Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Vaikka olen nyt suhteessa, elin yli 10 vuotta sinkkuna ja minulla enemmän kokemusta sinkkuna olemisesta kuin pitkäaikaisesta parisuhteesta. Siksi vastaan:
Syitä oli useita:
- olin levoton ja en halunnut sitoutua, minkä vuoksi otin vastuun siitä, etten halunnut edes huijata toista osapuolta edes muutoin
- matkustelun, muutin, vaihdoin työpaikkoja ja etsin elämääni, mitä haluan tehdä
- en kokenut tarvetta parsiuhteeseen
- olin hyvin nuori, kun exäni petti minua. Se vaikutti varmasti sitoutumishalukkuuteni.
Syitä sitoutumiseen:
- pidän nykyisestä työstäni, asuinpaikastani ja halusin rauhoittaa elämää sekä jakaa kokemukseni toisen kanssa.
-halusin rauhan elämääni ja hyväksyn keski-ikäisyyden mukanaan tuoman seesteisyyden
Kaikki ei halua sitoutua ja se on ihan ok.
Joskus taas halutaan sitoutua, muttei asua yhdessä, sekin on ok. Sitoutumisen muotojakin on useita ja tarvitsee muistaa, että ne ovat suhteeseen kuuluvien näköisiä: niin suhteessa kuin levottomana sinkkunakin, jos siihen kuuluu muista ihmisiä suhteen muodosta huolimatta, pelisäännöt pitää olla kunnossa.
Toista satuttamalla ja toisen tunteilla leikkimällä menettää enemmän kuin elämäänsä saa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aseksuaali. Kesti se vuosikausia tajuta, kun ei moisesta ollut mitään tietoa kun olin teini. Luulin vain, että olen "hidas syttymään" tai "ei ole oikea tullut vastaan" tai jotakin, kun ei vain yksikään mies (tai nainen) aiheuttanut minussa halua.
Harrastatko itsetyydytystä tai kiinnostaako seksi ajatustasolla mitenkään, koskaan?
Olen nelikymppinen ja olen vain pari kertaa ajautunut sänkytilanteeseen, kummallakaan kerralla ei seksi kiinnostanut lainkaan. Ekalla kerralla toinen tyyppi oli vähän ehmmm joten olin epävarma että ei nyt vaan tainnut se toinen kiinnostaa tarpeeksi. Toisella kerralla sitten vaikka tykkäsin ihan täysillä, ei haluja ollut edelleenkään. Joten voisikohan näiden parin kerran perusteella sitten jo sanoa, että olen aseksuaali vai voisikohan olla kyse jostain hitaasta syttymisestä. Tää toinen suhde kun ei kauaa kestänyt, kun jo karkasin siitä toisen syyttelevän seksipainostuksen vuoksi. EHKÄ jos olisi ymmärtäväinen ja kärsivällinen kumppani, voisi se seksikin alkaa kiinnostaman. Kyllähän minä kuitenkin itsetyydytystä harrastan ja seksi ei ole mikään vastenmielinen ajatus sinällään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä parisuhteita. Tai siis toisaalta juu, ihmisen ikävä toisen luo jne, mutta en kerta kaikkiaan käsitä sitä jatkuvaa draamaa ja säätöä siinä ympärillä. Hampaat irvessä pitää väkisin päästä suhteeseen ja sitten ulvotaan kun kumppanissa on kaikki väärin, tai sitten ulvotaan kun naisissa/miehissä on kaikki vialla kun juuri minä en kelpaa, ja taas on kymmenestuhannes alastomat sinkut alttarilla ja maajussien kanssa pyörimässä telkkarissa.
Ei helvata.
Kun orgasmikin on taattu vain kun sen itse tekee niin miksi ihmeessä pitäisi uhrata aikaa ja energiaa parisuhteen perässä juoksemiseen? Kun muillakin on?
Epäilen, että se on vaan sitä kun kerran siihen läheisyyden makuun pääsee, niin siitä on helvetinmoinen vieroittautuminen pois. Ja kun sitähän nyt vaan "kuuluu" olla parisuhteessa. Itselläkin kesti eron jälkeen pitkän aikaa, että pääsin siihen tyytyväisen yksinolon tilaan. Moni kun tuntuu hyppivän suhteesta suhteeseen, eivätkä pidä juuri minkäänlaisia "karensseja" välissä. Nyt ihmettelen samoin, miksi niin moni haikailee johonkin vaikeilusuhteeseen toisen ihmisen kanssa. Kun sitä hauskaakaan nyt ei voi näköjään aina olla, hyvä jos edes puolet ajasta. En jaksa mitään draamailua.
Kotoa ei kukaan tule hakemaan ja en omaa erityistä kiinnostusta treffailuun. Kun olen treffeille mennyt, niin todella harvoin toinen kiinnostaa toisien treffien verran.
Kun löytyy sielunkumppanuus niin se on siinä. Joskus kannattaa vain odottaa, elämä yllättää.
Se etten ole koskaan ollut aktiivinen naisten lähestymisessä. Miehillä odottelu ei toimi. Tämän passiivisuuden on aiheuttanut se, että roikun vaan netissä pitkäaikaistyöttömänä, enkä koe oikein mitään tunteita tai kiinnostusta mihinkään muuhun.
M39
Vierailija kirjoitti:
Kun orgasmikin on taattu vain kun sen itse tekee niin miksi ihmeessä pitäisi uhrata aikaa ja energiaa parisuhteen perässä juoksemiseen? Kun muillakin on?
Tätä runkkariargumenttia en ikinä ymmärrä. Miksi sitten edes tapaat kavereita, kun yhtä hyvin pystyy itsensä kanssa juttelemaan kuin muidenkin kanssa?
