Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saisinko keinoja, miten uskaltaisin lähteä ulos?
Kääk
29.01.2021 |
Sairastan vaikeaa paniikkihäiriötä, ja kohtauksia tulee erityisesti, kun lähden pois kotoa ja päädyn/joudun ihmisten joukkoon.
Oireet ovat alkaneet terapiassa vähän hellittää ja haluaisin päästä vähän ulkoilemaankin. Ihan vain kävelylenkeille.
Tarvitsisin vinkkejä, miten saisin huomioni siirrettyä pois siitä, että ympärillä on aina välillä ihmisiä. Suunnittelen reitit aina niin, että menen poispäin keskustasta, koska silloin todennäköisimmin tapaan vähemmän ihmisiä kuin keskustassa. Kokeilin musiikin ja äänikirjan kuuntelua, mutta se häiritsi ympäröivän liikenteen seuraamista ja aloin pelätä sitä, että jään auton alle. (Pelkään noin sataa eri asiaa...)
Keksittekö jotain käytännön niksejä, millä saisin ajatukset jonnekin muualle tai millä pystyisin ohittamaan ihmiset ilman, että annan heidän lähellä olonsa vaikuttaa liikaa?
Haluaisin voida paremmin, mutta keinot tuntuu olevan vähissä.
Kommentit (6)
Kameea tai kännykkä mukaan ja täysikuuta kuvaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Oon kokenut pimeällä lenkkeilyn helpommaksi kuin aamu/päivä. Teen samaa kuin sä eli välttelen keskustaa/mahdollisia isoja teitä joissa enemmän ihmisiä. Vaihdan tien toiselle puolelle jos mahdollista jos näen että joku tulossa vastaan. Kuuntelen podcastia aina lenkkeillessä mutta tuntuu että siitä menee puolet ohi kun en pysty keskittymään kun mietin vaan selviytymistä lenkillä ja saan pelkokuvia että saan paniikkikohtauksen kesken lenkin enkä selviä kotiin. Vasta kun pääsen kotiovelle ja saan oven kiinni, rauhoitun.
Ei sulla ole mitään rauhallisempaa reittiä kuin tunkea liikenteen sekaan? Kuulokkeet päähän ja metsäpoluille. Jos ei muuta niin siedätys. Mene ulos ja seiso hetki pihalla ja ennen kuin alkaa ahdistaa niin sisälle. Sitä kun toistat aikasi niin luulisi aivojen oppivan olemaan yhdistämättä ahdistusta ulkotilaan. Siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin.
Lapsella oli koulusta ehtävä, jossa suunniteltiin luontoaiheinen koru. Ensin piti tutkia luonnosta erlaisia elementtejä välttäen tavanomaisimpia. Niistä piirrettiin jokin tunnistettava kuva-aihio, esim 5 kpl. Sitten niitä jalostettiin ja valittiin kolme parasta. Sitten niistä vielä suunniteltiin korut. Vinkkini on siis "korumaisten luontoelemettien etsiminen ympäristösä". Nämä voit halutessasi kuvata tai piirtää kotona ulkomuistista.
Vaikea yhtälö, jos asuu vilkkaalla keskusta-alueella. On kylläkin niin, että tiettyinä viikonpäivinä ulkona on enemmän ruuhkaa kuin muina päivinä. Minun asuinalueellani aikaiset sunnuntaiaamut ovat parhaita eli muita ulkonaliikkujia on vain hyvin vähän. Samoin ulos kannattaa mennä kurjalla kelillä, silloin ei juurikaan ole muita liikkeellä.
Jossain vaiheessa helpotti, kun bongasin koiria (vaikka siinä hihnan toisessa päässä ihminen roikkuikin). Mutta jotenkin huomio keskittyi niihin koiriin eikä ihmisiin. Koirat eivät ahdista minua.
On myös mahdollista, että löydät jonkin suojelevan toteemin, siis jonkin fyysisen esineen, jota kannat mukana ulkoillessasi, ja se suojelee sinua ahdistavilta ajatuksilta.
Tai sitten jos etukäteen kartalta katsot paikan, minne haluat mennä, ja valitset sen määränpääksi. Matkan aikana ajatukset voi yrittää keskittää siihen määränpäähän ja siihen, mitä aikoo siellä tehdä, tai ajatella. Takaisin tullessa määränpäänä on koti.
Alue: Aihe vapaa
Itsellä sama ongelma ollut jo 16 vuotta. Jokin turvaesine laukussa plus se, että avaimet ovat lähellä ja saatavilla, auttavat itseäni.