Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa jo aikuisten lasten äidit rehellisesti, miten pettynyt olet jos et saa lapsenlapsia?
29.01.2021 |
Asteikolla 0-10 kuinka pettynyt olet jos käy niin ettei yksikään lapsistasi tee lapsia eli lapsenlapsia ei tule. Niin että 0 ei yhtään pettynyt, 10 äärimmäisen pettynyt. Ja nyt ihan rehelliset tunteet tähän eikä pelkkää järjen ääntä että "jokainen tekee omat päätökset blaablaa"
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Enemmänhän se on ongelma vähän vieraammille sukulaisille kuin omille vanhemmille. Omat vanhemmat hyväksyvät aikuiset lapsensa sellaisina kuin ovat. Vieraammat sukulaiset saattavat peilata alitajuisesti asiaa heidän aikuisten lastensa kautta. Jos heillä on lastenlapsia, niin eivät ymmärrä miksi esim. sukulaisella niitä ei ole. Jos elämä on heillä kovin pientä, niin tästä tietenkin saadaan aihetta halveksua.
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Kaikenlaisissa sukujuhlissa sellaiset sukulaiset, joiden kanssa et ole liiemmin tekemisissä, kyselevät toisinaan innokkaasti asiasta. Yleensä kyselijät ovat vanhemmanpuoleiset, yli 70-vuotiaat juoruäm...ihmiset. Haluavat vain pönkittää omaa egoansa sen kautta. Omille vanhemmille asialla ei ole merkitystä eivätkä painosta. Mutta nämä muut vieraammat ihmiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10
Kokisin epäonnistuneeni äitinä tosi pahasti. Tämä siis siinä tapauksessa, että ei ole lääketieteellistä ongelmaa. Mutta siinäkin tapauksessa olisin pettynyt ja surullinen varsinkin. Elämästä jäisi iso osa kokematta.
Muistakaa ihmeessä ottaa asia aina esille, vaikkapa joulupöydässä. Kysäisette mielevästi että miksei joulupöytään ole kutsuttu puolisoa. Tai jos on puoliso, niin kysele mihin kohtaan pöytää lapsille sitten katetaan ensi jouluna. Voit myös ihan suoraan kattaa sen paikan pöydän päähän toivotulle lapselle, pikku lusikka, söpö leukalappu ja vauvan ruokapullo. Ymmärtävät sitten mitä pitää tehdä.
0. En ole lapsirakas. Varmasti omat lapsenlapset olisivat eri asia, mutta en ole koskaan kaivannut tulla mummiksi ja koska oma lapseni ja hänen puolisonsa ovat molemmat jo reilusti yli 30 ja edelleen sitä mieltä, etteivät halua lapsia, niin pidän epätodennäköisenä, että heidän mielensä muuttuisi.
Maapallon kannalta toivoisin, että mahdollisimman moni muukin jättäisi lapset tekemättä.
Poika onneksi sai jo lapsia. Olen tehnyt tyttärelle selväksi ei lapsia = ei perintöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika onneksi sai jo lapsia. Olen tehnyt tyttärelle selväksi ei lapsia = ei perintöä
Höpsis. Mitä jos sun tytär haluaisi lapsia mutta jostain syystä ei saa?
Vierailija kirjoitti:
Poika onneksi sai jo lapsia. Olen tehnyt tyttärelle selväksi ei lapsia = ei perintöä
Toivottavasti poikasi vaimo kyllästyy päsmäröintiin ja jyräämiseen ja jäät vanhuuden päivillä yksinäsi. Yrität soitella sille tyttärelle, houkuttelet että saa perinnön jos tulee käymään vanhainkotiin, mutta puhelin vaan tuuttaa estettyä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on varmasti pettynyt että kumpikaan lapsistaan ei halua lisääntyä. Mutta valitettavasti (onneksi) se ei ole riittävä syy hankkia lapsia.
En ainakaan nyt alle 60 vuotiaana isovanhammaksi haluaisi. Ei ajankohtaista, koska ei omatkaan lapset halua lapsia kovin nuorena. Tuskin alle 30 vuotiaina. Se verran järkeä päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on täysin lapseni oma päätös, ei minun. Itseni puolesta en ole pettynyt, joten vastaan 0.
