Uskotko jälleensyntymiseen? Eli kuolemasi jälkeen synnyt maailmaan uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla on absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä on välivaiheita, joissa siirrytään toisesta toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen, kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Noissa vastauksissa on paljon mitä miellän höpöhöpöksi kahdesta pääasiallisesta syystä:

- Viittaa puolijumaliin, "henkisiin asteikkoihin" ja muihin asioihin, joiden olemassa oloa ei voida todistaa, mittaa, osoittaa tai toistaa. Ne ovat sinun ja kaltaisiesi puheissa

- On hyvä muistaa, että moraali, etiikka ja käsitteet "hyvä" ja "paha" ovat vain ihmisen keksintöjä. Ilman ihmistä ei olisi ko. käsitteitäkään. Ei universumissamme ole mitään "hyvää" tai "pahaa", on vain neutraali olemassaolo. Me ihmiset itse määrittelemme mikä on mielestämme "hyvää" tai "pahaa". Lisäksi "hyvän" ja "pahan" käsitteet myös eroavat eri kulttuureissa. Asiat ovat todennäköisesti vain sarja tapahtumia ajassa

Monilla ihmisillä on outo käsitys Jumalasta: joku kalju isoisä, joka ... huokaa, kuinka syntisiä kaikki täällä ovat, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Ihmiset ajattelevat Jumalasta hyvin sentimentaalisesti ymmärtämättä hänen asemaansa. Puhumme tässä joistakin energioista, ajatuksen voimasta, mutta kaikella on lähde: jokaisella energialla, jokaisella voimalla. Oikea käsitys Jumalasta on, että Jumala ei ole vain abstrakti, käsittämätön Henkilö, vaan kaikkien energioiden lähde!

Ja mitä tulee Jumalan todistamiseen, niin Jumalaa ei voi periaatteessa todistaa, koska todistaminen tarkoittaa osoittamista... Näyttäminen, osoittaminen on vain sitä, mikä on voimissamme. Jumala ei ole meidän vallassamme, vaan me olemme Hänen vallassaan. Ei ole mahdollista todistaa sitä, joka on meidän yläpuolellamme ja sitä, joka ei ole meidän vallassamme. Vain Hän Itse voi todistaa tai ilmaista Itsensä, jos Hän katsoo sen tarpeelliseksi. Voimme tarjota etsijöille vain joitakin konkreettisia perusteluja, jotka voivat viitoittaa tietopolkua. Mutta on mahdotonta raahata Jumalaa jonnekin ja sanoa: "Tässä on se Jumala, jota olette etsinyt niin kauan!". Hänen voimansa on ääretön, meidän mahdollisuutemme ovat hyvin, hyvin rajalliset, joten kysymys Jumalan todistamisesta on virheellinen. Niinpä niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta, on aina omat vasta-argumenttinsa. Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Kukaan ei myöskään ole koskaan nähnyt atomeja ja elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, joihin vain asiantuntijat ovat perehtyneet. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista.

DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. Niinpä he havaitsivat, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestäytynyttä tietoa, jota voidaan verrata elimistön tietokoneohjelmistoon. Nyt jäljellä on vielä viimeinen askel: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, sillä ohjelmia ei kirjoiteta itsestään. Ne ovat erittäin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja riippuvaista toisistaan. Asioiden tekeminen toisistaan riippuvaisiksi on mahdollista vain sellaiselle, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Todistustaakka on aina väitteen esittäjällä. Jos esittää väitteen, että on olemassa jumalia, niin väite on kyettävä todistamaan. Jos esitän väitteen, että aurinkoa kiertää avaruudessa teepannu (katso nk. "Russel's teapot"), niin minun on todistettava väitteeni tai muutoin en voi olettaa muiden uskovan väitettä todeksi.

Ihminen itsessään on aistiensa varassa ja kykenee aistimaan ympäristöään vain aisteillaan, mutta ihminen on keksinyt matematiikan ja siihen perustuvat kaikki muut luonnontieteet, joiden avulla ihminen kykenee aistimaan ympäristöään rajoitettujen aistiensa lisäksi. Ihmiset kykenevät näkemään sähkömagneettisesta spektristä näkyvän valon, joka on säteilyä. Näemme välillisesti myös infrapunasäteilyä (kuumuudesta hehkuva kappale) ja ultraviolettisäteilyä (UV-lampun valossa). Myös atomeja ja atomin ydintä kiertäviä elektroneja pystymme "näkemään" juurikin mainitsemasi elektronimikroskoopin avulla.

Matematiikan ja sen johdannaisten luonnontieteiden avulla olemme kykeneet luomaan laitteita, jotka entisestään laajentavat kykyämme aistia ympäröivää maailmaa. Lisäksi matematiikan ja muiden luonnontieteiden avulla kykenemme luomaan teorioita ympäröivästä maailmasta ja joskus jopa todistamaan ne "todellisessa maailmassa" teknologian kehittyessä. Atomien olemassaolo osoitettiin matematiikan avulla laskennallisesti jo 1800-luvun alussa ja kyettiin todistamaan 1950-luvulla, kun ensimmäinen atomi kyettiin "kuvaamaan" elektronimikroskoopilla.

(Tietokone)ohjelmiakin kykenee nykyisin kirjoittamaan ihmisen lisäksi myös tekoäly (ChatGPT). Käsitteet kuten "älykäs" tai "kaunis" ovat jälleen ihmisen itsensä määrittelemiä käsitteitä, myös kuten "hyvä" ja "pahakin". Ilman ihmistä ei olisi ketään määrittelemässä mikä on kaunista tai älykästä.

