Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää yrittää parisuhdetta. On niin monta lyhyttä suhdetta takana. En löydä sitä oikeaa.

Juuri tämä. Miksi on niin vaikeaa löytää suhdetta jossa voitaisiin vaan olla ilman epäröintiä,kauemmin kuin kolme kuukautta?

Olen jättämässä mieheni 27 vuoden yhteisen vuoden jälkeen koska hänestä on tullut ilkeä ja veemäinen paskiainen. Uutta miestä en huoli. Helpompaa olla yksin.

Herpes, lihavuus, oma torjunnanpelko, en luota deittisovelluksiin.

Vapauden kaipuu ja viihdyn hyvin yksin. Ajoittain kaipaan miestä läheisyyteen ja seksiin sekä tekemään kodissani niitä perinteisiä miesten töitä. Nuo asiat yksistään eivät riitä siihen, että alkaisin niiden vuoksi etsiä hampaat irvessä parisuhdetta. Mutta jos oikein sykähdyttävä mies tulee vastaan, niin mikä ettei😊

Huono itseluottamus. Pelkään että en tule kenellekkään riittämään, täysin kokematon 24-vuotiaana enkä halua harrastaa irtosuhteitakaan. Pyyntiä kyllä on mutta olen aina antanut pakit, ja jos ikisinkuksi jään niin saan syyttää vain itseäni.

Helpompi elää yksin kun muuten joutuu maksaan sen toisenkin . Halvemmaksi tulee paitsi jos edes maksaisi puolet vuokrasta. Ei sellaisia ole kuin nuoruuden rakkaus. Sellaiset kumppanit jotka vahtaa muita kokoajan ei kiinnosta. Mikään vertailu juttu ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näitäkin kommentteja täällä lukee ja muistaa jälleen kerran miten ulkonäkökeskeisiä ihmiset ovat niin heti menee halut edes yrittää mitään. Esim minua on jotkut miehet sanoneet ylipainoiseksi vaikka olen normaalipainoinen - vaatteeni ovat kokoa 36 tai 38,  ja hämmennykseni takia olen kysynyt painoasioista ihan lääkärin ajallakin, ja hän sanoi että olen täysin normaalipainoinen, ei ole mitään syytä laihduttaa. Enkä usko että lääkäri alkaisi valehtelemaan päin naamaa tällaisessa asiassa, kun vielä itse asiasta aloin tiedustelemaan. Mutta ongelma onkin nykyään se, että miehet haluaa pelkästään instassa näkemiään joko alipainoisia tai sitten kuntosalilla ramppaavia himoliikkujia joilla on "kunnon treenattu perse", kaikki muut ovat sitten muka ylipainoisia. 

Ulkonäkö on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, koska se vaikuttaa todella merkittävästi siihen miten muut ihmiset sinua kohtelevat. Oli kyse sitten romanttisista suhteista, tai oikeastaan mistä tahansa muusta sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Esim. useissa psykologisissa tutkimuksissa on havaittu että jos olet ulkoisesti viehättävä, sinut palkataan paljon todennäköisemmin, ja saat parempaa palkkaa kuin vähemmän viehättävä kandidaatti.

Itse panostan ulkonäkööni todella paljon sekä rahassa että ajassa mitattuna, koska haluan menestyä elämässä. Ja olen siis mies.

Niin? Ymmärtäisin tuon kommenttisi jos edellinen kommentoija olisi sanonut olevansa lihava mutta jos kerran kyseessä on normi painoinen ja terve ihminen niin en kyllä ymmärrä millä perusteella häntä on sanottu lihavaksi. Ainakin itseäni kammoksuttaa jos nykyään 36-38 kokoista ihmistä pidetään lihavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää yrittää parisuhdetta. On niin monta lyhyttä suhdetta takana. En löydä sitä oikeaa.

Juuri tämä. Miksi on niin vaikeaa löytää suhdetta jossa voitaisiin vaan olla ilman epäröintiä,kauemmin kuin kolme kuukautta?

Epävarmat ihmiset ei ainakaan pärjää, kaksi sellaista kun yrittää yhdessä niin oijoi kun joka toimi tai sanominen tulkitaan joksikin hyökkäykseksi suurinpiirtein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää yrittää parisuhdetta. On niin monta lyhyttä suhdetta takana. En löydä sitä oikeaa.

Juuri tämä. Miksi on niin vaikeaa löytää suhdetta jossa voitaisiin vaan olla ilman epäröintiä,kauemmin kuin kolme kuukautta?

Epävarmat ihmiset ei ainakaan pärjää, kaksi sellaista kun yrittää yhdessä niin oijoi kun joka toimi tai sanominen tulkitaan joksikin hyökkäykseksi suurinpiirtein.

Toki epävarmakin voi suhteessa menetellä, jos löytää sellaisen täyden vastakohtansa joka ei vähistä hätkähdä ja sietää sitä ajoittaista itsetunto-oireilua.

Ylipaino, rasva mahan ja rintojen kohdalla. Olen mies ja se näyttää ihan saatanan karsealta. Laihdutusprojekti menossa, katsotaan miten käy... 

En ole kiinnostunut tapaamaan uusia ihmisiä. Muuten olisin täysin onnellinen sinkkuna, mutta sosiaalisista syistä hävettää olla tällainen erakko. Taidan myös olla aseksuaalinen, tai ainakaan en ole kovin kiinnostunut seksistä.

En vaan koe että naisilla olisi enää mitään annettavaa parisuhteeseen.

Olen työtön,täysin pa. 45-v.nainen.

Ei varaa käydä missään eli kukaan ei kotoa tule hakemaan,kävelylenkeillä ei kovin suuria mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole ulkonäkö kaikilla yksittäinen suurin syy sinkkuuteen. Ja jos jotain muuta väittää, niin ei osaa harjoittaa järkevää itsekritiikkiä.

