Te jotka ette saaneet sitä elämänne rakkautta, vaan jouduitte ottamaan ja tyytymään johonkuhun "ihan ookooseen" -Miten loppupeleissä kävi ajan myötä, oletteko onnellisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa edes "ihan ookoota" 😐

Sama täällä, aika masentavaa että edes ne matalat 6.0/10 naiset ei kiinnostu joihin voisin tyytyä.

Vain ne naiset jotka ovat epäviehättäviä 5/10 luokkaa kiinnostuvat.

Mikä on merkittävä ero 6/10 ja 5/10 naisen kohdalla? ja jos kutonen kelpaisi, niin mikä tekee vitosesta mahdottoman?

Joskus kun kyselin tarkemmin tästä tasoasteikosta, niin sen mukaan joku 6-7 nainen oli kuitenkin vielä sellainen ihan tavallinen, ja kuulemma Sanna Marin oli ulkonäöllisesti 7. Joten miten se 5 voi olla sitten niiiiiin paha juttu? 

Se on yhdistelmä kropan ja naaman tasoa jotka voisin demonstroida sulle vain kuvien kautta, mutta en voi sitä tehdä koska kokemuksesta tiedän että naiset alkavat heti skitsoilemaan.

Viimeksi kun nainen pyysi esimerkkikuvia niin joku sanoi heti että ei noin voi tehdä.

No harmi, ettet voi näyttää kuvia. Ovatko kaikki 5/10 naiset sitten kropan ja naaman osalta samannäköisiä? Osaisitko edes sanallisesti kertoa, mikä on se olennainen eri vartalossa ja kasvoissa vitosen ja kutosen kohdalla? Mietin vaan, että jos kutonen kuitenkin kävisi sinulle, mutta vitosen pystyt saamaan, niin saattaisiko vitosen joukossa olla sellaisia, jotka naaman ja kropan osalta olisivat sinulle ok, mutta heidän tasosijoituksensa johtuisikin jostain muusta, ja jos se asia olisi sitten sellainen, mikä ei sinua haittaa?

Ja siis ihan oikeasti kiinnostaisi kovasti tietää, millainen nainen voisi olla 5 ja mikä 6. En osaa itse minkään tasojen kautta ajatella. Olen biseksuaali nainen, ja sekä naisten että miesten kohdalla minulla on lähinnä kolme kategoriaa: "puoleensavetävä, mun tyyppiä", "hyvännäköinen, mutta ei mun tyyppiä" ja "tylsännäköinen". 

No jos tosissasi haluat tietää niin laita joku anonyymi sähköposti tähän ketjuun niin voin sinne laittaa esimerkkikuvia

No olise se ollut kiinnostavaa, mutta en nyt jaksa alkaa mitään sähköpostiosoitetta väsäämään. Mutta ehkä voit kertoa vaikka sanallisesti? Ja jos vaikka tuota tähän ketjuun linkitettyä taulukkoa katsomalla selvennät, mikä vika niissä vitosen naisissa on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa teinien jutuilta nämä tosirakkauden metsästykset. Koko romanttisen rakkauden painotus on aika uusi keksintö länsimaisessa historiassa. Vuosituhansia ihmiset on pääasissa naitettu perheiden sopimuksella. Edelleen yli puolet maailman avioliitoista taidetaan solmia järjestämällä.

Googlailkaas esimerkiksi "happiness in arranged marriages" ja yllättykää.

Niin? Entä sitten? Tarkoittaako se sitä, että jos jokin asia on maailmalla yleinen  tapa, täytyisi itsekin toimia samoin, ja onko aina entisaikojen tai muie maiden käytännöt se normi, jonka mukaan meidänkin tulisi toimia?

Ei. Vaan että ihan suotta pelätään sellaista suhdetta, joka ei ole romanttisesta rakkaudesta alkuansa saanut. Liiton onnellisuuskin on täyspäisillä aikuisilla usein kiinni siitä, että siihen parisuhteeseen sitoutuu ja panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa teinien jutuilta nämä tosirakkauden metsästykset. Koko romanttisen rakkauden painotus on aika uusi keksintö länsimaisessa historiassa. Vuosituhansia ihmiset on pääasissa naitettu perheiden sopimuksella. Edelleen yli puolet maailman avioliitoista taidetaan solmia järjestämällä.