Jälleensyntymisen tieteellinen tutkiminen voi tuoda uutta valoa moniin hienovaraisiin ilmiöihin, joita ei voida selittää nykyisin hyväksytyillä teorioilla - ilmiöihin, kuten elävien olomuotojen moninaisuuteen, synnynnäisiin kykyihin, jotka eivät selvästikään ole peräisin ympäristöstä, ja kuolemanläheisiin kokemuksiin. Viime vuosina eri tieteenalojen tutkijat ovat osoittaneet suurta kiinnostusta reinkarnaation tutkimiseen, mutta voidaksemme tutkia sitä mielekkäästi meidän on ensin tiedettävä, onko elämä ikuinen kokonaisuus, joka ylittää tilapäisen, fyysisen ruumiin, vai pelkkä fysiikan ja kemian lakien mukaan liikkuvien molekyylien yhdistelmä.

Nykyaikainen tiede käsittelee ensisijaisesti luonnon objektiivisia näkökohtia. Rajoitettuihin aistitietoihin perustuvaan kokeelliseen lähestymistapaan tukeutuen se on pyrkinyt paljastamaan luonnon kätketyt lait ja lopulta löytämään havaitsemamme maailman alkuperäisen syyn. Useimmat nykyajan tiedemiehet uskovat nykyään, että sokeat fysikaaliset lait ja sattuman lait hallitsevat kosmosta. He sanovat, ettei koko kosmisen ilmiön takana ole suunnittelijaa, luojaa tai Jumalaa - ei älyä. Tämän hypoteesin mukaisesti he yrittävät pelkistää kaiken, myös elämän, atomien ja molekyylien, fysiikan ja kemian tuttujen tutkimuskohteiden, vuorovaikutukseen.

Nykyisin vallitsevan tieteellisen teorian mukaan elämä on koordinoitu kemiallinen reaktio, joka perustuu lukuisiin laboratoriotietoihin. Tähän teoriaan sisältyy perusolettamus, jonka mukaan nykyisin näkemämme erilaiset elämänmuodot ovat syntyneet sattumalta muinaisessa kemiallisessa ympäristössä, "alkukeitossa", ja että ne ovat kehittyneet sattuman ja sokeiden mekaanisten lakien vaikutuksesta, jotka ovat vaikuttaneet pitkän ajan kuluessa.

...Jos elämä olisi kemiallinen yhdistelmä, tiedemiehet voisivat itse asiassa luoda elämää koeputkessa kokoamalla kaikki nämä tärkeät kemikaalit yhteen. He eivät kuitenkaan voi tehdä näin. Näin ollen on runsaasti syitä epäillä, että elämä on kemiallinen prosessi.

Solubiologian, molekyylibiologian ja biokemian aloilla on viime vuosikymmeninä tapahtunut epäilemättä suurta edistystä. Geneettisen koodin ja monien elävien järjestelmien aineenvaihduntareittien löytäminen ovatkin loistavien ja omistautuneiden tutkijoiden aikaansaannoksia. Koska tiede ja teknologia ovat menestyneet hyvin monilla inhimillisten pyrkimysten aloilla (lääketiede, maatalous, avaruustiede ja niin edelleen), uteliailla ja innostuneilla tiedemiehillä on kiusaus uskoa, että loistava tavoite syntetisoida elämää koeputkessa toteutuu jonakin päivänä.

Kaikkea ei voi tieteellä selittää.

Ensimmäinen merkki tästä siirtymästä on halu saada vastaus kysymykseen: "Kuka minä olen?" Vastaus tähän kysymykseen on äärimmäisen tärkeä, koska tietoisuutemme kehitys riippuu siitä, keitä pidämme itseämme tulevaisuudessa. Jos pidämme itseämme kehona, kiinnitymme turmeltuvaan aineeseen, jos pidämme itseämme sieluna, luomme uudelleen katkeamattoman yhteyden Jumalaan. Materialismin mukaan olemme keho ja tietoisuus - mieli, äly - ovat aivojen tuotteita. Mutta voiko kivi synnyttää tietoisuuden, varjo synnyttää valon ja sairaus synnyttää terveyden! Tässä käsityksessä Jumalaa ei ole olemassa ja sielu hylätään. Kaikkivaltias syrjäytetään oikeutetulta jalustaltaan, ja ihminen eläimellisine vaistoineen asetetaan hänen paikalleen ja julistetaan luomakunnan kruunuksi. Hän kehittää tietoisuuttaan omin ponnistuksin, alhaalta ylöspäin, ilman Jumalan osallistumista. Osoittautuu, että ulkoinen muoto synnyttää sisäisen tietoisuuden. Ihminen näyttäytyy biologisena olentona ilman henkistä perustaa. Ihmisen tietoisuus kiinnittyy materiaan ja rappeutuu vähitellen. Teistisen käsityksen mukaan olemme sieluja ja Jumalan luontaisia osia. Sielu ei ole kadonnut, vaan sitä vain peittävät erilaiset aineelliset kuoret. Hienojakoiset vääränlaisten käsitysten muodossa todellisuuden luonteesta ja karkeat aineellisen ruumiin muodossa. Ajan kuluessa, vietettyämme äärettömän määrän elämiä maailmankaikkeudessa, olemme unohtaneet todellisen henkisen luontomme.Tiedemiehet yrittävät aina löytää vastauksen siihen, mikä on olemassaolon alkuperä. He etsivät alkuperää, josta kaikki tulee, jonka avulla kaikki säilyy ja jossa kaikki täydentää olemassaolonsa. Tämä "jokin" on kuitenkin tietoisuuden maailma. Tietoisuus on alkuperäinen aine, ja aine kelluu jäävuoren tavoin tietoisuuden valtameren pinnalla. Tämä jäävuori näyttää valtavan suurelta, kun sitä tarkastellaan nykyisestä maallisesta asemastamme käsin, mutta kun sitä tarkastellaan tietoisuuden valtameren näkökulmasta, se näyttää kooltaan pelkältä pölyhiukkaselta.

