Uskotko jälleensyntymiseen? Eli kuolemasi jälkeen synnyt maailmaan uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, mutta samalla tää on mun suurin pelko siitä, mitä kuoleman jälkeen voisi käydä. Se on saletti, että näin hyvää tuuria ei käy toiste: olen saanut elää tosi onnellisen ja tasapainoisen elämän (koputan puuta) vailla suurempaa tuskaa. Se on varma että seuraavaksi sitten synnytäänkin 1500-luvulla homoksi tummaihoiseksi orjaksi. Aikahan ei välttämättä tässä uudelleensyntymisen polulla toimi lineaarisesti

Johonkin lukemattomista universumeistä me synnymme:

Universumeja on loputon määrä. Joissakin universumeissa luominen on vasta alkamassa, toisissa se on jo lähellä loppua. Monissa muissa universumeissa kaikki  on vasta keskivaiheilla; eri universumit elävät eri aikoja.

Multiuniversumin teoria saattaa olla totta, mutta meillä ei ole vielä teoreettista mallia todistaa sitä, eikä tietenkään teknologiaa havaita sitä.

Michio Kaku - How are Multiple Universes Generated?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, mutta samalla tää on mun suurin pelko siitä, mitä kuoleman jälkeen voisi käydä. Se on saletti, että näin hyvää tuuria ei käy toiste: olen saanut elää tosi onnellisen ja tasapainoisen elämän (koputan puuta) vailla suurempaa tuskaa. Se on varma että seuraavaksi sitten synnytäänkin 1500-luvulla homoksi tummaihoiseksi orjaksi. Aikahan ei välttämättä tässä uudelleensyntymisen polulla toimi lineaarisesti

Johonkin lukemattomista universumeistä me synnymme:

Universumeja on loputon määrä. Joissakin universumeissa luominen on vasta alkamassa, toisissa se on jo lähellä loppua. Monissa muissa universumeissa kaikki  on vasta keskivaiheilla; eri universumit elävät eri aikoja.

Multiuniversumin teoria saattaa olla totta, mutta meillä ei ole vielä teoreettista mallia todistaa sitä, eikä tietenkään teknologiaa havaita sitä.

Michio Kaku - How are Multiple Universes Generated?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Michio Kaku pitää mahdollisena että nämä rinnakkaisuniversumit saattaisivat olla jonkin "napanuoran" kautta yhteydessä toisiinsa.

https://vedictribe.com/vedic-science/universal-cosmic-parallels-of-hind…

Universal Cosmic Parallels of Hinduism

Vedic Tribe

The most beautiful and deepest experience a man can have is the sense of the mysterious. It is the underlying principle of religion as well as all serious endeavors in art and science. He who never had this experience seems to me, if not dead, then at least blind.   — Albert Einstein

Perhaps one of the most exciting — and unsettling — concepts in modern cosmology is the theory that we inhabit a parallel universe. “There are vibrations of different universes right here, right now. We’re just not in tune with them. There are probably other parallel universes in our living room — this is modern physics. This is the modern interpretation of quantum theory, that many worlds represent reality,” says Michio Kaku, professor of theoretical physics at New York University and author of Parallel Worlds: A Journey Through Creation, Higher Dimensions, and the Future of the Cosmos.

The concept of parallel universes may be novel and disconcerting to scientists, but it rests very comfortably in ancient Hindu cosmology. The Puranas, Hindu religious texts thought to date back to between 500 B.C. to 1500 B.C., are replete with descriptions of many worlds whose inhabitants are ruled by kings in the human plane and gods in a higher plane. The many gods, in turn, belong to many different worlds and planes of existence. At the highest level of the hierarchy are the trinity, namely, Brahma, Vishnu, and Mahesha, ruling the divine kingdoms. Brahma is the creator, who dreams the universe into being, which is maintained by Vishnu. What humans perceive as reality is in fact the dream of Brahma, misled by matter.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja minä jollain tasolla muistankin edellisiä elämiäni. Esimerkiksi eräässä elämässä loukkaannuin jalkaan lapsena ja koska nainen, joka piti minusta ja joukosta muita lapsia huolta ei hoitanut minua kunnolla, niin vamma tulehtui, mikä johti verenmyrkytykseen ja kuolemaani. Hän ei siis ollut meille äiti vaan joku random nainen, joka otti luokseen lapsia hoitoon saadakseen rahaa näiden vanhemmilta lapsien hoidosta, mutta ei hoitanut heitä kunnolla. Minullekin hän voi juotti vain jotain itse villikasveista tekemiään juomia sen sijaan, että olisi hankkinut oikeita lääkkeitä joita antaa minulle. Eikä pitänyt jalkaa puhtaana. Jalassa on yhä syntymämerkki sillä kohtaa, missä vamma aikoinaan oli.

