Lue keskustelun säännöt.
Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?
23.01.2021 |
Ollaan mieheni kanssa nelikymppisiä. Talous on kunnossa, olemme työelämässä (säännöllinen päivätyö) ja asumme kahdestaan. Emme käytä päihteitä. Molemmilla on ollut lapsuudessa lemmikkejä ja myös yhteisiä lemmikkejä tässä 20 vuoden ajalla.
Netti on pullollaan kodittomia kissoja mutta meille sanotaan suoralta kädeltä ettei ole meille sopivaa kissaa. Olen kuullut joskus entiseltä työkaverilta että hänestäkin prosessi tuntui lähes mahdottomalta.
On hyvä että näissä asioissa ollaan tarkkoja mutta alamme kallistua sille kannalle että otamme sitten kissanpennun kerran me emme ole soveltuvia antamaan kotia ikääntyneelle kissalle.
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".
Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.
Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.Nyt kyllä oikeasti pöyristyin! Aivan asiatonta alkaa pariskunnalta udella lapsenteosta tuollaisessa yhteydessä O_o
Jaa.
Ja sitten kun laitat sopimukseen ehdon, että koirasta luovuttaessa sitä pitää tarjota ensin takaisin kasvattajalle, olet toisten asioihin puuttuva sika.
Kokemus osoittaa, että eniten koiria menee joko vaihtoon tai piikille juuri lapsiperheessä, vaikka kuinka ostovaiheessa luvataan että koira on perheenjäsenen asemassa. Samoin se yhdessä sovitti näyttelyharrastus unohdetaan sillä silmänräpäyksellä kun lapsi tulee.
Eli näissäkin tapauksissa sekarotuinen olisi hyvä ratkaisu. Saa viedä piikille kun ei enää huvita ja elämään on tulkit tärkeimpiä sisältöjä, eikö kasvattaja syyllistele.
Ewh. Kyllä vtuttaa tuollaiset sekarotuisten halveksijat. Kaikki, aivan kaikki koiranjalostus ja rotujen ylläpitäminen pitäisi lailla kieltää! Sekarotuiset ovat poikkeuksetta parempiluonteisia ja terveempiä kuin ns. puhdasrotuiset rotukoirat, ellei nyt sit ole risteytetty jotain kahta aivan pipipäistä rotua keskenään. Mua sitten niin sylettää KAIKKI rotukoirien kasvattajat ja useimmiten omistajatkin. Ei ole kuin muutama rotu, jonka yksilöitä on niin paljon tarpeeksi ja rodun ominaisuudet sellaisia, ettei rodulla ole vakavia genettisiä sairauksia, altistuksia, vikoja, epämuodostumia ja kipuja. Sairasta touhua. Ja sit vielä kehtaat siinä sanoa, että sekarotuinen olisi jotenkin vähäarvoisempi.
Ovat todellisia koiraihmisiä ja eläinystäviä, kuten tuo lainaamasi kommentin arvomaailma paljastaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitsitko että käytte silloin tällöin matkoilla? Matkoillahan ei saa käydä jos on lemmikkejä. Meillä kaatui siihen :)
Toki voi matkailla jos ei jätä kissaa yksin vaan on hoitaja!!
Vierailija kirjoitti:
Mainitsitko että käytte silloin tällöin matkoilla? Matkoillahan ei saa käydä jos on lemmikkejä. Meillä kaatui siihen :)
Meillä kaatui siihen, että kissan olisi pitänyt oppia matkustamaan. Ja siihen, että ei pääse makuuhuoneeseemme.
Mikäli lähtee matkalle, niin onhan noita kissahoitoloita. -Minusta tuntuu, että meille aivan tarkoituksella tarjottiin kissaa, jota en populaatiotaustan vuoksi voinut ottaa.
Outoja kokemuksia. Meillä on ollut kaksi löytökissaa, molemmat järjestön kautta (kaksi eri paikkaa). Otimme yhteyttä, kävimme katsomassa kissoja, saimme haluamamme, maksoimme, ei mitään ongelmia, kyselyitä tai rajoituksia. Ja molemmat maailman parhaita kissoja, toinen jo edesmennyt. Mutta kyllähän tuo on juuri surullista, että jotkut k*sipäät heittävät kissan pihalle kun lapsi tulee. Kyllä eläimeen pitää sitoutua koko sen elämän ajaksi.
