Lue keskustelun säännöt.
Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?
23.01.2021 |
Ollaan mieheni kanssa nelikymppisiä. Talous on kunnossa, olemme työelämässä (säännöllinen päivätyö) ja asumme kahdestaan. Emme käytä päihteitä. Molemmilla on ollut lapsuudessa lemmikkejä ja myös yhteisiä lemmikkejä tässä 20 vuoden ajalla.
Netti on pullollaan kodittomia kissoja mutta meille sanotaan suoralta kädeltä ettei ole meille sopivaa kissaa. Olen kuullut joskus entiseltä työkaverilta että hänestäkin prosessi tuntui lähes mahdottomalta.
On hyvä että näissä asioissa ollaan tarkkoja mutta alamme kallistua sille kannalle että otamme sitten kissanpennun kerran me emme ole soveltuvia antamaan kotia ikääntyneelle kissalle.
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussakaan ei saa lain mukaan kysellä onko raskaana ja lapsia suunnitteilla, mutta kissaa adoptoidessa on Ok kysymys? Miksi näitä tuetaan yhteiskunnan varoista?
Joku sinun asenteessasi ja tyylissässi kirjoittaa on sellaista, että enpä sinulle myisi kissaa, en koiraa.
Minä minä, minun oikeudet, muusta ja eläimestä viis! Minä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotilaisena ja meiltä lähtee ihan koko ajan kissoja ihan tavallisille ihmisille. Toki kyseessä ei ole mikään eläinkauppa, eli tarjolla on niitä kissoja joita yhdistyksellä on sillä hetkellä kotia etsimässä. Niitä voi olla muutama kerrallaan ja ne voivat olla esimerkiksi huonoista lähtökohdista lähteneitä, yleensä siihen on jokin syy miksi kissa yleensäkin päättyy yhdistyksen hoiviin. Tarjolla voi olla vain esimerkiksi kovin arkoja joita ei voi antaa perheeseen jossa on jo ennestään eläimiä tai pieniä lapsia (jo niiden lastenkin turvallisuuden takia). Se ei tarkoita että ihmisissä itsessään olisi mitään vikaa tai ihmiset eivät "kelpaisi", vaan että sopivaa kissaa ei nyt vain ole.
Toinen sijaiskoti komppaa täältä (kiitos sinulle, eläinten ystävä <3)
Näillä yhdistykselle tulleilla eläimillä on usein rankka tausta ja se voi vaikuttaa merkittävästi niiden käytökseen, ovat esim. todella arkoja tai vaativat erityishuomiota ja/tai kokemusta erityisruoan/lääkityksen suhteen. Tällaisia kissoja ei ihan mihin tahansa kotiin voi luovuttaa. Sellaisia perushyväkuntoisia hetivalmiita sohvallarapsutettavia kissoja ei yhdistykselle tule kuin joskus. Joten joo, joskus ei vaan ole kyselijälle sitä sopivaa kissaa. Joskus sen pitää vaikka saada toipua, sosiaalistua, tervehtyä ja pulskistua ensin.
Suuri kiitos jokaiselle, joka antaa kodittomalle kodin <3
Minkä ihmeen takia näitä ongelmakissoja ei sitten piikitetä heti? Joku jo aiemmin kertoi siitä, miten metsästä loukutettuja kissoja viedään löytöeläintaloon ja ovat puolivillejä. Kyllähän se jo menee eläinrääkkäyksen puolelle, että noinkin henkisesti kärsineitä elukoita pidetään ensin löytöeläintalossa häkissä kymmenien vieraiden kissojen hajussa -kissaeläimet kun eivät enimmäkseen ole laumaeläimiä, tuo on niille jäätävä stressi. Ja sitten ei perhettä löydy millään, kun ovat niin traumatisoituneita ja vaikeita.