Googlailkaas esimerkiksi "happiness in arranged marriages" ja yllättykää.

Vuosituhansien ajan on ollut vähän erilaista kuin nyt. Avioliittoa instituutiona ei länsimaissa tarvita enää sellaisena kuin vuosituhansien ajan aiemmin, joten sen uusi funktio on tuottaa romanttista mielihyvää.

Romanttista rakkautta tosin on ihannoitu aina. Siitä on kirjoitettu suuria teoksia jo silloin vuosituhansia sitten. Eikä kenenkään teinien vaan aikuisten miesten kynästä, jo aikana ennen kapitalismia tai sen yleisempää lukutaitoakaan, joten se on kummunnut täysin omasta innoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen yhdestä rakkausavioliitosta eronnut mies. Se rikkoi sydämeni. Nyt olisin ihan tyytyväinen järkiliittoon jos molemminpuolinen kunnioitus toimii ja seksiä ja läheisyyttä on.

En tiedä huomasitko mutta juurikin tuo seksi tuppaa jäämään näissä järkisuhteissa pois, osa suostuttelee kumppaninsa menevän jopa vieraisiin ettei itse tarvitse. Sitä säännöllistä seksiä on noissä järkisuhteissa niin pitkään kun siementä tarvitaan, sen jälkeen ehkä saat synttäreinäs säälistä. Suurin osa naisista nyt vaan ei halua harrastaa seksiä pelkän seksin vuoksi ilman seksuaalista vetovoimaa ja sitä oikeanlaista kemiaa, se on lähinnä vastenmielestä, jos sitä himoa toista kohtaan oikeasti on niin silloinhan kyseessä ei edes ole järkisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa teinien jutuilta nämä tosirakkauden metsästykset. Koko romanttisen rakkauden painotus on aika uusi keksintö länsimaisessa historiassa. Vuosituhansia ihmiset on pääasissa naitettu perheiden sopimuksella. Edelleen yli puolet maailman avioliitoista taidetaan solmia järjestämällä.

Googlailkaas esimerkiksi "happiness in arranged marriages" ja yllättykää.

Niin? Entä sitten? Tarkoittaako se sitä, että jos jokin asia on maailmalla yleinen  tapa, täytyisi itsekin toimia samoin, ja onko aina entisaikojen tai muie maiden käytännöt se normi, jonka mukaan meidänkin tulisi toimia?

Ei. Vaan että ihan suotta pelätään sellaista suhdetta, joka ei ole romanttisesta rakkaudesta alkuansa saanut. Liiton onnellisuuskin on täyspäisillä aikuisilla usein kiinni siitä, että siihen parisuhteeseen sitoutuu ja panostaa.

Mutta jos tietää, että se ei ole sitä, mitä itse haluaa, niin sitten se ei ole. Ihan sama kuin selittäisi homoseksuaalille, että kyllä heterotkin ovat ihan tyytyväisiä, joten ihan hyvin homokin voisi ottaa eri sukupuolta olevan kumppanin (tai päinvastoin sanoo heterolle, että voisi ottaa mallia homoista).

Oikein hyvin on mennyt.

Mulla oli ikävuosina 18-32 kolme 1-3 vuoden mittaista intohimosuhdetta. Miehet oli komeita, suosittuja, meneväisiä, mutta myös päihteitä käyttäviä, pettäviä, epävakaita.  Suhteet oli myrskyisiä, vaihtelua hullun intohiimon ja järkyttävän tuskan välillä.

Tajusin että minä vaan ihastun aina juuri sellaiseen miestyyppiin, pahoihin karskinkomeisiin poikiin, ja että se ei ole hyvä sen kannalta että haaveissani oli kuitenkin lapsiperhe. Joten päätin etsiä hyvän isäehdokkaan järjellä viettien ja tunteiden sijaan.