Niitä reinkarnaation asioita on tutkinut tohtori Ian Stevenson

Monet tutkijat, psykiatrit ja hypnoterapeutit suhtautuivat epäilemättä epäilevästi reinkarnaatioteoriaan tällaisten kokeiden alussa, mutta heidän työnsä tulokset viittasivat tähän suuntaan, ja niinpä nämä tutkijat tulivat vastentahtoisesti mukaan lisätutkimuksiin. Tohtori Ian Stevensonin kokemus on tässä suhteessa varsin kuvaava. Stevenson toimi Virginian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan neurologian ja psykiatrian osaston johtajana, minkä jälkeen hänestä tuli psykiatrian professori Carlsonin yliopiston käyttäytymislääketieteen ja psykiatrian osastolla. Myöhemmin hänet ylennettiin edellä mainitun yliopiston persoonallisuustutkimusohjelman johtajaksi. Stevenson erikoistui tapauksiin, joissa oli kyse lapsuuden muistoista menneistä elämistä, koska lasten mieli ei yleensä ole vielä tiukasti "psykologisessa sulussa" ja he ovat aikuisia herkempiä tekniikoille, jotka paljastavat henkilölle menneet elämät. Hänen tutkimuksensa kattaa tapaukset, jotka tapahtuivat kolmenkymmenen vuoden aikana useilla mantereilla. Vaikka suurin osa hänen nuorista potilaistaan on syntynyt Intiassa ja Sri Lankassa, hän on havainnut myös lapsia Keski-Aasiasta, Euroopasta, Afrikasta ja molemmilta Amerikoilta. Vuoteen 1987 mennessä Stevensonin arkistoihin oli kerätty noin kolmetuhatta tämäntyyppistä tapausta, ja hieman yli puolet näistä tapauksista katsotaan "todistetuiksi" (eli lapsen muistot menneestä elämästä on vahvistettu laajasti). Kuudessakymmenessäneljässä tapauksessa, jotka koskivat Intiasta, Sri Lankasta, Libanonista, Turkista, Thaimaasta ja Burmasta kotoisin olevia lapsia - joista Stevenson on kirjoittanut toistuvasti - lasten vanhemmat tai sukulaiset pystyivät palauttamaan mieleen noin kuusikymmentä lapsen lausumaa, jotka voitiin todentaa ja jotka auttoivat selvittämään, kuka hän oli menneessä elämässä.

Alun skeptisyydestä huolimatta Stevenson joutui käsittelemään satoja vastaavia tapauksia, jotka vain reinkarnaatioteoria pystyi selittämään. Niinpä hän jatkoi tutkimusta tällä alalla uskonnollisen fanaatikon kaltaisella kiihkolla uhalla, että hänet leimataan harhaoppiseksi ja erotetaan perinteisesti ajattelevien kollegojensa yhteisöstä. Teologitoverit pilkkasivat Stevensonia toistuvasti (huom. tämä on todellakin hyvin samankaltaista kuin mitä ei-perinteisesti ajattelevat teologit ovat kohdanneet länsimaissa). Stevenson ei kuitenkaan missään nimessä ole sekopää, uskonnollinen fanaatikko tai totalitaariseen lahkoon joutunut vihreä lapsi! Hän on arvostettu tutkija, vailla uskonnollisia ennakkoluuloja, ja hän on seitsemänkymppinen. Hänen tutkimuksensa on varsin objektiivista, ja kaikkien, jotka haluavat tietää hänen näkemyksensä jälleensyntymisestä, tulisi lukea hänen aiheesta julkaisemiaan raportteja ja kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja minä jollain tasolla muistankin edellisiä elämiäni. Esimerkiksi eräässä elämässä loukkaannuin jalkaan lapsena ja koska nainen, joka piti minusta ja joukosta muita lapsia huolta ei hoitanut minua kunnolla, niin vamma tulehtui, mikä johti verenmyrkytykseen ja kuolemaani. Hän ei siis ollut meille äiti vaan joku random nainen, joka otti luokseen lapsia hoitoon saadakseen rahaa näiden vanhemmilta lapsien hoidosta, mutta ei hoitanut heitä kunnolla. Minullekin hän voi juotti vain jotain itse villikasveista tekemiään juomia sen sijaan, että olisi hankkinut oikeita lääkkeitä joita antaa minulle. Eikä pitänyt jalkaa puhtaana. Jalassa on yhä syntymämerkki sillä kohtaa, missä vamma aikoinaan oli.

