Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MPö kirjoitti:
Ei oikeastaan mitään sellaisia ominaisuuksia, mitkä herättäisi kiinnostusta naisissa. Työtön, ylipainoinen, 173cm pitkä sekä surkeat sosiaaliset taidot erityisesti, jos itse pitää tehdä aloite ja keksiä koko keskustelu. En käy "viihteellä". Ikää tosin vasta tulevat 21, mutta nopeasti sitä tulee kolmekymppiseksi kokemattomaksi.
Työttömänä sinulla on aikaa laittaa itsesi kuntoon ja kehittää muutenkin itseäsi. Netin välityksellä voi vaikka opiskella ja kohottaa itsetuntoaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan läskifobian takia. Sekä naama on kuin pakanamaan kartta minkä vuoksi yhteiskunnan kauneusstandardien takia olen jäänyt yksin.
Ei se ole syy. Vai oletko sitä mieltä että sellaisia ei löydy parisuhteessa elävistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa niitä joita haluan enkä halua niitä joita saan :) Ja tuosta pituudesta, olen 156cm, mulle 175cm mies on pitkä.
Tietenkin 20 senttiä sua pidempi mies on pitkä. Eli vaadit 20 senttiä pidempiä miehiä?
Miehen vaihtoehdot jää aika vähäiseksi jos 175 senttisen pitää katsella vain 156cm ja lyhyempiä.
Ja kuitenkin naisten keskipituus on 167 cmn tietoilla. Suurin osa naisista on selkeästi lyhyempiä kuin 175 cm , joka taas on miesten keskipituus. Aina ikävää kun aivan keskimittainen mies itkee lyhyyttään ja pistää sen syyksi sosiaalisen kyvyttömyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Keep on dreaming, *tirsk* 😁
About what? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen takaa kuin Marilyn Monroe.
Edestä vain vähän rumempi kuin Teuvo Hakkarainen.
Jos olet nainen, niin ei ole mitenkään toivoton tilanne. Jos taas mies, niin ”Houston, we have a problem”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keep on dreaming, *tirsk* 😁
About what? 🤔
Sorry, oli mun neitsytkommentti tällä sivustolla, enkä osannut käyttää lainausta/viittausta. Lupaan parantaa tapani jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan läskifobian takia. Sekä naama on kuin pakanamaan kartta minkä vuoksi yhteiskunnan kauneusstandardien takia olen jäänyt yksin.
Mulla on ihan tämä nykypäivän meno..kunnon naisena en jaksa miehiä jotka kuolaavat jokaisen persposken perään kadulla ja instalista on täynnä kumihooroja. Ei kiitos, olen liian herkkä tähän aikaan joten olen mieluummin yksin kuin saaden "iskuja" ja "ylläreitä" miehen kanssa.
Kukaan ei ole huolinut. Täytän syksyllä jo 50.
En oikein tiedä mikä minussa on vikana, jos tietäisin, yrittäisin korjata asian.
Elämä on mennyt hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä **ttua! Käyttääkö toi edellinen kommentoija elämänsä siihen, että etsii netistä ihmisiä, jotka ovat rohkeita ja kertovat omista tunnoistaan ja käy sitten lyömässä siihen juuri kerrottuun arkaan paikkaan. Kuinka säälittävää sellainen elämä sitten on?
Alkuperäiselle kommentoijalle: You rock! Se, että tunnistaa omat kipunsa ja osaa ne vielä sanoittaakin on oikeasti harvinaista. Maa on täynnä seksuaalisesti kokeneita, mutta henkiseltä tasoltaan ihan lapsen kengissä olevia, joilla ei ole aavistustakaan siitä, mikä heitä vie. Kokemattomuutta on siis niin monenlaista.
Itse ainakin valitsisin mieluummin sellaisen ihmisen rinnalleni, joka on kokenut itsensä tutkiskelussa. Seksin ja seurustelun salat oppii koska tahansa. Ne eivät ole rakettitiedettä. Ihmisyyden ymmärtäminen sen sijaan näyttää joillekin olevan ihan hepreaa.
Tämä oli hieno tiivistys siitä mistä tässä toisen ihmisen kohtaamisessa on pohjimmiltaan kysymys. Ehkä kuitenkin toisille jo tuo seksin ja seurustelun oppiminen on oikeasti ponnistus? Oman itsensä tutkiskelu on ainakin minulla vaatinut peilaamista toiseen ihmiseen. Ja siihen en olisi päässyt ellen jopa hullunrohkeudella olisi ensin opetellut tuota ”seksi ja seurustelu”- osastoa.