Olemassaolon ydin ei ole vain oleminen tai edes tietoisuus siitä, vaan myös onnellisuus. Materialisteille tietoisuuden alue on merkityksetön eikä se ole huomion arvoinen. Heidän mielestään näiden todellisuuksien merkitys on käännetty ylösalaisin, ja näyttää siltä, että niiden määrä, joilla on oikeus onneen, rajoittuu maapallolla vain harvojen valittujen ihmisten kapeaan piiriin. Heidän mielestään nuo onnekkaat ovat tietoisuuden kehityksen tuote valtavasta "lian ja vaahdon valtamerestä" - materiasta, elottomasta olennosta, joka täyttää kosmoksen. Heidän mielestään tietoisuus on aineeseen verrattuna vähäisessä asemassa, ja niiden elävien olentojen määrä, jotka kykenevät kokemaan onnea, on vielä vähäisempi. Syntyy illuusio siitä, että "sat", oleminen, on kaikkein laajin alku ja "anandam", nautinto, on harvojen kohtalo. Tuhansia galakseja tutkivat tiedemiehet yrittävät löytää tietoisuuden läsnäolon ainakin yhdestä galaksista, mutta toimimalla aineellisin menetelmin he eivät voi saavuttaa menestystä. Henkinen ajattelu on suoraan vastakohta materialistiselle näkemykselle asioiden luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin koko "uskominen" on mulle aika vieras ilmiö.

Mutta sinä uskot kuitenkin  tieteeseen. Usko, uskonto sekin.

"Uskotko jälleensyntymiseen? Eli kuolemasi jälkeen synnyt maailmaan uudelleen?"

En usko, vaan tiedän. Ainoastaan, että ei välttämättä tähän maailmaan. Maailmankaikkeuksia on paljon. ja johonkin niistä synnyyn taas. Vaikka olen siihen jo kyllästynyt.

Kristityt eivät ole vielä onnistuneet poistamaan tätä ketjua?

Vierailija kirjoitti:

Kristityt eivät ole vielä onnistuneet poistamaan tätä ketjua?

Jos poistavat, niin voi jatkaa muualla. Kaikkia ketjuja ei pysty poistamaan.

Uskon että olen elänyt tämän saman elämän ennenkin.

Seuraava tarina löytyy muinaisista teksteistä.

Lyhyesti sanottuna kuningas Citraketu oli lapseton ja yritti pitkään saada lapsia. Lopulta hän sai pojan.

Poika kuoli , murhattiin. Tämä on pitkä tarina.

Viisaat miehet, tietäjät, tulivat kuninkaan luokseen ja onnistuivat palauttamaan lapsen sielun takaisin lapsen kehoon (herättivät kuolleista).

Raamattua tuhansia vuosia vanhemmissa teksteissä on monia kuolleista herättämisiä. Niitä tarinoita ei ole ainoastaan Raamatussa.

Ja mystisen voiman avulla lapsi herätettiin henkiin.

Silloin tietäjä sanoi: "Saarnaa tälle miehelle!". Ja silloin sielu alkoi saarnata, hän (lapsen muodossa).

Ja lapsi alkoi puhua kuin aikuinen, lyhennettynä, tiivistettynä näin:

"Miksi ihmeessä kutsut itseäsi isäkseni? Ja miksi hän kutsuu itseään äidikseni? Miksi luulet, että olen sinun poikasi? Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?

Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Pidätte minua kehona, mutta minulla ei ole mitään yhteistä tämän kehon kanssa. Olen ikuinen sielu."

Ja tämän jiva-saarnan kautta ...tietoisuus heräsi kuninkaassa.

https://back2godhead.com/wp-content/uploads/2012/12/119_1976_11-12-35-c…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyt loputtomiin uudestaan. Ollaan jo taivaassa ja helvetissä. Sanonta yksi on kaikkea ja kaikki yhtä kuvaa tätä hyvin. Sinä olet se jumala ja lopulta yksin tässä maailmassa, käyt läpi jumaluuttasi ikuisesti, kaikki ihmiset kenelle olet jutellut, on ollut sinä.

Ei millään pahalla, mutta Jumalaksi kukaan ei voi tulla. Kuulostaa impersonalismin filosofialta, 

nirvishesha-shunyavadi.

Mutta puolijumalaksi on mahdollisuus tulla. Mutta hekin ovat ihmisten tavoin kuolevaisia, vaikka elävät kovin pitkään ihmisten ajanlaskennan mukaan.

Miten tulen puolijumalaksi seuraavassa elämässä?

Sitä on hyvin vaikea saavuttaa yhden elämän aikana. Puolijumalia ovat ne, joiden tietoisuus on puolijumalien tasolla, ja tietysti jos karma on sellainen, että ihminen voi saavuttaa tällaisen aseman. Puolijumalat ovat universumimme hallitusta. Maailmankaikkeudessamme on 33 miljoonaa puolijumalaa, jotka ovat vastuussa eri planeetoista, elementeistä jne. Universumimme on yksi pienimmistä kaikista lukuisista universumeista. Puolijumalilla on myös oma hierarkiansa. Puolijumala ei ole Jumala, vaan Jumalan ”henkilökuntaa”, ”ovat Hänellä töissä”.

Joskus niin korkea asema voi muuttua ylpeydeksi, ja ylpeys on tie alaspäin. Tiedämme jo ihmisistä, että ylpeys ei ole hyvä asia. Itse asiassa monet eivät edes halua olla puolijumalia, he eivät edes halua vapautusta, muktia (vapautumista on eri muotoja, ei vain yhtä) Mutta se on ihan toinen aihe, enkä halua puhua siitä tässä ketjussa, joskus niin vihamielisessä ympäristössä, jossa ihmiset ymmärtävät jotakin väärin, usein jopa tahallaan.

Edes puolijumalat ei aina pysy puolijumalana seuraavassa elämässä. Heidän elämänsä on mielettömän pitkä verrattuna ihmiselämään, siis ihmisen kronologian mukaan. Mutta he kokevat sen eri tavalla. He kokevat sen noin satana vuotena.

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hienojakoisempaa on elävän olennon kehon muodostava aine.

Mitä tarkoitat "korkeammalla" planeetan kohdalla?