Niitä reinkarnaation asioita on tutkinut tohtori Ian Stevenson

Monet tutkijat, psykiatrit ja hypnoterapeutit suhtautuivat epäilemättä epäilevästi reinkarnaatioteoriaan tällaisten kokeiden alussa, mutta heidän työnsä tulokset viittasivat tähän suuntaan, ja niinpä nämä tutkijat tulivat vastentahtoisesti mukaan lisätutkimuksiin. Tohtori Ian Stevensonin kokemus on tässä suhteessa varsin kuvaava. Stevenson toimi Virginian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan neurologian ja psykiatrian osaston johtajana, minkä jälkeen hänestä tuli psykiatrian professori Carlsonin yliopiston käyttäytymislääketieteen ja psykiatrian osastolla. Myöhemmin hänet ylennettiin edellä mainitun yliopiston persoonallisuustutkimusohjelman johtajaksi. Stevenson erikoistui tapauksiin, joissa oli kyse lapsuuden muistoista menneistä elämistä, koska lasten mieli ei yleensä ole vielä tiukasti "psykologisessa sulussa" ja he ovat aikuisia herkempiä tekniikoille, jotka paljastavat henkilölle menneet elämät. Hänen tutkimuksensa kattaa tapaukset, jotka tapahtuivat kolmenkymmenen vuoden aikana useilla mantereilla. Vaikka suurin osa hänen nuorista potilaistaan on syntynyt Intiassa ja Sri Lankassa, hän on havainnut myös lapsia Keski-Aasiasta, Euroopasta, Afrikasta ja molemmilta Amerikoilta. Vuoteen 1987 mennessä Stevensonin arkistoihin oli kerätty noin kolmetuhatta tämäntyyppistä tapausta, ja hieman yli puolet näistä tapauksista katsotaan "todistetuiksi" (eli lapsen muistot menneestä elämästä on vahvistettu laajasti). Kuudessakymmenessäneljässä tapauksessa, jotka koskivat Intiasta, Sri Lankasta, Libanonista, Turkista, Thaimaasta ja Burmasta kotoisin olevia lapsia - joista Stevenson on kirjoittanut toistuvasti - lasten vanhemmat tai sukulaiset pystyivät palauttamaan mieleen noin kuusikymmentä lapsen lausumaa, jotka voitiin todentaa ja jotka auttoivat selvittämään, kuka hän oli menneessä elämässä.

Alun skeptisyydestä huolimatta Stevenson joutui käsittelemään satoja vastaavia tapauksia, jotka vain reinkarnaatioteoria pystyi selittämään. Niinpä hän jatkoi tutkimusta tällä alalla uskonnollisen fanaatikon kaltaisella kiihkolla uhalla, että hänet leimataan harhaoppiseksi ja erotetaan perinteisesti ajattelevien kollegojensa yhteisöstä. Teologitoverit pilkkasivat Stevensonia toistuvasti (huom. tämä on todellakin hyvin samankaltaista kuin mitä ei-perinteisesti ajattelevat teologit ovat kohdanneet länsimaissa). Stevenson ei kuitenkaan missään nimessä ole sekopää, uskonnollinen fanaatikko tai totalitaariseen lahkoon joutunut vihreä lapsi! Hän on arvostettu tutkija, vailla uskonnollisia ennakkoluuloja, ja hän on seitsemänkymppinen. Hänen tutkimuksensa on varsin objektiivista, ja kaikkien, jotka haluavat tietää hänen näkemyksensä jälleensyntymisestä, tulisi lukea hänen aiheesta julkaisemiaan raportteja ja kirjoja.

Edelliset elämät

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja minä jollain tasolla muistankin edellisiä elämiäni. Esimerkiksi eräässä elämässä loukkaannuin jalkaan lapsena ja koska nainen, joka piti minusta ja joukosta muita lapsia huolta ei hoitanut minua kunnolla, niin vamma tulehtui, mikä johti verenmyrkytykseen ja kuolemaani. Hän ei siis ollut meille äiti vaan joku random nainen, joka otti luokseen lapsia hoitoon saadakseen rahaa näiden vanhemmilta lapsien hoidosta, mutta ei hoitanut heitä kunnolla. Minullekin hän voi juotti vain jotain itse villikasveista tekemiään juomia sen sijaan, että olisi hankkinut oikeita lääkkeitä joita antaa minulle. Eikä pitänyt jalkaa puhtaana. Jalassa on yhä syntymämerkki sillä kohtaa, missä vamma aikoinaan oli.

Ian Stevensonilla, tutkijalla, on kirja niistä syntymämerkeistä.

Uskon, mutta minä ajattelen niin, että emme välttämättä synny tulevaisuuteen vaan voimme syntyä mihin aikakauteen tahansa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, mutta minä ajattelen niin, että emme välttämättä synny tulevaisuuteen vaan voimme syntyä mihin aikakauteen tahansa uudestaan.

Jos ajatella, että:

Universumeja on loputon määrä. Joissakin universumeissa luominen on vasta alkamassa, toisissa se on jo lähellä loppua. Monissa muissa universumeissa kaikki  on vasta keskivaiheilla; eri universumit elävät eri aikoja.

Nin silloin se on mahdollista.

Kysykää ChatGpt4:lta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla on absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä on välivaiheita, joissa siirrytään toisesta toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen, kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Noissa vastauksissa on paljon mitä miellän höpöhöpöksi kahdesta pääasiallisesta syystä:

- Viittaa puolijumaliin, "henkisiin asteikkoihin" ja muihin asioihin, joiden olemassa oloa ei voida todistaa, mittaa, osoittaa tai toistaa. Ne ovat sinun ja kaltaisiesi puheissa

- On hyvä muistaa, että moraali, etiikka ja käsitteet "hyvä" ja "paha" ovat vain ihmisen keksintöjä. Ilman ihmistä ei olisi ko. käsitteitäkään. Ei universumissamme ole mitään "hyvää" tai "pahaa", on vain neutraali olemassaolo. Me ihmiset itse määrittelemme mikä on mielestämme "hyvää" tai "pahaa". Lisäksi "hyvän" ja "pahan" käsitteet myös eroavat eri kulttuureissa. Asiat ovat todennäköisesti vain sarja tapahtumia ajassa

Monilla ihmisillä on outo käsitys Jumalasta: joku kalju isoisä, joka ... huokaa, kuinka syntisiä kaikki täällä ovat, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Ihmiset ajattelevat Jumalasta hyvin sentimentaalisesti ymmärtämättä hänen asemaansa. Puhumme tässä joistakin energioista, ajatuksen voimasta, mutta kaikella on lähde: jokaisella energialla, jokaisella voimalla. Oikea käsitys Jumalasta on, että Jumala ei ole vain abstrakti, käsittämätön Henkilö, vaan kaikkien energioiden lähde!