Oikea eläinten ystävä piikittäisi ne ikiuneen pois kitumasta. On itsekästä pitää niitä hengissä omaa heikkouttaan, kun ei pysty tekemään ainoaa oikeaa päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka eläinten parasta ajatellen ovat laaditut, niin onhan ne sopimusehdotkin aikamoisia usein: muuttaessasi pitäisi muistaa ilmoittaa esylle osoite, kissaa et saa viedä lopetettavaksi ilmoittamatta (enköhän minä eläinlääkärin kanssa tästä päätä, jos kissa sairas?!), uutta kotia et saisi etsiä itse jos tarve tulee (olen kyllä pätevä arvioimaan ihan itse kenelle uskon lemmikkini) jne. Onneksi noilla papereilla saat pyyhkiä vaikka pyllysi sen jälkeen, kun kissasta on luovutusmaksu maksettu. Se on kauppa eikä mitään muuta eikä esyllä ole oikeuksia sen jälkeen.
Eikö kukaan ole kertonut noille esyille, että kissat ja koirat on lain edessä irtainta omaisuutta? Joten omistaja päättää, eikä myyjä voi pidättää itselleen mitään oikeuksia jälkeenpäin.[/quote
Onko kukaan kertonut sinulle, että Suomessa on sopimusvapaus ja täällä saa tehdä sellaisia sopimuksia kuin haluaa, kunhan ne eivät ole kohtuuttomia?
Kohtuuttomuus kannattaa kunkin kohdallaan miettiä. Jos se on se, että kasvattaja saa kerran käydä kasvattiaan katsomassa, koira viedään kolmeen näyttelyyn elämänsä aikana, se viedään rodunomaisiin terveystarkastuksiin, jotta nähdään, että perinnöllisiä sairauksia ei ole, niin kannattaa jättää kauppa tekemättä.
Lukekaa paperi, ymmärtäkää sen sisältö. Olkaa rehellisiä niin itsellenne kuin eläimen kasvattajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritäpä saada rotukoira. Pyhimyskään ei kelpaisi.
Outo juttu.
Helsingin Messukeskuksen kans.väl.koiranäyttelyssä on usein melkein 15 000 koiraa. Mistähän nämä ihmeoliot ovat saaneet rotukoiransa?
No niinpä. Ainakaan omakotitalossa metsän reunassa maaseutukaupungissa asuva fiksu yksilapsinen, ulkoileva, eläinrakas perhe ei koiraa saa.
Ei kyllä sanota, mutta tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritäpä saada rotukoira. Pyhimyskään ei kelpaisi.
Outo juttu.
Helsingin Messukeskuksen kans.väl.koiranäyttelyssä on usein melkein 15 000 koiraa. Mistähän nämä ihmeoliot ovat saaneet rotukoiransa?
No niinpä. Ainakaan omakotitalossa metsän reunassa maaseutukaupungissa asuva fiksu yksilapsinen, ulkoileva, eläinrakas perhe ei koiraa saa.
No erona on se, että nämä 15 000 ihmistä käyvät näyttelyssä. Pellonlaita ei ole koiranäyttely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".
Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.
Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.Nyt kyllä oikeasti pöyristyin! Aivan asiatonta alkaa pariskunnalta udella lapsenteosta tuollaisessa yhteydessä O_o
Jaa.
Ja sitten kun laitat sopimukseen ehdon, että koirasta luovuttaessa sitä pitää tarjota ensin takaisin kasvattajalle, olet toisten asioihin puuttuva sika.
Kokemus osoittaa, että eniten koiria menee joko vaihtoon tai piikille juuri lapsiperheessä, vaikka kuinka ostovaiheessa luvataan että koira on perheenjäsenen asemassa. Samoin se yhdessä sovitti näyttelyharrastus unohdetaan sillä silmänräpäyksellä kun lapsi tulee.
Eli näissäkin tapauksissa sekarotuinen olisi hyvä ratkaisu. Saa viedä piikille kun ei enää huvita ja elämään on tulkit tärkeimpiä sisältöjä, eikö kasvattaja syyllistele.
Vaikka olisikin, ei tuo siltikään ole asiallista tai kenellekään muulle kuulu, kuin perheelle itselleen. Sekaroituiset on siis jotain alemman tason eläimiä, joita saa piikitellä miten lystää ja rotulemmikit on pyhitetty eliitti-ihmisten käyttöön?
