, kävi tänään testissä ja on eristyksissä meidän makkarissa. Kaikki kotityöt on kaatuneet nyt mun niskaan, onneksi teini kokkasi tänään. Lukiolaiset lapsemme ovat stressaantuneita, kun etäkoulussa on oppinut lähiopetusta huonommin. Harrastukset alkavat huomenna pyöriä onneksi heillä. Se, että kaikki ollaan etätyössä/koulussa ja abi jäi juuri lukulomalle, aiheuttaa kitkaa, kun ei ole ylimääräisiä huoneita. Odotan rokotuksia ja lämpeneviä säitä, jotta päästään pois tästä sardiinipurkista.

Eristyksissä teidän makkarissa? Lapsille, vaikka olisivat teini-iässä, pitäisi pitää mahdollisimman normaali arki. Etäkoulu on jo koettelemus ja lisää yksinäisyyttä, pelkoa jne. Törkeää hieroa asiaa heidän naamaan omassa kodissa eristämällä yksi perheenjäsen omakeksimään karanteeniin. Hänkö ei käytä yhteisiä tiloja kuten vessaa? Vai onko teillä kotona myös pelon ilmapiiri, että toisen _perheenjäsenen_ jälkiä desinfioidaan ja toisia vältellään? Karanteeni on sitä, että pysyy kotona, mutta tuo eri huoneeseen eristäminen on turhaa ja teinejä kohtaan väärin.

Paskasti. Toinen syöpähoidoissa, toinen lähityössä. Toinen joutuu elämään kuin vankilassa ja toinen pelkäämään, että vie viruksen kotiin ja tappaa toisen.

Kyllä. Hermot on kireällä eikä ihmisten vähättely, naureskelu ja vitsailu ainakaan helpota tätä oloa.

Hyvin menee. Sairastettiin mieheni kanssa Korona syksyllä. Oli hiukan nuhaa ja parina päivänä lievää kuumetta. Töitä tein etänä koko ajan. Lapsilla ei mitään oireita.

Elämä on kivaa eikä juurikaan muuttunut entisestä. Lapsilla sellaiset liikuntaharrastukset joissa voi edelleen käydä. Koiran kanssa ulkoillaan ja viikonloppuisin mökkeillään.

Kun on jo Koronan sairastanut ei tarvii sitäkään pelätä. Naurattaa vaan kun jotkut vouhottaa siitä että sen voi saada uudestaan. Nykytiedon mukaan immuniteettia kestää vähintään puoli vuotta ja jos nyt sattuisi tulemaan niin olisi mitä todennäköisemmin vieläkin lievempi. Mies kuuluu riskiryhmään ja hänellä ei ollut edes sitä kuumetta. Ei pelota yhtään

Kevät oli todella raskas. Voin hyvin huonosti.

Sen jälkeen ihan ok kivasti. Olen päättänyt laittaa henkisen hyvinvoinnin ensin ja siihen sisältyy minulla menoja.

Harrastukset on korvattu perheen yhteisillä menoilla, esim. pulkkamäki.

Käymme ravintoloissa, kahviloissa ja hotelleissa normaalisti, eli aika usein (aikuiset ja isommat lapset). Ruuhkia vältämme siellä erilaisin toimin, joka ei ole nyt vaikeaa koska niin harvat käyvät paikoissa.

Ulkomaanmatkoja on karsittu paljon. Se ärsyttää.

Tuttavia ja sukulaisia tapaamme paljon vähemmän kuin yleensä, mutta kokonaan ei ole lopetettu sitä. Lapset käyvät normaalisti kavereilla.

Töissä asiakastapaamiset on karsittu välttämättömiin. Se väsyttää välillä.

Parisuhteelle kuuluu hyvää, ihan tavallista.

Ymmärrän erittäin hyvin, että monilla ei pää kestä pelkoa ja toisaalta liian läheistä perhe-elämää taloushuolista puhumattakaan. Meillä on tässä sattunut asiat (esim, lasten iät ja terveys, oma ammatti, asuinpaikka) hyvin, jota en pidä mitenkään omana ansiona.

Kauheasti tsemppiä ❤️

Eipä ole arki muuttunut kovinkaan, tässä yhden eläkeläisen sinkkuperheessä. Toki maskit on yllä ruuhkassa kulkiessa ja kaupan käsidesiä käytän. Harvemmin muutenkaan käyn missään, saati reissaan ulkomailla, eikä ole kodin ulkopuolella oikeastaan harrastuksia. Luonnekin on aika introvertti ja erakkomainen, etten osaa kaivata mitään rientoja ihmisten parissa. Tykkään olla yksikseen mökillä ja puuhastella kaikenlaista.

Koronahössötystä pidän aikalailla ylimitoitettuna ja rokotettakin en ajatellut ottaa. Mutta sanoisin että, kun ei lähde mukaan joka kotkotukseen, vaan miettii kriittisesti, niin ei pääse ahdistus koronan vuoksi valloilleen. Toki mielipiteet ehkä kannattaisi pitää ominaan vaan. Lähinnä jos jokin ajoittain ahdistaa niin nykyinen valloilla oleva koronapropaganda. Mutta en anna sen vaikuttaa olooni, vaan lempeästi tarkkailen hymähdellen tai naurahdellen.

Lapsen yksinäisyys surettaa. On jäänyt ihan ulkopuoliseksi kaveriporukasta. Tämä alkoi jo keväällä, kun ihmiset muodostivat niitä koronakuplia vai mitä ne olivatkaan. Viesteihin/puheluihin ei vastattu enää ja tilanne on ollut tämä viime keväästä lähtien. Eikä tietenkään ole enää pitkiin aikoihin ottanutkaan yhteyttä entisiin kavereihin.

Amislainen on koulunsa suhteen ihan tuuliajolla. Koulutus on muutenkin ollut hyvin huonosti järjestettyä ja nyt koronan takia vielä huonommin. Kököttäisi tietokoneen ääressä vuorokauden ympäri, jos en välillä pakottaisi koiran kanssa ulos tai pyöräilemään kauppaan tai syömään/nukkumaan.

Paikkakunnallamme on koko koronakriisin aikana ollut alle 5 tapausta, mutta silti toinen aste etäopetuksessa. Kunnan liikuntatilat suljettu, kirjasto vajaalla teholla, kaupungintalo (jossa oman työni toimisto ja välinevarasto auki joka toisella viikolla yhden päivän) suljettu, hirveä säätö että pääsee tapaamaan pomoa ja hakemaan työvälineitä. Tää on aivan järjetöntä! Ammutaan tykillä hyttystä.