Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritäpä saada rotukoira. Pyhimyskään ei kelpaisi.

Outo juttu.

Helsingin Messukeskuksen kans.väl.koiranäyttelyssä on usein melkein 15 000 koiraa. Mistähän nämä ihmeoliot ovat saaneet rotukoiransa?

No niinpä. Ainakaan omakotitalossa metsän reunassa maaseutukaupungissa asuva fiksu yksilapsinen, ulkoileva, eläinrakas perhe ei koiraa saa.

No erona on se, että nämä 15 000 ihmistä käyvät näyttelyssä. Pellonlaita ei ole koiranäyttely.

No se selittää. Koirat siis elävät koiranäyttelyissä eivätkä perheenjäseninä.

Kyllä näyttelykoirat elävät aivan perheenjäseninä kuten muutkin koirat, käyvät vain välissä joskus näyttelyissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalle omakotitaloon muutettuani kävin kysymässä kissaa löytöeläintalossa kun olivat lehdessä voivotelleet kuinka heillä on niitä niin paljon ja koteja etsitään. Ei käynyt niin mikään, nuori tyttö silmät suurina kertoi kuinka normaali kissan elämä on ihan eläinrääkkäystä. Pitäisi olla työtön, asua kerrostalossa, pitää purkkiruualla ja ikinä ei saa päästää kissaa ulos.

Sinne jäi, hankin maatalosta pari pentua jotka elivät terveen onnellisen kissan elämän.

Mikä järki olisi luovuttaa kissat vapaaksi pidettäviksi ja kohta taas olla etsimässä samoille "karanneille" kissoille uusia koteja? Suurin osa kodittomista kissoista on just noita vapaaksi päästettyjä kissoja, jotka perustavat populaation samalla kun exomistaja luulee että sen kettu vei, tai jäi auton alle, ja ottavat taas uuden kissan jota odottaa sama kohtalo.

Ei saisi silti yleistää. Ymmärrän sen, että jotkut kissat todella huonossa olossa, mutta eivät kaikki ulkoilevat kissat ole. Minunkin kissani ulkoili koko elämänsä ja sisällä myös paljon oli varsinkin vanhempana. Oli leikattu uros. Hyvin hoidettiin koko elämä ajan. En aina ymmärrä sitä miksi tässäkin asiassa on vaan yksi puoli eli se että sisäkissa voi hyvin ja saa aktivointia. Ei se mene monestikaan niin vaan kissa tarvitsee paljon aikaa ja ohjelmaa. Samalla pitää muistaa se, että ulkokissatkin hoidetaan kunnolla ja moni kissa on "välimuoto" eli käy ulkona, mutta on myös sisällä paljon. Kissaa ei ole tarkoitettu elämään pienessä asunnossa koko ikäänsä. Olen aina sitä mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni paloi käpy kun olin katsomassa kodittomia kissoja. Kissan ottaminen olisi maksanut 100 euroa. Ei siinä mitään, olisin sen leikatusta ja madotetusta kissasta voinut mielelläni maksaakin. Kuitenkin kun luin papereita tarkemmin, niin kyseessä ei ollut kauppahinta, vaan jonkinlainen "luovutusmaksu". Kysyin tästä sitten tarkemmin, ja minulle se eläinsuojeluyhdistyksen tyttö sitten ihan kirkkain silmin selitti, että omistusoikeus ei siirry minulle ja olisi ollut sitä sun tätä velvollisuutta yhdistystä kohtaan vielä sen jälkeenkin. En olisi saanut viedä sitä kissaa edes piikille, ennenkö olisin kysynyt yhdistykseltä ensin. Läväytin sitten ihan täyslaidallisen palautetta siltä seisomalta sille likalle ja totesin että pitäkööt mirrinsä.

Laiton sellainen ehto

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti kyse on siitä, että sillä hetkellä on ollut tarjolla hyvin arkoja ja luonnosta loukutettuja villikissoja. Sellaiset vaativat tosi paljon aikaa ja evästä, että niistä tulee kotikissoja eikä takeita siitäkään voi antaa. Olen loukuttanut paljon kissoja, kun eräs kyläläinen niitä tehtaili vuosikausia ja jätti talven armoille. Ne tulivat sitten meidän kissojen ruokakupeille navetasta. Sellaista kissaa en kyllä itselleni ottaisi.

