Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?

75- vuotiaista enemmistö on vielä hyvässä kunnossa. Kelan elämänkoululaiset laatimassa sääntöjä, huoh!

Kasvatan hyvin pienimuotoisesti kissoja ja tällä hetkellä koronan takia on kysyntä niin huimaa, että jos ns. tehtailisi pentuja, niin kaikki saisi menemään. Joten nyt voi olla ottajia on enemmän kuin kissoja niille helpoille löytötalotapauksille.  Täytyy muistaa, että koska monilla löytöeläintaustaisilla eläimillä voi olla rankkojakin kokemuksia,  niin stressitekijät pyritään minimoimaan, jotta kohta ei taas etsitä kissalle uutta kotia, kun kaikki ei sujukaan niin kuin uusi koti oli mielessään ajatellut. Meillä on ollut myös löytökissa. Ehto meilläkin oli, että lopetuksesta olisi pitänyt kysyä yhdistykseltä, mutta enää 16 vuoden jälkeen heiltä hakemisen jälkeen sitä katsonut ns. päteväksi ehdoksi sairaan vanhuksen kohdalla, jolle ei ollut enää vaivaa poistavaa hoitoa olemassa. 

Eivätkö ihmiset osaa enää kertoa valkoisia valheita? Mikä pakko on kertoa eläinsuojeluyhdistykselle lapsista? Sanot, että asut yksin ja vaikkapa et sulta on kohtu poistettu ja et voi koskaan saada lapsia. 

Miten minulla on ihan sellainen kutina että tämä ns maatiaiskissa ongelma saadaan näillä tehokkailla sterilisaatio tempauksilla seuraavassa kymmenessä vuodessa ratkaistua niin että tätä eurooppalaista kissarotua ei enää ole edes tarjolla kuin harvakseltaan. Eli tämähän tarkoittaa sitä että nämä esyt alkavat itse tuottamaan ns hallittuja kissapopulaatioita että saavat bisnekset pidettyä pyörimässä. Eli tuottavat pentuita myyntiin hyvällä hinnalla. Ihan yhtä raadollisia ovat kuin nämä esyt kuin paljon parjaamansa vastuuttomat kissan pitäjät. Samaa pskaa, eri paketissa.

Vierailija kirjoitti:

jatkuu...

- Aika. Parhaat mahdollisuudet ovat niillä, joilla on antaa eniten aikaa lemmikille. Säännöllinen toimistotyö klo 8-16 tai etätyöntekijä kotona.  Tai ihminen, joka on muuten vain kotona.  Ei mitään hoitsuja, jotka tekevät vuorotyötä, sillä myös koirat tarvitsevat säännöllisen rytmin. Toisaalta ei mitään rakennustyöntekijää tms. sillä herää kysymys, että jos ihminen tekee fyysisesti raskasta työtä niin onko hänellä enää energiaa antaa aikaa ja aktiviteettejä koiralle vapaa-ajallaan? 

- Asuinpaikkakunta. Lemmikki adoptoidaan aina mahdollisimman lähelle elsyä. Ei kukaan anna koiraa Helsingistä Utsjoelle, sillä silloinhan kaikki tarkastuskäynnit ovat mahdottomia. Parhaat mahdollisuudet on sillä, joka asuu samassa kaupungissa tai hyvien kulkuyhteyksien päässä. Läheskään kaikilla tarkastuskäyntejä tekevillä ei ole omaa autoa tai edes ajokorttia, joten jos asut jossain täysin maaseudulla niin miten sinne voidaan tehdä käyntejä? Ja vaikka yhdistyksen henkilöllä olisikin oma auto niin monet vapaaehtoisista ovat Kelan varassa eläviä, joille bensakulut ovat harmillisia eivätkä he saa tarkastuskäynneistä mitään rahallista korvausta. Jos jostain syystä lemmikki päätyy maaseudulle niin lemmikin omistajalla pitäisi olla oma auto käytössä. Miten viet sairastuneen lemmikin eläinlääkäriin ilman omaa autoa, jos lääkäriin on esim. 20 km ? 