Atomimme hajaantuvat jälleen galaktiseen kierrätykseen, emme tiedä mitä tietoisuus on !

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen merkki tästä siirtymästä on halu saada vastaus kysymykseen: "Kuka minä olen?" Vastaus tähän kysymykseen on äärimmäisen tärkeä, koska tietoisuutemme kehitys riippuu siitä, keitä pidämme itseämme tulevaisuudessa. Jos pidämme itseämme kehona, kiinnitymme turmeltuvaan aineeseen, jos pidämme itseämme sieluna, luomme uudelleen katkeamattoman yhteyden Jumalaan. Materialismin mukaan olemme keho ja tietoisuus - mieli, äly - ovat aivojen tuotteita. Mutta voiko kivi synnyttää tietoisuuden, varjo synnyttää valon ja sairaus synnyttää terveyden! Tässä käsityksessä Jumalaa ei ole olemassa ja sielu hylätään. Kaikkivaltias syrjäytetään oikeutetulta jalustaltaan, ja ihminen eläimellisine vaistoineen asetetaan hänen paikalleen ja julistetaan luomakunnan kruunuksi. Hän kehittää tietoisuuttaan omin ponnistuksin, alhaalta ylöspäin, ilman Jumalan osallistumista. Osoittautuu, että ulkoinen muoto synnyttää sisäisen tietoisuuden. Ihminen näyttäytyy biologisena olentona ilman henkistä perustaa. Ihmisen tietoisuus kiinnittyy materiaan ja rappeutuu vähitellen. Teistisen käsityksen mukaan olemme sieluja ja Jumalan luontaisia osia. Sielu ei ole kadonnut, vaan sitä vain peittävät erilaiset aineelliset kuoret. Hienojakoiset vääränlaisten käsitysten muodossa todellisuuden luonteesta ja karkeat aineellisen ruumiin muodossa. Ajan kuluessa, vietettyämme äärettömän määrän elämiä maailmankaikkeudessa, olemme unohtaneet todellisen henkisen luontomme.Tiedemiehet yrittävät aina löytää vastauksen siihen, mikä on olemassaolon alkuperä. He etsivät alkuperää, josta kaikki tulee, jonka avulla kaikki säilyy ja jossa kaikki täydentää olemassaolonsa. Tämä "jokin" on kuitenkin tietoisuuden maailma. Tietoisuus on alkuperäinen aine, ja aine kelluu jäävuoren tavoin tietoisuuden valtameren pinnalla. Tämä jäävuori näyttää valtavan suurelta, kun sitä tarkastellaan nykyisestä maallisesta asemastamme käsin, mutta kun sitä tarkastellaan tietoisuuden valtameren näkökulmasta, se näyttää kooltaan pelkältä pölyhiukkaselta.

Olemassaolon ydin ei ole vain oleminen tai edes tietoisuus siitä, vaan myös onnellisuus. Materialisteille tietoisuuden alue on merkityksetön eikä se ole huomion arvoinen. Heidän mielestään näiden todellisuuksien merkitys on käännetty ylösalaisin, ja näyttää siltä, että niiden määrä, joilla on oikeus onneen, rajoittuu maapallolla vain harvojen valittujen ihmisten kapeaan piiriin. Heidän mielestään nuo onnekkaat ovat tietoisuuden kehityksen tuote valtavasta "lian ja vaahdon valtamerestä" - materiasta, elottomasta olennosta, joka täyttää kosmoksen. Heidän mielestään tietoisuus on aineeseen verrattuna vähäisessä asemassa, ja niiden elävien olentojen määrä, jotka kykenevät kokemaan onnea, on vielä vähäisempi. Syntyy illuusio siitä, että "sat", oleminen, on kaikkein laajin alku ja "anandam", nautinto, on harvojen kohtalo. Tuhansia galakseja tutkivat tiedemiehet yrittävät löytää tietoisuuden läsnäolon ainakin yhdestä galaksista, mutta toimimalla aineellisin menetelmin he eivät voi saavuttaa menestystä. Henkinen ajattelu on suoraan vastakohta materialistiselle näkemykselle asioiden luonteesta.

blaah blaah ja blaah

kaikki edellä mainittu on vain konsepteja.. ajatusta eikä sillä ole mitään tekemistä.....tietoisuuden kanssa.

ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan mitä on tietoisuus.

Olen kuunnellut nyt paljon Juhani Laukkosen puheita netistä ja saanut vahvistusta siitä miten Raamattu on totta. Totuus vetää minua ja kiinnostaa, inhoan valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen merkki tästä siirtymästä on halu saada vastaus kysymykseen: "Kuka minä olen?" Vastaus tähän kysymykseen on äärimmäisen tärkeä, koska tietoisuutemme kehitys riippuu siitä, keitä pidämme itseämme tulevaisuudessa. Jos pidämme itseämme kehona, kiinnitymme turmeltuvaan aineeseen, jos pidämme itseämme sieluna, luomme uudelleen katkeamattoman yhteyden Jumalaan. Materialismin mukaan olemme keho ja tietoisuus - mieli, äly - ovat aivojen tuotteita. Mutta voiko kivi synnyttää tietoisuuden, varjo synnyttää valon ja sairaus synnyttää terveyden! Tässä käsityksessä Jumalaa ei ole olemassa ja sielu hylätään. Kaikkivaltias syrjäytetään oikeutetulta jalustaltaan, ja ihminen eläimellisine vaistoineen asetetaan hänen paikalleen ja julistetaan luomakunnan kruunuksi. Hän kehittää tietoisuuttaan omin ponnistuksin, alhaalta ylöspäin, ilman Jumalan osallistumista. Osoittautuu, että ulkoinen muoto synnyttää sisäisen tietoisuuden. Ihminen näyttäytyy biologisena olentona ilman henkistä perustaa. Ihmisen tietoisuus kiinnittyy materiaan ja rappeutuu vähitellen. Teistisen käsityksen mukaan olemme sieluja ja Jumalan luontaisia osia. Sielu ei ole kadonnut, vaan sitä vain peittävät erilaiset aineelliset kuoret. Hienojakoiset vääränlaisten käsitysten muodossa todellisuuden luonteesta ja karkeat aineellisen ruumiin muodossa. Ajan kuluessa, vietettyämme äärettömän määrän elämiä maailmankaikkeudessa, olemme unohtaneet todellisen henkisen luontomme.Tiedemiehet yrittävät aina löytää vastauksen siihen, mikä on olemassaolon alkuperä. He etsivät alkuperää, josta kaikki tulee, jonka avulla kaikki säilyy ja jossa kaikki täydentää olemassaolonsa. Tämä "jokin" on kuitenkin tietoisuuden maailma. Tietoisuus on alkuperäinen aine, ja aine kelluu jäävuoren tavoin tietoisuuden valtameren pinnalla. Tämä jäävuori näyttää valtavan suurelta, kun sitä tarkastellaan nykyisestä maallisesta asemastamme käsin, mutta kun sitä tarkastellaan tietoisuuden valtameren näkökulmasta, se näyttää kooltaan pelkältä pölyhiukkaselta.

