Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Hoidan arjen ja lapseni yksin paremmin kuin ketään muuta siinä höösäämässä ja jälkiä siivoamassa.

Onnellinen näin.

Olen menettänyt kiinnostukseni naisiin ja seksiin.

Suurin syy on oma valinta. Valinta joka on tehty hyvistä syistä. Olen tupakoiva ja alkoholia menee ihan reilusti eikä pelkästään viikonloppuisin. Parempi olla yksin, niin kumppanin ei tarvitse katsella minua ja samalla minä saan olla rauhassa ja tehdä mitä haluan. Win-win. Luojan kiitos huumeita en käytä enkä aio edes kokeilla, koska olen äärimmäisen helposti addiktoituva päihteisiin. Ja muuhunkin kivaan. En vaan saa tarpeeksi jos löydän jonkun kivan ja hyvää oloa tuottavan asian, en kyllästy ikinä. Mulla pitää olla aina kivaa!

Parisuhteiden kanssa olen klassinen esimerkki sanonnasta "I don´t love you, I just love the thought of you" ja tämä on pätenyt kaikkiin suhteisiini. Eli mielikuva on ihana mutta todellisuus ei.

Oma tasoni on niin surkea, että minusta kiinnostuvat vain sellaiset naiset joiden kanssa en usko että pystyisin harrastamaan seksiä vaikka joku aseella uhaten pakottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Mikähän se syy voisi olla...

Varmaan joku kammo nuoresta asti on estänyt tutustumisen naisiin. Olen itse kuullut useammin kuin kerran, että minua on kehuttu komeaksi. Tätä en pysty käsittämään mutta enhän minä käsitä paljoa muutakaan.

Vasta nyt on sellainen taloustilanne elämässäni, että voisi jotain yrittää. Kynnys on kuitenkin jo niin korkeaksi kasvanut, että piti aloittaa ihan pohjalta. Maksullisella piti käydä, jotta ei iskisi ramppikuume tosipaikan tullen.

Näyttää kuitenkin siltä, että tuskinpa tässä mitään kummempaa enää viritellään.

Yksin mennään ja jos ei enää huvita niin yksin lähden.

Mullakin on ollut joku outo arkailu naisia kohtaan koko elämäni. Kiinnostuneita naisia on eteen tullut, mutta se kun huomaan naisen kiinnostuneen aiheuttaa minussa jonkinlaisen pakorefleksin ja alan välttelemään tätä naista. Näin siis aina livetilanteissa, lähinnä työpaikalla missä niihin naisiin nyt törmää. Niistä ei siis tullut yhtään mitään ja kuoli aina jutut jo alkumetreillä. Viimein tapasin netissä naisen jonka kanssa yhteydenpito valahti aika kuumaksi. Treffitkin meni kuin elokuvissa ja olin että vau, tässäkö tää nyt tosiaan on. Mutta niin vain meikäläisen arkailuongelmat alkoi tulemaan myöhemmin taas esille kun yritettiin viettää aikaa enemmän yhdessä. Naisella sellaiset spontaanit hellyydenosoitukset tuntui tulevan ihan itsestään, mutta mulla kesti älyttömän kauan että uskalsin avata itseäni naiselle. Naisellekin se oli tosi kova paikka, kun tietenkin tulkitsi minua jatkuvasti niin, ettei minua kiinnosta. Pikkuhiljaa minulta alkoi ne hellyydenosoitukset sujua, mutta seuraava ongelma oli sitten seksi. En vaan osannut tehdä aloitteita ja olin muutenkin täysin lamaantunut niissä tilanteissa. Nainen alkoi turhautumaan jo toden teolla, kun kaverisuhteeltahan se varmaan hänelle vaikutti, kun ei ollut seksiä. Se sitten aiheutti minulla entistä pahempia estoja ja suorituspaineita, en tiedä kuinka kauan siinä olisi sitten mennyt että seksipuolella olisin myös päässyt vauhtiin. Jos ollenkaan. Nainen ei vaikuttanut olevan sieltä kärsivällisimmästä päästä, joten ajattelin ettei ollut oikein häntä kohtaan, että tällaisena estomöykkynä en kykene olemaan hänelle kunnollinen kumppani parisuhteessa. Tulipa kokeiltua, ehkä näillä eväillä sitten loppuun asti.

Itsellä on nyt tulilla suhde ulkomaalaisen kanssa. On jotenkin helpompaa kun homma on tabula rasa ilman mitään ennakkokäsityksiä/odotuksia.

