Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa jo aikuisten lasten äidit rehellisesti, miten pettynyt olet jos et saa lapsenlapsia?
29.01.2021 |
Asteikolla 0-10 kuinka pettynyt olet jos käy niin ettei yksikään lapsistasi tee lapsia eli lapsenlapsia ei tule. Niin että 0 ei yhtään pettynyt, 10 äärimmäisen pettynyt. Ja nyt ihan rehelliset tunteet tähän eikä pelkkää järjen ääntä että "jokainen tekee omat päätökset blaablaa"
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että äitini on vähän pettynyt. Veli ei voi saada lapsia ja minä en halua, joten ei ole tulossa lapsenlapsia. Leikittää ja hoitaa serkkujen lapsia.
Ei sinulta kysytty mitään, vaan äidiltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki halua lapsenlpsia. Sanoisin että sellaiset ei halua, jotka hoitivat omatkin lapsensa huonosti ja kylmästi.
Mun omat vanhemmat ja mieheni vanhemmat oli huonoja väkivaltaisia vanhempia. Hylkäsivät oikeastaan omat lapsensa heti kun kotoa muutettiin pois opiskelemaan. Nyt isovanhempina eivät viitsi pitää mitään yhteyttä, eivät tapaa lapsiani ollenkaan, eivät siis käy, soittele, tule kylää koskaan, huomioi mitenkään. Ei ollut mikään vuosisadan yllätys että ovat surkeita isovanhempia. Koska olivat huonoja vanhempinakin.
Minä olen täysin toisenlainen, rakastava vanhempi, ja aion olla aina lasteni tukena ja apuna. Koska olen rakastava ja lämmin äiti, toivon kovasti myös lapsenlapsia. Aion hoitaa ja auttaa paljon jos niitä saan!
Tai sitten kyse on eroista hoivavietissä. En osaa ikävöidä ihmisiä, joita ei ole olemassa, ja hyvä ja välittävä äiti olen, aikuisen tyttären mukaan. Myös itselläni on hyvät vanhemmat.
0.
Toivon, että elävät elämäänsä tyytyväisinä ilmann lapsia.
Tähän yhteiskuntaan ei tarvitse tehdä lisää ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki halua lapsenlpsia. Sanoisin että sellaiset ei halua, jotka hoitivat omatkin lapsensa huonosti ja kylmästi.
Mun omat vanhemmat ja mieheni vanhemmat oli huonoja väkivaltaisia vanhempia. Hylkäsivät oikeastaan omat lapsensa heti kun kotoa muutettiin pois opiskelemaan. Nyt isovanhempina eivät viitsi pitää mitään yhteyttä, eivät tapaa lapsiani ollenkaan, eivät siis käy, soittele, tule kylää koskaan, huomioi mitenkään. Ei ollut mikään vuosisadan yllätys että ovat surkeita isovanhempia. Koska olivat huonoja vanhempinakin.
Minä olen täysin toisenlainen, rakastava vanhempi, ja aion olla aina lasteni tukena ja apuna. Koska olen rakastava ja lämmin äiti, toivon kovasti myös lapsenlapsia. Aion hoitaa ja auttaa paljon jos niitä saan!
Eihän tässä ketjussa kysytty kuka haluaa lapsenlapsia vaan sitä olisiko pettynyt jos omat lapset päättävät olla hankkimatta lapsia. Minulle riittää omat ihanat lapseni ja toivon että saan olla heidän elämässään mukana aina, lapsen lapset jos niitä tulee on vain mahtava bonus mutta ei minulla ole oikeutta pettyä aikuisen lapseni tekemistä valinnoista siinä asiassa. Lapset eläköön oman näköistä elämäänsä ja minäkin elän omaani. Minulla ei myöskään ole oikeutta pettyä heidän koulutusvalintoihin tai siihen millaisen kumppanin he valitsevat lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kyllä pettynyt, ehkä 8 verran, jos en saisi lastenlapsia. Pettymys nousee siitä kun olen katsonut miten aivan ihanat ja läheiset suhteet lapsillani on ollut omiin isovanhempiinsa. Olisi harmi ettei pääsisi itse kokemaan samaa.
Jos lapseni eivät tekisi lapsia niin sitten ryhtyisin varmaankin varamummoksi. Ainakin täälläpäin heille on tarvetta paljonkin. Olla mummo sellaiselle lapselle jolla isovanhempia ei syystä tai toisesta ole. Kyse ei ole siis tukiperheenä olemisesta vaan kevyemmästä mutta kuitenkin (toivottavasti) pitkäaikaisesta suhteesta perheen kanssa. Perheessä ei ole mitään isoja pulmia mutta isovanhemmat puuttuvat lapsen/lasten elämästä.
Ihana kirjoitus, ja miten kiltti olet kun voisit olla varamummo!
Itse etsin varamummoa kun lastemme omat isovanhemmat ei ole mitenkään elämässämme mukana, lapseni eivät tunne heitä. Varamummoa on vaan vaikea löytää. Olisin valmis maksamaankin siitä. Eikä siis tarvisi hoitaa, ainoastaan leikkiä/viettää aikaa lasten kanssa.