Ja mitä tulee Jumalan todistamiseen, niin Jumalaa ei voi periaatteessa todistaa, koska todistaminen tarkoittaa osoittamista... Näyttäminen, osoittaminen on vain sitä, mikä on voimissamme. Jumala ei ole meidän vallassamme, vaan me olemme Hänen vallassaan. Ei ole mahdollista todistaa sitä, joka on meidän yläpuolellamme ja sitä, joka ei ole meidän vallassamme. Vain Hän Itse voi todistaa tai ilmaista Itsensä, jos Hän katsoo sen tarpeelliseksi. Voimme tarjota etsijöille vain joitakin konkreettisia perusteluja, jotka voivat viitoittaa tietopolkua. Mutta on mahdotonta raahata Jumalaa jonnekin ja sanoa: "Tässä on se Jumala, jota olette etsinyt niin kauan!". Hänen voimansa on ääretön, meidän mahdollisuutemme ovat hyvin, hyvin rajalliset, joten kysymys Jumalan todistamisesta on virheellinen. Niinpä niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta, on aina omat vasta-argumenttinsa. Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Kukaan ei myöskään ole koskaan nähnyt atomeja ja elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, joihin vain asiantuntijat ovat perehtyneet. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista.

DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. Niinpä he havaitsivat, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestäytynyttä tietoa, jota voidaan verrata elimistön tietokoneohjelmistoon. Nyt jäljellä on vielä viimeinen askel: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, sillä ohjelmia ei kirjoiteta itsestään. Ne ovat erittäin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja riippuvaista toisistaan. Asioiden tekeminen toisistaan riippuvaisiksi on mahdollista vain sellaiselle, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Todistustaakka on aina väitteen esittäjällä. Jos esittää väitteen, että on olemassa jumalia, niin väite on kyettävä todistamaan. Jos esitän väitteen, että aurinkoa kiertää avaruudessa teepannu (katso nk. "Russel's teapot"), niin minun on todistettava väitteeni tai muutoin en voi olettaa muiden uskovan väitettä todeksi.

Ihminen itsessään on aistiensa varassa ja kykenee aistimaan ympäristöään vain aisteillaan, mutta ihminen on keksinyt matematiikan ja siihen perustuvat kaikki muut luonnontieteet, joiden avulla ihminen kykenee aistimaan ympäristöään rajoitettujen aistiensa lisäksi. Ihmiset kykenevät näkemään sähkömagneettisesta spektristä näkyvän valon, joka on säteilyä. Näemme välillisesti myös infrapunasäteilyä (kuumuudesta hehkuva kappale) ja ultraviolettisäteilyä (UV-lampun valossa). Myös atomeja ja atomin ydintä kiertäviä elektroneja pystymme "näkemään" juurikin mainitsemasi elektronimikroskoopin avulla.

Matematiikan ja sen johdannaisten luonnontieteiden avulla olemme kykeneet luomaan laitteita, jotka entisestään laajentavat kykyämme aistia ympäröivää maailmaa. Lisäksi matematiikan ja muiden luonnontieteiden avulla kykenemme luomaan teorioita ympäröivästä maailmasta ja joskus jopa todistamaan ne "todellisessa maailmassa" teknologian kehittyessä. Atomien olemassaolo osoitettiin matematiikan avulla laskennallisesti jo 1800-luvun alussa ja kyettiin todistamaan 1950-luvulla, kun ensimmäinen atomi kyettiin "kuvaamaan" elektronimikroskoopilla.

(Tietokone)ohjelmiakin kykenee nykyisin kirjoittamaan ihmisen lisäksi myös tekoäly (ChatGPT). Käsitteet kuten "älykäs" tai "kaunis" ovat jälleen ihmisen itsensä määrittelemiä käsitteitä, myös kuten "hyvä" ja "pahakin". Ilman ihmistä ei olisi ketään määrittelemässä mikä on kaunista tai älykästä.

Jälleensyntymisen tieteellinen tutkiminen voi tuoda uutta valoa moniin hienovaraisiin ilmiöihin, joita ei voida selittää nykyisin hyväksytyillä teorioilla - ilmiöihin, kuten elävien olomuotojen moninaisuuteen, synnynnäisiin kykyihin, jotka eivät selvästikään ole peräisin ympäristöstä, ja kuolemanläheisiin kokemuksiin. Viime vuosina eri tieteenalojen tutkijat ovat osoittaneet suurta kiinnostusta reinkarnaation tutkimiseen, mutta voidaksemme tutkia sitä mielekkäästi meidän on ensin tiedettävä, onko elämä ikuinen kokonaisuus, joka ylittää tilapäisen, fyysisen ruumiin, vai pelkkä fysiikan ja kemian lakien mukaan liikkuvien molekyylien yhdistelmä.