Töistä sellainen löytyikin, kuivikas  mitäänsanomattoman näköinen insinööri. Hiljainen hissukka, mutta kunnollinen, tunnollinen ja älykäs. Siinähän se ystävyyden kautta kehittyi meidän juttu parisuhteeksi parissa vuodessa. Ja vähitellen häneen myös rakastuin ja nykyään rakastan myös hänen ulkonäkönsä jokaista erityispiirrettä, niitäkin jotka alkuun minusta oli tympeän näköisiä. 12 vuotta oltu naimisissa ja on 2 lasta, enkä kyllä vaihtaisi miestäni keneenkään muuhun, olen syvästi häneen kiintynyt ja rakastan, silti vaikka alkuun menin hänen kanssa yhteen ihan järjen tasolta ja ilman intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin on mennyt.

Mulla oli ikävuosina 18-32 kolme 1-3 vuoden mittaista intohimosuhdetta. Miehet oli komeita, suosittuja, meneväisiä, mutta myös päihteitä käyttäviä, pettäviä, epävakaita.  Suhteet oli myrskyisiä, vaihtelua hullun intohiimon ja järkyttävän tuskan välillä.

Tajusin että minä vaan ihastun aina juuri sellaiseen miestyyppiin, pahoihin karskinkomeisiin poikiin, ja että se ei ole hyvä sen kannalta että haaveissani oli kuitenkin lapsiperhe. Joten päätin etsiä hyvän isäehdokkaan järjellä viettien ja tunteiden sijaan.

Töistä sellainen löytyikin, kuivikas  mitäänsanomattoman näköinen insinööri. Hiljainen hissukka, mutta kunnollinen, tunnollinen ja älykäs. Siinähän se ystävyyden kautta kehittyi meidän juttu parisuhteeksi parissa vuodessa. Ja vähitellen häneen myös rakastuin ja nykyään rakastan myös hänen ulkonäkönsä jokaista erityispiirrettä, niitäkin jotka alkuun minusta oli tympeän näköisiä. 12 vuotta oltu naimisissa ja on 2 lasta, enkä kyllä vaihtaisi miestäni keneenkään muuhun, olen syvästi häneen kiintynyt ja rakastan, silti vaikka alkuun menin hänen kanssa yhteen ihan järjen tasolta ja ilman intohimoa.

En kyseenalaista valintaasi, joka varmaan on ihan hyvä ja toimiva. Mutta millä lailla tuo ulkonäkö liittyy siihen, onko toinen hyvä valinta perheen perustamista ajatellen? Eli millä lailla tympeä tai mitäänsanomaton ulkonäkö tekee ihmisestä paremman isän tai paremman kumppanin jakamaan perhearkea, ja toisaalta millä lailla se, jos mies on "karskinkomea" olisi huono asia perheen perustamista ajatellen?

Rumat taas yrittää selittää, kuinka he muka olisivat hyvä valinta.

Eivät ole, rumassa kropassa asuu yleensä katkera mieli.

Vierailija kirjoitti:

Miehestäni on tullut pikkuhiljaa elämäni rakkaus vaikkei hän sitä suhteemme alussa ollut. Minun kiinnostukseni oli täysin muualla silloin kun mieheni kysyi minua treffeille mutta lähdin silti. Vähitellen aloin kiinnostua, ihastua ja rakastuakin kun vietimme enemmän aikaa yhdessä. Miehelleni minä taas olin rakkautta ensisilmäyksellä ja hän tiesi heti että haluaa minut. Olin vähän ennakkoluuloinen koska yleensä asia on mennyt niin että minä haluaisin olla jonkun kanssa ja en ollut oikein vakuuttunut mieheni motiiveista. Jossain vaiheessa tajusin että sehän on tosissaan ja oikeasti haluaa minut vaikka verhosi asioita huumoriin ja oli menoa sitten.

Minullakin on käynyt tämän kaltaisesti. Minulla on ollut aiemmin ns. intohimoisia rakastumisia, mutta ne ovat johtaneet epätasapainoisiin ja onnettomiin suhteisiin. Tämä nykyinen suhteeni on hitaammin lämpeävä, mutta olen paljon onnellisempi kuin olen aiemmin ollut. En haluaisi olla missään muualla.

Mikä sitten on "elämän rakkaus"? Joskus nuorempana ajattelin, että se on juuri valtavaa intohimon räiskettä. Nyt en olisi enää niin varma siitä. 

