Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa jo aikuisten lasten äidit rehellisesti, miten pettynyt olet jos et saa lapsenlapsia?
29.01.2021 |
Asteikolla 0-10 kuinka pettynyt olet jos käy niin ettei yksikään lapsistasi tee lapsia eli lapsenlapsia ei tule. Niin että 0 ei yhtään pettynyt, 10 äärimmäisen pettynyt. Ja nyt ihan rehelliset tunteet tähän eikä pelkkää järjen ääntä että "jokainen tekee omat päätökset blaablaa"
Kommentit (147)
En ole pettynyt.
Elämä on lapseni. Hän tekee sillä kuten haluaa.
Tottakai mikäli tahtoo vanhemmaksi eikä lapsettomuuden vuoksi siihen pysty, tuen surussa johon on sitten mietittävä muuta elämän sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Olen vielä itsekin varsin nuori, ja vasta yksi lapsi aikuinen, pari vielä teinejä. Ehkä ihan tähän hätään en toivoisi lapsenlapsia, enkä tiedä toivonko ollenkaan. Sen tiedän, että jos niitä tulisi, niin olisin tosi iloinen, ja auttaisin aina kun mahdollista/ sitä toivotaan.
Ja hei, tässähän kysytään nyt ihmisen henkilökohtaista toivetta. Kyllä silloin saa toivoa ja sanoa ihan mitä haluasi just niin itsekkäästi kun haluaisi. Ihme meininkiä alkaa siitäkin jeesustelemaan.
En olisi pettynyt. Yksi lapsistani on jo ilmoittanut, ettei halua koskaan omia lapsia. Olemme keskustelleet asiasta ja hyväksyn täysin hänen kantansa asiaan. Vaikka hän ei minun hyväksyntää edes tarvitse. Tietenkään. Olen sanonut lapsille, että jos heistä kukaan ei halua lapsia niin en tule olemaan pettynyt kehenkään heistä. He saavat tehdä miten haluavat.. mutta jos en saa lapsenlapsia niin haluan olla vaikka jollekin ”varamummi”. Sitten kun olen vanhempi. Olen vielä nuori, koska sain omat lapseni nuorena :)
Ei ole ollut kiinnostusta vanhemmuuteen ja vielä vähemmän isovanhemmuuteen. Ihan muut kiinnostuksen kohteet kuin lapset. villit, nopeatempoiset, äänekkäät ja vaativat lapset ärsyttää. Ennemmin hoivaisin rauhallista ja paljon nukkuvaa vanhusta.
Minulla on neljä lasta joista kaksi täysikäisiä, en ole itsekkään vielä kovin vanha ja täytyy sanoa että tällä hetkellä minua ei haittaa vaikka en saisi lapsenlapsia. Mieli muuttuu varmaan kun ikää tulee ja tietenkin jos lapsenlapsia tulisi haluaisin olla mukana heidän elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0 tai 1.
Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, en välttämättä hankkisi edes omia lapsia. Maapallo ei kestä edes nykyistä ihmismäärää, ja miljardeittain on lähivuosikymmeninä tulossa lisää ihan ilman minun suvunjatkamispanostanikin.
Toisaalta voi ajatella, väliäkö hällä kun katastrofi on edessä kumminkin. Mutta toivon, etten suvunjatkamisellani aiheuttaisi turhaa kärsimystä minua seuraaville sukupolville.