Nykyaikainen tiede käsittelee ensisijaisesti luonnon objektiivisia näkökohtia. Rajoitettuihin aistitietoihin perustuvaan kokeelliseen lähestymistapaan tukeutuen se on pyrkinyt paljastamaan luonnon kätketyt lait ja lopulta löytämään havaitsemamme maailman alkuperäisen syyn. Useimmat nykyajan tiedemiehet uskovat nykyään, että sokeat fysikaaliset lait ja sattuman lait hallitsevat kosmosta. He sanovat, ettei koko kosmisen ilmiön takana ole suunnittelijaa, luojaa tai Jumalaa - ei älyä. Tämän hypoteesin mukaisesti he yrittävät pelkistää kaiken, myös elämän, atomien ja molekyylien, fysiikan ja kemian tuttujen tutkimuskohteiden, vuorovaikutukseen.

Nykyisin vallitsevan tieteellisen teorian mukaan elämä on koordinoitu kemiallinen reaktio, joka perustuu lukuisiin laboratoriotietoihin. Tähän teoriaan sisältyy perusolettamus, jonka mukaan nykyisin näkemämme erilaiset elämänmuodot ovat syntyneet sattumalta muinaisessa kemiallisessa ympäristössä, "alkukeitossa", ja että ne ovat kehittyneet sattuman ja sokeiden mekaanisten lakien vaikutuksesta, jotka ovat vaikuttaneet pitkän ajan kuluessa.
...Jos elämä olisi kemiallinen yhdistelmä, tiedemiehet voisivat itse asiassa luoda elämää koeputkessa kokoamalla kaikki nämä tärkeät kemikaalit yhteen. He eivät kuitenkaan voi tehdä näin. Näin ollen on runsaasti syitä epäillä, että elämä on kemiallinen prosessi.

Solubiologian, molekyylibiologian ja biokemian aloilla on viime vuosikymmeninä tapahtunut epäilemättä suurta edistystä. Geneettisen koodin ja monien elävien järjestelmien aineenvaihduntareittien löytäminen ovatkin loistavien ja omistautuneiden tutkijoiden aikaansaannoksia. Koska tiede ja teknologia ovat menestyneet hyvin monilla inhimillisten pyrkimysten aloilla (lääketiede, maatalous, avaruustiede ja niin edelleen), uteliailla ja innostuneilla tiedemiehillä on kiusaus uskoa, että loistava tavoite syntetisoida elämää koeputkessa toteutuu jonakin päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla on absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä on välivaiheita, joissa siirrytään toisesta toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen, kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Noissa vastauksissa on paljon mitä miellän höpöhöpöksi kahdesta pääasiallisesta syystä:

- Viittaa puolijumaliin, "henkisiin asteikkoihin" ja muihin asioihin, joiden olemassa oloa ei voida todistaa, mittaa, osoittaa tai toistaa. Ne ovat sinun ja kaltaisiesi puheissa

- On hyvä muistaa, että moraali, etiikka ja käsitteet "hyvä" ja "paha" ovat vain ihmisen keksintöjä. Ilman ihmistä ei olisi ko. käsitteitäkään. Ei universumissamme ole mitään "hyvää" tai "pahaa", on vain neutraali olemassaolo. Me ihmiset itse määrittelemme mikä on mielestämme "hyvää" tai "pahaa". Lisäksi "hyvän" ja "pahan" käsitteet myös eroavat eri kulttuureissa. Asiat ovat todennäköisesti vain sarja tapahtumia ajassa

Monilla ihmisillä on outo käsitys Jumalasta: joku kalju isoisä, joka ... huokaa, kuinka syntisiä kaikki täällä ovat, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Ihmiset ajattelevat Jumalasta hyvin sentimentaalisesti ymmärtämättä hänen asemaansa. Puhumme tässä joistakin energioista, ajatuksen voimasta, mutta kaikella on lähde: jokaisella energialla, jokaisella voimalla. Oikea käsitys Jumalasta on, että Jumala ei ole vain abstrakti, käsittämätön Henkilö, vaan kaikkien energioiden lähde!

Ja mitä tulee Jumalan todistamiseen, niin Jumalaa ei voi periaatteessa todistaa, koska todistaminen tarkoittaa osoittamista... Näyttäminen, osoittaminen on vain sitä, mikä on voimissamme. Jumala ei ole meidän vallassamme, vaan me olemme Hänen vallassaan. Ei ole mahdollista todistaa sitä, joka on meidän yläpuolellamme ja sitä, joka ei ole meidän vallassamme. Vain Hän Itse voi todistaa tai ilmaista Itsensä, jos Hän katsoo sen tarpeelliseksi. Voimme tarjota etsijöille vain joitakin konkreettisia perusteluja, jotka voivat viitoittaa tietopolkua. Mutta on mahdotonta raahata Jumalaa jonnekin ja sanoa: "Tässä on se Jumala, jota olette etsinyt niin kauan!". Hänen voimansa on ääretön, meidän mahdollisuutemme ovat hyvin, hyvin rajalliset, joten kysymys Jumalan todistamisesta on virheellinen. Niinpä niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta, on aina omat vasta-argumenttinsa. Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Kukaan ei myöskään ole koskaan nähnyt atomeja ja elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, joihin vain asiantuntijat ovat perehtyneet. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista.

DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. Niinpä he havaitsivat, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestäytynyttä tietoa, jota voidaan verrata elimistön tietokoneohjelmistoon. Nyt jäljellä on vielä viimeinen askel: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, sillä ohjelmia ei kirjoiteta itsestään. Ne ovat erittäin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja riippuvaista toisistaan. Asioiden tekeminen toisistaan riippuvaisiksi on mahdollista vain sellaiselle, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Todistustaakka on aina väitteen esittäjällä. Jos esittää väitteen, että on olemassa jumalia, niin väite on kyettävä todistamaan. Jos esitän väitteen, että aurinkoa kiertää avaruudessa teepannu (katso nk. "Russel's teapot"), niin minun on todistettava väitteeni tai muutoin en voi olettaa muiden uskovan väitettä todeksi.

Ihminen itsessään on aistiensa varassa ja kykenee aistimaan ympäristöään vain aisteillaan, mutta ihminen on keksinyt matematiikan ja siihen perustuvat kaikki muut luonnontieteet, joiden avulla ihminen kykenee aistimaan ympäristöään rajoitettujen aistiensa lisäksi. Ihmiset kykenevät näkemään sähkömagneettisesta spektristä näkyvän valon, joka on säteilyä. Näemme välillisesti myös infrapunasäteilyä (kuumuudesta hehkuva kappale) ja ultraviolettisäteilyä (UV-lampun valossa). Myös atomeja ja atomin ydintä kiertäviä elektroneja pystymme "näkemään" juurikin mainitsemasi elektronimikroskoopin avulla.

Matematiikan ja sen johdannaisten luonnontieteiden avulla olemme kykeneet luomaan laitteita, jotka entisestään laajentavat kykyämme aistia ympäröivää maailmaa. Lisäksi matematiikan ja muiden luonnontieteiden avulla kykenemme luomaan teorioita ympäröivästä maailmasta ja joskus jopa todistamaan ne "todellisessa maailmassa" teknologian kehittyessä. Atomien olemassaolo osoitettiin matematiikan avulla laskennallisesti jo 1800-luvun alussa ja kyettiin todistamaan 1950-luvulla, kun ensimmäinen atomi kyettiin "kuvaamaan" elektronimikroskoopilla.

(Tietokone)ohjelmiakin kykenee nykyisin kirjoittamaan ihmisen lisäksi myös tekoäly (ChatGPT). Käsitteet kuten "älykäs" tai "kaunis" ovat jälleen ihmisen itsensä määrittelemiä käsitteitä, myös kuten "hyvä" ja "pahakin". Ilman ihmistä ei olisi ketään määrittelemässä mikä on kaunista tai älykästä.

Suurista tieteellisistä keksinnöistä ja saavutuksista huolimatta valoisa toivo ja innostus elämän ymmärtämiseen molekyylien avulla näyttää siis olevan menettämässä pohjaa, ja monet eri alojen merkittävät tutkijat alkavat epäillä tämän käsitteen pätevyyttä.

Paitsi että molekyyleiltä, atomeilta ja elektroneilta puuttuvat elämän oireet, kemiallinen näkemys elämästä ei myöskään vastaa elämän havaittuja hienouksia - esimerkiksi ihmisen ainutlaatuisia tunne-, tahdon- ja ajattelukykyjä. Jos elämä olisi molekyylien vuorovaikutusta, meidän pitäisi pystyä selittämään nämä elämän hienovaraiset piirteet vain molekyylien avulla. Mikä on se geneettinen komponentti tai molekyyli, joka saa aikaan ystävällisen rakkauden ja kunnioituksen tunteen ihmisten välillä? Voiko mekanistinen elämänkatsomus selittää elämän arvo- ja päämääräsuuntautuneen luonteen, erityisesti ihmisten keskuudessa? Koska ei ole olemassa uskottavia molekyylimekanismeja, jotka selittäisivät nämä elämän hienovaraiset piirteet, on järkevää ehdottaa, että elämä ylittää fysiikan ja kemian rajat.

Jos elämä hyväksyttäisiin täysin väliaikaiseksi, aineelliseksi ilmiöksi, ajatus elävän olennon edellisestä tai tulevasta elämästä poistuisi, ja sen myötä myös kysymys jälleensyntymisestä. Kuten olemme nähneet, on tietenkin täysi syy uskoa, että elämä on materian yläpuolella ja siten riippumaton materiaa säätelevistä fysikaalis-kemiallisista laeista. Tarvitsemme nyt reinkarnaation tieteellistä tutkimista varten uuden tieteellisen paradigman, joka selittää elämän alkuperän, sen ominaisuudet ja sen käyttäytymisen aineen maailmassa.