Olemassaolon ydin ei ole vain oleminen tai edes tietoisuus siitä, vaan myös onnellisuus. Materialisteille tietoisuuden alue on merkityksetön eikä se ole huomion arvoinen. Heidän mielestään näiden todellisuuksien merkitys on käännetty ylösalaisin, ja näyttää siltä, että niiden määrä, joilla on oikeus onneen, rajoittuu maapallolla vain harvojen valittujen ihmisten kapeaan piiriin. Heidän mielestään nuo onnekkaat ovat tietoisuuden kehityksen tuote valtavasta "lian ja vaahdon valtamerestä" - materiasta, elottomasta olennosta, joka täyttää kosmoksen. Heidän mielestään tietoisuus on aineeseen verrattuna vähäisessä asemassa, ja niiden elävien olentojen määrä, jotka kykenevät kokemaan onnea, on vielä vähäisempi. Syntyy illuusio siitä, että "sat", oleminen, on kaikkein laajin alku ja "anandam", nautinto, on harvojen kohtalo. Tuhansia galakseja tutkivat tiedemiehet yrittävät löytää tietoisuuden läsnäolon ainakin yhdestä galaksista, mutta toimimalla aineellisin menetelmin he eivät voi saavuttaa menestystä. Henkinen ajattelu on suoraan vastakohta materialistiselle näkemykselle asioiden luonteesta.

blaah blaah ja blaah

kaikki edellä mainittu on vain konsepteja.. ajatusta eikä sillä ole mitään tekemistä.....tietoisuuden kanssa.

ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan mitä on tietoisuus.

No mitä sitten. Annetaan ihmisille vapaus ilmaistaa  konseptejä. Sinä voit myös ilmaistaa vapaasti omia konsptejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyt loputtomiin uudestaan. Ollaan jo taivaassa ja helvetissä. Sanonta yksi on kaikkea ja kaikki yhtä kuvaa tätä hyvin. Sinä olet se jumala ja lopulta yksin tässä maailmassa, käyt läpi jumaluuttasi ikuisesti, kaikki ihmiset kenelle olet jutellut, on ollut sinä.

Ei millään pahalla, mutta Jumalaksi kukaan ei voi tulla. Kuulostaa impersonalismin filosofialta, 

nirvishesha-shunyavadi.

Mutta puolijumalaksi on mahdollisuus tulla. Mutta hekin ovat ihmisten tavoin kuolevaisia, vaikka elävät kovin pitkään ihmisten ajanlaskennan mukaan.

Miten tulen puolijumalaksi seuraavassa elämässä?

Sitä on hyvin vaikea saavuttaa yhden elämän aikana. Puolijumalia ovat ne, joiden tietoisuus on puolijumalien tasolla, ja tietysti jos karma on sellainen, että ihminen voi saavuttaa tällaisen aseman. Puolijumalat ovat universumimme hallitusta. Maailmankaikkeudessamme on 33 miljoonaa puolijumalaa, jotka ovat vastuussa eri planeetoista, elementeistä jne. Universumimme on yksi pienimmistä kaikista lukuisista universumeista. Puolijumalilla on myös oma hierarkiansa. Puolijumala ei ole Jumala, vaan Jumalan ”henkilökuntaa”, ”ovat Hänellä töissä”.

Joskus niin korkea asema voi muuttua ylpeydeksi, ja ylpeys on tie alaspäin. Tiedämme jo ihmisistä, että ylpeys ei ole hyvä asia. Itse asiassa monet eivät edes halua olla puolijumalia, he eivät edes halua vapautusta, muktia (vapautumista on eri muotoja, ei vain yhtä) Mutta se on ihan toinen aihe, enkä halua puhua siitä tässä ketjussa, joskus niin vihamielisessä ympäristössä, jossa ihmiset ymmärtävät jotakin väärin, usein jopa tahallaan.

Edes puolijumalat ei aina pysy puolijumalana seuraavassa elämässä. Heidän elämänsä on mielettömän pitkä verrattuna ihmiselämään, siis ihmisen kronologian mukaan. Mutta he kokevat sen eri tavalla. He kokevat sen noin satana vuotena.

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hienojakoisempaa on elävän olennon kehon muodostava aine.

Mitä tarkoitat "korkeammalla" planeetan kohdalla?

Eri perinteet tai koulukunnat mainitsevat ne, vaikkakin eri nimillä. Korkeammat planeetat Universumissamme on muutamia korkeampia planeettoja, Maharloka, Brahmaloka jne. Kristinuskossa joitakin näistä planeetoista kutsutaan Paratiisiksi/Taivaaksi, mutta se ei ole ikuista. Kun hyvän karman tulokset on käytetty loppuun, on aika palata Maan päälle keräämään uutta karmaa. Karmakshetra-Maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyt loputtomiin uudestaan. Ollaan jo taivaassa ja helvetissä. Sanonta yksi on kaikkea ja kaikki yhtä kuvaa tätä hyvin. Sinä olet se jumala ja lopulta yksin tässä maailmassa, käyt läpi jumaluuttasi ikuisesti, kaikki ihmiset kenelle olet jutellut, on ollut sinä.