Matka vasta alussa ja vaikka mitä voi vielä tapahtua. On antanut silti sisältöä elämään.

Toivottavasti ei sentään mikään thai, niitähän toki olisi kyllä innokkaita tyrkyllä nuoria ja kauniita, mutta rahojen perässähän ne enkä oikein innostu ajatuksesta elättää tämän koko sukua. Eikö niiden kanssa olevia miehiä ollenkaan häiritse tämä, ettei naiset heistä oikeasti pidä ja varmaan oksennusta pidätellen sängyssäkin miellyttävät, onko heillä sitten puhtaasti vaan se minäminä-ajatus siinä ja pääasia että saavat nuorta ja kaunista.

Vierailija kirjoitti:

En kiinnostu juuri kenestäkään, ja sitten kun kiinnostun, vastapuoli ei ole kiinnostunut minusta.

Tämä kuulostaa minusta aika sitoutumiskammoiselta tai välttelevältä kiintymystyyliltä. Että uskalletaan ihastua vain sellaisiin, joita ei ole mahdollisuutta saada. Se on turvallisempaa kuin että antaisi jollekulle oikeasti mahdollisuuden.

Kysyntä ja tarjonta eivät ole kohdanneet: Kun minä innostun vastakkaisesta sukupuolesta, hän ei innostu minusta, kun vastakkaisen sukupuolen edustaja innostuu minusta, minä en innostu hänestä. -Kuitenkin suhteen toteutumisen ja toimivuuden kannalta tårleätä olisi, että molemmat olisivat innostuneita ja kiinnostuneita toisistaan. En halua ryhtyä sellaiseen suhteeseen jossa en voi olla mukana täydellä sydämmellä ja aidosti puhtaalla omallatunnolla.

Olin pitkään sinkku ennen nykyistä parisuhdettani. Tärkein syy sinkkuuteen oli se, että on ollut kohdannut ihmistä, jonka kanssa olisi syntynyt molemminpuolinen halu ryhtyä parisuhteeseen juuri tämän henkilön kanssa.

Kaksi avioeroa kohta takana.

En opi helposti. Nyt opin. Ei koskaan enää miestä. Yksin helpompaa. Keski-ikäisten miesten kiukuttelusta, uhriutumisesta ja kuningassyndroomasta oli jo nasevasti kirjoitettu, joten ei tarvetta toistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kiinnostu juuri kenestäkään, ja sitten kun kiinnostun, vastapuoli ei ole kiinnostunut minusta.

Tämä kuulostaa minusta aika sitoutumiskammoiselta tai välttelevältä kiintymystyyliltä. Että uskalletaan ihastua vain sellaisiin, joita ei ole mahdollisuutta saada. Se on turvallisempaa kuin että antaisi jollekulle oikeasti mahdollisuuden.

Käsitit väärinpäin. Ensin on kiinnostus, sitten vasta selvitetään saatavuus. Saatavuus ei siis ole syy kiinnostukselle.

Herpes, häpeä, lihavuus, epäsosiaalisuus. Asunto syrjäseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Syvät mt-ongelmat nuorena aikuisena. Oli kyllä kokeiluja ja yrityksiä, tajuttomia ihastumisia, huumaa ja sydänsuruja. Sitten laitoin tunnepuolen ovet, ikkunat, luukut ja räppänät kiinni, kehitin muurin ympärilleni ja olen elänyt rauhassa yksin.

Syvästi rakkautta kaivaten, silti henkisesti panssarin takana. Olen hyvä seuraihminen, mutta varmasti lähes mahdoton toisen sukupuolen lähestyä.

N59

<3

Mt-ongelmat. Olen todellinen luuseri. Olen myös realisti ja ymmärrän, ettei kenenkään ole hyvä seurustella kanssani ja haluan säästää ihmiset minulta. Olen tosi ihana ja mukava, mutta elämäntaitoni ovat hukassa. Lisäksi kärsin nuorena syvästä itseinhosta. Siitä on jäänyt arvet syvälle minuun: en koe olevani kenenkään arvoinen, rakastettava tai ihminen, jota ylipäätään voisi katsoa silmiin ja tuntea rakkautta. Tunnen olevani suuri virhe, josta ihmisten on syytä pysyä kaukana. 

Sinkkuuteni salaisuus on nirsouteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kiinnostu juuri kenestäkään, ja sitten kun kiinnostun, vastapuoli ei ole kiinnostunut minusta.

