Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa jo aikuisten lasten äidit rehellisesti, miten pettynyt olet jos et saa lapsenlapsia?
29.01.2021 |
Asteikolla 0-10 kuinka pettynyt olet jos käy niin ettei yksikään lapsistasi tee lapsia eli lapsenlapsia ei tule. Niin että 0 ei yhtään pettynyt, 10 äärimmäisen pettynyt. Ja nyt ihan rehelliset tunteet tähän eikä pelkkää järjen ääntä että "jokainen tekee omat päätökset blaablaa"
Kommentit (147)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettynyt. Ihan vilpittömästi olen sitä mieltä, että oma aikuinen lapseni elää elämänsä kuten itse haluaa - lapsilla tai ilman. Toki lasten saaminen ei aina ole omissa käsissä. Jos hän päättää tehdä (ja saa) lapsia, tuen häntä ja autan minkä voin ja voisin kuvitella että rakastaisin hänen lastaan hirmuisesti.
Mutta elän kyllä täyttä omaa elämääni ilman lapsenlapsia. Olen oman lapseni kasvattanut aikuiseksi, en varsinaisesti hingu enää leikkejä vaan nautin tästä elämänvaiheestani.
0 Vaikka tykkäänkin lapissta, niin en halua enää jotua hoitajan rooliin. Vaikka isovnehmmuus ei velvoita mihinkään silti ajattelen niin, että silloin minulla olisi velvollisuus olla heidän kanssaan. Ja varmasti haluaisinkin. Eli ei edelleenkään täyttä vapautta muuttaa vaikka muuale suomesta. Mielummin ei. Ja lisää huolta ja murhetta.
On lapseni oma asia, haluaako hän lapsia vai ei. Itse en ole mitään mieltä asiasta; se olisi varmaan ihan mukavaa, mutta en osaa oikein kuvitella itseäni mummona. ;) Toisaalta, olisi kiva pitkästä aikaa hoitaa vauvaa ja leikkiä taaperon kanssa. Eli lapseni tehköön oman mielensä mukaan ja eläköön omaa elämäänsä itselleen parhaalla ja mielekkäällä tavalla. Minä en siihen halua enkä voi puuttua kuin korkeintaan kannustamalla tai auttamalla, jos tarvis on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta eikä mitään tarvetta lapsenlapsille. Olen saanut hoitaa ja leikkiä yllin kyllin.
Kysymys on suvun jatkumisesta, ei siitä haluatko sinä päästä niitä hoitamaan.
Miksi suvun pitäisi jatkua? Ja yleensä se kyllä jatkuu, sisarusten lasten kautta.
Olisko sinun vanhempien pitänyt ajatella samalla tavalla ennen kuin sinut laittoivat alkuun?
Aika tämä lisääntyjien muka niin nerokas argumentti, joka toistuu aina vaan. Luulevat vielä olevansa fiksuja kun heittävät tällaista. En ole se kenen viestiin vastasit, mutta mua ei ainakaan olisi haitannut pätkääkään jos en olisi ollut olemassa. Ensinnäkin en olisi olemassa jotta voisin muodostaa mielipidettä asiasta, toisekseen ainakaan oma elämäni ei ole ollut mitenkään kovin upeaa, olisin voinut ihan mielelläni jäädä syntymättäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on lapseni päätös, niin ei minun asiani ole olla pettynyt. Jos tiedän lapseni toivovan lapsia eikä silti niitä tule, niin olen toki surullinen myös lapseni puolesta.
Minulla itse asiassa on sellainen tilanne, että toinen lapsistani on vela, ja hän on ilmoittanut, ettei lapsia hanki. Toinen haluaisi, mutta toistaiseksi niitä ei ole tullut. Huomaan olevani vähän kateellinen ystävättärelleni, jolla kolmas lapsenlapsi jo tulossa. Toisaalta olen katsonut hänen uupumistaan, kun hän pyörii kahden perheen välillä ja yrittää omien töidensä lisäksi olla täydellinen mummokin - eikä koskaan osaa sanoa kummallekaan tyttärelleen että ei, nyt en jaksa. Ja olen ajatellut, että niin paljon kuin haluaisinkin nähdä lapsenlapsenikin, niin toivottavasti ei elämäni ihan tuommoiseksi sirkukseksi sentään menisi.