Seksi on täysin eri asia kuin itsetyydytys. Orgasmi ei ole seksin tärkein osa ja olo on hyvä seksin jälkeen, vaikkei olisi lauennut. Sen sijaan masturboinnin ainut tavoite on orgasmi ja siitä jää vaan vitutus päälle, jos sitä ei saavuta.
M
Päätin avioeron jälkeen, että en ala suhteeseen, ellei TODELLA kolahda. Joitain yritelmiä oli, mutta ei niistä mitään pitkää suhdetta tullut.
Lapsettomuus oli iso ongelma: en halua omia enkä toisen lapsia.
Olen aika boheemi yksityiselämässäni ja liian erikoinen isolle osalle miehiä.
Edellytän, että haluan miestä tosissani, se ei riitä että joku on ihan kiva luonteeltaan tai sängyssä.
Noin 75 treffikumppania tapasin 10 vuoden aikana, kunnes totesin, että antaa olla. V-tuilua kyllä on saanut kuulla liian korkeasta rimasta jne.
***
Nyttemmin olen naimisissa juuri minulle sopivan miehen kanssa. Hänen tapaamiseensa kului aikaa yli 10 vuotta. Olisin ennemmin yksin edelleen kuin olisin kenenkään kanssa "kompromissina". Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä nämä ylimieliseksi prinsessaksi nimitelleet tyypit nykyisin olisivat mieltä tilanteestani. Sain siis kuulla ihan treffeilläkin monta kertaa, että joku vika minussa pitää olla, kun olen ollut niin kauan yksin.
Ilmeisesti se on nykyisin viaksi laskettava asia, että tietää, millaisen suhteen haluaa, eikä tahdo pitää ketään minään lohdutuspalkintona.
Ostin laadukkaan seksinuken. Hintaahan tuolle tuli ja myös huoltamiseen kuluu aikaa ja rahaa mutta loppupeleissä paljon vähemmän kuin oikeaan naiseen.
Elämäni paras ostos.
Vain köyhät ovat sinkkuja. Varakas saa kumppanin heti.
Ihastukset ja rakkaudet ovat asioita joita köyhille lapsille opetetaan, jotta eivät masentuisi. Tätä maailmaa pyörittää raha, ei rakkaus.
En osaa avata sydäntäni. Teininä se oli helppoa, nyt aikuisena tuntuu kuin avainkin olisi hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun orgasmikin on taattu vain kun sen itse tekee niin miksi ihmeessä pitäisi uhrata aikaa ja energiaa parisuhteen perässä juoksemiseen? Kun muillakin on?
Tätä runkkariargumenttia en ikinä ymmärrä. Miksi sitten edes tapaat kavereita, kun yhtä hyvin pystyy itsensä kanssa juttelemaan kuin muidenkin kanssa?
Seksi on täysin eri asia kuin itsetyydytys. Orgasmi ei ole seksin tärkein osa ja olo on hyvä seksin jälkeen, vaikkei olisi lauennut. Sen sijaan masturboinnin ainut tavoite on orgasmi ja siitä jää vaan vitutus päälle, jos sitä ei saavuta.
M
Nyt kun tätä mietin, niin ei, minulle ei tule seksistä hyvä olo. Krapula on ehkä lähin olotilaa kuvaava sana, vaikkei se ihan yksi yhteen sovikaan.
Saattaisin nauttia siitä enemmänkin jos penetraatiota ei tarvitsisi sietää, mutta se tuntuu olevan miehille sen verran olennainen osa seksiä, että parempi jättää koko touhu siitä enemmän tykkääville.
Kerran ollut naimisissa, toisen kerran pitkässä parisuhteessa enkä lisää kaipaa. En halua sitä parisuhteisiin kuuluvaa vääntöä ja päivittäisen elämän sovittamista jonkun toisen tarpeisiin.
Traumatisoitunut, en pysty muodostamaan enää ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun orgasmikin on taattu vain kun sen itse tekee niin miksi ihmeessä pitäisi uhrata aikaa ja energiaa parisuhteen perässä juoksemiseen? Kun muillakin on?
Tätä runkkariargumenttia en ikinä ymmärrä. Miksi sitten edes tapaat kavereita, kun yhtä hyvin pystyy itsensä kanssa juttelemaan kuin muidenkin kanssa?
Seksi on täysin eri asia kuin itsetyydytys. Orgasmi ei ole seksin tärkein osa ja olo on hyvä seksin jälkeen, vaikkei olisi lauennut. Sen sijaan masturboinnin ainut tavoite on orgasmi ja siitä jää vaan vitutus päälle, jos sitä ei saavuta.
M
Nyt kun tätä mietin, niin ei, minulle ei tule seksistä hyvä olo. Krapula on ehkä lähin olotilaa kuvaava sana, vaikkei se ihan yksi yhteen sovikaan.
Saattaisin nauttia siitä enemmänkin jos penetraatiota ei tarvitsisi sietää, mutta se tuntuu olevan miehille sen verran olennainen osa seksiä, että parempi jättää koko touhu siitä enemmän tykkääville.
Kokeile naisen kanssa.
Miksi sinkuutta pitää jotenkin perustella tai antaa joku syy?
Onnistunut ihminenkö on parisuhteessa oleva, vaikka syynä olisi uskalluksen puute selviytyä elämästä yksin, läheisriippuvuus, raha tai suhteessa olemista lasten takia sietäen kumppanin pettämisiä/väkivaltaa/päihdeongelmaa ym.?
Alkoholi, kun pääsin eroon siitä, sain perheen...
Uuteen ihmiseen tutustumisvaihe on liian rankka.
Varmaan läski perse