Ei saa sekarotuista piikittää yhtään sen enempää kuin rotukoiria. Sekarotuisen perään ei vain kasvattaja kysele eikä ole yleensä mitään velvollisuuksia edes sekarotuisen koiran myyjän kanssa olla missään yhteydessä.
Lapsiperheille kaveriksi ja lenkkiseuraksi sopii vallan hyvin sekarotuinen, ei sen tarvitse olla kahden kansainvälisen valion pentu, josta kasvattaja on sekä kiinnostunut että haluaa käyvän näyttelyissä.
Edelleenkään sinä et ole mikään sanomaan siitä, minkälainen koira tai rotu käy millekin perheelle. Ne rodut on alun perin jalostettu nimenomaan siksi, että koirille on erilaisia käyttötarkoituksia. Ei siksi, että ne olisivat lavalla ihasteltaessa mahdollisimman edukseen. Toki nykykoirakulttuuri on näemmä kääntynyt kaikessa överiydessään vain jälkimmäiseksi. Ja joo ei, tarvi olla just se kaikkein jalostetuin kansainvälisin rotuvalio, mutta siinä ei ole mitään väärää tai asetettu kriteerit liian korkealla, että haluaa jonkun tietynrotuisen pennun, vaikka sitten värivirheellisen joka ei tälle jalostuseliitille kelpaa. Mutta onko tällaisia? Sillehän ostaja kun ei voi mitään, jos pennuttaminen on järjestään muuttunut pelkäksi rotujalostutkilpailuksi ja se on kyllä kasvattajan oma moka ja valinta. Voit nyt tässä samalla, vaikka vinkata mistä niitä mainostamisiasi laadukkaita sekarotuisia löytyy tavallisille ei-ylikoiraihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itsellä parikin koiraa ja toisen niistä pennut meni heti ja tiedettiin kenelle myydään. Siinä pentueessa oli haettu ns. Potkua koiraan ja ei olisi ollut ihan perhekoiraksi vaan, sen takia oltiin Ilmeiseti extravaativia hankkijoita kohtaan. Toinen on samaa rotua, mutta eri jalostusominaisuuksia haettu, joten passas varmasti paremmin perhekoiraksi. Rotu on sinänsä ihan aloittelijaystävällinen, mutta on iso koira joten vaatii myös hyvän peruskoulutuksen. Täll hetkellä kyselyitä taitaa olla paljon, joten niistä saa sit valita kasvattajat ne jotka kokee niin parhaaksi. Myös paljon menee koiria suhteilla missä jo ollaan tutustuttu pitemmän aikaa tai tiedetään millä tavalla joku pitää koiraansa ja se nähdään hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussakaan ei saa lain mukaan kysellä onko raskaana ja lapsia suunnitteilla, mutta kissaa adoptoidessa on Ok kysymys? Miksi näitä tuetaan yhteiskunnan varoista?
Joku sinun asenteessasi ja tyylissässi kirjoittaa on sellaista, että enpä sinulle myisi kissaa, en koiraa.
Minä minä, minun oikeudet, muusta ja eläimestä viis! Minä!!
Noin se riistoryönantajakin varmaan ajattelee, kun ei saa nuorilta naisilta kysellä lapsenteko aikeista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin?
Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.
Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?
Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.
Ilomielin hankin koirani muualta kuin tavoitteellisesta kennelistä. Kysymys kuuluu, mistä sitten? Onko muunlaisia kenneleitä? Ja toisaalla huudetaan, kuinka ei voi olla mitään muuta kuin pentutehdas/vastaava huono kasvatus ja hirveä rikos, jos hankkii rekisteröimättömän pennun.
Huippukasvattajat voivat myydä huippukasvattejaan kaikin mokomin toisille huippuihmisille. Jos jostakin vielä löytyisikin vähemmän laadukkaita taviskoiria vähemmän laadukkaille tavis-ihmisille, jotka kyllä ovat valmiita antamaan ystävälle hyvän, elinikäisen kodin, niillä on kyllä kysyntää. Minä en ainakaan ole kenenkään kunnon kasvattajan kanssa tekemisissä, ellei ole äärimmäinen pakko, eikä tosiaan löydy koiraa mistään muualta. Olkoot he puolestani aivan rauhassa.Jos haluaa lenkkikaveria, niin eipä sillä ole väliä, minkä näköinen koira siellä vieressä kävelee.