Ei millään pahalla, mutta Jumalaksi kukaan ei voi tulla. Kuulostaa impersonalismin filosofialta, 

nirvishesha-shunyavadi.

Mutta puolijumalaksi on mahdollisuus tulla. Mutta hekin ovat ihmisten tavoin kuolevaisia, vaikka elävät kovin pitkään ihmisten ajanlaskennan mukaan.

Miten tulen puolijumalaksi seuraavassa elämässä?

Sitä on hyvin vaikea saavuttaa yhden elämän aikana. Puolijumalia ovat ne, joiden tietoisuus on puolijumalien tasolla, ja tietysti jos karma on sellainen, että ihminen voi saavuttaa tällaisen aseman. Puolijumalat ovat universumimme hallitusta. Maailmankaikkeudessamme on 33 miljoonaa puolijumalaa, jotka ovat vastuussa eri planeetoista, elementeistä jne. Universumimme on yksi pienimmistä kaikista lukuisista universumeista. Puolijumalilla on myös oma hierarkiansa. Puolijumala ei ole Jumala, vaan Jumalan ”henkilökuntaa”, ”ovat Hänellä töissä”.

Joskus niin korkea asema voi muuttua ylpeydeksi, ja ylpeys on tie alaspäin. Tiedämme jo ihmisistä, että ylpeys ei ole hyvä asia. Itse asiassa monet eivät edes halua olla puolijumalia, he eivät edes halua vapautusta, muktia (vapautumista on eri muotoja, ei vain yhtä) Mutta se on ihan toinen aihe, enkä halua puhua siitä tässä ketjussa, joskus niin vihamielisessä ympäristössä, jossa ihmiset ymmärtävät jotakin väärin, usein jopa tahallaan.

Edes puolijumalat ei aina pysy puolijumalana seuraavassa elämässä. Heidän elämänsä on mielettömän pitkä verrattuna ihmiselämään, siis ihmisen kronologian mukaan. Mutta he kokevat sen eri tavalla. He kokevat sen noin satana vuotena.

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hienojakoisempaa on elävän olennon kehon muodostava aine.

Mitä tarkoitat "korkeammalla" planeetan kohdalla?

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Esimerkiksi muutama sekuntia Brahman, universumimme luojan, aikakäsityksen  mukaan vastaa miljoonia vuosia maapallolla. Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hitaammin aika kuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyt loputtomiin uudestaan. Ollaan jo taivaassa ja helvetissä. Sanonta yksi on kaikkea ja kaikki yhtä kuvaa tätä hyvin. Sinä olet se jumala ja lopulta yksin tässä maailmassa, käyt läpi jumaluuttasi ikuisesti, kaikki ihmiset kenelle olet jutellut, on ollut sinä.

Ei millään pahalla, mutta Jumalaksi kukaan ei voi tulla. Kuulostaa impersonalismin filosofialta, 

nirvishesha-shunyavadi.

Mutta puolijumalaksi on mahdollisuus tulla. Mutta hekin ovat ihmisten tavoin kuolevaisia, vaikka elävät kovin pitkään ihmisten ajanlaskennan mukaan.

Miten tulen puolijumalaksi seuraavassa elämässä?

Sitä on hyvin vaikea saavuttaa yhden elämän aikana. Puolijumalia ovat ne, joiden tietoisuus on puolijumalien tasolla, ja tietysti jos karma on sellainen, että ihminen voi saavuttaa tällaisen aseman. Puolijumalat ovat universumimme hallitusta. Maailmankaikkeudessamme on 33 miljoonaa puolijumalaa, jotka ovat vastuussa eri planeetoista, elementeistä jne. Universumimme on yksi pienimmistä kaikista lukuisista universumeista. Puolijumalilla on myös oma hierarkiansa. Puolijumala ei ole Jumala, vaan Jumalan ”henkilökuntaa”, ”ovat Hänellä töissä”.

Joskus niin korkea asema voi muuttua ylpeydeksi, ja ylpeys on tie alaspäin. Tiedämme jo ihmisistä, että ylpeys ei ole hyvä asia. Itse asiassa monet eivät edes halua olla puolijumalia, he eivät edes halua vapautusta, muktia (vapautumista on eri muotoja, ei vain yhtä) Mutta se on ihan toinen aihe, enkä halua puhua siitä tässä ketjussa, joskus niin vihamielisessä ympäristössä, jossa ihmiset ymmärtävät jotakin väärin, usein jopa tahallaan.

Edes puolijumalat ei aina pysy puolijumalana seuraavassa elämässä. Heidän elämänsä on mielettömän pitkä verrattuna ihmiselämään, siis ihmisen kronologian mukaan. Mutta he kokevat sen eri tavalla. He kokevat sen noin satana vuotena.

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hienojakoisempaa on elävän olennon kehon muodostava aine.

Mitä tarkoitat "korkeammalla" planeetan kohdalla?

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Esimerkiksi muutama sekuntia Brahman, universumimme luojan, aikakäsityksen  mukaan vastaa miljoonia vuosia maapallolla. Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hitaammin aika kuluu.

Esimerkiksi päiväperhonen elää vain yhden päivän, mutta sinä aikana se voi syntyä, vanheta ja kuolla. Perhosen aikakäsityksen mukaan on kulunut kokonainen elämä täynnä tapahtumia. Ihmisellä on erilainen käsitys ajasta jne. Mutta esimerkiksi Brahma käsittää yhtenä päivänä miljardejä vuosia, mutta hänelle se on vain yksi päivä, koska aika virtaa eri tavalla siellä, missä hän asuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyt loputtomiin uudestaan. Ollaan jo taivaassa ja helvetissä. Sanonta yksi on kaikkea ja kaikki yhtä kuvaa tätä hyvin. Sinä olet se jumala ja lopulta yksin tässä maailmassa, käyt läpi jumaluuttasi ikuisesti, kaikki ihmiset kenelle olet jutellut, on ollut sinä.

