Mikä pienen pieni asia ärsyttää puolisossasi? Haussa niin mitättömät jutut, ettei niitä melkein kehtaa edes mainita.

Hengittää äänekkäästi nenän kautta aamulla herättyään. Ihminen kykenee hengittämään äänettömästi nenän kautta hyvin - tiedän koska kukaan muu ei hengitä noin äänekkäästi. Oikein vetää "huokailevia" henkiä nenään. Tähän herään joka aamu. Ei voi hengittää hiljaa , pakko puhista.

Vierailija kirjoitti:

En kestä mieheni kulautusten ääntä kun juo palautusjuomaa. Se glunk glunk glunk ääni vaan aiheuttaa ihan silmittömän raivon. Onneksi opin (aaveelta toki) että tälle on nimikin: misofonia.

Kahvin, mehun yms juomisen lasista/mukista aiheuttama ääni ei aiheuta aggressiota mutta jotenkin tuo suoraan pikkutölkistä hieman normaalia nestettä paksumman nesteen juominen kuulostaa minulle niin ärsyttävältä että voisin lyödä. Tämä koskee kyllä muitakin kuin miestä mutta en juuri koskaan ole tilanteessa jossa joku muu kuin mies joisi suoraan tölkistä smoothieta tms nestettä.

Nää äänet ärsyttää vaan sellaisen henkilön tekemänä jossa joku muukin asia ärsyttää. Oletko huomannut?

Tää keskustelu saa pohtimaan miksi helkkarissa ihmiset ovat parisuhteessa jos joku pikku risaus ärsyttää ja sitten oikeen kiva mässäillä yhdessä toisille mikä ärsyttää.

Mutta koska parisuhteessa oleva on jotenkin automaattisesti parempi ihminen, pysytään sitten saatana vaikka kynsin hampain siinä. 😅 Nimim aika paljon valitusta normielämässäkin kuunnellut enkä jaksa kuin hämmästellä. Itselleni nuo olot ja ajatukset on aina enteilleet eroa mutta minä olenkin poikkeava ilmeisesti. Jos olen onnellisesti suhteessa ei ole koskaan tarvinnut valittaa ja juoruta ja ei, en ole parisuhdetta kuin sukkia vaihtava vaan pari pitkää suhdetta elänyt ja joitain aikoja välissä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on neuroottinen verhojen sulkija "ettei naapurit kyttää" kun minä taas pidän valosta.

Ravaa pakonomaisesti ympäri asuntoa puhuessaan puhelimessa. Ja saattaa puhua 1-2 tunnin puheluita.

Enpä muuta moitittavaa hänestä keksi.

Mun eksä oli tuollainen joka ei halunnut että kukaan vilkkaiseekaan ja verhot veti aina kiinni. Se alkoi tuolla ja sitten alkoi ärsyyntyä ylipäänsä toisista ihmisistä ja heidän katseista tai olemassaolosta tai sanomisista. Ja kaikkea muuta. Mutta ei kyllä tykännyt puhelimessa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua oikein ärsytä mikään. En ole sellanen ärsyyntyvä tyyppi, elä ja anna toisten elää. 

Liian vähän aikaa hukattavaksi sellaseen, asioita pitää vaan katsoa läpi sormien. Itsehän olen sen valinnut. 

Minäkin siis varmaan tällainen. Kirjoitin tuon yhden miksi helvetissä olette yhdessä jos noin nyppii kommentin. Eiköhän elämässä ole muutakin mietittävää kuin ärsyyntyä pikku jutuista. Vähän asennekysymys. En ehkä kestäisi päivääkään tuollaista pikkujutuista ärsyyntyjää. 😅

Mies jättää AINA, siis ihan joka kerta, yhden keittiönkaapin oven auki! Muiden keittiönkaappien (ja muidenkin kaappien) ovet laittaa kyllä kiinni, mutta tämä yksi jää aina auki, argh. :D Olen tästä monesti sanonutkin, eikä mieskään ymmärrä miten ja miksi se jää aina auki. Nykyään tuo tosin lähinnä naurattaa.

Vähän sama kuin joku valittaa kun lapset on rasittavia välillä. Pitää pitää mielessä että elämä on hauras ja ainutlaatuinen. Ihana kun kotona on sotkua ja meteliä ja kiukuttelua ja pienin herättää yöllä koska haluaa kainaloon nukkumaan. Ei nimittäin tule aina olemaan niin. Jos mulla olisi mies, ajattelisin siitä ja sen kaikista "ärsyttävistä" tavoista juuri noin. Rakkauden kautta. Ei ne mua ärsyttäisi, siivoisin tai korjaisin tai sanoisin.

Miettikää mistä se ärsytys tulee. Elämä on mitä on, itse voit valita miten siihen reagoit. Joka ikinen päivä. Ja se määrää millaista sun elämä on. Mitä sulta puuttuu että pitää ärsyyntyä? Mikä sen sussa triggeröi? Joku tunne siellä taustalla on. Ei se että se toinen tekee niin vaan miksi sinä reagoit niin?

Maitotölkin jättäminen auki kun laittaa jääkaappiin.