Ottakaa sekarotuinen,
Ei taida kuulua sinulle mitä kukin pitää tärkeänä ominaisuutena lemmikissään. Miksi vain näyttelyissä ja muissa kekkereissä ramppaavilla pitäisi olla oikeus omistaa kaikenpuolin upeita ja täydellisillä ominaisuuksilla suotuja lemmikkejä? Muiden pitää vain tyytyä rumiin ja virheellisiin yksilöihin?
Onhan myös paljon rotuja, joiden käyttötarkoitukseksi on määritelty seurakoira. Ja näitäkään ei saisi sitten seuraksi yrittää edes kysyä.
Sen ”seurakoiran” on rotukoirana oltava tietyn näköinen ja kokoinen, sekä muutoinkin rotutyypillinen.
Niiden jalostaminen ei ole helppoa tai halpaa, joten kasvattajat haluavat pennut näyttelykoteihin, aivan ymmärrettävää. Kyllä se valiokin voi olla hyvä koirakaveri.
Mutta jos ei halua lupaavaa pentua näyttelyissä käyttää, ja etsii vain lenkkikaveria ja lasten leikkitiveria, niin silloin sekarotuinen käy hyvin.
Eli koirat ovat olemassa vain itseisarvoisesti rotuaan varten, että niiden ulkonäköä voi esitellä näyttelyissä? Seurakoira ei olekaan oikeasti tarkoitettu seurakoiraksi vaan missikisoihin? Tässä asenteessako ei sitten ole mitään groteskia? Ja niitä mainostamiasi sekarotuisia ei pentutehtailu- ja kennelsyistä noin vaan saakaan. Lisäksi sekaroituisista ei oikein voi koskaan tietää mitä niistä tulee. Jos jokin rotu on valkattu nimenomaan siksi, että sen ominaisuudet olisi perheelle sopivia, pitäisi ottaa (jostain?) jokin random sekaroitunen, koska näyttelyissä juokseminen ei kuulu perheen harrastusaikomuksiin?
Usko jo, maailmanvoittaja voi olla myös kiva koira kotona. Mutta se on myös todennäköisesti jalostusuros tai -narttu, jolla tehdään tai pyritään tekemään yhtä hyvän yksilön kanssa jälleen hyviä pentuja. Niitä rotutyypillisiä ja kauniita, jotka käyvät taas vuorostaan näyttelyissä ja ovat muun aikaa perheenjäseniä ja hyviä koiraystäviä.
Mitä usko jo? Tietysti voivat olla, mutta minkäänlaista rotukoiraahan ei sinun mielestäsi saa ottaa ellei ole valmis jatkuviin missikisoihin :D
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?
Missä se kissa sitten eläisi ellei talli-, navetta tai kotikissana? Luonnossa, etenkin talvella se ei pärjää. Kisaanelämä on sellainen kuin on, jos sillä on hyvä koti. Populaatiokissojen elämä on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin?
Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.
Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?
Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.
Ilomielin hankin koirani muualta kuin tavoitteellisesta kennelistä. Kysymys kuuluu, mistä sitten? Onko muunlaisia kenneleitä? Ja toisaalla huudetaan, kuinka ei voi olla mitään muuta kuin pentutehdas/vastaava huono kasvatus ja hirveä rikos, jos hankkii rekisteröimättömän pennun.
Huippukasvattajat voivat myydä huippukasvattejaan kaikin mokomin toisille huippuihmisille. Jos jostakin vielä löytyisikin vähemmän laadukkaita taviskoiria vähemmän laadukkaille tavis-ihmisille, jotka kyllä ovat valmiita antamaan ystävälle hyvän, elinikäisen kodin, niillä on kyllä kysyntää. Minä en ainakaan ole kenenkään kunnon kasvattajan kanssa tekemisissä, ellei ole äärimmäinen pakko, eikä tosiaan löydy koiraa mistään muualta. Olkoot he puolestani aivan rauhassa.Jos haluaa lenkkikaveria, niin eipä sillä ole väliä, minkä näköinen koira siellä vieressä kävelee.