Ei millään pahalla, mutta Jumalaksi kukaan ei voi tulla. Kuulostaa impersonalismin filosofialta, 

nirvishesha-shunyavadi.

Mutta puolijumalaksi on mahdollisuus tulla. Mutta hekin ovat ihmisten tavoin kuolevaisia, vaikka elävät kovin pitkään ihmisten ajanlaskennan mukaan.

Miten tulen puolijumalaksi seuraavassa elämässä?

Sitä on hyvin vaikea saavuttaa yhden elämän aikana. Puolijumalia ovat ne, joiden tietoisuus on puolijumalien tasolla, ja tietysti jos karma on sellainen, että ihminen voi saavuttaa tällaisen aseman. Puolijumalat ovat universumimme hallitusta. Maailmankaikkeudessamme on 33 miljoonaa puolijumalaa, jotka ovat vastuussa eri planeetoista, elementeistä jne. Universumimme on yksi pienimmistä kaikista lukuisista universumeista. Puolijumalilla on myös oma hierarkiansa. Puolijumala ei ole Jumala, vaan Jumalan ”henkilökuntaa”, ”ovat Hänellä töissä”.

Joskus niin korkea asema voi muuttua ylpeydeksi, ja ylpeys on tie alaspäin. Tiedämme jo ihmisistä, että ylpeys ei ole hyvä asia. Itse asiassa monet eivät edes halua olla puolijumalia, he eivät edes halua vapautusta, muktia (vapautumista on eri muotoja, ei vain yhtä) Mutta se on ihan toinen aihe, enkä halua puhua siitä tässä ketjussa, joskus niin vihamielisessä ympäristössä, jossa ihmiset ymmärtävät jotakin väärin, usein jopa tahallaan.

Edes puolijumalat ei aina pysy puolijumalana seuraavassa elämässä. Heidän elämänsä on mielettömän pitkä verrattuna ihmiselämään, siis ihmisen kronologian mukaan. Mutta he kokevat sen eri tavalla. He kokevat sen noin satana vuotena.

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hienojakoisempaa on elävän olennon kehon muodostava aine.

Mitä tarkoitat "korkeammalla" planeetan kohdalla?

Tapoloka

Auringon yläpuolella, 3 800 000 yojanan etäisyydellä, on Dhruvaloka, Pohjantähti. Dhruvalokan yläpuolella 10 000 000 yojanan etäisyydellä on Maharloka; Maharlokan yläpuolella 20 000 000 yojanan etäisyydellä on Janaloka; Janalokan yläpuolella 80 000 000 yojanan etäisyydellä on Tapoloka; ja Tapolokan yläpuolella 120 000 000 yojanan etäisyydellä on Satyaloka.

Tapoloka on varattu niille, jotka ovat suorittaneet täällä Maan päällä vakavan askeesin. Tapoloka ei tuhoudu, kun koko aineellinen Universumimme tuhoutuu. jatkuu....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyt loputtomiin uudestaan. Ollaan jo taivaassa ja helvetissä. Sanonta yksi on kaikkea ja kaikki yhtä kuvaa tätä hyvin. Sinä olet se jumala ja lopulta yksin tässä maailmassa, käyt läpi jumaluuttasi ikuisesti, kaikki ihmiset kenelle olet jutellut, on ollut sinä.

Ei millään pahalla, mutta Jumalaksi kukaan ei voi tulla. Kuulostaa impersonalismin filosofialta, 

nirvishesha-shunyavadi.

Mutta puolijumalaksi on mahdollisuus tulla. Mutta hekin ovat ihmisten tavoin kuolevaisia, vaikka elävät kovin pitkään ihmisten ajanlaskennan mukaan.

Miten tulen puolijumalaksi seuraavassa elämässä?

Sitä on hyvin vaikea saavuttaa yhden elämän aikana. Puolijumalia ovat ne, joiden tietoisuus on puolijumalien tasolla, ja tietysti jos karma on sellainen, että ihminen voi saavuttaa tällaisen aseman. Puolijumalat ovat universumimme hallitusta. Maailmankaikkeudessamme on 33 miljoonaa puolijumalaa, jotka ovat vastuussa eri planeetoista, elementeistä jne. Universumimme on yksi pienimmistä kaikista lukuisista universumeista. Puolijumalilla on myös oma hierarkiansa. Puolijumala ei ole Jumala, vaan Jumalan ”henkilökuntaa”, ”ovat Hänellä töissä”.

Joskus niin korkea asema voi muuttua ylpeydeksi, ja ylpeys on tie alaspäin. Tiedämme jo ihmisistä, että ylpeys ei ole hyvä asia. Itse asiassa monet eivät edes halua olla puolijumalia, he eivät edes halua vapautusta, muktia (vapautumista on eri muotoja, ei vain yhtä) Mutta se on ihan toinen aihe, enkä halua puhua siitä tässä ketjussa, joskus niin vihamielisessä ympäristössä, jossa ihmiset ymmärtävät jotakin väärin, usein jopa tahallaan.

Edes puolijumalat ei aina pysy puolijumalana seuraavassa elämässä. Heidän elämänsä on mielettömän pitkä verrattuna ihmiselämään, siis ihmisen kronologian mukaan. Mutta he kokevat sen eri tavalla. He kokevat sen noin satana vuotena.

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hienojakoisempaa on elävän olennon kehon muodostava aine.

Mitä tarkoitat "korkeammalla" planeetan kohdalla?

Tapoloka

Auringon yläpuolella, 3 800 000 yojanan etäisyydellä, on Dhruvaloka, Pohjantähti. Dhruvalokan yläpuolella 10 000 000 yojanan etäisyydellä on Maharloka; Maharlokan yläpuolella 20 000 000 yojanan etäisyydellä on Janaloka; Janalokan yläpuolella 80 000 000 yojanan etäisyydellä on Tapoloka; ja Tapolokan yläpuolella 120 000 000 yojanan etäisyydellä on Satyaloka.