Aikuisten lasteni oma päätös, miten sitten haluavatkin tehdä. En pety, jos ei L.lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettynyt. En jaksaisi kuitenkaan niitä itse hoitaa ja muutenkin tuntuu, että tähän maailmaan ei kannata enää lapsia tehdä. Itsellä on kyllä viisi jälkeläistä, joten saattaa sieltä joku lapsenlapsi joskus putkahtaa, vaikka tällä hetkellä kaikki vaikuttavat vannoutuneilta sinkuilta. (Ikähaitari 16-26)
Minulla on yksi lapsi ja toivoisin kyllä että hänellä olisi omia lapsia tai lapsi niin että sukumme jatkuisi. Lisäksi olen jättämässä jossain vaiheessa lapselleni ihan kohtuullisen perinnön ja oletuksena on että hänkin tekee elämänsä aikana ihan kohtuulisen tilin. Olisi sääli jos ne kaikki rahat menisi esim valtiolle tai hyväntekeväisyyteen josta ei hyödy kuin ne hyväntekeväisyysliikkeiden johtajat. Eli kyllä toivon lapsen lapsia jotta keräämäni omaisuus pysyisi suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapsenlapsia vasta kun olin täyttänyt jo 65 v, olin varma etten saa lainkaan.
Suurempaa onnea en tiedä kuin nuo kaksi pikkuista.
Olin toki hyväksynyt tilanteen, koska minkäpä minä tilanteelle mahdoin mutta kylvänyt olen onnellinen kun tämän sain kokea. Toivottavasti saan elää, että ehdin nähdä heidän aikuistuvan.
Tasan 0.
En ole pettynyt, koska minulla on jo "varalapsenlapsi" eli tutun perheen 5v on kuin lapsenlapsi. Hänellä ei ole omaa isoäitiä, olen ollut yli 20 vuotta läheinen äitinsä kanssa ja tämä yksi ylisukupolvinen kokemus riittää minulle. Siis jos omat lapset eivät lapsia halua tai saa, toki otan lapsenlapsen ilolla vastaan, jos sellainen tulee, mutta mitenkään pettynyt en ole, jos lapsenlasta en saa.
Karmeinta olisi se, että minulla olisi lapsenlapsi, jota en saisi koskaan tavata. Siskollani on noin, poikansa poika syntyi lyhyen suhteen jälkeen ja äiti vei lapsen mennessään, kun tämä oli 1v ikäinen. Mitään yhteydenpitoa ei siihen suuntaan tai siitä suunnasta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kyllä pettynyt, ehkä 8 verran, jos en saisi lastenlapsia. Pettymys nousee siitä kun olen katsonut miten aivan ihanat ja läheiset suhteet lapsillani on ollut omiin isovanhempiinsa. Olisi harmi ettei pääsisi itse kokemaan samaa.
Jos lapseni eivät tekisi lapsia niin sitten ryhtyisin varmaankin varamummoksi. Ainakin täälläpäin heille on tarvetta paljonkin. Olla mummo sellaiselle lapselle jolla isovanhempia ei syystä tai toisesta ole. Kyse ei ole siis tukiperheenä olemisesta vaan kevyemmästä mutta kuitenkin (toivottavasti) pitkäaikaisesta suhteesta perheen kanssa. Perheessä ei ole mitään isoja pulmia mutta isovanhemmat puuttuvat lapsen/lasten elämästä.
Minulla on yksi aikuinen lapsi. Hänellä ei siis ole sisaruksia, meillä on tosi pieni suku (eli ei serkkujakaan). Hänellä on muutama ystävä onneksi. Mutta minun sydäntäni särkee ajatella häntä yksinäisenä, sitten kun meitä vanhempaa ikäpolvea ei enää ole, ja siksi toivon, että hänellä olisi tulevaisuudessa kumppani ja myös lapsia. Hän ei tiedä tästä ajatuksestani.
Hän on nyt pari kertaa puhunut "mahdollisista tulevista lapsistaan" ja tulin hyvin iloiseksi ajatuksesta, että hän ei ole sulkenut ajatusta pois. Varmasti ilostuisin lapsenlapsista itsekkäistäkin syistä, mutta ensisijaisesti lapseni puolesta.