Itse olen kyllä aina saanut koiran esyltä eikä kukaan ole tehnyt minkäänlaisia tarkastuksia jälkikäteen. Toki haastateltu, että kuinka paljon on kokemusta, koska aikuisen koiran käytöksestä ei kukaan voi takeisiin mennä. Lasten ollessa pieniä sain myös koiria, hyvin on mennyt, vaikka koirat isoja ja niillä on ollut ongelmia aggressiivisuuden ja vahtimisen kanssa (olleet monissa kodeissa, kiertolasiia). Lupsakoita kotikoiria niistä kaikista on tullut ja parhaillaankin yksi lököttelee tuossa sohvalla. Arkojen koirien kanssa olisi ollut vaikeampaa, mutta nämä ovat olleet voimakasluonteisia, aktiivisia ja hyvähermoisia koiria kaikki, joita olen ottanut rescue-  ja esy-koirina. Korostettiin, että takaisin voi tuoda, jos en pärjää, mutta yhtäkään en ole vienyt ja kaikki ovat vanhoiksi eläneet.

Kyllä villikin kesyyntyy useimmin, ei toki kaikki. Olen villejä kesyttänyt aikoinaan

Minä sain yhdistykseltä koiran 39-vuotiaana eikä todellakaan kukaan kysellyt, että onko tulossa lisää lapsia. Mun lapset oli silloin 13- ja 9-vuotiaat ja kontaktihenkilö sanoikin, että ovat jo isot lapset, joilla on järki päässä. Pikkulapsiperheelle ei olisi koiraa irronnut ja tavallaan ymmärrän sen kun miettii omia lapsia pienempinä. Nyt koira on ollut meillä 2,5 vuotta ja kaikki hyvin. Kontrollivierailuja on ollut kaksi ja ainoa mistä on tullut sanomista on flexillä ulkoiluttaminen. Piti vaihtaa valjaisiin, kun ovat turvallisemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei voihan kasvattaja tai eläinsuojeluyhdistys vaatia mitä vaan, mutta kun sanotte "joojoo" kaikkeen ja kun eläin on teidän niin voitte jättää nuo vaatimukset ihan omaan arvoonsa ja elätte lemmikin kanssa normaalia elämää. Ei kasvattaja voi tulla kissaa tai koiraa pois hakemaan vaikka olisitte luvanneet viedä sen näyttelyyn ettekä viekään. Oman kissani jouduin lopettamaan sairauden vuoksi enkä todellakaan siitä eläinsuojeluyhdistykselle ilmoittanut vaikka sitä sopimuksessa vaativat (eivät kyllä koskaan ole kissan perään kyselleetkään)

Sitä vaaditaan siksi, jos joku vaikka päättää ettei jaksakaan hoitaa kissaa ja pistää sen mieluummin piikille. Siinä tapauksessa elsu ottaisi kissan takaisin ja antaisi sen jollekin muulle. Jos lopetus on tehty sairauden takia, niin asia ei kuulu enää elsulle, koska eivät ne voi sitä kissaa henkiin jättää, jos lääkäri haluaa antaa eutanasian. 

Tästähän taisi olla Feissarimokissa joku juttu, että nainen lopetti kaksi täysin tervettä nuorta koiraa, että pääsisi itse muuttamaan ulkomaille. Kennel oli todella vihainen asiasta, vastaava on myös elsuilla. 

Muistan tuon feissaritapauksen. Inhottavaahan tuollainen on, mutta eipä sille ikävä kyllä mitään voikaan. Omistaja kun päättää lemmikkiään koskevat asiat.

HasVen kirjoitti:

Itse en saanut löytökissaa, kun asuin vuokrayksiössä. Lisäksi n. 2 vkoa meni, ennenkuin sain vastauksen ja kuulemma kissa oli jo uudessa kodissa, tiedot olivat unohtuneet sivulle.