Jos olisin vanhempi niin tarttuisin tähän tilaisuuteen :) Haluaisin olla varamummo. Olisi ihanaa olla vielä iso ja tärkeä osa jonkun lapsen elämää. Osaan rakastaa myös niitä lapsia, jotka eivät ole ”biologisesti minun”. Lapset ovat ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkun pettyy, en tee lapsia ja se on siinä. Loppuun käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja toivoisin kyllä että hänellä olisi omia lapsia tai lapsi niin että sukumme jatkuisi. Lisäksi olen jättämässä jossain vaiheessa lapselleni ihan kohtuullisen perinnön ja oletuksena on että hänkin tekee elämänsä aikana ihan kohtuulisen tilin. Olisi sääli jos ne kaikki rahat menisi esim valtiolle tai hyväntekeväisyyteen josta ei hyödy kuin ne hyväntekeväisyysliikkeiden johtajat. Eli kyllä toivon lapsen lapsia jotta keräämäni omaisuus pysyisi suvussa.
Saatko taivaspaikan omaisuudellasi? Oletko koskaan ajatellut itse käyttää omaisuuttasi.
Mutta asiaan!
0. En kaipaa lapsenlapsia ja jos lapseni eivät halua tehdä lapsia niin se on heidän asiansa eikä minulle kuulu pätkääkään. Ovat kuitenkin jo reilusti yli 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senkun pettyy, en tee lapsia ja se on siinä. Loppuun käsitelty.
Nuija! Lue kysymys!
Itkin monet itkut, kun ainoan lapsen pitkään kestänyt parisuhde päättyi päälle 30-vuotiaana. Nyt vaikuttaa siltä, että lapsenlapsia ei ole tulossa. Vähän surullinen olen tai olisiko oikea sana haikea. Tosin lapseni on mies, joten voihan tuo isäksi tulla vanhempanakin. Nyt on tuntunut keskittyvän pelkästään työntekoon viimeiset vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta eikä mitään tarvetta lapsenlapsille. Olen saanut hoitaa ja leikkiä yllin kyllin.
Kysymys on suvun jatkumisesta, ei siitä haluatko sinä päästä niitä hoitamaan.
Miksi suvun pitäisi jatkua? Ja yleensä se kyllä jatkuu, sisarusten lasten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta eikä mitään tarvetta lapsenlapsille. Olen saanut hoitaa ja leikkiä yllin kyllin.
Kysymys on suvun jatkumisesta, ei siitä haluatko sinä päästä niitä hoitamaan.
Miksi suvun pitäisi jatkua? Ja yleensä se kyllä jatkuu, sisarusten lasten kautta.
No miten niin yleensä, ehkä ennen mutta nykyään lapsia halutaan vähemmän ja vähemmän. Varmasti monessakin perheessä käy niin, ettei kukaan sisaruksista hanki. Minua ainakin surettaisi, jos oma sukulinja sammuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi aikuinen lapsi. Hänellä ei siis ole sisaruksia, meillä on tosi pieni suku (eli ei serkkujakaan). Hänellä on muutama ystävä onneksi. Mutta minun sydäntäni särkee ajatella häntä yksinäisenä, sitten kun meitä vanhempaa ikäpolvea ei enää ole, ja siksi toivon, että hänellä olisi tulevaisuudessa kumppani ja myös lapsia. Hän ei tiedä tästä ajatuksestani.
Hän on nyt pari kertaa puhunut "mahdollisista tulevista lapsistaan" ja tulin hyvin iloiseksi ajatuksesta, että hän ei ole sulkenut ajatusta pois. Varmasti ilostuisin lapsenlapsista itsekkäistäkin syistä, mutta ensisijaisesti lapseni puolesta.
Jos hän päättää jäädä lapsettomaksi tai ei voi saada lapsia, tilanteesta riippuen tuen häntä ja käsittelen omat tunteeni erillään, mitä ne sitten olisivatkin. Kuvittelisin, että tuntisin surua. Mutta elämässä pitää opetella haaveista luopumista, tämän opin olen jo saanut.
Minä olen vähän lapsesi kaltaisessa tilanteessa, todellakin haluan lapsia. Ahdistaisi muuten, kun vanhemman sukupolven kuollessa ei juuri perhettä ja sukua jäisi ympärille, jonkin verran sentään... En tiedä kuinka moni ikäiseni pari-kolmekymppinen tällaista tulee pohtineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vain yksi lapsi, nuorena saatu. Ja toivon tulevani isoäidiksi. Jos en tule niin olen vähän surullinen.