Minulle riittää että on suhteessa on rakkautta, "elämän rakkaudesta" en tiedä enkä oikein enää välitäkään :) Sellaiseen parisuhteeseen en lähtisi, jossa rakkautta ei synny, ja kyse on ns. kaverisuhteesta ainakin toisen osapuolen näkökulmasta. Sitä ajattelen "tyytymisenä" ja sellainen on väärin toista osapuolta kohtaan. Yhteisymmärryksessä solmitut kaverisuhteet sitten erikseen.

Toi  rakkaus edes on? Se että tulee hyvin juttuun ja on hauskaa yhdessä riittää mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin on mennyt.

Mulla oli ikävuosina 18-32 kolme 1-3 vuoden mittaista intohimosuhdetta. Miehet oli komeita, suosittuja, meneväisiä, mutta myös päihteitä käyttäviä, pettäviä, epävakaita.  Suhteet oli myrskyisiä, vaihtelua hullun intohiimon ja järkyttävän tuskan välillä.

Tajusin että minä vaan ihastun aina juuri sellaiseen miestyyppiin, pahoihin karskinkomeisiin poikiin, ja että se ei ole hyvä sen kannalta että haaveissani oli kuitenkin lapsiperhe. Joten päätin etsiä hyvän isäehdokkaan järjellä viettien ja tunteiden sijaan.

Töistä sellainen löytyikin, kuivikas  mitäänsanomattoman näköinen insinööri. Hiljainen hissukka, mutta kunnollinen, tunnollinen ja älykäs. Siinähän se ystävyyden kautta kehittyi meidän juttu parisuhteeksi parissa vuodessa. Ja vähitellen häneen myös rakastuin ja nykyään rakastan myös hänen ulkonäkönsä jokaista erityispiirrettä, niitäkin jotka alkuun minusta oli tympeän näköisiä. 12 vuotta oltu naimisissa ja on 2 lasta, enkä kyllä vaihtaisi miestäni keneenkään muuhun, olen syvästi häneen kiintynyt ja rakastan, silti vaikka alkuun menin hänen kanssa yhteen ihan järjen tasolta ja ilman intohimoa.

En kyseenalaista valintaasi, joka varmaan on ihan hyvä ja toimiva. Mutta millä lailla tuo ulkonäkö liittyy siihen, onko toinen hyvä valinta perheen perustamista ajatellen? Eli millä lailla tympeä tai mitäänsanomaton ulkonäkö tekee ihmisestä paremman isän tai paremman kumppanin jakamaan perhearkea, ja toisaalta millä lailla se, jos mies on "karskinkomea" olisi huono asia perheen perustamista ajatellen?

Ei se varmasti aina näin menekään, mutta aika usein on niin että ne jotka ei ole nuoresta asti ollut jo pelkän ulkonäön perusteella suosittuja, on joutuneet keskittymään muihin arvoihin elämässään ja heissä on vähemmän playerin vikaa. Kun taas monella hyvännäköisellä runsaat mahdollisuudet naismaailmassa on tehnyt sellaiseksi ettei välttämättä tahdo yhteen tyytyä, tai samaan pitkäksi aikaa. Mutta joo, jos tuollainen mun miehen luonteinen eli vakava introvertti joka ei ole järin menevä eikä vilkas, sattuisi olemaan komea, ei se toki häntä pilaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa teinien jutuilta nämä tosirakkauden metsästykset. Koko romanttisen rakkauden painotus on aika uusi keksintö länsimaisessa historiassa. Vuosituhansia ihmiset on pääasissa naitettu perheiden sopimuksella. Edelleen yli puolet maailman avioliitoista taidetaan solmia järjestämällä.

Googlailkaas esimerkiksi "happiness in arranged marriages" ja yllättykää.

Vuosituhansien ajan on ollut vähän erilaista kuin nyt. Avioliittoa instituutiona ei länsimaissa tarvita enää sellaisena kuin vuosituhansien ajan aiemmin, joten sen uusi funktio on tuottaa romanttista mielihyvää.