Meidän rescue-kisuja en halua stressata paikan vaihdolla. Onneksi sukulaisista on löytynyt teinejä, jotka ovat mielellään tulleet meille kesäaikaan viikoksi asumaan kissanhoitajiksi (hyvin palkattuina).
Itse olen hoitanut naapurin kissaa käymällä kahdesti päivässä hänen luonaan. Iltasella tunnin verran sohvalla istuskelua, juttelua ja rapsuttelua.
Kaikessa kissayksilön tarpeet huomioiden, kuten muidenkin perheenjäsenien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissanpentujakaan ei enää ole saatavilla tai jos, niistä pyydetään järjettömiä summia (300e maatiakissan pennusta!)
Ei ollenkaan järjetöntä, kyllä pentuihin on rahaakin uponnut jos ne on hoidettu asianmukaisesti ennen luovutusta. 300€ menee jatkossakin äkkiä eläinlääkärille, joten jos noin pihi on, ei kannata hankkia lemmikkiä ollenkaan.
Niin ja olen ymmärtänyt, että rahaa otetaan myös siitä syystä, että kissaa ei oteta hetken mielijohteesta ja sitten hylätä, jos on ollut ilmainen.
Laitoin tämän jo toiseen saman aiheen ketjuun. Bisnestä eläinsuojelu nykyään on samoin kuin, lastensuojelu ja vanhustenhuoltokin,mutta ehkä jopa hieman räikeämmin.
Eläinsuojeluyhdistykset toimivat lahjoitusvaroin, sekä valtion, veikkauksen, kuntien, ym. tuella. Jos eläimiä ei ole eläintalossa, eli ne luovutetaan pois ihmisille, rahaa ei enää tule. Silloin eläinsuojelijoiden on pakko mennä muualle työhön.
Tämä tietysti koskee vain osaa suojely yhteisöistä ja niissäkin, vain sitä pientä ydinjoukkoa, joka laatii löytötalojen säännöt.
Kaikenlaisia muita vapaaehtoisia hyörii sitten ympärillä auttamassa näitä hätää kärsiviä eläimiä.
Mutta ydinjoukolle, tuo on kovaa bisnestä ja eläintalon on pakko olla "täynnä" jotta rahaa saadaan kerättyä lisää.
Kun oma kissani sai pentuja, tuttuni työssä löytöeläinhoitolassa, halusi kissanpennun "mainosmalliksi" löytöeläintalolle. Koska sen kuvilla saisi kerättyä enemmän rahaa. En antanut, koska Koko bisneksensä kuvottava minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!
Äitis ei ole minkään arvoinen.
No siinäpä oli oikea älyn jättiläisen kommentti..
Vierailija kirjoitti:
Laitoin tämän jo toiseen saman aiheen ketjuun. Bisnestä eläinsuojelu nykyään on samoin kuin, lastensuojelu ja vanhustenhuoltokin,mutta ehkä jopa hieman räikeämmin.
Eläinsuojeluyhdistykset toimivat lahjoitusvaroin, sekä valtion, veikkauksen, kuntien, ym. tuella. Jos eläimiä ei ole eläintalossa, eli ne luovutetaan pois ihmisille, rahaa ei enää tule. Silloin eläinsuojelijoiden on pakko mennä muualle työhön.
Tämä tietysti koskee vain osaa suojely yhteisöistä ja niissäkin, vain sitä pientä ydinjoukkoa, joka laatii löytötalojen säännöt.
Kaikenlaisia muita vapaaehtoisia hyörii sitten ympärillä auttamassa näitä hätää kärsiviä eläimiä.
Mutta ydinjoukolle, tuo on kovaa bisnestä ja eläintalon on pakko olla "täynnä" jotta rahaa saadaan kerättyä lisää.Kun oma kissani sai pentuja, tuttuni työssä löytöeläinhoitolassa, halusi kissanpennun "mainosmalliksi" löytöeläintalolle. Koska sen kuvilla saisi kerättyä enemmän rahaa. En antanut, koska Koko bisneksensä kuvottava minua.