Olisiko äidillisenä ihmisenä mahdollista sen sijaan ryhtyä vaikka sijaisvanhemmaksi? Hyville hoitotädeille on kyllä kysyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja toivoisin kyllä että hänellä olisi omia lapsia tai lapsi niin että sukumme jatkuisi. Lisäksi olen jättämässä jossain vaiheessa lapselleni ihan kohtuullisen perinnön ja oletuksena on että hänkin tekee elämänsä aikana ihan kohtuulisen tilin. Olisi sääli jos ne kaikki rahat menisi esim valtiolle tai hyväntekeväisyyteen josta ei hyödy kuin ne hyväntekeväisyysliikkeiden johtajat. Eli kyllä toivon lapsen lapsia jotta keräämäni omaisuus pysyisi suvussa.
Voihan se sun lapsesi tai tuleva lapsenlapsesi myydä sun jättämän omaisuuden jos tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
En olisi pettynyt. Yksi lapsistani on jo ilmoittanut, ettei halua koskaan omia lapsia. Olemme keskustelleet asiasta ja hyväksyn täysin hänen kantansa asiaan. Vaikka hän ei minun hyväksyntää edes tarvitse. Tietenkään. Olen sanonut lapsille, että jos heistä kukaan ei halua lapsia niin en tule olemaan pettynyt kehenkään heistä. He saavat tehdä miten haluavat.. mutta jos en saa lapsenlapsia niin haluan olla vaikka jollekin ”varamummi”. Sitten kun olen vanhempi. Olen vielä nuori, koska sain omat lapseni nuorena :)
Tässä, niin kuin monessa muussakin viestissä , sekoitetaan asioita.
En minäkään olisi pettynyt LAPSIINI , vaikken olisi saanut yhtään lastenlasta enkä olisi pettymystäni missään nimessä heihin purkanut .
Sehän on itsestään selvää että jokainen päättää kohdallaan , haluaako lapsia eikä niitä pidä tehdä isovanhempien tai kenenkään muunkaan toiveesta/ takia.
Kyllä minä silti pettynyt ( elämään, kohtalooni tms, mutta en lapsiini ) olisin ollut ellei lastenlapsia olisi tullut.
Se olisi ollut minun henkilökohtainen ongelmani sitten, ei lasteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja toivoisin kyllä että hänellä olisi omia lapsia tai lapsi niin että sukumme jatkuisi. Lisäksi olen jättämässä jossain vaiheessa lapselleni ihan kohtuullisen perinnön ja oletuksena on että hänkin tekee elämänsä aikana ihan kohtuulisen tilin. Olisi sääli jos ne kaikki rahat menisi esim valtiolle tai hyväntekeväisyyteen josta ei hyödy kuin ne hyväntekeväisyysliikkeiden johtajat. Eli kyllä toivon lapsen lapsia jotta keräämäni omaisuus pysyisi suvussa.
Voihan se sun lapsesi tai tuleva lapsenlapsesi myydä sun jättämän omaisuuden jos tahtoo.
Eikö raha ole käyttöä varten? Lapsi voi eläessään käyttää perintönsä ja jos jotain jää, testamentata valitsemilleen henkilöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä lasta eikä mitään tarvetta lapsenlapsille. Olen saanut hoitaa ja leikkiä yllin kyllin.
Kysymys on suvun jatkumisesta, ei siitä haluatko sinä päästä niitä hoitamaan.
Miksi suvun pitäisi jatkua? Ja yleensä se kyllä jatkuu, sisarusten lasten kautta.
Olisko sinun vanhempien pitänyt ajatella samalla tavalla ennen kuin sinut laittoivat alkuun?
Kyllä minä kovasti toivoisin, että viisas ja kaunis lapseni jatkaisi pientä sukuaan, jos vain olosuhteet eivät ole menneet sietämättömiksi. Joten sanotaan 8-9. Ehkä 10.
Itse asiassa täytyy tunnustaa, että en ole varsinainen loistoäiti, olen kireä ja elämään pettynyt monesta syystä, joista osa johtuu itsestä ja isompi osa olosuhteista. Olen siksi vaihtelevan vähävoimainen. En aina ole jaksanut olla niin huolehtiva ja lämmin kuin olisin halunnut ja millainen parhaimmillani osaan olla.
Kuitenkin heikoimmillanikin johtotähtenäni on ollut tarve pitää huolta siitä, etten vain aiheuta lapselleni sellaisia traumoja joiden takia hän ei itse haluaisi lisääntyä. Hän on ehdottomasti elämäni tärkein asia, kuulun niihin jotka järkyttyivät äidiksi tultuaan sitä, miten syvästi toista voikaan rakastaa. Ja siitä, miten tärkeä eteenpäin potkiva voima lapsesta huolehtiminen voi olla.
Sydän laulaa kun kuulen poikani puhuvan lämpimästi ja unelmoiden omista tulevista lapsistaan. Tiedän myös ettei hänellä tule olemaan vaikeuksia löytää näille äitiä. Jo tämä riittää estämään sen, että kokisin epäonnistuneeni mitenkään merkittävästi.
Ei ole ajankohtaista vielä, mutta tiedän että pidän suuni tukossa enkä vihjaile ikinä lasten hankinnasta. Oma äitini teki sitä ja mielestäni se oli loukkaavaa ja tungettelevaa.