Romanttista rakkautta tosin on ihannoitu aina. Siitä on kirjoitettu suuria teoksia jo silloin vuosituhansia sitten. Eikä kenenkään teinien vaan aikuisten miesten kynästä, jo aikana ennen kapitalismia tai sen yleisempää lukutaitoakaan, joten se on kummunnut täysin omasta innoituksesta.

Pyysinkin googlaamaan onnellisuudesta järjestetyissä avioliitoissa ja nämä hakutulokset puhuvat asiasta nimenomaan nykyajan kontekstissa. Jos haluaa kestävän ja onnellisen suhteen, ei sillä välttämättä ole mitään väliä, onko se alkanut länsimaisella romanttiseen rakkauteen pohjautuvalla vapaan valinnan tyylillä vai jopa järjestetysti. Muun muassa suhteeseen panostaminen näyttää olevan se, mikä merkitsee.

Avioliitto instituutiona toki on muutosten alla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen tulisi omassa elämässään hyväksyä ja allekirjoittaa uusi käsitysmaailma sellaisenaan. Henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten sitoutumiskyky ja vastuullisuus saavat enemmän painoarvoa, kun yhteiskunnan puolelta ei tule enää painetta pysyä yhdessä.

Romanttinen rakkaus sopii jollekin, monelle se on ehkä pelkkää haitallista haihattelua. Se voi muodostua tekosyyksi olla näkemättä vaivaa suhteiden eteen, kun kuvitellaan "sen oikean" olevan jotain maagista, jonka kanssa asiat vaan loksahtelevat paikoilleen. Sitä maagisuutta odottaessa voi jäädä yksin, jos ei huomaa ohitse kulkevia mahdollisuuksia. Uskon, että useampien etuja palvelisi puhua parisuhteesta ennen kaikkea kehittyvänä ihmissuhteena, jota aktiivisesti hoidetaan ja sen hyvinvoinnin eteen toimimiseen sitoudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa edes "ihan ookoota" 😐

Sama täällä, aika masentavaa että edes ne matalat 6.0/10 naiset ei kiinnostu joihin voisin tyytyä.

Vain ne naiset jotka ovat epäviehättäviä 5/10 luokkaa kiinnostuvat.

Mikä on merkittävä ero 6/10 ja 5/10 naisen kohdalla? ja jos kutonen kelpaisi, niin mikä tekee vitosesta mahdottoman?

Joskus kun kyselin tarkemmin tästä tasoasteikosta, niin sen mukaan joku 6-7 nainen oli kuitenkin vielä sellainen ihan tavallinen, ja kuulemma Sanna Marin oli ulkonäöllisesti 7. Joten miten se 5 voi olla sitten niiiiiin paha juttu? 

Se on yhdistelmä kropan ja naaman tasoa jotka voisin demonstroida sulle vain kuvien kautta, mutta en voi sitä tehdä koska kokemuksesta tiedän että naiset alkavat heti skitsoilemaan.

Viimeksi kun nainen pyysi esimerkkikuvia niin joku sanoi heti että ei noin voi tehdä.

No harmi, ettet voi näyttää kuvia. Ovatko kaikki 5/10 naiset sitten kropan ja naaman osalta samannäköisiä? Osaisitko edes sanallisesti kertoa, mikä on se olennainen eri vartalossa ja kasvoissa vitosen ja kutosen kohdalla? Mietin vaan, että jos kutonen kuitenkin kävisi sinulle, mutta vitosen pystyt saamaan, niin saattaisiko vitosen joukossa olla sellaisia, jotka naaman ja kropan osalta olisivat sinulle ok, mutta heidän tasosijoituksensa johtuisikin jostain muusta, ja jos se asia olisi sitten sellainen, mikä ei sinua haittaa?

Ja siis ihan oikeasti kiinnostaisi kovasti tietää, millainen nainen voisi olla 5 ja mikä 6. En osaa itse minkään tasojen kautta ajatella. Olen biseksuaali nainen, ja sekä naisten että miesten kohdalla minulla on lähinnä kolme kategoriaa: "puoleensavetävä, mun tyyppiä", "hyvännäköinen, mutta ei mun tyyppiä" ja "tylsännäköinen". 