Eli eivät edes halua että löytöeläimet loppuvat koska sehän tarkoittaa bisnesten loppumista.. Iljettävää eläinten hyväksi käyttöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja kokemuksia. Meillä on ollut kaksi löytökissaa, molemmat järjestön kautta (kaksi eri paikkaa). Otimme yhteyttä, kävimme katsomassa kissoja, saimme haluamamme, maksoimme, ei mitään ongelmia, kyselyitä tai rajoituksia. Ja molemmat maailman parhaita kissoja, toinen jo edesmennyt. Mutta kyllähän tuo on juuri surullista, että jotkut k*sipäät heittävät kissan pihalle kun lapsi tulee. Kyllä eläimeen pitää sitoutua koko sen elämän ajaksi.
Tämä oli vielä n. kymmenen vuotta sitten helpompaa, eli löytöeläinkodista sai hakea kissan ilman mahdottomia valintakokeita. Nyt niissä tuntuu olevan aika totisia fanaatikkoja töissä. Ehkä se taas muuttuu, kun kissat alkavat jäädä käsiin ja rahoittajat vaativat toiminnan tehostamista.
Vierailija kirjoitti:
Meidän rescue-kisuja en halua stressata paikan vaihdolla. Onneksi sukulaisista on löytynyt teinejä, jotka ovat mielellään tulleet meille kesäaikaan viikoksi asumaan kissanhoitajiksi (hyvin palkattuina).
Itse olen hoitanut naapurin kissaa käymällä kahdesti päivässä hänen luonaan. Iltasella tunnin verran sohvalla istuskelua, juttelua ja rapsuttelua.
Kaikessa kissayksilön tarpeet huomioiden, kuten muidenkin perheenjäsenien kohdalla.
Meillä on myös tehty näin. Kissoille hauskempaa, ettei tarvitse kotoa lähteä. Onneksi " isovanhemmat" asuvat lähellä, ja hoitavat miukuja mielellään. Toinen on sey-kissa. Rohkeampikin niistä inhoaa autoilua, vaikka kerran Lapin mökillä kävikin ja viihtyi.
Mainittiin varmaan tästä hoitokuviosta silloin, kun loukkukissaa oltiin adoptoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin adoptoida kissan yksin. Olen rauhallinen kotona viihtyvä 30-vuotias nainen. On vakituinen työpaikka ja kokemusta kissoista. Silti tuli vain vastausta ettei ole minulle sopivaa kissaa. Kerroin että voin ottaa myös 2 kerrallaan mutta ei. Reilun vuoden kyselin eri tahoilta kunnes luovutin ja otin pennun. Ps. Ottamani kisu on edelleen hengissä ja voi hyvin.
Näinhän se esy pärjää, kun on niitä kodittomia kissoja. Josihmiset joutuuhankkimaan pennun…ja osa aina erilaisista syistä joutuu myöhemmin lemmikistä luopumaan…niin esyllä pysyy ”asiakaskuntaa” ja työt. Jos kissoille vain hankittaiskodit, niin mitäs bisnestä se olisi…;) Jotainhan työtähän heidän pitää pyörittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".
Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.
Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.Nyt kyllä oikeasti pöyristyin! Aivan asiatonta alkaa pariskunnalta udella lapsenteosta tuollaisessa yhteydessä O_o
Jaa.
Ja sitten kun laitat sopimukseen ehdon, että koirasta luovuttaessa sitä pitää tarjota ensin takaisin kasvattajalle, olet toisten asioihin puuttuva sika.
Kokemus osoittaa, että eniten koiria menee joko vaihtoon tai piikille juuri lapsiperheessä, vaikka kuinka ostovaiheessa luvataan että koira on perheenjäsenen asemassa. Samoin se yhdessä sovitti näyttelyharrastus unohdetaan sillä silmänräpäyksellä kun lapsi tulee.
Eli näissäkin tapauksissa sekarotuinen olisi hyvä ratkaisu. Saa viedä piikille kun ei enää huvita ja elämään on tulkit tärkeimpiä sisältöjä, eikö kasvattaja syyllistele.
