Uskotko jälleensyntymiseen? Eli kuolemasi jälkeen synnyt maailmaan uudelleen?

Ajattelin nuorena,että olen ollut mies kun halusin olla poika ja minulla on isot kädet ja jalat.Kyllähän se mahdollista on. Mutta ihminen ei koskaan synny eläimeksi.Tosin uskon,että eläimilläkin on sielu.

Uskonnoissa jotka uskovat reinkardinaatioon on myös näitä tapauksia.

Uudestisyntymiseen eli uskkoontulemiseen  uskon, mutten jälleensyntymiseen. Se on jotain  hinduhupatusta

Loimaan Taisto ja Thaivaan loisto kirjoitti:

Uudestisyntymiseen eli uskkoontulemiseen  uskon, mutten jälleensyntymiseen. Se on jotain  hinduhupatusta

Lähes koko itäinen pallonpuolisko uskoo siihen.  Jopa japanilaiset, jotka ovat tunnetusti älykkäitä. Eivätkä japanilaiset ole hinduja.  Heillä on ollut sitä jo muinaisista ajoista lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin nuorena,että olen ollut mies kun halusin olla poika ja minulla on isot kädet ja jalat.Kyllähän se mahdollista on. Mutta ihminen ei koskaan synny eläimeksi.Tosin uskon,että eläimilläkin on sielu.

Paljon riippuu samskaroista, esimerkiksi siitä, miksi jollakin on pelkotila, esimerkiksi korkean paikan kammio  ja monia muita asioita. Samskarat ovat edllisistä elämistä.

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.

Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoissa jotka uskovat reinkardinaatioon on myös näitä tapauksia.

Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho.

Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään.

Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Mistä sitten seuraava keho riippuu? Se riippuu vain elävästä olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia.

Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen ruumiiseen, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuolinhetkellä.

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Tässä sinulle jotakin, jotta et kärsisi meidän, hölmöjen takia täällä:

https://tiedepalsta.fi/

https://www.csc.fi/-/suomen-kansallinen-eosc-foorumi-aloitti-toimintansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Maailma on yksi, mutta siinä on eri sfäärejä, joita siellä asuvat ihmiset havaitsevat, eivätkä muut, eri ympäristöstä tulevat olennot aina havaitse niitä. Esimerkiksi kalat eivät havaitse elämää maalla. Kalojen näkökulmasta se on rinnakkainen maailma, johon niillä ei ole pääsyä. Metsien ja aavikoiden asukkaat eivät havaitse vedenalaista maailmaa. Ihmisolennot, joilla on laajempi tietoisuus, havaitsevat alempien olentojen maailmat, mutta he eivät ehkä havaitse puolijumalien sfäärejä. Puolijumalat havaitsevat kaikki tämän maailman sfäärit, mutta he eivät ehkä havaitse henkimaailmaa. Kyse ei siis ole maailmojen rinnakkaisuudesta vaan tietoisuuden laajuudesta, joka sallii tai ei salli meidän havaita muita todellisuuden maailmoja.

Tapa laajentaa näkemystään ja ymmärrystään maailmankaikkeudesta ei siis ole pelkästään tapa kehittää teknologiaa, lentää jotakin tai parantaa laitteita. Se on tietoisuuden laajentamisen tapa, eli kun tietoisuuteemme tulee lisää ulottuvuuksia, meillä on enemmän pääsyä esimerkiksi todellisuuteen, syvempään todellisuuteen. Esimerkiksi henkilöllä, jolla ei ole moraalia, ei ole tätä moraalista ulottuvuutta, joten hän ei voi esimerkiksi tuntea myötätuntoa jotakuta kohtaan, hän ei voi ymmärtää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Maailman hahmottaminen ei ole jotakin, jota voidaan korjata fyysisillä välineillä. Olemme siis tottuneet ajattelemaan, että todellisuus tarkoittaa ainoastaan fyysistä todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Emme voi nähdä tai ymmärtää mitään, koska aistilaitteemme on ohjelmoitu maallisia tila- ja aikaominaisuuksia varten. Vain jos korkeampien maailmojen asukkaat itse haluavat avautua meille, voimme nähdä heidän maailmansa. Lisäksi, aivan kuten jokainen maa vartioi omaa rajaansa, myös muut maailmat vartioivat sitä. Meistä on reilua, kun rajavartijat pidättävät tunkeilijan, mutta olemme hyvin yllättyneitä, kun avaruusalukset räjähtävät yrittäessään murtautua muihin maailmoihin pyytämättä. Meitä ei päästetä sinne myöskään moraalisista syistä, ennen kuin teemme sisäisen muutoksen. Avaruustutkimuksessa ihmiset ovat päättäneet sivuuttaa moraalin ja henkisyyden lait ja haluavat valloittaa avaruuden fyysisesti. Tämä on kuin yrittäisi tunkeutua toiseen maahan ilman viisumia. Sielulle on luonnollista, että se haluaa nousta muille planeetoille, koska se on alun perin peräisin korkeammista maailmoista. Pyrkimys palata alkuperäiseen on ymmärrettävää, mutta mekaaninen menetelmä on riittämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla on absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä on välivaiheita, joissa siirrytään toisesta toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen, kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla on absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä on välivaiheita, joissa siirrytään toisesta toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen, kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Noissa vastauksissa on paljon mitä miellän höpöhöpöksi kahdesta pääasiallisesta syystä:

