Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Toistaiseksi ainakin se että haluan vain seksiä ja hauskanpitoa mahdollisimman monen kanssa. Jos olisin parisuhteessa pettäisin häntä koko ajan. Pari kertaa olen seurustellut ja petin molempia aina tilaisuuden tullen. 

Suurin syy on se, että olen ripustautunut miehiin, jotka eivät ole kiinnostuneita musta. Jos olisin vaan panostanut ulkonäkööni, henkilökohtaisen brändin luomiseen sekä henkiseen hyvinvointiini, niin joku mies olisi saattanut ihastua muhun ja tarttua mukaan oikeista syistä. Sen sijaan olen ollut itse epätoivoinen ja antanut itsestäni liikaa miehille, jotka olivat jo alusta asti välinpitämättömiä mun suhteen.

Nykyään en enää edes kaipaa miesseuraa. Seksi itsessään ei enää kiinnosta ja oon jo hylännyt unelmat perheestä tai elämänkumppanuudesta.

Mieheni kuoli

Vierailija kirjoitti:

Ostin laadukkaan seksinuken. Hintaahan tuolle tuli ja myös huoltamiseen kuluu aikaa ja rahaa mutta loppupeleissä paljon vähemmän kuin oikeaan naiseen.

Elämäni paras ostos.

Hetken kuluttua kyllästyt siihen nukkeenkin ja se viettää suurimman osan ajastaan vaan siellä kaapissa, koska on vaan liian vaivalloista kaivella sitä esille ja alkaa ähkimään sitä panokuntoon. Ennemmin vaan vetää pikaiset koneen äärellä omalla kädellä, menee just niinku aidon naisenkin kanssa eli todella realistiseksi voisi kaiketi sanoa.

Oma halu. Erosin suhteesta 2017 ja ei oo sen jälkeen vaan tuntunut siltä, että haluaisin uutta suhdetta. Oon yksin tosi onnellinen.

Haluttomuus, en kaipaa seksiä.

En myöskään käy baareissa tms, kaipaan työn vastapainoksi rauhaa. Välillä, melko harvoin tulee mieleen että olisi kiva olla jonkun kainalossa ja halata toista, jutella mukavia. Tupakka on mulle ehdoton EI. Onhan noita syitä sinkkuuteen.

Huonot kokemukset aiemmista parisuhteista ja virheistä oppiminen. Elän yksin tasapainoista ja mukavaa elämää, johon en suostu ottamaan ihan ketä vaan. Olen myös omien parisuhteideni kautta havainnut, ettei pitkiin parisuhteisiin ole halukkaita miehiä ja edes n. 40v. miehet ei välttämättä tiedä mitä elämältään haluaa. En käytä itsestäni "sinkku" määritelmää. Se on vanhahtava ja pitää sisällään mielikuvan yhden illan suhteita harrastavasta poukkoilijasta, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Minulla on yhden hengen talous, perheyksikkö. Elämäntilanteeni ei siis ole vain ohimenevä käsite ennen yhteiskunnan normien mukaista tavoiteltavaa pariutumista.

Koska pitäisi valita normaalipainoisen päästä vinksahtaneen tuuliviirin ja ylipainoisen hyväntuulisen väliltä, jään mieluummin sinkuksi jos en saa hyväntuulista normaalipainoista. Ylipainoinen ei nyt vaan valitettavasti sytytä sitten kun pitäisi osoittaa hellyyttä.

Ei tarvitse riidellä,saa olla hiljaa,syödä kun on nälkä,lähteä ulos kun siltä tuntuu,jäädä juttelemaan tuntemattomille,nauraa unissaan,olla omissa ajatuksissaan jne...Elämä on ihanan hauskaa sinkkuna! 

-20v.suhteessa ollut.

Olen huomattavan ylipainoinen ja kasvoista ruma. Minuun ottaa kontaktia vain ulkomaalaiset lähi-idän miehet ja pelkään heidän haluavan vain kauttani vihreän kortin Suomeen.

Elämäntapa työttömyys, jo 12v takana.

Haluan panna naista only/mostly perseeseen, enkä usko sellaista löytäväni.

Olen niin tottunut itsenäiseen elämään ja olen valikoiva.

T: Miehiä rakastava mies

Vierailija kirjoitti:

Se etten ole koskaan ollut aktiivinen naisten lähestymisessä. Miehillä odottelu ei toimi. Tämän passiivisuuden on aiheuttanut se, että roikun vaan netissä pitkäaikaistyöttömänä, enkä koe oikein mitään tunteita tai kiinnostusta mihinkään muuhun.

M39

Olit ainakin rehellinen. Pointsit siitä.

Edustat todennäköisesti miestyyppiä, jonka absoluuttinen ja suhteellinen lukumäärä tulee Suomessa kasvamaan huomattavasti.

Olen sosiaalisesti epäkelpo.

Jäykkä ja outo (huonolla tapaa).

Ei ainut syy, mutta tällä hetkellä pinnalla;

Ne muut ihmiset, jotka laahautuvat suhteen mukana ja häiritsevät sitä suhdetta esim. toisen sukulaiset ja kaverit ( sekä omani että sen toisen).

On ihan ok tavata heitä, jos haluaa mutta enää en halua suhdetta, jossa jään aina toiseksi kumppanille.

Voihan se tietysti olla harrastus, työ tms.

joka myös jollain menee kaiken edelle ( ja niitäkin saa ehdottomasti toki olla).