... Jos luonto olisi vain joukko hiukkasia, jotka liikkuvat matemaattisten yhtälöiden mukaan, olisi mahdollista ennustaa syntymän, kuoleman, onnettomuuksien ja sotien kaltaisia tapahtumia näiden yhtälöiden avulla. Itse asiassa kaikki elämän monimutkaisuudet - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus - pitäisi olla mahdollista ymmärtää matemaattisten yhtälöiden avulla. Kaikki tarkkaan ajattelevat ihmiset, erityisesti tiedemiehet, tietävät kuitenkin, että tämä on mahdotonta - että puhtaasti matemaattinen lähestymistapa elämän ymmärtämiseen on liian rajoittava ja hyvin epätyydyttävä. Siksi tarvitsemme uuden paradigman elämän alkuperää ja luonnetta varten.

Tieteellinen paradigma, joka selittää sekä elämän hienovaraisen monimutkaisuuden että absoluuttisen totuuden näennäisen ei-fyysisen luonteen, tulee pohjimmiltaan Vedojen tieteellisestä ja teologisesta taustasta.

Voi sitä elämää.

Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristityt vastustavat taas sitä, että ihmisille kerrotaan jälleensyntymisestä. Miksi? Meneekö uskonnolta pohja alta?

https://www.facebook.com/Gaia/videos/why-was-reincarnation-removed-from-the-bible/1807452312618785/

Reinkarnaatio on poistettu Raamatusta.

Sun lähde on jokin Gaia-nimisen tyypin huuhaa-video Facebookin syövereistä, ei mikään tieteellinen tutkimus.

Sulla ei ole edelleenkään ole mitään tieteellistä näyttöä väitteesi tueksi.

Jälleensyntymäoppi poistettiin Raamatusta Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553. Nykypäivänäkin jälleensyntymäoppi kuuluu mm. juutalaisten esoteerisiin opetuksiin ja kirkkoisä Origenes uskoi siihen ja opetti sitä ja jälleensyntymäoppi olikin osa alkukristillsitä uskoa.

t. eri

Sitten se tukee myös sitä, mitää olen monta kertaa jo kirjoittanut palstalle, että

Erälle tuntemalleni fyysikolle munkit näyttivät yhdessä Egyptiläisessä luostarissa alkuperäisiä tekstejä, jotka eivät päätyneet Raamattuun. Nämä tekstit käsittelivät jälleensyntymistä.

Hei taas! Muistan viestisi, se oli hyvin mielenkiintoinen. On hienoa, että ainakin osa teksteistä on säilynyt, toivottavasti ne tulevat päivänvaloon joskus tulevaisuudessa.

Ja voin ehdottomasti taata, että tämä mies ei valehtele. Uskon, mitä hän sanoo.

En lainkaan epäile kertomustasi. Kunpa nuo tekstit tulisivat joskus yleisempään tietoon!

Jos se tulisi yleisesti tunnetuksi, koko kristinusko olisi kirjoitettava uudelleen, ilmeisesti sellaisessa muodossa, kuin Jeesuksen elämän aikana.

Sekä kristinusko että islam eivät ole enää sitä, mitä ne olivat alussa. Nämä uskonnot ovat muuttuneet ajan myötä. Sekä varhaisessa kristinuskossa että varhaisessa islamissa oli mukana jälleensyntyminen.

Alkuperäinen islamilainen käsitys kuolemasta liittyi erottamattomasti ajatukseen jälleensyntymisestä.

Islamilaisissa kirjoituksissa reinkarnaatio ilmaistaan sanalla tanasukh, mutta ortodoksiset muslimifilosofit käyttävät tätä sanaa harvoin.

Syyrialaiset sufit, pitivät jälleensyntymistä perusperiaatteena, jolle heidän opetuksensa rakentuivat. Tämä islamin synkretistinen haara kehittyi 1100-luvulla.

Olen myös aikaismmin kuullut (luento), että kristinuskon, islamin ja jopa buddhalaisuuden sanoma ei ole sitä, mitä se oli alussa.

Kaikkea uutta kuulee, jos vanhaksi elää.

Elämä on kiertokulkua joten voi olla. En osaa sanoa. Jos jotain muistaisin tästä elämästä jättäisin mieluusti syntymättä. Joten tuskin muistamme entistä elämäämme. Sehän voisi olla ikuista painajaista. Ja ikuinen painajainen ei ole luonnon kannalta hyvä valinta vaan onnellisuus. Silloin on uudet lähtökohdat kun entistä ei muista. Ja minkälainen on maailmankaikkeuden tulevaisuus? Vai puhutaanko tässä niistä monista toisista ulottuvuuksista?

Kaikki maailmankaikkeuden prosessit ovat yhteydessä toisiinsa. Geologit voivat jäljittää luonnossa piileviä yhteyksiä, kemistit aineessa... Tietäjät kuitenkin näkivät kaiken ympärillä olevan syyn ja seurauksen kokonaisuutena, jota voidaan kutsua kohtaloksi.