Lapseni ei ole kovin paljon aiheesta puhunut, tietenkin toivon, että hän saa lapsia, jos niitä haluaa.
Olin jo tottunut ajatukseen, en ollut surullinen, haikea ehkä. Nyt niitä yllättäen onkin kolme pientä, vanhin viisi vuotta, nuorin puolitoista. Mahdottoman rakkaita ovat, joskin, kun olen jo liki 70 v, väsyn kovasti heidän kanssaan. Mutta omien lasten jälkeen en tiedä mitään muuta niin ihanaa kuin nämä mukelot on, ja kuinka paljon iloa tuottaa kun huomaan kuinka olen mummuna heille tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on lasten oma asia. Itse lähdin sillä mielellä että lapsia tulee jos on tullakseen omalla kohdallanikin.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan nyt alle 60 vuotiaana isovanhammaksi haluaisi. Ei ajankohtaista, koska ei omatkaan lapset halua lapsia kovin nuorena. Tuskin alle 30 vuotiaina. Se verran järkeä päässä.
Minä taas itse tein lapset nuorena, koska työuran kannalta se oli viisasta. Siinä vaiheessa kun molempien urat oli jo nosteessa ei vanhempienvapaalle olisi haluttanut jäädä eikä päiväkotirumba tuntunut luontevalta. Ja oli ihanaa kun nelikymppisenä (siis vielä nuorena) lapsemme olivat jo teinejä, reissasimme lomat ja elämä oli mukavaa. Nyt olen liki 70 v, ja minua väsyttää kolme pientä lapsenlasta, tarvitsivat paljon apuani enkä millään jaksaisi. Toki heistä iloinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tällaiseen maailmaan kannata lapsia tehdä. En ole pettynyt, jos lastenlapsia ei tule. Ei lapsillani ole mitään velvollisuutta tehdä minusta isoäitiä. Jos lastenlapsia tulee, iloitsen toki asiasta ja tuen lapsiani, mutta minulla on vielä kasapäin uusia suunnitelmia omalle loppuelämälleni. En ole "lapsenlapsista riippuvainen".
N55, 3 lasta
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ihmeessä ottaa asia aina esille, vaikkapa joulupöydässä. Kysäisette mielevästi että miksei joulupöytään ole kutsuttu puolisoa. Tai jos on puoliso, niin kysele mihin kohtaan pöytää lapsille sitten katetaan ensi jouluna. Voit myös ihan suoraan kattaa sen paikan pöydän päähän toivotulle lapselle, pikku lusikka, söpö leukalappu ja vauvan ruokapullo. Ymmärtävät sitten mitä pitää tehdä.
Mies voisi tuodakin miehen näytille ja katsoa reaktioita. :D
Mitä? 😳 Olen aina toivonut ettei lapsenlapsia ilmestyisi! En ole lainkaan pikkulapsi-ihmisiä, ja nykyisin myös sairastan, joten vielä vähemmä! Lähinnä rukoilen, ettei niitä koskaan ilmestyisi elämääni!
Ennen halusin todella paljon omia lapsia ja jo ennen niitä halusin myös lapsenlapsia.
Nyt minulla kaksi melkein täysi-ikäistä lasta ja sellainen olo että minulle ihan ok hommaavat lapsia tai ei. Pärjään hyvin ilman lapsenlapsia mutta jos heitä tulee niin ihan mielelläni heitä hoitaisin ja auttaisin nuoria perheitä.
0-10 asteikolla 1 tai 2.
0-1. Ehkä hyvin lievää haikeutta korkeintaan. Pettynyt en lapsiini ole, he ovat jo aikuisia, ja tekevät itse päätöksensä.
Pettynyt. Mutta Huom. Vielä pettyneempi olisin jos lapseni tekisi lapsia vain ympäristön paineesta ja sitten kokisi ettei elä oman näköistä elämää.
En koe, että koko asiassa on kyse minusta vaan täysin lasteni oma asia. Olen heidän äitinsä kävi miten kävi.