Kun ei miehiä kiinnosta introvertti ja itse en ees yritä koska shittsätti on niin uuvuttavaa. Työasioista puhun mielelläni sekä politiikasta mutta ei miehet sellaista halua. Ei vikaa ulkonäössä eikä älyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin paremmin yksin.
Pitkät parisuhteet ja perhe-elämä on jo koettu. Yhteiselämässä naisen kanssa on liikaa negatiivisia asioita, en vain kertakaikkiaan jaksa enää yhtään stereotyyppistä naisvaikeilua.
Tämä tuli itsellä huomattua jo ihan lyhyessäkin suhteessa. Ei voi kuin ihailla sitä naisten kykyä loihtia ongelmia tyhjästä.
EI kelpaa kuin oikeasti itselleni sopiva, niin päätin avioeron jälkeen kolmekymppisenä.
10 vuotta sinkkuutta ja sinä aikana kuulin kaikki mahdolliset "liian nirso" "alenna rimaa" "et ikinä pariudu jos on noin epärealistiset odotukset" jne. Se epärealistinen odotus oli, että arvot ja odotukset arjesta sopivat yhteen ja että oikeasti kumpikin ihastuu ja kokee seksuaalista vetovoimaa.
Olen nyt ollut naimisissa jo hyvän aikaa, ikää yli 50. Kummasti noista huutelijat lähipiirissä "unohtivat" nämä aiemmat arvionsa siinä kohtaa, kun pariuduin ihan tavallisen, juuri minun ihan tavalliseen elämääni sopivan ihmisen kanssa.
Ihmisten pitäisi enemmän malttaa olla sinkkuina. Oma ensimmäinen avioliittoni oli tulos hätiköinnistä ja siitä, että kumpikaan ei miettinyt, MITÄ oikeasti halusimme suhteelta. Erilaisiin odotuksiin ja arvoihin se sitten kaatuikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI kelpaa kuin oikeasti itselleni sopiva, niin päätin avioeron jälkeen kolmekymppisenä.
10 vuotta sinkkuutta ja sinä aikana kuulin kaikki mahdolliset "liian nirso" "alenna rimaa" "et ikinä pariudu jos on noin epärealistiset odotukset" jne. Se epärealistinen odotus oli, että arvot ja odotukset arjesta sopivat yhteen ja että oikeasti kumpikin ihastuu ja kokee seksuaalista vetovoimaa.
Olen nyt ollut naimisissa jo hyvän aikaa, ikää yli 50. Kummasti noista huutelijat lähipiirissä "unohtivat" nämä aiemmat arvionsa siinä kohtaa, kun pariuduin ihan tavallisen, juuri minun ihan tavalliseen elämääni sopivan ihmisen kanssa.
Ihmisten pitäisi enemmän malttaa olla sinkkuina. Oma ensimmäinen avioliittoni oli tulos hätiköinnistä ja siitä, että kumpikaan ei miettinyt, MITÄ oikeasti halusimme suhteelta. Erilaisiin odotuksiin ja arvoihin se sitten kaatuikin.
Ja mitä nämä eri odotukset ja arvot olivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI kelpaa kuin oikeasti itselleni sopiva, niin päätin avioeron jälkeen kolmekymppisenä.
10 vuotta sinkkuutta ja sinä aikana kuulin kaikki mahdolliset "liian nirso" "alenna rimaa" "et ikinä pariudu jos on noin epärealistiset odotukset" jne. Se epärealistinen odotus oli, että arvot ja odotukset arjesta sopivat yhteen ja että oikeasti kumpikin ihastuu ja kokee seksuaalista vetovoimaa.
Olen nyt ollut naimisissa jo hyvän aikaa, ikää yli 50. Kummasti noista huutelijat lähipiirissä "unohtivat" nämä aiemmat arvionsa siinä kohtaa, kun pariuduin ihan tavallisen, juuri minun ihan tavalliseen elämääni sopivan ihmisen kanssa.