Ei ole todellakaan kaikilla. Itse olen aina ollut kaunis, mutta lähes koko elämäni ajan sinkku. En vain ole keksinyt syitä ryhtyä parisuhteeseen, itsenäinen ja riippumaton elämä on paljon mielekkäämpää. Keskustella voin kavereiden kanssa ja seksin hoitaa itsekseni, eikä tarvitse neuvotella saati riidellä ikinä kenenkään kanssa.

Suurin yksittäinen syy onkin mielestäni HALU. Joko oma tai jonkun muun.

Luulin aina itse että oon sinkku ja fine. Nyt yksi parisuhde takana. Kyllä sitä mieluummin seurustelee kun on yksin. Se on ihan kivaa yhteispeliä. Toki sinkkuvuodet välissä jees.

Ulkonäköön se ei liity. Oon ehkä 7,5-8/10 ja muutenkin en mikään missi. Seuraa saa kyllä jos ei oota toiselta jotain huippu-ulkonäköä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesbona totean että on vaikeaa löytää sopivaa naista. Ja ei,kyse ei ole ulkonäöstä ykköskriteerinä. Vaan siitä että joko kyse on "haluan kokeilla naista" -tapauksista jotka eivät lopulta itsekään tiedä mitä haluavat tai sitten siitä että oletetaan parisuhteen naisen kanssa tarkoittavan että toinen ymmärtää saumattomasti koska on samaa sukupuolta. Naiset, olette sitten miehen tai naisen kanssa,antakaa myös toiselle tilaa ja hyväksykää myös toisen tarpeet suhteessa.

Tässäpä tulikin se, mitä olen miehenä usein ounastellut, kun olen lukenut netistä naista ensimmäistä kertaa elämässään suhteeseen etsivien naisten ilmoituksia. Niin epärealistisilta ovat vaikuttaneet heidän uskomuksensa vaistomaisesta yhteydestä ja yhteenkuuluvuudesta toisen naisen kanssa, yhteisymmärrys olisi kaikessa niin vahva ja toimiva ettei siihen sanojakaan tarvittaisi. Tuota kun peilaa sitä tilastotietoa vasten, että samaa sukupuolta olevien liitot kestää keskimäärin puolitoista kertaa vähemmän aikaa mitä heteroilla, niin onhan siinä selkeä ristiriita. Varmaan voi onnistumisia tapahtua joskus, jossain ideaalisuhteessa ja siinäkin ehkä vain jaksottain tai jonkin aikaa, mutta että se olisi automaattista, niin se haavetta vain lie. Ja silloin kun kaikki palaset loksahtaa yhteen, ei se ole suuntautumisesta tai sukupuolesta kiinni.

Niiden liittojen lyhyys johtuu itse asiassa aika pitkälti siitä, että yleensä ei tule lapsia joiden takia jäätäisi elähtäneeseen suhteeseen kiinni vaan erotaan kun mieli tekee. Heteroliitothan liimataan lapsilla ja sitten monesti vain lasketaan päiviä siihen, että ne lapset on tarpeeksi isoja ja voidaan erota puolisosta. Ei se suhteen pituus siis mikään onnellisuuden mittari välttämättä ole!

Kerran eronneena en halua enää uutta suhdetta. Paljon mukavampi olla nyt yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen jättämässä mieheni 27 vuoden yhteisen vuoden jälkeen koska hänestä on tullut ilkeä ja veemäinen paskiainen. Uutta miestä en huoli. Helpompaa olla yksin.

Monista miehistä tulee ihan kauheita 50:n jälkeen. Ensin hommataan moottoripyörä ja aletaan värjätä hiuksia (pelätään vanhenemista). Sitten alkaa ilkeily ja kiukuttelu kaikille ympärillä oleville. Jotkut vaihdevuodet ne varmaan ovat, kun testotasot alenee. Exästäni tuli lisäksi väkivaltainen, joten se suhde loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

Olen jättämässä mieheni 27 vuoden yhteisen vuoden jälkeen koska hänestä on tullut ilkeä ja veemäinen paskiainen. Uutta miestä en huoli. Helpompaa olla yksin.

Juuri tämä se keski-ikäisyyden kohdalla olisi se suurin syy! En ole tällä hetkellä sinkku, mutta edustan samaa ikäluokkaa. Erosin reilu neljä vuotta sitten 17 vuoden jälkeen liitosta, jossa miehelle kävi juuri noin. Nykyään olen seurustelusuhteessa, mutta joudun ehkä toistamiseen toteamaan, että tämän ikäisillä miehillä on vaihdevuodet meneillään aivan ninkuin naisillakin. Keski-ikäisistä miehistä tulee enemmän tai vähemmän  kärttyisiä ja huonotuulisia, taantuvat välillä pikkulapsimoodiin käytöksellään. 

Jos tästä suhteesta vielä eroan niin en usko pariutuvani enää koskaan vaan jään nauttimaan vapaasta ja omannäköisestä elämästä, kun olen jo lapsenikin saanut kasvatettua lähes aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättämässä mieheni 27 vuoden yhteisen vuoden jälkeen koska hänestä on tullut ilkeä ja veemäinen paskiainen. Uutta miestä en huoli. Helpompaa olla yksin.

Monista miehistä tulee ihan kauheita 50:n jälkeen. Ensin hommataan moottoripyörä ja aletaan värjätä hiuksia (pelätään vanhenemista). Sitten alkaa ilkeily ja kiukuttelu kaikille ympärillä oleville. Jotkut vaihdevuodet ne varmaan ovat, kun testotasot alenee. Exästäni tuli lisäksi väkivaltainen, joten se suhde loppui siihen.

Veit sanat suustani!

terv. alempi 1143 ;)