- Asumismuoto. Ei isoja, aktiivisia koiria kerrostaloon. Mielellään ei kissoja omakotitaloon, sillä omakotitaloista kissat lähtevät helpommin karkuun yhdellä ovenaukaisulla. Kerrostalossa karkaava kissa pääsee korkeintaan käytävälle saakka. Koirien adoptoinneissa etusijalla ovat tietenkin omakotitalo- ja rivitaloasujat, mutta näistä voidaan luistaa koiran koon, aktiivisuuden ja muitten salaisten yksityiskohtien osalta. 

- Yleinen myötämielisyys. Jos haluat adoptoida lemmikin niin sinun tulee hyväksyä, että elsy on AINA osa elämääsi. Yhdistys on koko lemmikin loppuelämän vastuussa sinulle luovuttamansa lemmikin hyvinvoinnista. Sinun tulee olla myötämielinen tarkastuskäyntejä kohtaan. Käytät lemmikkiäsi säännöllisesti erikseen mainituissa terveystarkastuksissa ja raportoit niistä yhdistykselle. Muutoista ja elämäntilanteiden muutoksista pitää myös raportoida. Sitoudut asumaan Suomessa, sillä elsy ei pysty kontrolloimaan eläintä, joka on ulkomailla.  Lemmikkiä ei viedä piikille ilman pakottavaa syytä ja tästä pitää neuvotella etukäteen yhdistyksen kanssa, jolloin pystytään ehkä vielä etsimään ratkaisuja lemmikin elämän pidentämiseksi. 

Siis oikeesti, jos nämä on kriteerit voisitte ne listata sivuillenne. Vain 45- 60 v voivat hakea. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset osaa enää kertoa valkoisia valheita? Mikä pakko on kertoa eläinsuojeluyhdistykselle lapsista? Sanot, että asut yksin ja vaikkapa et sulta on kohtu poistettu ja et voi koskaan saada lapsia. 

Käyvät tekemässä kotitarkastuksia niinku sossut. Mihin piilotat lapset sen ajaksi? :D

Muutin kissan kanssa Ruotsiin. Unohdin ilmoittaa yhdistykselle. Saanko poliisit perääni?

Adoptoin kissan joulukuun alussa eräältä eläinsuojeluyhdistykseltä. Maksoin aikuisesta, hieman jo iäkkäästä kissasta 200 euroa. Kissan mukana sain suuret määrät ruokaa ja leluja sekä hiekkalaatikon. 

Asia eteni näin: laitoin ensin pitkän sähköpostiviestin kys. eläinsuojeluyhdistykselle, jossa kerroin laajasti itsestäni, elämäntilanteestani, aiemmista eläinkokemuksistani, vähän myös rahatilanteestani (eivät varmaankaan anna kissaa kenellekään köyhälle tai tosi huonosti toimeentulevalle, hyvä vain että niin) ja asunnostani. Kerroin myös, millaisia toiveita minulla oli kissan suhteen. Sain myöhemmin paljon kehuja viestistäni. Oli kuulemma parhain ja sisältörikkain viesti, jonka ovat koskaan vastaanottaneet. Panostakaa siis ulosantiinne!

Seuraavana päivänä viestiini jo vastattiin ja sovimme ajankohdan videopuhelulle eläinsuojeluyhdistyksen kissavastaavan kanssa. Se oli parin päivän päästä. Puhuimme videopuhelua n. 1,5h. Kävimme läpi aiemmin lähettämäni esittelyn itsestäni, keskustelimme mitä vastuita ja velvollisuuksia kissan adoptointi tuo ja näytin myös asuntoani vähän videopuhelussa kissavastaavan pyynnöstä. Sitten kävimme läpi minulle sopivat "kissaehdokkaat" - heitä oli nelisen kappaletta, joista sitten saisin itse miettimisen ja pohdinnan jälkeen jonkun adoptoida. 

Ilmoitin n. kolmen päivän miettimisen jälkeen kissavastaavalle mihin päätökseen olin tullut, ja sain sitten kyseisen kissan sijaiskodin puhelinnumeron. Keskustelin sijaiskodin kanssa kissasta n. viikon ajan, sain kuvia ja videoita kisusta ja sovimme sitten ajankohdan, milloin menisin tapaamaan heitä. Se meni parin viikon päähän. Siellä sijaiskodissa sitten keskustelimme lisää, leikin kissan kanssa ja annoin hälle ostamiani herkkuja. Olin täysin vakuuttunut, että hän olisi juuri minulle sopiva kaveri. Täytin adoptointipaperit ja siirsin rahan eläinsuojeluyhdistyksen tilille. Olin ottanut kantolaukun varalta matkaan ja sillä reissulla sainkin kisulin mukaan. 