Enemmänhän se on ongelma vähän vieraammille sukulaisille kuin omille vanhemmille. Omat vanhemmat hyväksyvät aikuiset lapsensa sellaisina kuin ovat. Vieraammat sukulaiset saattavat peilata alitajuisesti asiaa heidän aikuisten lastensa kautta. Jos heillä on lastenlapsia, niin eivät ymmärrä miksi esim. sukulaisella niitä ei ole. Jos elämä on heillä kovin pientä, niin tästä tietenkin saadaan aihetta halveksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti (kohta 80v) sanoi tässä yks päivä, että nyt kun alan vähän kevyemmälle työajalle, on hyvä hetki hankkia lapsia. Olen kohta 45v, mies on yli 50v ja äidilläni on ilmeisesti vieläkin jotain harhakuvitelmia että meiltä on odotettavissa lapsenlapsia🙄
Olen myös jo varhaisesta teini-ikäisestä asti sanonut hänelle, ja aina asian tullessa esille koko aikuisikäni ajan, että en halua lapsia. Ei ole näköjään vielä mennyt perille. Sanoin hänelle että se juna meni jo 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lasten suunnittelu/hankkiminen/hankkimatta jättäminen on täysin heidän oma asiansa. Mielestäni toisten lapsiaikeet ei kuulu kenellekään muulle kuin vanhemmalle/vanhemmille itselleen. Jos lapseni eivät aio hankkia omia lapsia, tuen heitä siinä täysillä. Jos taas he lapsia haluavat ja saavat, autan heitä kaikessa mahdollisessa.
Mulla kolme lasta ja kaikki jo ilmoittaneet etteivät halua lapsia. Mun mielestä ok. Eläköön itselleen. Kannatan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta uskoisin kyllä, että toivoisin saavani lapsenlapsia sitten, kun lapseni ovat aikuisia. Nyt asuvat vielä kotona, joten en tällaisia kauheasti mieti.
Menisi oma elämä ihan sekaisin, jos pitäisi ruveta mummoksi ruveta. En jaksa enää hoitaa vauvoja enkä lapsia. Sitä minulta kuitenkin odotettaisiin. En siis toivo lapsenlapsia, enemmänkin ahdistava ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0.
Miksi pitäisi pettyä? Maailmassa on ihmisiä ihan tarpeeksi.
Olen iloinen, että lapseni saavat itse valita. Niin sain minäkin. Emme onneksi elä missään vatun Gileadissa.
Ei minulla ole mitään mielenkiintoa mummoksi. Vihdoinkin olen vapaa tekemään mitä haluan ja niin minä teenkin.
0. Eli en ole yhtään pettynyt etten saa lapsenlapsia. Aikuiset lapseni ovat vuosia sitten ilmoittaneet että muksuja eivät halua, eikä niitä sitten ole tullutkaan.
Vaikka ne ihan kivoja olisi, ne lapsenlapset, niin olen tavallaan tosi helpottunut ettei niitä ole eikä tule, koska maailman tilanne menee aina vaan pahempaan suuntaan.
Näin 5kymppisenä isovanhemmuus ei ole vielä tärkeää mutta varmaan myöhemmin pettymys voi olla jotain 8. Mutta en myöskään haluaisi kovin montaa lastenlasta koska pelkään ettei riitä aika ja rakkaus tasapuolisesti. Meillä on 2 aikuista lasta.
Mulla on yksi lapsi . Jos hänelle tulee lapsia olen onnesta soikea mummi , mutta jos ei tule niin sitten se on hänen valintansa tai kohtalonsa ja tuen häntä yhtälailla .
0 en halua edes lapsenlapsia. Ei jaksa yhtään lapsia enää.
Tiedän etten saa. Jos lapsia syntyisikin, siihen kuluisi vuosia. Vanhempi lapseni on jo liki 30 v eikä halua omia, nuorempi ei vielä ole seurustellut eikä pidä kiirettä millään muullakaan.
Olen nyt vapautumassa alle 20-vuotiaana aloittamastani perhe-elämästä ja haluan muutaman vuoden omaan käyttööni. Vastuullani on muutakin kuin lapset, ja näihin asioihin kuluu kyllä energiaa. Koska kuitenkin haluan olla tarvittaessa osallistuva mummo, on ok jos saan ensin projektit valmiiksi ja äitini vanhuuden valmistelut kuntoon.