Ottakaa sekarotuinen,
Ei taida kuulua sinulle mitä kukin pitää tärkeänä ominaisuutena lemmikissään. Miksi vain näyttelyissä ja muissa kekkereissä ramppaavilla pitäisi olla oikeus omistaa kaikenpuolin upeita ja täydellisillä ominaisuuksilla suotuja lemmikkejä? Muiden pitää vain tyytyä rumiin ja virheellisiin yksilöihin?
Onhan myös paljon rotuja, joiden käyttötarkoitukseksi on määritelty seurakoira. Ja näitäkään ei saisi sitten seuraksi yrittää edes kysyä.
Sen ”seurakoiran” on rotukoirana oltava tietyn näköinen ja kokoinen, sekä muutoinkin rotutyypillinen.
Niiden jalostaminen ei ole helppoa tai halpaa, joten kasvattajat haluavat pennut näyttelykoteihin, aivan ymmärrettävää. Kyllä se valiokin voi olla hyvä koirakaveri.
Mutta jos ei halua lupaavaa pentua näyttelyissä käyttää, ja etsii vain lenkkikaveria ja lasten leikkitiveria, niin silloin sekarotuinen käy hyvin.
Eli koirat ovat olemassa vain itseisarvoisesti rotuaan varten, että niiden ulkonäköä voi esitellä näyttelyissä? Seurakoira ei olekaan oikeasti tarkoitettu seurakoiraksi vaan missikisoihin? Tässä asenteessako ei sitten ole mitään groteskia? Ja niitä mainostamiasi sekarotuisia ei pentutehtailu- ja kennelsyistä noin vaan saakaan. Lisäksi sekaroituisista ei oikein voi koskaan tietää mitä niistä tulee. Jos jokin rotu on valkattu nimenomaan siksi, että sen ominaisuudet olisi perheelle sopivia, pitäisi ottaa (jostain?) jokin random sekaroitunen, koska näyttelyissä juokseminen ei kuulu perheen harrastusaikomuksiin?
Usko jo, maailmanvoittaja voi olla myös kiva koira kotona. Mutta se on myös todennäköisesti jalostusuros tai -narttu, jolla tehdään tai pyritään tekemään yhtä hyvän yksilön kanssa jälleen hyviä pentuja. Niitä rotutyypillisiä ja kauniita, jotka käyvät taas vuorostaan näyttelyissä ja ovat muun aikaa perheenjäseniä ja hyviä koiraystäviä.
Toki voi olla rotukoiria, mutta ei sellaiselta kasvattajalta, joka haluaa pentujaan vietävän näyttelyihin.
En minäkään saa pentua sellaiselta hirvikoiran kasvattajalta, joka jalostaa hyviä metsästyskoiria mutta minä en harrasta metsästystä. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?
Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.
Maatilalla ja maalla kissa on hyötyeläin joka estää hiiri- ja rottaongelmaa räjähtämästä.
Kumpiko mahtaa olla kissalle luonnollisempaa ja virikkeellisenpää: päästä välillä vaanimaan hiiriä halkovajassa vai istua kerrostalossa ja välillä raapia kaupasta ostettua hökötystä?
Hyvin hoidetun pentukauden jälkeen kissa ei mitenkään "villiinny" vaikka saakin päivisin ulkoilla pihassa vapaana. Sitä on tutkittukin että ne eivät oikeasti liiku kodistaan kuin max pari sataa metriä joka tarkoittaa monelle omaa pihaa.