On ihan inhimillistä ärsyyntyä joskus. Etenkin korona-aikaan meillä toinen on etätöissä ja toinen lomautettuna, eli kaiken ajan saman katon alla kun harrastuksetkin on peruttu.

Kyllä saa aikmoinen jeesus olla ettei koskaan mistään turhasta vähän ärsyynny. Hyvä suhde silti on, ja terve suhde kestää senkin että joku pöydälle jäänyt kahvikuppi joskus ottaa päähän.

Ihana asua omassa kodissa, juoda omasta mukista ja käyttää omaa lautasta. Miehen kanssa käydään viikonloppuisin vuorotellen toistemme luona.

Aina kun palaan sieltä kotiini ja käyn illalla nukkumaan, niin voi sitä onnen tunnetta. Kotonani saan olla rauhassa ja just niinkuin haluan. En enää kestäisi miehen ärsyttäviä tapoja.

Tämä ketju on taas muistutus siitä, että saan olla kiitollinen.

Mieheni tykkää puuhata keittiössä. Kokkaa, tiskaa jne. Ei siis pitäisi olla mitään valittamista. Mutta! Tiskatessaan astioita mitä ei voi laittaa tiskikoneeseen hän ottaa vähemmän likaisia astioita pois koneesta ja tiskaa ne käsin. Tästä seuraa että tiskikone täyttyy hitaasti ja pahimmillaan alkaa haista. Mitkään sanomiset ei auta. Olenkin alkanut laittaa koneen päälle säännöllisesti vaikka ei olisikaan täynnä.

Jos mies tyhjentää kauppakassin niin se tyhjä kassi jää joko "pystyyn" keittiön tuolille tai se joskus jopa vedetään sellaiseksi "pitkoksi" joka taitetaan kaksin kerroin ja laitetaan tiskipöydälle. En voi ymmärtää tätä, koska sen tiskipöydän alla on muovipussi-teline jos vain liikkeen suorittaisi loppuun asti. Toinen vastaava ovat tyhjät maitopurkit ja mehutölkit. Ne jäävät aina tiskipöydälle mutta eivät ikinä jatka liikettä loppuun eli litisty roskikseen tiskipöydän alle.

Mies jättää huoneiden (erityisesti vessan) ovia auki ja valoja päälle. Minä taas kulje jatkuvasti ympäriinsä ja jo huomaamattani suljen ovia ja sammutan valoja huoneista joissa ei ole ketään.

Tämä taas on miehen mielestä ärsyttävä piirre minussa :D Jos hän poistuu jostain huoneesta hetkeksi esim hakeakseen jotain niin enkös minä ole jo kävellyt ohi ja tuikannut huoneen pimeäksi. Kuulemma myös huomaamattani "nappaan" hänen tavaroitaan pöydiltä ja pinnoilta vaikka hän juuri olisi niitä käyttänyt, siis siivoan :D

Leukani myös naksuu ärsyttävästi oikealta puolelta kun pureskelen jotain työläämpää kuten ruisleipää.

Kyllä me varmaan jotenkuten toisiamme kestetään :D

Maitua. Siis, Oulusta ollaan ja kehataan sanua!

Perinteiset: ei vaihda wc-paperirullaa sen loppuessa. Jättää maitopurkkien pohjalle pienen lirun ja purkki takaisin jääkaappiin. Jättää valot huoneeseen, vaikka ei aio sinne enää jäädä. Ei huuhdo kahvinkeittimen pannua, vaan jättää sinnekin 10-20ml kahvia jähmettymään.

Valittaa vessarenkaasta vaikka se osaisi itse laskea sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vonkaa kokoajan seksiä. Se on kyllä ärsyttävää.

Oletan, että olet nainen. Mutta syy tähän on ajattelemisen arvoinen. Usein naiset sanovat, että ero tuli, koska mies on muuttunut ihan toiseksi. Ei ole se sama johon rakastuin. Mutta oletteko ajatelleet. Ehkä mies ei muuttunutkaan vaan sinä. Ei ihme, että vonkaa seksiä, jos alussa oli päivittäin, ja nyt viikottain. Siis kukahan on nyt muuttunut?

Seksi kuuluu aamu- ja iltatoimiin. Jos ei kuulu, niin on suhteessa väärän ihmisen kanssa. Toisille riittää vähemmän ja toiset tarvitsevat enemmän. Sitten vielä kun hankkiutuu suhteeseen pihtarin kanssa joka pahoittaa mielensä pornon katsomisesta ja aamu- ja iltamasturboinista, niin voikin kyseisen ihmisen potkia pellolle.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin joku valittaa kun lapset on rasittavia välillä. Pitää pitää mielessä että elämä on hauras ja ainutlaatuinen. Ihana kun kotona on sotkua ja meteliä ja kiukuttelua ja pienin herättää yöllä koska haluaa kainaloon nukkumaan. Ei nimittäin tule aina olemaan niin. Jos mulla olisi mies, ajattelisin siitä ja sen kaikista "ärsyttävistä" tavoista juuri noin. Rakkauden kautta. Ei ne mua ärsyttäisi, siivoisin tai korjaisin tai sanoisin.