Vierailija kirjoitti:

Olen aseksuaali. Kesti se vuosikausia tajuta, kun ei moisesta ollut mitään tietoa kun olin teini. Luulin vain, että olen "hidas syttymään" tai "ei ole oikea tullut vastaan" tai jotakin, kun ei vain yksikään mies (tai nainen) aiheuttanut minussa halua. Oli kyllä ihan miellyttäviäkin ukkoja, jotka olivat minusta kiinnostuneita, mutta aina kun homma meni intiimimmäksi koin oloni epämukavaksi ja peräännyin. Myöskin kaverien julkkisihastukset ja fantasioinnit esim. jonkun näyttelijän vaatteiden repimisestä tämän päältä, menivät itselle yli hilseen, kun omasta mielestäni olisivat paremman näköisiä tyylikäs puku päällä. Itse myöskin ihastuin aina "vääränlaisiin" näyttelijöihin yms, toisinsanoen aika vanhoihin patuihin. Olivat vain mielestäni karismaattisia ja kiinnostavia, kun taas ne oman ikään soveltuvat sellaisia tylsiä pallinaamoja. Omat "ihastukseni" kun olivat sitä ns. väärää sorttia, fantasioin nimittäin jostain kiinnostavasta keskustelusta sänkyyn hyppäämisen sijaan.

Minä puolestaan menetin uskoni itseeni, kun menin ja ihastuin aseksuaaliin naiseen.

Tunne oli aluksi molemminpuolista.

Yritin edetä suhteessa fyysisellä puolella varovasti, kun toinen ilmaisi, että ei kaipaa seksiä. Lopulta, useiden kuukausien kuluttua, hän harrasti sitä kanssani. Huomasin, että hän ei pitänyt siitä, joten lopetimme kesken. Vielä tämän tilanteen jälkeen huomasin, että tämä jäi välillemme. 

Kuvittelin sen jälkeen, että olen fyysisesti niin vastenmielinen, että en kelpaa seksiin edes ihmisen kanssa, joka on kertonut ihastuneensa ja jopa rakastuneensa minuun. 

Tämän jälkeen roikuin onnettomana tässä "suhteessa" vielä jonkin aikaa, kunnes oli pakko erota. Ja tehtyäni päätöksen kävimme keskustelun, jossa tämä aseksuaalinen osapuoli haukkui minut mm. seksiin painostaneeksi ja ällöttäväksi, koska "en ajatellut mitään muuta". Vasta tämän riitaisan keskustelun jälkeen nainen totesi, että "en taida oikeastaan haluta seksiä kenenkään kanssa". Aluksi en uskonut tätä, mutta lopulta, kun erosta oli kulunut pitkä aika, tajusin, että nainen oli mitä ilmeisimmin aseksuaali.

No, sen tajuaminen ei auttanut, koska itsetuntoni naisten osalta on jo liki 10 vuotta ollut pyöreä nolla; en ole tehnyt aloitteita ja ne harvat lähestymisyritykset, joita olen tänä aikana naisten puolelta saanut, olen torjunut kokonaan. Eli mahdollisuudet ovat jo menneet.

Olen oppinut elämään asian kanssa, etenkin, kun iän karttuessa en tunne enää juurikaan mielenkiintoa naisiin ylipäätäänkään. Olen myös sosiaalisesti melko eristynyt.

Edellinen kumppani arvosteli, vaati ja ilkeili.

Mielipide- eroista ei voinut keskustella vaan hänen mielipiteensä oli ainut oikea.

Sellainen tyypillinen "yksisilmäinen" ihminen, joka ei näe asioiden sävyjä eikä edes yritä...

Ja minussakin on vikani, se varmaan hänen ongelmansa olikin ( en siis kelvannut / ollut tarpeeksi "normaali").

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä parisuhteita. Tai siis toisaalta juu, ihmisen ikävä toisen luo jne, mutta en kerta kaikkiaan käsitä sitä jatkuvaa draamaa ja säätöä siinä ympärillä. Hampaat irvessä pitää väkisin päästä suhteeseen ja sitten ulvotaan kun kumppanissa on kaikki väärin, tai sitten ulvotaan kun naisissa/miehissä on kaikki vialla kun juuri minä en kelpaa, ja taas on kymmenestuhannes alastomat sinkut alttarilla ja maajussien kanssa pyörimässä telkkarissa.

Ei helvata.

Kun orgasmikin on taattu vain kun sen itse tekee niin miksi ihmeessä pitäisi uhrata aikaa ja energiaa parisuhteen perässä juoksemiseen? Kun muillakin on?

Aina jotenkin huvittanut kaikenmaailman kauniit&rohkeat, salkkarit yms. parisuhdejuttuihin keskittyvät hömppäsarjat. Ne kuviot ja ongelmat on vaan jotenkin niin huvittavia ja se ihmisten keskinäinen vääntäminen ja draama jotenkin, miten sen kuvailisi, huvittavan dramaattishakuista. Vaikka kyse ei ole normaalisti mistään maailmaa kaatavasta ongelmasta, mutta parisuhteessahan on vähän joka juttu. Ja sitten kun miettii, ettei ne tosielämän parisuhteet kauheasti eroa noista sarjoista, samanlaista naurettavaa vääntöä.

En oo löytänyt ketään joka kelpais mulle.