En voisi olla tyytyväisempi <3 olen todella vaikuttunut, kuinka tarkasti ainakin tämä kyseinen esy valitsee kissoilleen kodit. Saattavat kyllä kysellä "ummet ja lammet" mutta se on vain hyvä asia, jolla pyritään varmistamaan, että kissa pääsee sisäkissaksi (tai sitten kissa ulkoilisi esim. valjaissa) ja hyvään ja asiantuntevaan kotiin. Suomessa on ns. kissakriisi meneillään - pyydänkin, että jos haluatte kissan, perehtykää kissan hoitamiseen ja laadukkaaseen ravitsemukseen (huom! markettien Latzit yms halppis vilja-sokeri-hötöt eivät ole oikeasti kissalle sopivaa ruokaa, sairastuttavat) ja adoptoikaa sitten kisuli jostain eläinsuojasta. Eläinsuojeluyhdistykset ja sijaiskodit ovat nyt täynnä kissoja, myös kaneja on paljon kodittomana. 200 euroa kissasta, joka on eläinlääkärin tarkastama, leikkautettu, rokotettu, madotettu ja sirutettu ei todellakaan ole suuri summa. Päivääkään en kadu! Kissakaveri tuo minulle niin paljon iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö ihmiset osaa enää kertoa valkoisia valheita? Mikä pakko on kertoa eläinsuojeluyhdistykselle lapsista? Sanot, että asut yksin ja vaikkapa et sulta on kohtu poistettu ja et voi koskaan saada lapsia. 

Käyvät tekemässä kotitarkastuksia niinku sossut. Mihin piilotat lapset sen ajaksi? :D

Mutta eiväthän nämä vapaaehtoistyöntekijät jossain hyväntekeväisyysjärjestössä nyt mitään viranomaisia ole? Mistä löytyy pykälä, että tämmönen henkilö on päästettävä kotiin sisään? 

Työhaastattelussakaan ei saa lain mukaan kysellä onko raskaana ja lapsia suunnitteilla, mutta kissaa adoptoidessa on Ok kysymys? Miksi näitä tuetaan yhteiskunnan varoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.

Maatilalla ja maalla kissa on hyötyeläin joka estää hiiri- ja rottaongelmaa räjähtämästä.

Kumpiko mahtaa olla kissalle luonnollisempaa ja virikkeellisenpää: päästä välillä vaanimaan hiiriä halkovajassa vai istua kerrostalossa ja välillä raapia kaupasta ostettua hökötystä?

Hyvin hoidetun pentukauden jälkeen kissa ei mitenkään "villiinny" vaikka saakin päivisin ulkoilla pihassa vapaana. Sitä on tutkittukin että ne eivät oikeasti liiku kodistaan kuin max pari sataa metriä joka tarkoittaa monelle omaa pihaa.

Kissanruoat saa jopa maatilanvähennyksiin. Meillä viljatila ja aila surkeaa olisi ilman kissoja. Meillä tosin ovat myös sisällä. 3 leikattua kissaa ja tämä oma maatila on niille ollut riittävä. Ei niitä kiinnosta mihinkään lähteä, kun täällä on kaikki virikkeet mitä ne tarvitsee. Vanhin on jo kymmenkunta vuotta paiskinut hommia meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eiväthän nämä vapaaehtoistyöntekijät jossain hyväntekeväisyysjärjestössä nyt mitään viranomaisia ole? Mistä löytyy pykälä, että tämmönen henkilö on päästettävä kotiin sisään? 

Ei mistään. Muuta ulkomaille tai vie tarvittaessa piikille. Ei tule sanktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.

Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?

Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.

Ilomielin hankin koirani muualta kuin tavoitteellisesta kennelistä. Kysymys kuuluu, mistä sitten? Onko muunlaisia kenneleitä? Ja toisaalla huudetaan, kuinka ei voi olla mitään muuta kuin pentutehdas/vastaava huono kasvatus ja hirveä rikos, jos hankkii rekisteröimättömän pennun.