No jos tosissasi haluat tietää niin laita joku anonyymi sähköposti tähän ketjuun niin voin sinne laittaa esimerkkikuvia

No olise se ollut kiinnostavaa, mutta en nyt jaksa alkaa mitään sähköpostiosoitetta väsäämään. Mutta ehkä voit kertoa vaikka sanallisesti? Ja jos vaikka tuota tähän ketjuun linkitettyä taulukkoa katsomalla selvennät, mikä vika niissä vitosen naisissa on? 

Sanallisesti tasoeroja on mahdotonta selittää. Tuo taulukko ei ollut mun linkkaama enkä ole sen valintojen kanssa samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin on mennyt.

Mulla oli ikävuosina 18-32 kolme 1-3 vuoden mittaista intohimosuhdetta. Miehet oli komeita, suosittuja, meneväisiä, mutta myös päihteitä käyttäviä, pettäviä, epävakaita.  Suhteet oli myrskyisiä, vaihtelua hullun intohiimon ja järkyttävän tuskan välillä.

Tajusin että minä vaan ihastun aina juuri sellaiseen miestyyppiin, pahoihin karskinkomeisiin poikiin, ja että se ei ole hyvä sen kannalta että haaveissani oli kuitenkin lapsiperhe. Joten päätin etsiä hyvän isäehdokkaan järjellä viettien ja tunteiden sijaan.

Töistä sellainen löytyikin, kuivikas  mitäänsanomattoman näköinen insinööri. Hiljainen hissukka, mutta kunnollinen, tunnollinen ja älykäs. Siinähän se ystävyyden kautta kehittyi meidän juttu parisuhteeksi parissa vuodessa. Ja vähitellen häneen myös rakastuin ja nykyään rakastan myös hänen ulkonäkönsä jokaista erityispiirrettä, niitäkin jotka alkuun minusta oli tympeän näköisiä. 12 vuotta oltu naimisissa ja on 2 lasta, enkä kyllä vaihtaisi miestäni keneenkään muuhun, olen syvästi häneen kiintynyt ja rakastan, silti vaikka alkuun menin hänen kanssa yhteen ihan järjen tasolta ja ilman intohimoa.

En kyseenalaista valintaasi, joka varmaan on ihan hyvä ja toimiva. Mutta millä lailla tuo ulkonäkö liittyy siihen, onko toinen hyvä valinta perheen perustamista ajatellen? Eli millä lailla tympeä tai mitäänsanomaton ulkonäkö tekee ihmisestä paremman isän tai paremman kumppanin jakamaan perhearkea, ja toisaalta millä lailla se, jos mies on "karskinkomea" olisi huono asia perheen perustamista ajatellen?

Ei se varmasti aina näin menekään, mutta aika usein on niin että ne jotka ei ole nuoresta asti ollut jo pelkän ulkonäön perusteella suosittuja, on joutuneet keskittymään muihin arvoihin elämässään ja heissä on vähemmän playerin vikaa. Kun taas monella hyvännäköisellä runsaat mahdollisuudet naismaailmassa on tehnyt sellaiseksi ettei välttämättä tahdo yhteen tyytyä, tai samaan pitkäksi aikaa. Mutta joo, jos tuollainen mun miehen luonteinen eli vakava introvertti joka ei ole järin menevä eikä vilkas, sattuisi olemaan komea, ei se toki häntä pilaisi. 

Eivät hyvännäköiset ole välttämättä suosittuja suinkaan pelkän ulkonäön vuoksi. Tai että heillä ei olisi mitään muita arvoja elämässä. Kuulostaa taas niin kliseiseltä ja mustavalkoiselta ajattelulta. Ihan kuin vaatimattoman näköiset olisivat automaattisesti hyviä ihmisiä, syvällisiä ja unelmakumppaneitakin.

Mä sain sen mun elämäni rakkauden, mutta sepäs menikin sitten ihan päin vttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa edes "ihan ookoota" 😐

Sama täällä, aika masentavaa että edes ne matalat 6.0/10 naiset ei kiinnostu joihin voisin tyytyä.

Vain ne naiset jotka ovat epäviehättäviä 5/10 luokkaa kiinnostuvat.

Mikä on merkittävä ero 6/10 ja 5/10 naisen kohdalla? ja jos kutonen kelpaisi, niin mikä tekee vitosesta mahdottoman?

