Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Suomesta on kyllä hankalaa löytää ketään. Nuorempana ei vaan ollut aikaa parisuhteelle tai sen etsimiseen. Ja kun ikää alkoi tulla niin parhaat varattu, tilalle enää lihavat yh mammat ja prinsessat jotka etsii täydellistä miestä ja rikasta elättäjää

Vierailija kirjoitti:

Suomesta on kyllä hankalaa löytää ketään. Nuorempana ei vaan ollut aikaa parisuhteelle tai sen etsimiseen. Ja kun ikää alkoi tulla niin parhaat varattu, tilalle enää lihavat yh mammat ja prinsessat jotka etsii täydellistä miestä ja rikasta elättäjää

Muistan, kun yläkoulussa valitin, että kun sukulaiset pääsee matkoille ja minulla on köyhä perhe. Äiti ehdotti, että etsi rikas puoliso.

No, eipä haittaisi rikas mies elättäjänä, kun on oppimisvaikeuksia ja parempipalkkaisesta työstä saan vain haaveilla. En ole sentään mikään siivooja, koska kokisin sen vain alentavan arvoani.

Eihän miehet siitä naisen älystä tai koulutuksesta välitä, vaan enemmän ulkoisesta olemuksesta. Mitään bimboilijaa minusta ei kuitenkaan saa parisuhteeseen.

Huono itsetunto, arkuus ilmaista tahtoaan ja reilu ylipaino. Eipä silti, viihdyn yksikseni.

"No, eipä haittaisi rikas mies elättäjänä, kun on oppimisvaikeuksia ja parempipalkkaisesta työstä saan vain haaveilla. En ole sentään mikään siivooja, koska kokisin sen vain alentavan arvoani."

Johan pomppasi!  Mikä vika on siivoustyössä? Onhan se kehnosti palkattua, mutta ammatti ammattien joukossa. Vaikka itse olen valkokaulustyöläinen,  arvostan suurestii siivoojaa / siistijää, koska he tekevät on näkymätöntä työtä, josta nopeasti tulee näkyvää, ellei ammattilainen sitä hoida.

Minusta huomattavasti kehnompaa arvonantoa ansaitsevat esim. mainostoimistoväki, lakimiehet ja -naiset sekä ovelta ovelle -myyjät. 

Vierailija kirjoitti:

Endometrioosi. Yhdyntä on poissuljettu kivun vuoksi. Myös muunlainen seksi sattuu, joskin vähemmän. Tämä on noussut jo monta kertaa kynnyskysymykseksi.

Hormonien kanssa on vekslattu monta vuotta ja kerran leikattukin, mutta kasvoi uudelleen.

Minulla sama tilanne, mutta kyseessä ei endometrioosi vaan vulvodynia.

Tapailen kyllä tällä hetkellä mukavaa miestä, mutta enpä sitten tiedä kestääkö tämäkään...

Vierailija kirjoitti:

"No, eipä haittaisi rikas mies elättäjänä, kun on oppimisvaikeuksia ja parempipalkkaisesta työstä saan vain haaveilla. En ole sentään mikään siivooja, koska kokisin sen vain alentavan arvoani."

Johan pomppasi!  Mikä vika on siivoustyössä? Onhan se kehnosti palkattua, mutta ammatti ammattien joukossa. Vaikka itse olen valkokaulustyöläinen,  arvostan suurestii siivoojaa / siistijää, koska he tekevät on näkymätöntä työtä, josta nopeasti tulee näkyvää, ellei ammattilainen sitä hoida.

Minusta huomattavasti kehnompaa arvonantoa ansaitsevat esim. mainostoimistoväki, lakimiehet ja -naiset sekä ovelta ovelle -myyjät. 

Pelkään vaan, että minut leimattaisiin sitä kautta stereotyyppiseksi ongelmaperheen lapseksi, joka on tyyliin siivooja tai muu "paskatyöläinen". Arvostan toki enemmän siivoojaa kuin pilipali-humanistitutkintoa. Valitettavasti vain perhetausta on vaikuttanut identiteettini ja parhaani mukaan yläkoulussa koitin erottautua muista köyhistä pukeutumisen kautta.

Olen saanut kärsiä köyhästä perheestä ja yläkoulussa ahdistuin, kun esim. serkkuni ovat päässeet Espanjaan. Isäni ei pitänyt lupauksiaan, vaikka lupasi käyttää Suomen sisäpuolella jossakin kaupungissa. Isosiskonikin ovat vakituisessa työssä ja saavat kuukausipalkkaa. He ovat matkustaneet mm. Kreikkaan ja Egyptiin. Minulla se taitaa olla haave ja joudun varmaan tyytymään extran osaan ravintola-alalla.

Ei ole ihan tyhjästä syntynyt ajatus miehestä elättäjänä.