Huippukasvattajat voivat myydä huippukasvattejaan kaikin mokomin toisille huippuihmisille. Jos jostakin vielä löytyisikin vähemmän laadukkaita taviskoiria vähemmän laadukkaille tavis-ihmisille, jotka kyllä ovat valmiita antamaan ystävälle hyvän, elinikäisen kodin, niillä on kyllä kysyntää. Minä en ainakaan ole kenenkään kunnon kasvattajan kanssa tekemisissä, ellei ole äärimmäinen pakko, eikä tosiaan löydy koiraa mistään muualta. Olkoot he puolestani aivan rauhassa.

Jos haluaa lenkkikaveria, niin eipä sillä ole väliä, minkä näköinen koira siellä vieressä kävelee.

Ottakaa sekarotuinen,

Ei taida kuulua sinulle mitä kukin pitää tärkeänä ominaisuutena lemmikissään. Miksi vain näyttelyissä ja muissa kekkereissä ramppaavilla pitäisi olla oikeus omistaa kaikenpuolin upeita ja täydellisillä ominaisuuksilla suotuja lemmikkejä? Muiden pitää vain tyytyä rumiin ja virheellisiin yksilöihin? 

Onhan myös paljon rotuja, joiden käyttötarkoitukseksi on määritelty seurakoira. Ja näitäkään ei saisi sitten seuraksi yrittää edes kysyä.

Sen ”seurakoiran” on rotukoirana oltava tietyn näköinen ja kokoinen, sekä muutoinkin rotutyypillinen.

Niiden jalostaminen ei ole helppoa tai halpaa, joten kasvattajat haluavat pennut näyttelykoteihin, aivan ymmärrettävää. Kyllä se valiokin voi olla hyvä koirakaveri.

Mutta jos ei halua lupaavaa pentua näyttelyissä käyttää, ja etsii vain lenkkikaveria ja lasten leikkitiveria, niin silloin sekarotuinen käy hyvin.

Eli koirat ovat olemassa vain itseisarvoisesti rotuaan varten, että niiden ulkonäköä voi esitellä näyttelyissä? Seurakoira ei olekaan oikeasti tarkoitettu seurakoiraksi vaan missikisoihin? Tässä asenteessako ei sitten ole mitään groteskia? Ja niitä mainostamiasi sekarotuisia ei pentutehtailu- ja kennelsyistä noin vaan saakaan. Lisäksi sekaroituisista ei oikein voi koskaan tietää mitä niistä tulee. Jos jokin rotu on valkattu nimenomaan siksi, että sen ominaisuudet olisi perheelle sopivia, pitäisi ottaa (jostain?) jokin random sekaroitunen, koska näyttelyissä juokseminen ei kuulu perheen harrastusaikomuksiin?

Ihan samanlainen kuin rotukissan hankkija. Miksi kodittoman kissan hankkimisen pitäisi olla yhtään helpompaa kuin rotukissan hankkimisen?

Pinkku 188 kertoo täydellisesti miten homma toimii ja miksi kodittomasta kissasta kannattaa maksaa kunnon hinta.

Kissanpentujen hinnat saavatkin nousta ja hankkiminen olla aiempaa hankalampaa. Sillä tavalla kissoista aletaan huolehtimaan yhtä hyvin kuin koirista Suomessa. Se näyttää olevan ainoa keino sirutuksen ohella. Liian moni "ulkoileva" kissa on todellisuudessa heitteillä ulkona.

Jatkan vielä hieman ...

Mitään "kotitarkastuksia" ei ole minun luokseni tehty eikä sellaisista edes minulle mainittu. Kissavastaava olisi tullut mielellään käymään luonani silloin ennen kissan adoptointia, mutta välimatkan vuoksi se ei olisi ollut järkevää. Näytin siis sen vuoksi videopuhelussa asuntoani. Ei se minua ainakaan ahdistanut, kun ei minulla - yksinasuvalla, töissä ja koulussa käyvällä nuorella aikuisella, ole mitään salattavaa. :)

Kissan adoptoinnin jälkeen olisi ollut kuukauden verran aikaa "palauttaa" (hyi) kissa takaisin esylle ja olisin saanut sen ostosumman (200e) takaisin. 

Adoptoinnin jälkeen olen pitänyt yhteyttä niin tähän kys. eläinsuojan kissavastaavaan, kuin kissani entiseen sijaiskotiinkin. Kerron heille välillä kissani kuulumisia, lähettelen kuvia ja videoita. Ovat olleet onnellisia siitä, miten rakastavaan ja lempeään kotiin kissa viimein pääsi. <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.