Me energiana ja tietoisuutena olemme olemassa ikuisesti. Mutta olemisen prosessissa otamme erilaisia fyysisiä muotoja, jotka vastaavat tietoisuuttamme ja karmaamme (toimintaa ja sen seurauksia), joka muokkaa menneisyyttämme, nykyisyyttämme ja tulevaisuuttamme. Siksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja päinvastoin.

Miten karmaprosessit toimivat?

Kuvitellaan, että elämämme on pelto ja me olemme kylväjiä. Liikumme pellon läpi ja heitämme siemeniä. Niiden joukossa on hyödyllisiä ja haitallisia. Joskus hyödylliset siemenet itävät ja joskus rikkaruohot estävät niiden kasvun. Jotkut siemenet itävät pitkän ajan kuluttua. Karma toimii samalla tavalla. Tarvitsette kokonaiskuvan ymmärtääksenne sen periaatteen, mitä tapahtuu.

Mistä karman siemenet ovat peräisin ja miten ne itävät?

Karman siementen syy on halumme ja halujen perusta on tietoisuutemme. Kun sielun puhdas tietoisuus on sumentunut materiasta, syntyy illusorisia käsityksiä "mina ja minun", "ystävä-tai-vihollinen", ja niiden perusteella elävä olento suorittaa erilaisia tekoja kuolevaisten maailmassa. Seurauksena ovat toiminnan huonot, hyvät tai sekalaiset hedelmät. Tällainen on karma.

kuka näistä selvää ottaa? kirjoitti:

Elämä on kiertokulkua joten voi olla. En osaa sanoa. Jos jotain muistaisin tästä elämästä jättäisin mieluusti syntymättä. Joten tuskin muistamme entistä elämäämme. Sehän voisi olla ikuista painajaista. Ja ikuinen painajainen ei ole luonnon kannalta hyvä valinta vaan onnellisuus. Silloin on uudet lähtökohdat kun entistä ei muista. Ja minkälainen on maailmankaikkeuden tulevaisuus? Vai puhutaanko tässä niistä monista toisista ulottuvuuksista?

"Ja minkälainen on maailmankaikkeuden tulevaisuus? Vai puhutaanko tässä niistä monista toisista ulottuvuuksista?"

Maailmankaikkeus sykkii kuin valtava sydän. Siitä tulee yksi ja sitten se hajoaa moninaisuudeksi - aineellisen maailmankaikkeuden evoluutio ja anti-evoluutio jatkuvat loputtomiin: yksi kokonaisuus muuttuu moninaisuudeksi tullakseen jälleen yhdeksi. Maailmankaikkeus sykkii.

kuka näistä selvää ottaa? kirjoitti:

Elämä on kiertokulkua joten voi olla. En osaa sanoa. Jos jotain muistaisin tästä elämästä jättäisin mieluusti syntymättä. Joten tuskin muistamme entistä elämäämme. Sehän voisi olla ikuista painajaista. Ja ikuinen painajainen ei ole luonnon kannalta hyvä valinta vaan onnellisuus. Silloin on uudet lähtökohdat kun entistä ei muista. Ja minkälainen on maailmankaikkeuden tulevaisuus? Vai puhutaanko tässä niistä monista toisista ulottuvuuksista?

Jos olemme eläneet monta elämää, miksi emme voi muistaa, keitä olimme ja mitä teimme?

Itse asiassa muisti ei petä meitä ainoastaan menneiden elämien kohdalla. Emme useinkaan muista, mitä tässä elämässä tapahtui: emme muista yksinkertaisimpia tietoja (puhelinnumeroita, nimiä, salasanoja), meillä kestää kauan oppia. Tämä viittaa siihen, että kannattaa luottaa mieluummin sisäiseen alitajuiseen kokemukseen kuin muistiin. Menneiden elämien muistamisella olisi kielteisiä seurauksia. Karman lain mukaan vihollisemme saattaa syntyä poikanamme, ja tässä elämässä meidän on maksettava hänelle rakkaudella. Joten "muista vähemmän, nuku paremmin".

kuka näistä selvää ottaa? kirjoitti:

Elämä on kiertokulkua joten voi olla. En osaa sanoa. Jos jotain muistaisin tästä elämästä jättäisin mieluusti syntymättä. Joten tuskin muistamme entistä elämäämme. Sehän voisi olla ikuista painajaista. Ja ikuinen painajainen ei ole luonnon kannalta hyvä valinta vaan onnellisuus. Silloin on uudet lähtökohdat kun entistä ei muista. Ja minkälainen on maailmankaikkeuden tulevaisuus? Vai puhutaanko tässä niistä monista toisista ulottuvuuksista?

Universumeja on loputon määrä. Joissakin universumeissa luominen on vasta alkamassa, toisissa se on jo lähellä loppua. Monissa muissa universumeissa kaikki  on vasta keskivaiheilla; eri universumit elävät eri aikoja.

Jossain välissä tapahtuu sekä Maan että koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen. Mutta sen jälkeen koko luomakunta alkaa alusta. Loppu on alku. Olit olemassa ennen edellisten universumien tuhoutumista ja ennen tämän luomisen alkua.

Yleensäkin koko "uskominen" on mulle aika vieras ilmiö.