Yhtenä vaihtoehtona pidän yrittäjyyttä, koska pitkään olen pitänyt mielessä omaa kahvilaa. Haluan sillä osoittaa normaaliutta ja kuinka minäkin pystyn ottamaan vastuuta, enkä olla mikään aputyöntekijä. Ihan jo kiusattunakin koitan häivyttää heikon identiteettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, eipä haittaisi rikas mies elättäjänä, kun on oppimisvaikeuksia ja parempipalkkaisesta työstä saan vain haaveilla. En ole sentään mikään siivooja, koska kokisin sen vain alentavan arvoani."

Johan pomppasi!  Mikä vika on siivoustyössä? Onhan se kehnosti palkattua, mutta ammatti ammattien joukossa. Vaikka itse olen valkokaulustyöläinen,  arvostan suurestii siivoojaa / siistijää, koska he tekevät on näkymätöntä työtä, josta nopeasti tulee näkyvää, ellei ammattilainen sitä hoida.

Minusta huomattavasti kehnompaa arvonantoa ansaitsevat esim. mainostoimistoväki, lakimiehet ja -naiset sekä ovelta ovelle -myyjät. 

Pelkään vaan, että minut leimattaisiin sitä kautta stereotyyppiseksi ongelmaperheen lapseksi, joka on tyyliin siivooja tai muu "paskatyöläinen". Arvostan toki enemmän siivoojaa kuin pilipali-humanistitutkintoa. Valitettavasti vain perhetausta on vaikuttanut identiteettini ja parhaani mukaan yläkoulussa koitin erottautua muista köyhistä pukeutumisen kautta.

Olen saanut kärsiä köyhästä perheestä ja yläkoulussa ahdistuin, kun esim. serkkuni ovat päässeet Espanjaan. Isäni ei pitänyt lupauksiaan, vaikka lupasi käyttää Suomen sisäpuolella jossakin kaupungissa. Isosiskonikin ovat vakituisessa työssä ja saavat kuukausipalkkaa. He ovat matkustaneet mm. Kreikkaan ja Egyptiin. Minulla se taitaa olla haave ja joudun varmaan tyytymään extran osaan ravintola-alalla.

Ei ole ihan tyhjästä syntynyt ajatus miehestä elättäjänä.

Yhtenä vaihtoehtona pidän yrittäjyyttä, koska pitkään olen pitänyt mielessä omaa kahvilaa. Haluan sillä osoittaa normaaliutta ja kuinka minäkin pystyn ottamaan vastuuta, enkä olla mikään aputyöntekijä. Ihan jo kiusattunakin koitan häivyttää heikon identiteettiä.

Myönnän, että ajatukseni kuulostaa kuin jostain Tuhkimo-sadusta. Enemmän olen vitsaillut, että pitäisi alkaa ulkomaalaisen tuontivaimon tapaan havitella raha-avioliittoa sillä erotuksella, ettei perhe maksa minusta mitään miehelle.

JOB

Aiemmin kun olin "ikisinkku", niin suurin syy sinkkuuteeni oli ahdistunut ja neuroottinen luonteenlaatuni, minkä takia en pystynyt yrityksistä huolimatta sitoutumaan suhteiseen. Taustalla kyvyttömyyttä sietää yhtään epävarmuutta, ja hylkäyksen pelkoa. Kunnes lopulta tapasin ihan älyttömän ymmärtäväisen ja rauhallisen miehen. Hänen kanssaan alkukarikkojen jälkeen pystyinkin sitoutumaan suhteeseen ja yllättäen se on tasapainottanut ja ihan muuttanut minua ihmisenä hyvään suuntaan. Hieno ihminen kun on jaksanut minua, toki yritän aina olla vastavuoroinen tuessa. Seurusteluyrityksiä siis oli teini-iästä lähtien, ja 29-vuotiaana vihdoin asetuin tämän miehen kanssa. Nyt olen 35.

En tiedä kumpi syy on suurempi. 1) Ei kiinnosta yhtään mikään parisuhde. 2) Olen niin veemäinen, ettei kukaan huolisikaan.

Pieni muna ja sen tuomat haasteet.

M46

Vierailija kirjoitti:

Koska en näe mitä lisäarvoa mies toisi elämääni eli yksinkertaistettuna en keksi syytä miksi ottaisin miehen. Rahan vuoksi? Pärjään omillani. Seksin vuoksi? Miehistä tulee tylsiä suhteen aikana sillä saralla.