Maatilalla ja maalla kissa on hyötyeläin joka estää hiiri- ja rottaongelmaa räjähtämästä.

Kumpiko mahtaa olla kissalle luonnollisempaa ja virikkeellisenpää: päästä välillä vaanimaan hiiriä halkovajassa vai istua kerrostalossa ja välillä raapia kaupasta ostettua hökötystä?

Hyvin hoidetun pentukauden jälkeen kissa ei mitenkään "villiinny" vaikka saakin päivisin ulkoilla pihassa vapaana. Sitä on tutkittukin että ne eivät oikeasti liiku kodistaan kuin max pari sataa metriä joka tarkoittaa monelle omaa pihaa.

Voin seuraavalla kerralla kun sun irti oleva kissasi taas kerran raatelee linnunpoikaset pesäänsä tuoda ruumit sinulle lahjaksi. Siinä voit sitten miettiä sitä hiirien vaanimisen autuutta ja miltä se mahtoi linnunpoikasista tuntua.

Tuo vaan. Keitän kahvit ja jutellaan aiheesta kuinka suurin osa eläimistä ihan luonnossa tappaa toisiaan ja kuinka kamalaa se on. Voin vastalahjaksi näyttää ketun tappamaan pupua joka löytyi pihalta. Sekin on söpö.

Kerran elinaikanaan oma kissani nappasi linnun. Myös oravat ja toiset linnut tappaa lintuja. Nekin on söpöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.

Maatilalla ja maalla kissa on hyötyeläin joka estää hiiri- ja rottaongelmaa räjähtämästä.

Kumpiko mahtaa olla kissalle luonnollisempaa ja virikkeellisenpää: päästä välillä vaanimaan hiiriä halkovajassa vai istua kerrostalossa ja välillä raapia kaupasta ostettua hökötystä?

Hyvin hoidetun pentukauden jälkeen kissa ei mitenkään "villiinny" vaikka saakin päivisin ulkoilla pihassa vapaana. Sitä on tutkittukin että ne eivät oikeasti liiku kodistaan kuin max pari sataa metriä joka tarkoittaa monelle omaa pihaa.

Maatilalla tai maalla kissa on peto, joka metsästää mitä kiinni saa. En vastusta ajatusta, että kissat pitävät hiiri- ja rottakannat kurissa, mutta kun näin ei edes ole. Kissat eivät metsästä rottaa erityisen aktiivisesti ja kissan läsnäolo voi piilottaa rottaongelman, kun rotat eivät enää liiku niin avoimesti. Rotta on älykäs eläin ja riittävän iso, jotta kissa ei sitä lähde metsästämään jollei ole nälkäinen ja koe rottaa helpoimmaksi saaliiksi. Ennemmin kissat metsästävät hiiriä, myyriä ja pikkulintuja. Lintujen metsästyksestä tuossa aiemmin jo sanottiinkin. Metsästys toki on kissalle luonnollista, mutta kyllä hyvä omistaja voi kissaa virikkeellistää myös kotioloissa ilman ylimääräisiä uhreja ja jos kissalla on kotona lajitoveri, eläimet virikkeellistävät toinen toisiaan. Jos mennään ajattelulla, että kotona kissoille ei ole mitään virikkeitä eikä eläimeen panosteta yhtään, niin eipä se ole kummoista eläimen kohtelua minun mielestäni. Mitä tulee tuohon "villiintymiseen" niin kyllä se kissa vaan pääsee vapauden makuun eikä se enää kotikissaksi sen jälkeen ryhdy vapaaehtoisesti. Ei tämä tarkoita, etteikö katti antaisi silittää ja rapsuttaa tai huolisi ihmiseltä ruokaa jos on sellaiseen tottunut. Jos reviiriä on tarjolla, niin kissa myös hyödyntää sitä. Ja jos kissaa ei ole leikattu, se voi käydä paljonkin tuota paria sataa metriä kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka eläinten parasta ajatellen ovat laaditut, niin onhan ne sopimusehdotkin aikamoisia usein: muuttaessasi pitäisi muistaa ilmoittaa esylle osoite, kissaa et saa viedä lopetettavaksi ilmoittamatta (enköhän minä eläinlääkärin kanssa tästä päätä, jos kissa sairas?!), uutta kotia et saisi etsiä itse jos tarve tulee (olen kyllä pätevä arvioimaan ihan itse kenelle uskon lemmikkini) jne. Onneksi noilla papereilla saat pyyhkiä vaikka pyllysi sen jälkeen, kun kissasta on luovutusmaksu maksettu. Se on kauppa eikä mitään muuta eikä esyllä ole oikeuksia sen jälkeen.