Tämä kuulostaa minusta aika sitoutumiskammoiselta tai välttelevältä kiintymystyyliltä. Että uskalletaan ihastua vain sellaisiin, joita ei ole mahdollisuutta saada. Se on turvallisempaa kuin että antaisi jollekulle oikeasti mahdollisuuden.

Sitäpä juuri, ja voi olla hyvin alitajuista. Itse toimin noin vuosia ja vuosia. Lopulta annoin mahdollisuuden minusta oikeasti kiinnostuneella ihmiselle, jota tosin alkuun työnsin kovasti pois. Kun aikaa on kulunut, niin olen huomannut, että hänen kanssaan on todella hyvä olla.

Olen miettinyt mennyttä suhdehistoriaani, ja tunnistan nyt tuon välttelevyyden itsessäni. Aiemmat, epätoivoiset ja riippuvaiset suhdeviritelmäni olivat pääosin onnettomia johtuen siitä, että toinen osapuoli ei ollut yhtä kiinnostunut kuin minä hänestä. Toisaalta hain noita ihmisiä juuri siksi, että alitajuisesti jo tiesin, ettei niistä suhteista tulisi kuitenkaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sitäpä juuri, ja voi olla hyvin alitajuista. Itse toimin noin vuosia ja vuosia. Lopulta annoin mahdollisuuden minusta oikeasti kiinnostuneella ihmiselle, jota tosin alkuun työnsin kovasti pois. Kun aikaa on kulunut, niin olen huomannut, että hänen kanssaan on todella hyvä olla.

Helppoa se on naisilla, kun ympärillä sinnikkäät miehet pörrää. Kukaan nainen ei ainakaan kauaa katsele sellaista miestä joka työntää pois eikä heti tartu innokkaana tilaisuuteen, kun on kiinnostunutta naista tarjolla. Se tilaisuus pitää heti käyttää tai sitten olla käyttämättä, ellei nainen saa välitöntä kiinnostusta niin se on sen naisen kiinnostuksen loppu.

En jaksa enää deittailla. Deittailu on niin puuduttavaa, vaikka treffeille pääsenkin halutessani, niin omaikäisten 30v, lapsettomien sinkkunaisten vaatimustaso seurustelukumppanille on erittäin korkea. Kelpaan vain hauskanpitoon eli siis seksii, mutta en vissii alemmalla korkeakoulututkinnolla ja 3000 bruttopalkalla ja tavallisella naamalla riitä.

Jonkun itseäni 5-10 vanhemman yh:n saisin heti halutessani, mutta koska haluan omia lapsia useamman, niin tuo ei ole enää 40-vuotiaan kohdalla realistista. Toki, jos olisi ihan huipputyyppi lapseton 40 vuotias, niin sitten voisin ehkä joustaa. Ainoa oma kriteerini naiselle on lapsettomuus. Toisen miehen lapsia en ala kasvattamaan.

Täydellinen kyllästyminen päästään sekaisin olevien punavihreiden naisten hulluuteen. Onneksi olen elämässäni tavannut oikeita naisiakin, nämä säilytyvät nyt muistoissa. Ei millään jaksa tuhota ainutta elämäänsä vääntämällä toisessa todellisuudessa elävien olentojen kanssa. Säälihän tämä tilanne tietysti on, voisin tarjota kelpo naiselle kelpo miehen.

Mies jätti hyvin pitkän yhdessäolon jälkeen yhtäkkiä toisen naisen vuoksi. Olen jo 33 ja nyt aivan yksin. Yritän toipua erosta ja jonain päivänä haluaisin vielä elämänkumppanin. Lapsia en halua.

Vierailija kirjoitti:

Koska en saa nättiä, kouluja käynyttä ja kunnianhimoista tylleröä. Mitään tyhmää, kouluttamatonta lihavaa läskiä en kelpuuta. Ne on erii sosiaaliluokkaa kuin itse: akateeminen, hyvätuloinen DI. Eri sosiaaliluokan ihminen ei ole vaihtoehto, mieluummin katson vaikka pornoa. 

M35

Jotainhan sussa itsessäsi mättää, jos et saa nättiä, akateemista nuorikkoa. Olet 35v, akateeminen, hyvätuloinen...Ehkä vika on määrättömässä itseriittoisuudessasi? Ulkonäölliset seikat, kuten pärstä ja yletön mahakkuusa?  Potenssiongelmat? Paitsi mullehan se ei sinänsä kuulu, vaikka olen nuori ja akateeminen.. Hyvä, kun pornon katselusi voittaa elävän naisen.