Maatilalla tai maalla kissa on peto, joka metsästää mitä kiinni saa. En vastusta ajatusta, että kissat pitävät hiiri- ja rottakannat kurissa, mutta kun näin ei edes ole. Kissat eivät metsästä rottaa erityisen aktiivisesti ja kissan läsnäolo voi piilottaa rottaongelman, kun rotat eivät enää liiku niin avoimesti. Rotta on älykäs eläin ja riittävän iso, jotta kissa ei sitä lähde metsästämään jollei ole nälkäinen ja koe rottaa helpoimmaksi saaliiksi. Ennemmin kissat metsästävät hiiriä, myyriä ja pikkulintuja. Lintujen metsästyksestä tuossa aiemmin jo sanottiinkin. Metsästys toki on kissalle luonnollista, mutta kyllä hyvä omistaja voi kissaa virikkeellistää myös kotioloissa ilman ylimääräisiä uhreja ja jos kissalla on kotona lajitoveri, eläimet virikkeellistävät toinen toisiaan. Jos mennään ajattelulla, että kotona kissoille ei ole mitään virikkeitä eikä eläimeen panosteta yhtään, niin eipä se ole kummoista eläimen kohtelua minun mielestäni. Mitä tulee tuohon "villiintymiseen" niin kyllä se kissa vaan pääsee vapauden makuun eikä se enää kotikissaksi sen jälkeen ryhdy vapaaehtoisesti. Ei tämä tarkoita, etteikö katti antaisi silittää ja rapsuttaa tai huolisi ihmiseltä ruokaa jos on sellaiseen tottunut. Jos reviiriä on tarjolla, niin kissa myös hyödyntää sitä. Ja jos kissaa ei ole leikattu, se voi käydä paljonkin tuota paria sataa metriä kauempana.
HYvänen aika sentään, jokainen sen tietää, että kissa on peto. Siinä missä ihminenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että kuinka paljon onkaan "ohjeiden mukaan hoidettuja" sisäkissoja, jotka eivät ulos pääse, mutta joiden elinolosuhteet eivät kestäis päivänvaloa. Nykyään(kin) on paljon mielenterveysongelmia yms. Koronan takia on varmasti myös otettu lemmikeitä loppuun asti ajattelematta.
Vapaasti maalla ulkoilevasta kissasta, hyvin hoidetusta, sisällä pääosin elävästä ja leikatusta kissasta nostetaan hirveä haloo. Voi kuulemma jäädä auton alle ja peto voi viedä. Toisaalta päästää ihmiset lapsensakin ulos ja menevät sinne itsekin.
Ulkoilevalla kissalla ei myöskään ole tekemisen puutteesta johtuvia psyykkisiä eikä fyysisiä ongelmia.
Ulkokissat myös osaltaan pitää kurissa hiiriongelmaa johon muuten tarvittaisiin luonnonvaraisillekin eäimille kohtalokkaita myrkkyjä. (Haittapuolena voi kyllä viedä joskus linnun, tai jonkun muunkin eläimen, mutta kun se on sisällä kylläiseksi ruokittu, ei ulkona juuri saalista)
Ymmärrän, että mielipiteitä on erilaisia ja kunnioitan niitä, mutta nämä "kissaihmiset" ei ole useinkaan valmiita edes miettimään asioita muista kuin omasta näkökulmastaan.
Suurempi asia, johon nyt kannattaisi kiinnittää huomiota on nämä huonosti voivat sisäkissat. Niiden pahoinvointi ei näy ulospäin, neljän seinän sisällä kun tapahtuu. Se ei silti tarkoita että sitä ei olisi.
Ja en tällä kommentilla ole nyt puolustamassa vapaasti lisääntyviä kissapopulaatioita, kesäkissoja enkä mitään muutakaan välinpitämättömyyttä.
Jos et nyt yleistäisi, minulla on terve, hyvin ruokittu, lääkärissä tarpeen mukaan käytetty kissa, jonka kanssa myös leikitään silloin, kun se haluaa. On siäskissa. Kenties nauttii tallikissavuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissanpentujakaan ei enää ole saatavilla tai jos, niistä pyydetään järjettömiä summia (300e maatiakissan pennusta!)
Hyvä että pyydetään kunnon maksu, karsii pois totaalisen perusaukiset sekä hetken mielijohteesta lemmikin ottajat. Ei se eläin ole mikään lelu.
Tuohon hintaan kissanpennun pitää olla leikattu, madotettu ja sirutettu!
Vierailija kirjoitti:
Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!