Koiraa toivoin myöhemmin. Virolaista. Oli ollut pari-kolme kuukautta jo sivuilla. Sain vastauksen, että paperilla (kerroin edellisistä 2 koirasta ja kissasta, vanhuuteen kuolivat, en käy rafloissa, ym.). kaikki oli tosi hyvin. Olin maininnut kuulemma koirarodusta jopa asioita, joista ko. adoptiovälityshenkilö ei tiennyt mitään ja myönsi). Mutta: se vuokrayksiö (voin ostaa oman asunnon, rahaa oli), ei autoa (koiraa pitää käyttää pelloilla ja metsissä juoksemassa, koirapuistot olivat kielletty), kävellä pitää kokoajan. Ei leffoissa saa käydä, työssäkäynnistä heidän on joustettava, kun suurin osa ihmisistä on työllisiä, koiran kanssa pitää olla kaikki vapaa-aika ja liikuntaa, kävelyäkävelyälenkkiälenkkiä. Säällä kuin säällä (lyhytkarvainen koira). Otin ko. rodun kasvattajiin yhteyttä. Kerroin oman tarinan ja yhdistyksen kommentit. Nauroivat. Sanoivat ettet sinä sitä saa ja tuntuu, ettei koko Suomesta löydy tarpeeksi hyvää ihmistä. No, lopulta oli ilmoitus, että koira jäi

Viroon, sieltä löytyi uusi koti koiralle.

Itse myös olen nähnyt Hgissä kerrostalossa jos jonkun kokoista koiraa..on jopa 2 tai 3 pienessä kerrostalo asunnossa.Kuka näille myy koiran? Olen myös nähnyt useamman kerran kun nuori tyttö vie kaikki 3 koiraansa nopeasti kännykkä kädessä pissalle ja heti takaisin sisälle...mutta omakotitaloon ei koiraa saa sitten millään kun ei sosiaalista elämää(kuulemma?!). Mä en oikeasti edes jaksa enää etsiä koiraa -antaa olla kun on niin vaikeeta ja joku yli-ihminen vain saa enää koiran ostettua.

Saman yhdyshenkilön kautta oli vajaan vuoden ajan kaksi koiraa vailla kotia. Ei tuntunut löytyvän niillekään mahdollisuutta. Lopulta tapahtui muutos. Ko. henkilö siirrettiin kissojen adoptioon ja uusi henkilö tuli koiravastaavaksi. Nuo kaksi koiraa ja monet muut löysivät kodit, kun ei enää mahdottomana litaniana vaatimuksia esittänyt henkilö ollut tukkimassa prosessia.

Helsingissä näin pariskunnan ja kaksi schäferiä. Asuivat kerrostaloyksiössä. Koirat pentuina kasvattajilta ostetut. Sitä paitsi, jengi muuttaa. Rivari, kerrostalo, okt, jne. Miksi asumismuodolla on niin kauheasti väliä? Menettääkö eläimen, jos muuttaa? Mikä on minimineliömäärä? Yksi sai kaksi kissaa alle 30 neliön vuorakämppään eläinsuojeluyhdistykseltä. Autoton. Pyytää ystävää autokuskiksi eläinlääkärille.

En tiedä.

Olen nyt katsellut kissoja (kuvista ), jotta aivoni ja hermoni saavat lepoa sotatilanteesta.

Ja ilmoitusten mukaan kissan vaatimustaso on aika kattavat.

Hyvin yleistä on

Että katilla pitää olla kaveri. Itse en haluaisi kahta kissaa.

Pitää olla kokemusta, asua tietyllä tavalla, mahdollisuus ulkohäkkiin.

Toinen mikä arveluttaa haluanko tukea eläinsuojeluyhdistysta, joka on ajamassa kotimaista maataloutta ahdinkoon, järjettömillä vaatimuksillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mainitsitko että käytte silloin tällöin matkoilla? Matkoillahan ei saa käydä jos on lemmikkejä. Meillä kaatui siihen :)

Meillä kissa meni hoitoon matkojen ajaksi.

Rajoittaako ap:lla lemmikin pitkä yksinolo kotona? Meillä lapsi tuli koulusta kotiin, mikä lyhensi yksinoloa.

Valvontaellit hakee ihmisten olohuoneista

Kissanpennut ja loukuttavat kissat

Pihalta.

Myydään kissatalolla

Löytökissoina ''

Tätä operaatiota johtaa sey elsu ' neuvojat.

Vaatien kissayhdistysten määräyksiä.

Jotka eivät ole suomen lainsäädännössä.

Esim.

Kissojen sisälläpito

Kissojen leikkaaminen.

Ilmoitus aville harrastustoiminnasta

Jne.

Tiedän lähemmäs 10 taloa.

Joista kissat viety poliisirynnäköllä.

Gestapon tyyliin.

Onko teillä tietoa asiasta ?