Ewh. Kyllä vtuttaa tuollaiset sekarotuisten halveksijat. Kaikki, aivan kaikki koiranjalostus ja rotujen ylläpitäminen pitäisi lailla kieltää! Sekarotuiset ovat poikkeuksetta parempiluonteisia ja terveempiä kuin ns. puhdasrotuiset rotukoirat, ellei nyt sit ole risteytetty jotain kahta aivan pipipäistä rotua keskenään. Mua sitten niin sylettää KAIKKI rotukoirien kasvattajat ja useimmiten omistajatkin. Ei ole kuin muutama rotu, jonka yksilöitä on niin paljon tarpeeksi ja rodun ominaisuudet sellaisia, ettei rodulla ole vakavia genettisiä sairauksia, altistuksia, vikoja, epämuodostumia ja kipuja. Sairasta touhua. Ja sit vielä kehtaat siinä sanoa, että sekarotuinen olisi jotenkin vähäarvoisempi.
En sanonut.
Sekarotuinen on täysin hyvä ja ihana koira joka soveltuu hyvin perheeseen, jossa halutaan lasten leikkikaveria ja leikkiseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annan olla meillä yhden leikkaamattoman kissan, jotta tulee pentuja. Ja tämä juuri tuosta syystä, että eläinsuojeluyhdistykseltä niitä kissoja ei saa millään, joten meidän kissoille on ollut aina paljon kysyntää ilman minkäänlaista markkinointia. Ei oota on jouduttu myymään jo monena vuonna, kun ei niitä pentuja riitä kuin muutamalle.
Tämä kertoo juuri siitä miten noissa yhdistyksissä ei oikeasti olla minkään kissojen parhaan perässä. Meiltä kissoja hakeneet ottaisivat kissan mielellään löytöeläintalosta. Mutta kun ne ehdot ja sopimukset ovat siellä niin ylimaallisia, ettei niitä normaali ihminen täytä, niin mieluummin sitten otetaan näitä meidän rekisteröimättömiä ja valvomattomia pentuja (jotka tietenkin olen hoitanut hyvin, kuten emonsa myös).
Vierailija kirjoitti:
Minä annan olla meillä yhden leikkaamattoman kissan, jotta tulee pentuja. Ja tämä juuri tuosta syystä, että eläinsuojeluyhdistykseltä niitä kissoja ei saa millään, joten meidän kissoille on ollut aina paljon kysyntää ilman minkäänlaista markkinointia. Ei oota on jouduttu myymään jo monena vuonna, kun ei niitä pentuja riitä kuin muutamalle.
Tämä kertoo juuri siitä miten noissa yhdistyksissä ei oikeasti olla minkään kissojen parhaan perässä. Meiltä kissoja hakeneet ottaisivat kissan mielellään löytöeläintalosta. Mutta kun ne ehdot ja sopimukset ovat siellä niin ylimaallisia, ettei niitä normaali ihminen täytä, niin mieluummin sitten otetaan näitä meidän rekisteröimättömiä ja valvomattomia pentuja (jotka tietenkin olen hoitanut hyvin, kuten emonsa myös).
Miten se on oman kissasi parasta, että se joutuu jatkuvasti synnyttämään uusia pentuja ja hoivaamaan niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hemmettiä on se vuodesta toiseen jatkuva marina jostakin "kissakriisistä" ja kissojen holtittomasta lisääntymisestä jos näille löytökissoille ei näiden yhdistysten mukaan mikään koti ole tarpeeksi hyvä?! Taitaa pitää paikkaansa että sinne hakeutuu vapaaehtoiseksi /töihin vain jotakin omituisia fanaattisia kahjoja..
Kodinetsintä löytökissoille on vain pieni osa eläinsuojelutyötä. Pääpaino on valistuksessa, jotta kissakriisi saataisiin kuriin. Esimerkiksi maakunnissa tapahtuvat leikkaus- ja sirutuskampanjat ennaltaehkäisevät kissapopulaatioiden syntymistä.