Otin ja sain aivan ihanan kissan! Maksoin toki, ei ole ilmaisia kissoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että kuinka paljon onkaan "ohjeiden mukaan hoidettuja" sisäkissoja, jotka eivät ulos pääse, mutta joiden elinolosuhteet eivät kestäis päivänvaloa. Nykyään(kin) on paljon mielenterveysongelmia yms. Koronan takia on varmasti myös otettu lemmikeitä loppuun asti ajattelematta.
Vapaasti maalla ulkoilevasta kissasta, hyvin hoidetusta, sisällä pääosin elävästä ja leikatusta kissasta nostetaan hirveä haloo. Voi kuulemma jäädä auton alle ja peto voi viedä. Toisaalta päästää ihmiset lapsensakin ulos ja menevät sinne itsekin.
Ulkoilevalla kissalla ei myöskään ole tekemisen puutteesta johtuvia psyykkisiä eikä fyysisiä ongelmia.
Ulkokissat myös osaltaan pitää kurissa hiiriongelmaa johon muuten tarvittaisiin luonnonvaraisillekin eäimille kohtalokkaita myrkkyjä. (Haittapuolena voi kyllä viedä joskus linnun, tai jonkun muunkin eläimen, mutta kun se on sisällä kylläiseksi ruokittu, ei ulkona juuri saalista)
Ymmärrän, että mielipiteitä on erilaisia ja kunnioitan niitä, mutta nämä "kissaihmiset" ei ole useinkaan valmiita edes miettimään asioita muista kuin omasta näkökulmastaan.
Suurempi asia, johon nyt kannattaisi kiinnittää huomiota on nämä huonosti voivat sisäkissat. Niiden pahoinvointi ei näy ulospäin, neljän seinän sisällä kun tapahtuu. Se ei silti tarkoita että sitä ei olisi.
Ja en tällä kommentilla ole nyt puolustamassa vapaasti lisääntyviä kissapopulaatioita, kesäkissoja enkä mitään muutakaan välinpitämättömyyttä.
Siitä vapaasti ulkoilevasta nousee haloo siksi, että vaikka kuinka koittaa ajatella että voooooi kun se kissi on onnellinen siellä ulkona vapaasti kulkiessaan, fakta on on että se vapaana liikkuva LEMMIKKIELÄIN on a)itse vaarassa b) vaaraksi muille eläimille.
Vaikka sä kuinka syötät sille kisulle sisällä latzia, se kissa on peto ulkona. Jos se ei ta pa nälkäänsä, se tapp aa huvikseen. Ja se ei katso, tapp aako se jonkun uhanalaisen tai vaarantuneen pikkulinnun, vai tavan tiaisen poikaset. Mitään hiiriähän se ei silloin maha täynnä pahemmin viitsi metsästää, kun helpompaakin saalista on huvitteluun tarjolla. Sama koskee sitä hiiriongelman hoitamiseen otettua, nälkäisenä ulos laitettua kissaa: kissan käpälien ja kidan kautta päivänsä päättää moni muukin eläin kuin vain haittajyrsijä. Myrkyt voi olla haitallisia joo, mutta loukuilla saa ihan yhtä tehokkaasti niitä haittajyrsijöitä kiinni kuin kissankin avulla. Mutta toki silloin loukuttaessa pitää nähdä enemmän vaivaa, eikä vaan viskata sitä kissaa sinne pihalle.
Ja joo, lapsetkin päästetään pihalle ja mennään itse, mutta pistätkö sä lapsesi motarille leikkimään? Että herran haltuun vaan, kyllähän sitä on maailmassa muitakin vaaroja, ja meidän Jucca-jannica niiiiin tykkää autoja ihastella, kyllä sen pitää päästä itseään toteuttamaan ja motarille niitä katsomaan!