- Viittaa puolijumaliin, "henkisiin asteikkoihin" ja muihin asioihin, joiden olemassa oloa ei voida todistaa, mittaa, osoittaa tai toistaa. Ne ovat sinun ja kaltaisiesi puheissa

- On hyvä muistaa, että moraali, etiikka ja käsitteet "hyvä" ja "paha" ovat vain ihmisen keksintöjä. Ilman ihmistä ei olisi ko. käsitteitäkään. Ei universumissamme ole mitään "hyvää" tai "pahaa", on vain neutraali olemassaolo. Me ihmiset itse määrittelemme mikä on mielestämme "hyvää" tai "pahaa". Lisäksi "hyvän" ja "pahan" käsitteet myös eroavat eri kulttuureissa. Asiat ovat todennäköisesti vain sarja tapahtumia ajassa

En, en usko, edelleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla on absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä on välivaiheita, joissa siirrytään toisesta toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen, kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Noissa vastauksissa on paljon mitä miellän höpöhöpöksi kahdesta pääasiallisesta syystä:

- Viittaa puolijumaliin, "henkisiin asteikkoihin" ja muihin asioihin, joiden olemassa oloa ei voida todistaa, mittaa, osoittaa tai toistaa. Ne ovat sinun ja kaltaisiesi puheissa

- On hyvä muistaa, että moraali, etiikka ja käsitteet "hyvä" ja "paha" ovat vain ihmisen keksintöjä. Ilman ihmistä ei olisi ko. käsitteitäkään. Ei universumissamme ole mitään "hyvää" tai "pahaa", on vain neutraali olemassaolo. Me ihmiset itse määrittelemme mikä on mielestämme "hyvää" tai "pahaa". Lisäksi "hyvän" ja "pahan" käsitteet myös eroavat eri kulttuureissa. Asiat ovat todennäköisesti vain sarja tapahtumia ajassa

Monilla ihmisillä on outo käsitys Jumalasta: joku kalju isoisä, joka ... huokaa, kuinka syntisiä kaikki täällä ovat, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Ihmiset ajattelevat Jumalasta hyvin sentimentaalisesti ymmärtämättä hänen asemaansa. Puhumme tässä joistakin energioista, ajatuksen voimasta, mutta kaikella on lähde: jokaisella energialla, jokaisella voimalla. Oikea käsitys Jumalasta on, että Jumala ei ole vain abstrakti, käsittämätön Henkilö, vaan kaikkien energioiden lähde!

Ja mitä tulee Jumalan todistamiseen, niin Jumalaa ei voi periaatteessa todistaa, koska todistaminen tarkoittaa osoittamista... Näyttäminen, osoittaminen on vain sitä, mikä on voimissamme. Jumala ei ole meidän vallassamme, vaan me olemme Hänen vallassaan. Ei ole mahdollista todistaa sitä, joka on meidän yläpuolellamme ja sitä, joka ei ole meidän vallassamme. Vain Hän Itse voi todistaa tai ilmaista Itsensä, jos Hän katsoo sen tarpeelliseksi. Voimme tarjota etsijöille vain joitakin konkreettisia perusteluja, jotka voivat viitoittaa tietopolkua. Mutta on mahdotonta raahata Jumalaa jonnekin ja sanoa: "Tässä on se Jumala, jota olette etsinyt niin kauan!". Hänen voimansa on ääretön, meidän mahdollisuutemme ovat hyvin, hyvin rajalliset, joten kysymys Jumalan todistamisesta on virheellinen. Niinpä niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta, on aina omat vasta-argumenttinsa. Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Kukaan ei myöskään ole koskaan nähnyt atomeja ja elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, joihin vain asiantuntijat ovat perehtyneet. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista.

DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. Niinpä he havaitsivat, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestäytynyttä tietoa, jota voidaan verrata elimistön tietokoneohjelmistoon. Nyt jäljellä on vielä viimeinen askel: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, sillä ohjelmia ei kirjoiteta itsestään. Ne ovat erittäin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja riippuvaista toisistaan. Asioiden tekeminen toisistaan riippuvaisiksi on mahdollista vain sellaiselle, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

We must begin by asking such questions as these: "Who am I?" "Where do I come from?" "What is the purpose of my existence?" "How can I get out of the cycle of repeated birth and death?" We should investigate the answers to all these questions very thoroughly. This is the beginning of the science of self-realization, or the science of the study of life.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti "usko" sillä tavoin, miten uskominen mielletään eri uskonnoissa eli että taustalla olisi esimerkiksi jokin yliluonnollinen taho, joka kontroloisi uudelleensyntymistä (esim. jumala), mutta pidän sitä käytännössä hyvin todennäköisenä, mikäli nykyinen universumimme noudattaa kaavaa, jossa se tuhoutuu ja rakentuu ikuisesti aina uudelleen.

Se perustuu siihen ajatukseen, että jos aikaa on ikuisesti ja alkeishiukkasia on vain rajallisesti, niin väistämättä täsmälleen sama yhdistelmä alkeishiukkasia mistä itsekin koostun, tulee rakentumaan ikuisesti aina ja uudelleen. Toki siinä välissä on myös lukematon määrä eri variaatioita myös. Tämä siis edellyttää, että universumimme noudattaa sykliä, jossa se tuhoutuu ja syntyy aina uudelleen samojen fysiikan lakien mukaisesti.

Sama oletus pätisi, jos universumimme olisi loputtoman kokoinen. Tällöin jatkamalla valtavan pitkän matkan mihin tahansa suuntaan avaruudessa kohtaisimme väistämättä aina uudelleen tilanteen, jossa alkeishiukkaset olisivat järjestäytyneet täsmälleen samoin, kuin täällä osaa universumia missä nykyinen maapallomme sijaitsee. Se on täysin loogista eikä sisällä mitään "korkeampaa" matematiikkaa. Näin ei kuitenkaan vaikuta olevan, vaan alkuräjähdys on asettanut universumillemme koko rajoituksen.

Tässä ketjussa on paljon uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, joita on todennäköisesti mahdoton koskaan todistaa, mutta tieteellisestä tulokulmasta uudelleensyntyminen voisi tapahtua esimerkiksi oheisella tavalla.

Meillä kaikilla on vapaus valita, mitä lukea: uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, tai sitten siirtyä yhdellä hiiren klikkauksella kokonaan toiselle palstalle, jossa ei ole uskonnollista höpöhöpöä ja kaikenlaista muutakin höpsöä höpötystä, jossa löydät samanhenkisten seuraa. Onhan niitä tiedepalstojakin olemassa.

Toki on vapaus valita ja se onkin länsimaisen liberaalin yhteiskunnan erinomainen puoli, mutta eikö sinusta todella ole mielekkäämpää uskoa tieteeseen, joka kykenee sentään osoittamaan ja todistamaan useampia väittämiään tai esittämään edes teorioita tai laskelmia niistä asioista, joita ei kykene muutoin todistamaan? Tieteen teoriat kuitenkin pohjautuvat näyttöihin, todisteisiin ja labrassa toistettuihin testeihin tai vähintäänkin vahvoihin laskelmiin. Uskonnot ja uskomukset eivät peruste muuhun uskoon ja väittämiin, joita ei voida toistaa ja todistaa uskottavasti.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla on absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä on välivaiheita, joissa siirrytään toisesta toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen, kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Noissa vastauksissa on paljon mitä miellän höpöhöpöksi kahdesta pääasiallisesta syystä:

- Viittaa puolijumaliin, "henkisiin asteikkoihin" ja muihin asioihin, joiden olemassa oloa ei voida todistaa, mittaa, osoittaa tai toistaa. Ne ovat sinun ja kaltaisiesi puheissa

- On hyvä muistaa, että moraali, etiikka ja käsitteet "hyvä" ja "paha" ovat vain ihmisen keksintöjä. Ilman ihmistä ei olisi ko. käsitteitäkään. Ei universumissamme ole mitään "hyvää" tai "pahaa", on vain neutraali olemassaolo. Me ihmiset itse määrittelemme mikä on mielestämme "hyvää" tai "pahaa". Lisäksi "hyvän" ja "pahan" käsitteet myös eroavat eri kulttuureissa. Asiat ovat todennäköisesti vain sarja tapahtumia ajassa

Monilla ihmisillä on outo käsitys Jumalasta: joku kalju isoisä, joka ... huokaa, kuinka syntisiä kaikki täällä ovat, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Ihmiset ajattelevat Jumalasta hyvin sentimentaalisesti ymmärtämättä hänen asemaansa. Puhumme tässä joistakin energioista, ajatuksen voimasta, mutta kaikella on lähde: jokaisella energialla, jokaisella voimalla. Oikea käsitys Jumalasta on, että Jumala ei ole vain abstrakti, käsittämätön Henkilö, vaan kaikkien energioiden lähde!