Jos hän päättää jäädä lapsettomaksi tai ei voi saada lapsia, tilanteesta riippuen tuen häntä ja käsittelen omat tunteeni erillään, mitä ne sitten olisivatkin. Kuvittelisin, että tuntisin surua. Mutta elämässä pitää opetella haaveista luopumista, tämän opin olen jo saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki halua lapsenlpsia. Sanoisin että sellaiset ei halua, jotka hoitivat omatkin lapsensa huonosti ja kylmästi.
Mun omat vanhemmat ja mieheni vanhemmat oli huonoja väkivaltaisia vanhempia. Hylkäsivät oikeastaan omat lapsensa heti kun kotoa muutettiin pois opiskelemaan. Nyt isovanhempina eivät viitsi pitää mitään yhteyttä, eivät tapaa lapsiani ollenkaan, eivät siis käy, soittele, tule kylää koskaan, huomioi mitenkään. Ei ollut mikään vuosisadan yllätys että ovat surkeita isovanhempia. Koska olivat huonoja vanhempinakin.
Minä olen täysin toisenlainen, rakastava vanhempi, ja aion olla aina lasteni tukena ja apuna. Koska olen rakastava ja lämmin äiti, toivon kovasti myös lapsenlapsia. Aion hoitaa ja auttaa paljon jos niitä saan!
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä pettynyt, ehkä 8 verran, jos en saisi lastenlapsia. Pettymys nousee siitä kun olen katsonut miten aivan ihanat ja läheiset suhteet lapsillani on ollut omiin isovanhempiinsa. Olisi harmi ettei pääsisi itse kokemaan samaa.
Jos lapseni eivät tekisi lapsia niin sitten ryhtyisin varmaankin varamummoksi. Ainakin täälläpäin heille on tarvetta paljonkin. Olla mummo sellaiselle lapselle jolla isovanhempia ei syystä tai toisesta ole. Kyse ei ole siis tukiperheenä olemisesta vaan kevyemmästä mutta kuitenkin (toivottavasti) pitkäaikaisesta suhteesta perheen kanssa. Perheessä ei ole mitään isoja pulmia mutta isovanhemmat puuttuvat lapsen/lasten elämästä.
Ihana kirjoitus, ja miten kiltti olet kun voisit olla varamummo!
Itse etsin varamummoa kun lastemme omat isovanhemmat ei ole mitenkään elämässämme mukana, lapseni eivät tunne heitä. Varamummoa on vaan vaikea löytää. Olisin valmis maksamaankin siitä. Eikä siis tarvisi hoitaa, ainoastaan leikkiä/viettää aikaa lasten kanssa.
Meillä on sellainen tilanne perheessä, että isosisko on naimissa miehen kanssa ja miehellä on 2 lasta edellisestä suhteesta. Ei ole ikinä puhunut mitään siitä että haluaisi omia, en tiedä haluaako.
Minä taas miehenä olen vastentahtoisesti ikisinkku vaikka lapsia haluaisin. Eli ei näytä lupaavalta lastenlasten kannalta..
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta eikä mitään tarvetta lapsenlapsille. Olen saanut hoitaa ja leikkiä yllin kyllin.
Kysymys on suvun jatkumisesta, ei siitä haluatko sinä päästä niitä hoitamaan.
Valehtelisin, jos väittäisin, että ei kiinnosta pätkääkään. Kolme nuorta aikuista ja asuvat omillaan, mutta heidän asiansa, jos niitä lapsia hankkivat. Yhdellä lapsella syöpä sairastettuna teininä, joten ei ole välttämättä selvää, saako lapsia luonnollisesti. Olenkin sanonut heille, että elän omaa elämääni ja he omaansa, emme puutu puolin emmekä toisin. Tai olen sanonut, että sitten jos alan höperehtimään, niin sitten sää viedä pehmustettuun koppiin..
En minä kyllä sitä suvun jatkumista ajattele tässä mitenkään erityisesti, vaan sitä olisiko minusta kiva olla isovanhempi. Suvun/sukujen jatkuminen ei ole minulle mitenkään tärkeää.
10