Ihmisten pitäisi enemmän malttaa olla sinkkuina. Oma ensimmäinen avioliittoni oli tulos hätiköinnistä ja siitä, että kumpikaan ei miettinyt, MITÄ oikeasti halusimme suhteelta. Erilaisiin odotuksiin ja arvoihin se sitten kaatuikin.
Ja mitä nämä eri odotukset ja arvot olivat?
Arvot ja odotukset: esim. ura/kotikeskeisyys, maalla/kaupungissa asuminen, ihmissuhteet/maallinen mammona tärkeimpänä asiana jne. Mieheni oli uratykki, minä tylsä villasukka-koti-ihminen jolla ei ollut ihmeempiä ura-ambitioita. Noissa muissakin asioissa meni ihan ristiin. Eksä asuu tiettävästi uuden puolisonsa kanssa edelleen Helsingin ydinkeskustassa ja keskittyy uraan. Minä asun miehen ja eläinlauman kanssa maalla. Äidiksi olisin halunnut ja tuon ensimmäisen avioliiton vuoksi se meni ohi omaa tyhmyyttäni. Olen nauttinut nyt varamummon roolista miehen pienille lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
EI kelpaa kuin oikeasti itselleni sopiva, niin päätin avioeron jälkeen kolmekymppisenä.
10 vuotta sinkkuutta ja sinä aikana kuulin kaikki mahdolliset "liian nirso" "alenna rimaa" "et ikinä pariudu jos on noin epärealistiset odotukset" jne. Se epärealistinen odotus oli, että arvot ja odotukset arjesta sopivat yhteen ja että oikeasti kumpikin ihastuu ja kokee seksuaalista vetovoimaa.
Olen nyt ollut naimisissa jo hyvän aikaa, ikää yli 50. Kummasti noista huutelijat lähipiirissä "unohtivat" nämä aiemmat arvionsa siinä kohtaa, kun pariuduin ihan tavallisen, juuri minun ihan tavalliseen elämääni sopivan ihmisen kanssa.
Ihmisten pitäisi enemmän malttaa olla sinkkuina. Oma ensimmäinen avioliittoni oli tulos hätiköinnistä ja siitä, että kumpikaan ei miettinyt, MITÄ oikeasti halusimme suhteelta. Erilaisiin odotuksiin ja arvoihin se sitten kaatuikin.
Noin sen kuuluukin mennä. Typerintä ikinä on varata itsensä jollekulle epäkiinnostavalle, koska sitähän on sitten loukossa sen kanssa, jos kohtaakin sen oikeasti sopivan ja kiinnostavan.
Itse olin samasta syystä sinkkuna vuosikaudet. Nyt olen enää sen vuoksi, että juttu sen sopivan kanssa on vaiheessa. Todellakin kannatti odottaa.
eipä viitsi enää oikein, mutta oikein hyvä mies tässä menee kyllä hukkaan.
En kelpaa omana itsenäni ja en jaksa esittää jotain muuta ihmistä tarpeeksi pitkään.
Vierailija kirjoitti:
eipä viitsi enää oikein, mutta oikein hyvä mies tässä menee kyllä hukkaan.
Enpä usko, hyvät miehet ei kauan vapaana ole. Palszta-ta-so-jankkaajat sensijaan aina, ne ei hyvää miestä ole nähneetkään.
Alue: Aihe vapaa
Siis mitä **ttua! Käyttääkö toi edellinen kommentoija elämänsä siihen, että etsii netistä ihmisiä, jotka ovat rohkeita ja kertovat omista tunnoistaan ja käy sitten lyömässä siihen juuri kerrottuun arkaan paikkaan. Kuinka säälittävää sellainen elämä sitten on?
Alkuperäiselle kommentoijalle: You rock! Se, että tunnistaa omat kipunsa ja osaa ne vielä sanoittaakin on oikeasti harvinaista. Maa on täynnä seksuaalisesti kokeneita, mutta henkiseltä tasoltaan ihan lapsen kengissä olevia, joilla ei ole aavistustakaan siitä, mikä heitä vie. Kokemattomuutta on siis niin monenlaista.
Itse ainakin valitsisin mieluummin sellaisen ihmisen rinnalleni, joka on kokenut itsensä tutkiskelussa. Seksin ja seurustelun salat oppii koska tahansa. Ne eivät ole rakettitiedettä. Ihmisyyden ymmärtäminen sen sijaan näyttää joillekin olevan ihan hepreaa.