Eikö kukaan ole kertonut noille esyille, että kissat ja koirat on lain edessä irtainta omaisuutta? Joten omistaja päättää, eikä myyjä voi pidättää itselleen mitään oikeuksia jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".

Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.

Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.

Nyt kyllä oikeasti pöyristyin! Aivan asiatonta alkaa pariskunnalta udella lapsenteosta tuollaisessa yhteydessä O_o

Jaa.

Ja sitten kun laitat sopimukseen ehdon, että koirasta luovuttaessa sitä pitää tarjota ensin takaisin kasvattajalle, olet toisten asioihin puuttuva sika.

Kokemus osoittaa, että eniten koiria menee joko vaihtoon tai piikille juuri lapsiperheessä, vaikka kuinka ostovaiheessa luvataan että koira on perheenjäsenen asemassa. Samoin se yhdessä sovitti näyttelyharrastus unohdetaan sillä silmänräpäyksellä kun lapsi tulee.

Eli näissäkin tapauksissa sekarotuinen olisi hyvä ratkaisu. Saa viedä piikille kun ei enää huvita ja elämään on tulkit tärkeimpiä sisältöjä, eikö kasvattaja syyllistele.

Vaikka olisikin, ei tuo siltikään ole asiallista tai kenellekään muulle kuulu, kuin perheelle itselleen. Sekaroituiset on siis jotain alemman tason eläimiä, joita saa piikitellä miten lystää ja rotulemmikit on pyhitetty eliitti-ihmisten käyttöön?

Ei saa sekarotuista piikittää yhtään sen enempää kuin rotukoiria. Sekarotuisen perään ei vain kasvattaja kysele eikä ole yleensä mitään velvollisuuksia edes sekarotuisen koiran myyjän kanssa olla missään yhteydessä.

Lapsiperheille kaveriksi ja lenkkiseuraksi sopii vallan hyvin sekarotuinen, ei sen tarvitse olla kahden kansainvälisen valion pentu, josta kasvattaja on sekä kiinnostunut että haluaa käyvän näyttelyissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Kaikki kasvattajat haluavat, että koira sopii siihen perheeseen eikä päädy kiertolaiseksi. Koira pitää kasvattaa ja sosiaalistaa ja rodunkin pitää olla sopiva. Pitkän linjan koiraihmisenä pidän tuota hyvänä käytäntönä, kun olen niin paljon sitä nähnyt, että koiran ottaminen on ollut vikatikki ja siitä tulee riesa ja kiertolainen. Mitä voimakastahtoisempi ja aktiivisempi koira, sitä paremmin perhe tulee tentata onko heillä todellisia resursseja kasvattaa koirasta kunnollinen ja hyvin käyttäytyvä lemmikki.

Eivät ihmiset useinkaan pahaa tarkoita, mutta käsitys koiranpidosta voi olla epärealistinen, vaikka kuinka kunnollisia ja työssäkäyvä olisivat. T. Entinen koirakoulun pitäjä ja ongelmakoiria auttanut. 

Metsästyskoiraihmisenä luen silmät pyöreinä näitä juttuja. Ei ole mitään ongelmia saada penikkaa koska haluaa. Tietysti erityisen kovasukuiset pennut on varattu etukäteen, mutta jos kelpaa sellainen jonka sukutaulussa on vian 80 % kaksoisvalioita, saat kyllä valita.

Kasvattajatkin luottavat siihen, että aikuinen ihminen tajuaa mihin lähtee (kissajahtiin) kun metsästyskoiran ottaa.

Ongelmat ilmeisesti tulevat siitä, että ihmiset seurakoirapuolella haluavat koiran vain lellikiksi, ilman mitään mietittyä käyttötarkoitusta sille, ja sitten katsotaan mikä olisi söpö? Eikä se söpö välttämättä ole paras mahdollinen sohvankoriste luonteeltaan?