Tapoloka on varattu niille, jotka ovat suorittaneet täällä Maan päällä vakavan askeesin. Tapoloka ei tuhoudu, kun koko aineellinen Universumimme tuhoutuu. jatkuu....

Janaloka

Dhruvalokan yläpuolella 10 000 000 yojan etäisyydellä on Maharloka, Maharlokan yläpuolella 20 000 000 yojan etäisyydellä on Janaloka ja Janalokan yläpuolella 80 000 000 yojan etäisyydellä on Tapoloka.

Janaloka on Swargalokan planeettojen, kuten Kuun ja Venuksen, yläpuolella. Suuret tietäjät ja pyhät asuvat tällä planeetalla.

Korkeammille planeetoille - Satyalokaan, Tapolokaan, Janalokaan ja Maharlokaan - pääsevät ne, jotka ovat hyvyyden gunan vaikutuksen alaisia.

Tiedemiesten yritykset päästä toisille planeetoille  ovat turhaa energian tuhlausta. Kukaan ei voi koskaan nousta Swargan tai Janalokan yläpuolelle mekaanisten keinojen tai aineellisen toiminnan avulla riippumatta siitä, onko se luonteeltaan karkeaa vai hienojakoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyt loputtomiin uudestaan. Ollaan jo taivaassa ja helvetissä. Sanonta yksi on kaikkea ja kaikki yhtä kuvaa tätä hyvin. Sinä olet se jumala ja lopulta yksin tässä maailmassa, käyt läpi jumaluuttasi ikuisesti, kaikki ihmiset kenelle olet jutellut, on ollut sinä.

Ei millään pahalla, mutta Jumalaksi kukaan ei voi tulla. Kuulostaa impersonalismin filosofialta, 

nirvishesha-shunyavadi.

Mutta puolijumalaksi on mahdollisuus tulla. Mutta hekin ovat ihmisten tavoin kuolevaisia, vaikka elävät kovin pitkään ihmisten ajanlaskennan mukaan.

Miten tulen puolijumalaksi seuraavassa elämässä?

Sitä on hyvin vaikea saavuttaa yhden elämän aikana. Puolijumalia ovat ne, joiden tietoisuus on puolijumalien tasolla, ja tietysti jos karma on sellainen, että ihminen voi saavuttaa tällaisen aseman. Puolijumalat ovat universumimme hallitusta. Maailmankaikkeudessamme on 33 miljoonaa puolijumalaa, jotka ovat vastuussa eri planeetoista, elementeistä jne. Universumimme on yksi pienimmistä kaikista lukuisista universumeista. Puolijumalilla on myös oma hierarkiansa. Puolijumala ei ole Jumala, vaan Jumalan ”henkilökuntaa”, ”ovat Hänellä töissä”.

Joskus niin korkea asema voi muuttua ylpeydeksi, ja ylpeys on tie alaspäin. Tiedämme jo ihmisistä, että ylpeys ei ole hyvä asia. Itse asiassa monet eivät edes halua olla puolijumalia, he eivät edes halua vapautusta, muktia (vapautumista on eri muotoja, ei vain yhtä) Mutta se on ihan toinen aihe, enkä halua puhua siitä tässä ketjussa, joskus niin vihamielisessä ympäristössä, jossa ihmiset ymmärtävät jotakin väärin, usein jopa tahallaan.

Edes puolijumalat ei aina pysy puolijumalana seuraavassa elämässä. Heidän elämänsä on mielettömän pitkä verrattuna ihmiselämään, siis ihmisen kronologian mukaan. Mutta he kokevat sen eri tavalla. He kokevat sen noin satana vuotena.

Ajan käsite on erilainen eri puolilla universumia.

Ajan havaitseminen on subjektiivista. Ihmisen ja yhden päivän perhosen elämä eivät ole kestoltaan verrattavissa toisiinsa - ja silti kumpikin kokee eläneensä pitkän ja tapahtumarikkaan elämän. Verrattuna korkeampien planeettojen puolijumalien elinaikaan, perhosen elämä on jo kuin ihmisen elämä.

Mitä korkeammalla planeetta on, sitä hienojakoisempaa on elävän olennon kehon muodostava aine.

Mitä tarkoitat "korkeammalla" planeetan kohdalla?

Janalokan saavuttavat ne, jotka ovat säilyttäneet selibaatin koko elämänsä ajan.

Maharloka .

Materialisti, joka on puhdistanut itsensä aineellisesta saastasta ja joka on suorittanut lukuisia uhrauksia, askeesejä,  ja antanut suurimman osan omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen, voi päästä Dhruvalokan kaltaisille planeetoille, ja kehitettyään itsessään tarvittavat ominaisuudet hän voi kulkea korkeampien valtakuntien läpi, ylittää universumin keskipisteen ja saavuttaa Maharloka-planeetan, jossa Bhrigu Munin kaltaiset tietäjät asuvat. Maharlokalla ihmiset voivat elää aina maailmankaikkeuden osittaisen tuhoutumisen alkuun asti. Kun univrsumin  tuho ("maailmanloppu") alkaa...tämän tulen kuumuus tuntuu jopa Maharlokassa, ja sitten sen asukkaat lähetetään Brahmalokaan, joka on olemassa kaksi parardhaa.

Shishumara on akseli, jonka ympäri koko Yniversumi  pyörii.

Se on mahdotonta, eli en. Elämä alkoi yksisoluisista jne. Se on vähän niin kuin alkulimaa. Salaliittoteorioita ovat olleet jokainen, jossa on väitetty, että joku olisi muistanut edellisen elämänsä. Pääosin naisilla on joku kumma tarve etsiä merkitystä elämälle pseudotieteestä, hengellisyydestä ja jumalhahmoista.