Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?

Ei ole todellista!?! Ja mitkäköhän heidän kriteerit sitten ovat, että soveltuu kyseiseen hommaan? Jotenkin uskomatonta touhua.

"Sanotaan suoralta kädeltä"? Tuskinpa. Jotain te kerrotte itsestänne sitä ennen.

Minkä kertoivat syyksi? Onko kokemus vain yhdestä yhdistyksestä?

Vaikea sanoa teitä ja tilanteita näkemättä, mistä kiikastaa. Mitä teiltä kysytään ja miten vastaatte? Mitä kerrotte itsestänne ja esim. toiveista kissan suhteen? Vaikea uskoa että ihan mielivaltaisesti ja kiusan vuoksi teille ei lemmikkiä annettaisi.

Pidän kissoista ja minulla on kissa. Kuitenkin nämä "kissaihmiset" ovat ihan omassa kategoriassaan . He ovat oikeasti hieman hulluja.

Mainitsitko että käytte silloin tällöin matkoilla? Matkoillahan ei saa käydä jos on lemmikkejä. Meillä kaatui siihen :)

Sama juttu! Olen laittanut eläinsuojeluyhdistykselle 4 kertaa  sähköpostia kodittomista kissoista ja kertonut että meitä on ok-talossa 2 työssäkäyvää aikuista ja 2 fiksua kouluikäistä lasta. Silti joka kerta  on vastaus " Meillä ei ole teille sopivaa kissaa".

Meille ainakin olisi vaikeaa kun on lemmikki ennestään, eikä montaa eläintä kuulu olevan jotka kävisi myöskään lapsiperheeseen. Ollaan siis aika ulkona kriteereistä joihin soveltuuvat.

Onko teillä ollut aiemmin kissaa? Monet löytöeläinkotien kissat annetaan vain kokeneisiin kissakoteihin. Lisäksi osan kohdalla vaaditaan, että kodissa asuu jo ennestään toinen kissa.

Tuntuu, että Suomessa kodittoman eläimen adoptoiminen on vaikeampaa kuin lapsen adoptoiminen.

Ottajia täytyy siis olla enemmän kuin eläimiä tarjolla, joten kannattaa vain hankkia lemmikki hyvämaineiselta kasvattajalta tai tutulta.

Vierailija kirjoitti:

Mainitsitko että käytte silloin tällöin matkoilla? Matkoillahan ei saa käydä jos on lemmikkejä. Meillä kaatui siihen :)

Ei hyvää päivää?!? Pitäkööt hylätyt ja kodittomat lemmikit sitten itsellään, jos eivät tajua sitä että normaalit ihmiset hankkivat lemmikilleen hoitajan matkojen ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meille ainakin olisi vaikeaa kun on lemmikki ennestään, eikä montaa eläintä kuulu olevan jotka kävisi myöskään lapsiperheeseen. Ollaan siis aika ulkona kriteereistä joihin soveltuuvat.

- pelkät omakotitalot käy (koirien kohdalla)

- ei saa olla pieniä lapsia (melkeinpä kaikki eläimet)

- joko pitää ehdottomasti olla toinen kissa tai ei mitään muita eläimiä missään nimessä (näin erityisesti kissojen kohdalla)

Mä ostan suosiolla pennun, sen saakin helpommin.

Niitä pitää ottaa 2, sitten saatte.

Itselläni paloi käpy kun olin katsomassa kodittomia kissoja. Kissan ottaminen olisi maksanut 100 euroa. Ei siinä mitään, olisin sen leikatusta ja madotetusta kissasta voinut mielelläni maksaakin. Kuitenkin kun luin papereita tarkemmin, niin kyseessä ei ollut kauppahinta, vaan jonkinlainen "luovutusmaksu". Kysyin tästä sitten tarkemmin, ja minulle se eläinsuojeluyhdistyksen tyttö sitten ihan kirkkain silmin selitti, että omistusoikeus ei siirry minulle ja olisi ollut sitä sun tätä velvollisuutta yhdistystä kohtaan vielä sen jälkeenkin. En olisi saanut viedä sitä kissaa edes piikille, ennenkö olisin kysynyt yhdistykseltä ensin. Läväytin sitten ihan täyslaidallisen palautetta siltä seisomalta sille likalle ja totesin että pitäkööt mirrinsä.

Kissanpentujakaan ei enää ole saatavilla tai jos, niistä pyydetään järjettömiä summia (300e maatiakissan pennusta!)

Jos niillä on traumoja tai käytöshäiriöitä, sen poisopettaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Tällöin todellakin on molempien kannalta hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä ja hankitte sen pennun hyvästä kodista.

Vaikka eläinten parasta ajatellen ovat laaditut, niin onhan ne sopimusehdotkin aikamoisia usein: muuttaessasi pitäisi muistaa ilmoittaa esylle osoite, kissaa et saa viedä lopetettavaksi ilmoittamatta (enköhän minä eläinlääkärin kanssa tästä päätä, jos kissa sairas?!), uutta kotia et saisi etsiä itse jos tarve tulee (olen kyllä pätevä arvioimaan ihan itse kenelle uskon lemmikkini) jne. Onneksi noilla papereilla saat pyyhkiä vaikka pyllysi sen jälkeen, kun kissasta on luovutusmaksu maksettu. Se on kauppa eikä mitään muuta eikä esyllä ole oikeuksia sen jälkeen.

Minä yritin adoptoida kissan yksin. Olen rauhallinen kotona viihtyvä 30-vuotias nainen. On vakituinen työpaikka ja kokemusta kissoista. Silti tuli vain vastausta ettei ole minulle sopivaa kissaa. Kerroin että voin ottaa myös 2 kerrallaan mutta ei. Reilun vuoden kyselin eri tahoilta kunnes luovutin ja otin pennun. Ps. Ottamani kisu on edelleen hengissä ja voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kissanpentujakaan ei enää ole saatavilla tai jos, niistä pyydetään järjettömiä summia (300e maatiakissan pennusta!)

Ei ollenkaan järjetöntä, kyllä pentuihin on rahaakin uponnut jos ne on hoidettu asianmukaisesti ennen luovutusta. 300€ menee jatkossakin äkkiä eläinlääkärille, joten jos noin pihi on, ei kannata hankkia lemmikkiä ollenkaan.