Ja mitä tulee Jumalan todistamiseen, niin Jumalaa ei voi periaatteessa todistaa, koska todistaminen tarkoittaa osoittamista... Näyttäminen, osoittaminen on vain sitä, mikä on voimissamme. Jumala ei ole meidän vallassamme, vaan me olemme Hänen vallassaan. Ei ole mahdollista todistaa sitä, joka on meidän yläpuolellamme ja sitä, joka ei ole meidän vallassamme. Vain Hän Itse voi todistaa tai ilmaista Itsensä, jos Hän katsoo sen tarpeelliseksi. Voimme tarjota etsijöille vain joitakin konkreettisia perusteluja, jotka voivat viitoittaa tietopolkua. Mutta on mahdotonta raahata Jumalaa jonnekin ja sanoa: "Tässä on se Jumala, jota olette etsinyt niin kauan!". Hänen voimansa on ääretön, meidän mahdollisuutemme ovat hyvin, hyvin rajalliset, joten kysymys Jumalan todistamisesta on virheellinen. Niinpä niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta, on aina omat vasta-argumenttinsa. Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Kukaan ei myöskään ole koskaan nähnyt atomeja ja elektroneja, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, joihin vain asiantuntijat ovat perehtyneet. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta voisimme ymmärtää Jumalan kaiken alkuperänä ja syynä, meidän on tarkkailtava luontoa tarkasti. Tällä tavoin voimme päästä seurauksesta syyn luo. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka ohjaa ainetta. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista.

DNA-molekyylien ketjut ovat kuin hyvin kirjoitettuja lauseita. Niinpä he havaitsivat, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestäytynyttä tietoa, jota voidaan verrata elimistön tietokoneohjelmistoon. Nyt jäljellä on vielä viimeinen askel: on hyväksyttävä älykäs tietolähde, sillä ohjelmia ei kirjoiteta itsestään. Ne ovat erittäin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, voimme nähdä, että kaikki luonnossa on hyvin älykästä, kaunista ja järjestelmällistä. Kaaosta ei ole. Kaikki on hyvin selkeää ja riippuvaista toisistaan. Asioiden tekeminen toisistaan riippuvaisiksi on mahdollista vain sellaiselle, joka ei ole itse riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Todistustaakka on aina väitteen esittäjällä. Jos esittää väitteen, että on olemassa jumalia, niin väite on kyettävä todistamaan. Jos esitän väitteen, että aurinkoa kiertää avaruudessa teepannu (katso nk. "Russel's teapot"), niin minun on todistettava väitteeni tai muutoin en voi olettaa muiden uskovan väitettä todeksi.

Ihminen itsessään on aistiensa varassa ja kykenee aistimaan ympäristöään vain aisteillaan, mutta ihminen on keksinyt matematiikan ja siihen perustuvat kaikki muut luonnontieteet, joiden avulla ihminen kykenee aistimaan ympäristöään rajoitettujen aistiensa lisäksi. Ihmiset kykenevät näkemään sähkömagneettisesta spektristä näkyvän valon, joka on säteilyä. Näemme välillisesti myös infrapunasäteilyä (kuumuudesta hehkuva kappale) ja ultraviolettisäteilyä (UV-lampun valossa). Myös atomeja ja atomin ydintä kiertäviä elektroneja pystymme "näkemään" juurikin mainitsemasi elektronimikroskoopin avulla.

Matematiikan ja sen johdannaisten luonnontieteiden avulla olemme kykeneet luomaan laitteita, jotka entisestään laajentavat kykyämme aistia ympäröivää maailmaa. Lisäksi matematiikan ja muiden luonnontieteiden avulla kykenemme luomaan teorioita ympäröivästä maailmasta ja joskus jopa todistamaan ne "todellisessa maailmassa" teknologian kehittyessä. Atomien olemassaolo osoitettiin matematiikan avulla laskennallisesti jo 1800-luvun alussa ja kyettiin todistamaan 1950-luvulla, kun ensimmäinen atomi kyettiin "kuvaamaan" elektronimikroskoopilla.

(Tietokone)ohjelmiakin kykenee nykyisin kirjoittamaan ihmisen lisäksi myös tekoäly (ChatGPT). Käsitteet kuten "älykäs" tai "kaunis" ovat jälleen ihmisen itsensä määrittelemiä käsitteitä, myös kuten "hyvä" ja "pahakin". Ilman ihmistä ei olisi ketään määrittelemässä mikä on kaunista tai älykästä.

Bhagavad Gita

2.22

Aivan kuten ihminen riisuu vanhat vaatteet ja pukee uudet päälleen, sielu pukeutuu uusiin aineellisiin kehoihin jättäen vanhat ja hyödyttömät kehot taakseen.