Ihan pieni ristiriita siinä että mites pyörii bisnekset jos loppuu löytöeläimet? Siinäpä moraalinen tenkkapoo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan olla meillä yhden leikkaamattoman kissan, jotta tulee pentuja. Ja tämä juuri tuosta syystä, että eläinsuojeluyhdistykseltä niitä kissoja ei saa millään, joten meidän kissoille on ollut aina paljon kysyntää ilman minkäänlaista markkinointia. Ei oota on jouduttu myymään jo monena vuonna, kun ei niitä pentuja riitä kuin muutamalle.
Tämä kertoo juuri siitä miten noissa yhdistyksissä ei oikeasti olla minkään kissojen parhaan perässä. Meiltä kissoja hakeneet ottaisivat kissan mielellään löytöeläintalosta. Mutta kun ne ehdot ja sopimukset ovat siellä niin ylimaallisia, ettei niitä normaali ihminen täytä, niin mieluummin sitten otetaan näitä meidän rekisteröimättömiä ja valvomattomia pentuja (jotka tietenkin olen hoitanut hyvin, kuten emonsa myös).
Miten se on oman kissasi parasta, että se joutuu jatkuvasti synnyttämään uusia pentuja ja hoivaamaan niitä?
Oikein hienosti ja tyytyväisenä se on hoitanut pentunsa. Eikä sen niitä jatkuvasti tarvitse synnyttää, vaan seuraavaksi on menossa steriloitavaksi ja nuorempi emo saa puolestaan hoitaa pentujen tekemisen. Pentujen saaminen on kissalle ihan luonnollista. Kuten sekin, että emo opettaa pennut kissojen tavoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin?
Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.
Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?
Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.
Ilomielin hankin koirani muualta kuin tavoitteellisesta kennelistä. Kysymys kuuluu, mistä sitten? Onko muunlaisia kenneleitä? Ja toisaalla huudetaan, kuinka ei voi olla mitään muuta kuin pentutehdas/vastaava huono kasvatus ja hirveä rikos, jos hankkii rekisteröimättömän pennun.
Huippukasvattajat voivat myydä huippukasvattejaan kaikin mokomin toisille huippuihmisille. Jos jostakin vielä löytyisikin vähemmän laadukkaita taviskoiria vähemmän laadukkaille tavis-ihmisille, jotka kyllä ovat valmiita antamaan ystävälle hyvän, elinikäisen kodin, niillä on kyllä kysyntää. Minä en ainakaan ole kenenkään kunnon kasvattajan kanssa tekemisissä, ellei ole äärimmäinen pakko, eikä tosiaan löydy koiraa mistään muualta. Olkoot he puolestani aivan rauhassa.Jos haluaa lenkkikaveria, niin eipä sillä ole väliä, minkä näköinen koira siellä vieressä kävelee.
Ottakaa sekarotuinen,
Ei taida kuulua sinulle mitä kukin pitää tärkeänä ominaisuutena lemmikissään. Miksi vain näyttelyissä ja muissa kekkereissä ramppaavilla pitäisi olla oikeus omistaa kaikenpuolin upeita ja täydellisillä ominaisuuksilla suotuja lemmikkejä? Muiden pitää vain tyytyä rumiin ja virheellisiin yksilöihin?
Vierailija kirjoitti:
Kissanpentujakaan ei enää ole saatavilla tai jos, niistä pyydetään järjettömiä summia (300e maatiakissan pennusta!)
Hyvä että pyydetään kunnon maksu, karsii pois totaalisen perusaukiset sekä hetken mielijohteesta lemmikin ottajat. Ei se eläin ole mikään lelu.
Tiedän, olen vuosia ollut KKY:n jäsen, ja sitten kun tuli tilanne, että olisin voinut ottaa kissan, minulle tarjottiin kissaherraa, joka oli lähtöisin populaatiosta, kärsinyt monet ongelmat ja joka ei luota ihmisiin. valitettavasti en pystynyt tarjoamaan sille kotia. Ne helpommat kissat olivat kiintyneet toiseen kissaan, mutta kodin antaminen kahdelle ei ollut mahdollista.
Nyt minulla on kolmas, aikanaan tallissa syntynyt kissa, ensimmäinen oli syntynyt raparperin lehden alle ja siirretty siletä emon kanssa laatikkoon, Toinen kissa kulki perässäni ja huusi tarvitsevansa apua, ruokaa, lämpöä, kotia. Ja sai ne kaikki 15 vuoden ajan.