Vapaana kulkeva kissa on yhtä turvaton kuin motarin varrella kävelevä ihminen. Hetkenä minä hyvänsä voi olla viimeinen askel. Ja ennen sitä kuolemaa voi olla monia, monia tuskan täyttämiä tunteja, kun se "onnellinen", vapaasti ulkoileva kissi odottaa siellä autotienpientareella, suolet vatsasta räjähtäneenä autonrenkaan jäljiltä, että se elämänliekki sammuu. Tai ketun/ilveksen/haukan raatel un jäljiltä. Jo pari harakkaa saattaa saada nokillaan ja kynsillään pahaa jälkeä aikaan, jos kissa erehtyy hätyyttämään pesintää/poikasia. Naapurin sadevesiämpäri on suojattu pikkueläimien varalta, mutta kissapa ei sieltä ylös pääse. Naapurin kivikkokukkapenkissä kakanpeittohommissa voi kivijärkäle tipahtaa kisun niskaan. Ja vaikka mitä muuta.
Kenellekään ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa kääntää asiaa niin, että on jotain "parempaa" kaltoinkohtelua, paitsi nyt tässä kissa-asiassa, kuten sä teet. Vähän aikaa sitten oli uutisissa, kun joku oli saanut tuomion eläinsuojelurikoksesta, kun oli pitänyt koiranpentuja epäinhimillisissä oloissa, ei ollut antanut ruokaa ym. Olisiko sun mielestä parempi, että ne pennut olisi saaneet kasvaa vapaina ja metsästää sen ravintonsa luonnosta (esim. pari vapaasti ulkoilevaa kisua pitäisi nälkää jo hyvin?). Vai olisikohan tavoiteltavaa, että jos niitä eläimiä ottaa, hoitaa ne huolella?
Ei sisälle suljetun, virikkeettömissä oloissa kasvavan kissan ja vapaasti ulkoilevan, vaaroille alttiin kissan vertailu ole mitenkään järkevää, eikä edes tarpeen. Kumpikin kun on välinpitämättömyyttä sen lemmikin tarpeista ja hyvinvoinnista, ja kumpaankin tulee puuttua. Meillä on kyllä pitkät perinteet siitä, että kotiin otettua eläintä tulee hoitaa ja huoltaa, ja jos se on laiminlyöty, asiaan on puututtu. Mutta vasta viime vuosina on herätty siihen, kuinka ongelmallista se kissan vapaana ulkoilu on, ja on alettu pitää myös näitä lemmikin uloslaittajia huonoina omistajina. Hyvä niin.
Jos et kykene huolehtimaan lemmikistäsi, järjestämään sille turvallista ulkoilua ja riittävää aktivointia, ei pidä ottaa sitä lemmikkiä. Ei sisälle eikä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Villiintyneet kissat on täällä maaseudulla pyritty lopettamaan, kun ei niistä enää lemmikkiä tule.
Ei, ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopettaa. Villiintynyt kissa ei kesyynny.
Olen eläinlääkärinä nähnyt läheltä kodittomien kissojen ympärillä tapahtuvaa ensikotitoimintaa. Ikävä tosiasia on se, että useimmat yhdistykset yrittävät epätoivoisesti kesyttää täysin villiintyneitä populaatiokissoja, toivottomin tuloksin.
Nämä kissat ovat usein FeLV-, FIV- tai FIP-positiivisia ja/tai muulla tavoin sairaita ja kokevat äärimmäistä stressiä joutuessaan kaiken käsittelyn ja ihmiskontaktien keskelle. Stressi taas pahentaa kissojen fyysistä oireilua, joten kärsimys vain lisääntyy.
Yhdistyksillä olisikin peiliin katsomisen paikka. Täysin villiintyneet kissat tulisi lisäkärsimysten estämiseksi lopettaa ja suunnata voimavarat niihin kissoihin, jotka sopeutuvat stressittömään, kissanarvoiseen elämään. Näitäkin kissoja on paljon.
Usko jo, maailmanvoittaja voi olla myös kiva koira kotona. Mutta se on myös todennäköisesti jalostusuros tai -narttu, jolla tehdään tai pyritään tekemään yhtä hyvän yksilön kanssa jälleen hyviä pentuja. Niitä rotutyypillisiä ja kauniita, jotka käyvät taas vuorostaan näyttelyissä ja ovat muun aikaa perheenjäseniä ja hyviä koiraystäviä.