Miettikää mistä se ärsytys tulee. Elämä on mitä on, itse voit valita miten siihen reagoit. Joka ikinen päivä. Ja se määrää millaista sun elämä on. Mitä sulta puuttuu että pitää ärsyyntyä? Mikä sen sussa triggeröi? Joku tunne siellä taustalla on. Ei se että se toinen tekee niin vaan miksi sinä reagoit niin?

Et taida ihan ymmärtää. Tässähän puhutaan PIENISTÄ ärsytyksen aiheista, joista ei edes kehtaa valittaa puolisolle. Nää kuuluu elämään ja mihin tahansa intiimiin ihmissuhteeseen, kuten vaikka tuohon vanhemman ja lapsen suhteeseen.

Jos sulla olisi mies, jota rakastat ja kenen kanssa olet onnellinen, kyllä sä silti voisit ärsyyntyä sen syömisäänistä tms. Mutta onko se vakavaa ja vähentääkö se rakkautta? Ei, se kuuluu suhteeseen. Ja siksi näistä voi kevyesti kirjoittaa myös tänne: ei oo niin vakavaa.

Kun sitä toista ihmistä tosiaan rakastaa, niin mikroärsytys on todellakin vain kärpäsen surinaa korvissa. Toivottavasti sinäkin saat vielä kokea tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin joku valittaa kun lapset on rasittavia välillä. Pitää pitää mielessä että elämä on hauras ja ainutlaatuinen. Ihana kun kotona on sotkua ja meteliä ja kiukuttelua ja pienin herättää yöllä koska haluaa kainaloon nukkumaan. Ei nimittäin tule aina olemaan niin. Jos mulla olisi mies, ajattelisin siitä ja sen kaikista "ärsyttävistä" tavoista juuri noin. Rakkauden kautta. Ei ne mua ärsyttäisi, siivoisin tai korjaisin tai sanoisin.

Miettikää mistä se ärsytys tulee. Elämä on mitä on, itse voit valita miten siihen reagoit. Joka ikinen päivä. Ja se määrää millaista sun elämä on. Mitä sulta puuttuu että pitää ärsyyntyä? Mikä sen sussa triggeröi? Joku tunne siellä taustalla on. Ei se että se toinen tekee niin vaan miksi sinä reagoit niin?

Jessus mitä problematisointia! Eihän tässä oo mistään reaktioista puhuttu. Mitä multa puuttuu? No, multa puuttuu esim. rauhaa ja hiljaisuutta. Siksi ärsyynnyn toisinaan mieheni äänistä. Mutta en sano mitään, koska rakastan häntä ja ääntely on osa häntä. Voin mennä itse käymään metsälenkillä. Mutta ei ole ongelmaa myöntää, että silti ärsyttää. Kukaan ei ole immuuni ärsyttävyydelle kohteena tai kokijana.

Mies riisuu työkengät, ottaa haisevat hikisukat pois, voivottelee niiden hajua mutta ei laita niitä pyykkikoriin vaan asettaa ne vaikkapa keittiön tuolin selkämykselle ja lätsyttelee paljailla hikisillä jaloilla ympäriinsä niin että koko kämppä haisee ja lattiaan jää jälkiä.

Vierailija kirjoitti:

Mies jättää huoneiden (erityisesti vessan) ovia auki ja valoja päälle. Minä taas kulje jatkuvasti ympäriinsä ja jo huomaamattani suljen ovia ja sammutan valoja huoneista joissa ei ole ketään.

Tämä taas on miehen mielestä ärsyttävä piirre minussa :D Jos hän poistuu jostain huoneesta hetkeksi esim hakeakseen jotain niin enkös minä ole jo kävellyt ohi ja tuikannut huoneen pimeäksi. Kuulemma myös huomaamattani "nappaan" hänen tavaroitaan pöydiltä ja pinnoilta vaikka hän juuri olisi niitä käyttänyt, siis siivoan :D

Mä sanon noissa tilanteissa miehelleni vain että se on semmoinen homma, että niin kauan kuin sinä jätät valjoa päälle ja ovia auki, sekä tavarat pydälle miten sattuu, niin niin kauan sinulla ei ole oikeutta ärsyynytä, jos kerran kolmestatuhannesta kerrasta jätitkin valot siksi että olet palaamassa huoneeseen välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Valittaa vessarenkaasta vaikka se osaisi itse laskea sen.

Selvitän sinulle mahdolliset kaksi tapaa, ja kaksi perustelua

1. Kaikki asunnossa asuvat opettelevat laittamaan kaikki pöntön kannet kiinni asioinnin jälkeen. Tällöin jokainen asioilleen mennessä nostaa tarvitsemansa määrän kansia, ja lopettaessaan sulkee ne kaikki

2. Rinkula on aina ala-asennossa, koska molemmat voivat hoitaa aisansa istualtaan, mutta vain toinen seisaaltaan. Rinkulaa ei siis tarvitse nostaa erityisesti kenenkään, paitsi jos on joku vammaisuus.