Kertokaa jo aikuisten lasten äidit rehellisesti, miten pettynyt olet jos et saa lapsenlapsia?
Asteikolla 0-10 kuinka pettynyt olet jos käy niin ettei yksikään lapsistasi tee lapsia eli lapsenlapsia ei tule. Niin että 0 ei yhtään pettynyt, 10 äärimmäisen pettynyt. Ja nyt ihan rehelliset tunteet tähän eikä pelkkää järjen ääntä että "jokainen tekee omat päätökset blaablaa"
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Tästä kaikesta päätellen, aikuisen suhde lapseen on hyötysuhde. Lapset hankitaan omaa etua ajatellen, että sitten myöhemmin tulee kunniaa. Lapset eivät ole omaa elämäänsä varten vaan tekevät vanhemmat iloisiksi vain, jos elävät vanhempien toiveen mukaan.
Aika sairasta.
Taidat olla trolli, ei minulle tästä ketjusta kyllä tuollaista käsitystä tullut. Totta kai siihen että ihmiset toivovat lapsia ja lapsenlapsia vaikuttaa se, että se on itselle mukavaa. Voi silti antaa lapsiensa tehdä omat valintansa
En erityisemmin kaivannut lapsenlapsia, mutta kun niitä siunaantui, rakastan heitä yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki halua lapsenlpsia. Sanoisin että sellaiset ei halua, jotka hoitivat omatkin lapsensa huonosti ja kylmästi.
Mun omat vanhemmat ja mieheni vanhemmat oli huonoja väkivaltaisia vanhempia. Hylkäsivät oikeastaan omat lapsensa heti kun kotoa muutettiin pois opiskelemaan. Nyt isovanhempina eivät viitsi pitää mitään yhteyttä, eivät tapaa lapsiani ollenkaan, eivät siis käy, soittele, tule kylää koskaan, huomioi mitenkään. Ei ollut mikään vuosisadan yllätys että ovat surkeita isovanhempia. Koska olivat huonoja vanhempinakin.
Minä olen täysin toisenlainen, rakastava vanhempi, ja aion olla aina lasteni tukena ja apuna. Koska olen rakastava ja lämmin äiti, toivon kovasti myös lapsenlapsia. Aion hoitaa ja auttaa paljon jos niitä saan!
Eihän tässä ketjussa kysytty kuka haluaa lapsenlapsia vaan sitä olisiko pettynyt jos omat lapset päättävät olla
Miksi sulla ei olisi oikeutta tunteisiin? Kuka sulle sanelee mitä sä saat tuntea ja mitä et?
Ei tässä kysytty painostetaanko tai vihjaillaanko lapsille että lapsia pitäisi tehdä tms, vaan omista tunteista. Jos olet pettynyt johonkin niin olet, ei sitä tunnetta voi napista painaa pois.
Itse olisin pettynyt ja surullinen, ehkä 8. Ei elämä siihen loppuisi enkä painostaisi lapsiani lastentekoon, en haluaisi edes että vastoin tahtoaan tekisivät lapsia, mutta olisin surullinen siitä että en itse pääsisi isoäidiksi.
Minun lapsista yksi haluaa lapsia. En ole varma, mitä siitä ajattelen. Hän on erittäin vaikea ihminen, autismikirjolla ja kun se on periytyvä ominaisuus, niin en tiedä, miten hän edes jaksaisi lapsen kanssa, kun itselläänkin on vaikeuksia huolehtia edes itsestään.
Olen tähdännyt kasvatuksessa siihen, että lapsi itse tekee päätökset ja valinnat elämänsä suhteen, eikä toimi äidin pikkukopiona toteuttamassa äidin laatimaa käsikirjoitusta.
No en ole yhtään pettynyt. En yleensäkään suunnittele tai kuvittele elämää eteenpäin. Kiva juttu jos tulee, tovottavasti olen kunnossa ja pystyn auttamaan jos tarvitsee. Tosi kirkkaana täytyy pitää mielessä omat kokemukset. Eli en todellakaan ala tuputtamaan neuvoja vanhemmille tai muuten sooloilemaan. Muistan esim. kun oma vauva ei nukkunut, ja äiti oli sitä mieltä että appelsiinimehua pitää antaa.
Tästä kaikesta päätellen, aikuisen suhde lapseen on hyötysuhde. Lapset hankitaan omaa etua ajatellen, että sitten myöhemmin tulee kunniaa. Lapset eivät ole omaa elämäänsä varten vaan tekevät vanhemmat iloisiksi vain, jos elävät vanhempien toiveen mukaan.
Aika sairasta.