Tuo on paras kommentti mitä olen naiselta kuullut, suoraan luettuna ja rivien välistä. Ainut ero on että jos mies sanoisi samoin naisista, kyseinen mies nykyaikana poljettaisiin suohon. Hulluinta että moni mies haluaa naisen elämäänsä vaikka yksikään kyseisistä vaatimuksista ei täyty. Miehet on sikoja ja naiset pyhimyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeus tutustua potentiaaliseen kumppaniin koska se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

🤭♥️ Ok aika läheltä liippaava tilanne

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin kun olin "ikisinkku", niin suurin syy sinkkuuteeni oli ahdistunut ja neuroottinen luonteenlaatuni, minkä takia en pystynyt yrityksistä huolimatta sitoutumaan suhteiseen. Taustalla kyvyttömyyttä sietää yhtään epävarmuutta, ja hylkäyksen pelkoa. Kunnes lopulta tapasin ihan älyttömän ymmärtäväisen ja rauhallisen miehen. Hänen kanssaan alkukarikkojen jälkeen pystyinkin sitoutumaan suhteeseen ja yllättäen se on tasapainottanut ja ihan muuttanut minua ihmisenä hyvään suuntaan. Hieno ihminen kun on jaksanut minua, toki yritän aina olla vastavuoroinen tuessa. Seurusteluyrityksiä siis oli teini-iästä lähtien, ja 29-vuotiaana vihdoin asetuin tämän miehen kanssa. Nyt olen 35.

Kuulostaa tutulta. Kiinnostuin vääränlaisista miehistä, jotka olivat vähintään yhtä sitoutumispelkoisia kuin minä. Nyt on löytynyt tasspainoisempi kumppani johon uskallan luottaa, toivon että tämä kestää.

 Luulen kuitenkin olevani vähän mitään sanomaton ihminen. Tämän lisäksi vielä ujo, enkä enää oikein jaksa nähdä vaivaa tutustuakseni kehenkään. Tuolla yhdistelmällä tuskin on kovin hyvät mahdollisuudet ketään löytää. Ihan ok näinkin. 

Naisen puute!

Vierailija kirjoitti:

Olin kauan huonossa suhteessa, opin virheestä ja tällä kierroksella on korkeammat vaatimukset kumppanille.

Tämä. Lisäksi se, että parisuhde hieman ahdistaa (liekö juuri ylläolevasta syystä). Edellinen parisuhde huononsi elämänlaatuani. En halua riippakiveä.

Lapsettomuus, henkisyys, hyvä kunto, raittius, varttivegaanius, 2 korkeakoulututkintoa, haastava mutta keskipalkkainen työ (ei Olis edes varaa brassailla vaatteilla, laukuilla, juomilla in-mestoilla). Olen lisäksi aika taitava harrastuksessa. Miehet näkee sen jotenkin uhkana, vaikka heilläkin olisi jotain muuta talenttia. Ihme kilpailumentaliteetti.

Olen nuorekkaan näköinen mut en perinteisen Kaunis.

Ennen 40 ikävuotta EI mitään suurempia haasteita paritusrintamalla. Silloin olikin rahaa brassailla ja se näköjään herätti miesten huomion. Kun hengellistyin ja raitistuin niin sehän ei kiinnosta ketää vaikka oon tasapainoisempi, hoikempi ja fixumpi.

N49

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus, henkisyys, hyvä kunto, raittius, varttivegaanius, 2 korkeakoulututkintoa, haastava mutta keskipalkkainen työ (ei Olis edes varaa brassailla vaatteilla, laukuilla, juomilla in-mestoilla). Olen lisäksi aika taitava harrastuksessa. Miehet näkee sen jotenkin uhkana, vaikka heilläkin olisi jotain muuta talenttia. Ihme kilpailumentaliteetti.

Olen nuorekkaan näköinen mut en perinteisen Kaunis.

Ennen 40 ikävuotta EI mitään suurempia haasteita paritusrintamalla. Silloin olikin rahaa brassailla ja se näköjään herätti miesten huomion. Kun hengellistyin ja raitistuin niin sehän ei kiinnosta ketää vaikka oon tasapainoisempi, hoikempi ja fixumpi.

N49

Kaksi naisten tyypillistä väärinkäsitystä:

1. "Raha teki vaikutuksen miehiin"

Todennäköisempää on että alle nelikymppisenä olit nuorempi. Naiset eivät tajua miten paljon ikä oikeasti vaikuttaa siihen miltä nainen näyttää miesten silmissä. Ei oel harvinaista sekään että vähän pullea nuorempi nainen voittaa vartalonkin osalta hoikan vanhemman, ihan vain siksi että rasva kasaantuu eri paikkoihin.

2. "Miehet näkevät minut uhkana"

Todennäköisempää on että kiinnität huomiota vain niihin miehiin joilla on sitä talenttia, ja näille miehille on tarjolla naisia joilta löytyy parempi ulkonäkö ja kivempi luonne.

Näin on ihan hyvä yksin. Tämä on jo nähty. Jos miehen ottaminen muuttaisi onnellisuuttani ja elämän laatua paremmaksi kun nyt voisin harkita.