Joskus kun kyselin tarkemmin tästä tasoasteikosta, niin sen mukaan joku 6-7 nainen oli kuitenkin vielä sellainen ihan tavallinen, ja kuulemma Sanna Marin oli ulkonäöllisesti 7. Joten miten se 5 voi olla sitten niiiiiin paha juttu? 

Se on yhdistelmä kropan ja naaman tasoa jotka voisin demonstroida sulle vain kuvien kautta, mutta en voi sitä tehdä koska kokemuksesta tiedän että naiset alkavat heti skitsoilemaan.

Viimeksi kun nainen pyysi esimerkkikuvia niin joku sanoi heti että ei noin voi tehdä.

No harmi, ettet voi näyttää kuvia. Ovatko kaikki 5/10 naiset sitten kropan ja naaman osalta samannäköisiä? Osaisitko edes sanallisesti kertoa, mikä on se olennainen eri vartalossa ja kasvoissa vitosen ja kutosen kohdalla? Mietin vaan, että jos kutonen kuitenkin kävisi sinulle, mutta vitosen pystyt saamaan, niin saattaisiko vitosen joukossa olla sellaisia, jotka naaman ja kropan osalta olisivat sinulle ok, mutta heidän tasosijoituksensa johtuisikin jostain muusta, ja jos se asia olisi sitten sellainen, mikä ei sinua haittaa?

Ja siis ihan oikeasti kiinnostaisi kovasti tietää, millainen nainen voisi olla 5 ja mikä 6. En osaa itse minkään tasojen kautta ajatella. Olen biseksuaali nainen, ja sekä naisten että miesten kohdalla minulla on lähinnä kolme kategoriaa: "puoleensavetävä, mun tyyppiä", "hyvännäköinen, mutta ei mun tyyppiä" ja "tylsännäköinen". 

No jos tosissasi haluat tietää niin laita joku anonyymi sähköposti tähän ketjuun niin voin sinne laittaa esimerkkikuvia

No olise se ollut kiinnostavaa, mutta en nyt jaksa alkaa mitään sähköpostiosoitetta väsäämään. Mutta ehkä voit kertoa vaikka sanallisesti? Ja jos vaikka tuota tähän ketjuun linkitettyä taulukkoa katsomalla selvennät, mikä vika niissä vitosen naisissa on? 

Sanallisesti tasoeroja on mahdotonta selittää. Tuo taulukko ei ollut mun linkkaama enkä ole sen valintojen kanssa samaa mieltä.

No sehän tästä tasoteoriasta tekeekin ongelmallisen, että yhdelle 5/10 tarkoittaa ihmistä, joka voisi vaikka toimia mallina (kuten tuossa taulukossa), ja toiselle se 5/10 saattaa tarkoittaa vaikka ylipainoa tätimäisellä olemuksella. Ja siksi ehkä onkin turha edes puhua mistään tasoista, koska ne vaihtelevat henkilöstä riippuen. Mutta ymmärrän kyllä ongelmaasi - eihän se kivaa ole, jos ne itsestä kiinnostuneet eivät ole sellaisia, joista itse voisi kiinnostua (olivat sitten samaa tai eri tasoa - koska ei se samantasoinenkaan kiinnostunut mieltä lämmitä, jos ei ihmisestä vaan voi tykätä). Itse osaisin kyllä sanoa, miksi jotkut tyypit eivät ole minusta kiinnostavia, mutta toisaalta en sitten tiedä täytyykö sitä välttämättä niin tarkkaan ruotia - onhan se toisaalta epäolennaista, mikä on se yksittäinen ulkonäöllinen syy, jos fakta kuitenkin on, että toinen ei herätä kiinnostusta, niin sitten ei herätä.

Ei tämä ehkä lohduta, mutta ei niitä kiinnostavia ihmisiä välttämättä löytyisi silloinkaan, vaikka kiinnostuneet olisivat periaatteessa ihan hyvännäköisiä. Jos ne eivät vaan ole sitä omaa tyyppiä, niin ei se yhtään muuta asiaa, vaikka kaikkien muiden mielestä he olisivat 9/10.