Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.

Maatilalla ja maalla kissa on hyötyeläin joka estää hiiri- ja rottaongelmaa räjähtämästä.

Kumpiko mahtaa olla kissalle luonnollisempaa ja virikkeellisenpää: päästä välillä vaanimaan hiiriä halkovajassa vai istua kerrostalossa ja välillä raapia kaupasta ostettua hökötystä?

Hyvin hoidetun pentukauden jälkeen kissa ei mitenkään "villiinny" vaikka saakin päivisin ulkoilla pihassa vapaana. Sitä on tutkittukin että ne eivät oikeasti liiku kodistaan kuin max pari sataa metriä joka tarkoittaa monelle omaa pihaa.

Olen miettinyt, että kuinka paljon onkaan "ohjeiden mukaan hoidettuja" sisäkissoja, jotka eivät ulos pääse, mutta joiden elinolosuhteet eivät kestäis päivänvaloa. Nykyään(kin) on paljon mielenterveysongelmia yms. Koronan takia on varmasti myös otettu lemmikeitä  loppuun asti ajattelematta.

Vapaasti maalla ulkoilevasta kissasta, hyvin hoidetusta, sisällä pääosin elävästä ja leikatusta kissasta nostetaan hirveä haloo. Voi kuulemma jäädä auton alle ja peto voi viedä. Toisaalta päästää ihmiset lapsensakin ulos ja menevät sinne itsekin.

Ulkoilevalla kissalla ei myöskään ole tekemisen puutteesta johtuvia psyykkisiä eikä fyysisiä ongelmia.

Ulkokissat myös osaltaan pitää kurissa hiiriongelmaa johon muuten tarvittaisiin luonnonvaraisillekin eäimille kohtalokkaita myrkkyjä. (Haittapuolena voi kyllä viedä joskus linnun, tai jonkun muunkin eläimen, mutta kun se on sisällä kylläiseksi ruokittu, ei ulkona juuri saalista)

Ymmärrän, että mielipiteitä on erilaisia ja kunnioitan niitä, mutta nämä "kissaihmiset" ei ole useinkaan valmiita edes miettimään asioita muista kuin omasta näkökulmastaan.

Suurempi asia, johon nyt kannattaisi kiinnittää huomiota on nämä huonosti voivat sisäkissat. Niiden pahoinvointi ei näy ulospäin, neljän seinän sisällä kun tapahtuu. Se ei silti tarkoita että sitä ei olisi.

Ja en tällä kommentilla ole nyt puolustamassa vapaasti lisääntyviä kissapopulaatioita, kesäkissoja enkä mitään muutakaan välinpitämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.

Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?

Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.

Ilomielin hankin koirani muualta kuin tavoitteellisesta kennelistä. Kysymys kuuluu, mistä sitten? Onko muunlaisia kenneleitä? Ja toisaalla huudetaan, kuinka ei voi olla mitään muuta kuin pentutehdas/vastaava huono kasvatus ja hirveä rikos, jos hankkii rekisteröimättömän pennun.

Huippukasvattajat voivat myydä huippukasvattejaan kaikin mokomin toisille huippuihmisille. Jos jostakin vielä löytyisikin vähemmän laadukkaita taviskoiria vähemmän laadukkaille tavis-ihmisille, jotka kyllä ovat valmiita antamaan ystävälle hyvän, elinikäisen kodin, niillä on kyllä kysyntää. Minä en ainakaan ole kenenkään kunnon kasvattajan kanssa tekemisissä, ellei ole äärimmäinen pakko, eikä tosiaan löydy koiraa mistään muualta. Olkoot he puolestani aivan rauhassa.

Jos haluaa lenkkikaveria, niin eipä sillä ole väliä, minkä näköinen koira siellä vieressä kävelee.

Ottakaa sekarotuinen,

Ei taida kuulua sinulle mitä kukin pitää tärkeänä ominaisuutena lemmikissään. Miksi vain näyttelyissä ja muissa kekkereissä ramppaavilla pitäisi olla oikeus omistaa kaikenpuolin upeita ja täydellisillä ominaisuuksilla suotuja lemmikkejä? Muiden pitää vain tyytyä rumiin ja virheellisiin yksilöihin? 

Onhan myös paljon rotuja, joiden käyttötarkoitukseksi on määritelty seurakoira. Ja näitäkään ei saisi sitten seuraksi yrittää edes kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.

Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?

Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.

Ilomielin hankin koirani muualta kuin tavoitteellisesta kennelistä. Kysymys kuuluu, mistä sitten? Onko muunlaisia kenneleitä? Ja toisaalla huudetaan, kuinka ei voi olla mitään muuta kuin pentutehdas/vastaava huono kasvatus ja hirveä rikos, jos hankkii rekisteröimättömän pennun.

Huippukasvattajat voivat myydä huippukasvattejaan kaikin mokomin toisille huippuihmisille. Jos jostakin vielä löytyisikin vähemmän laadukkaita taviskoiria vähemmän laadukkaille tavis-ihmisille, jotka kyllä ovat valmiita antamaan ystävälle hyvän, elinikäisen kodin, niillä on kyllä kysyntää. Minä en ainakaan ole kenenkään kunnon kasvattajan kanssa tekemisissä, ellei ole äärimmäinen pakko, eikä tosiaan löydy koiraa mistään muualta. Olkoot he puolestani aivan rauhassa.

Jos haluaa lenkkikaveria, niin eipä sillä ole väliä, minkä näköinen koira siellä vieressä kävelee.

Ottakaa sekarotuinen,

Ei taida kuulua sinulle mitä kukin pitää tärkeänä ominaisuutena lemmikissään. Miksi vain näyttelyissä ja muissa kekkereissä ramppaavilla pitäisi olla oikeus omistaa kaikenpuolin upeita ja täydellisillä ominaisuuksilla suotuja lemmikkejä? Muiden pitää vain tyytyä rumiin ja virheellisiin yksilöihin? 

Onhan myös paljon rotuja, joiden käyttötarkoitukseksi on määritelty seurakoira. Ja näitäkään ei saisi sitten seuraksi yrittää edes kysyä.

Sen ”seurakoiran” on rotukoirana oltava tietyn näköinen ja kokoinen, sekä muutoinkin rotutyypillinen.

Niiden jalostaminen ei ole helppoa tai halpaa, joten kasvattajat haluavat pennut näyttelykoteihin, aivan ymmärrettävää. Kyllä se valiokin voi olla hyvä koirakaveri.

Mutta jos ei halua lupaavaa pentua näyttelyissä käyttää, ja etsii vain lenkkikaveria ja lasten leikkitiveria, niin silloin sekarotuinen käy hyvin.

Nuo kissatalojen kissat on usein tosi arkoja. Siis tosi arkoja. Varmaan jos yhteydenottoviestistä tulee olo että perhe ei ole mikään rauhallinen niin ei sovi traumatisoitunut kissa siihen. Mutta tuo pitäisi kyllä selittää sivuilla. Ja mistä sen tietää jos kissa sopisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni paloi käpy kun olin katsomassa kodittomia kissoja. Kissan ottaminen olisi maksanut 100 euroa. Ei siinä mitään, olisin sen leikatusta ja madotetusta kissasta voinut mielelläni maksaakin. Kuitenkin kun luin papereita tarkemmin, niin kyseessä ei ollut kauppahinta, vaan jonkinlainen "luovutusmaksu". Kysyin tästä sitten tarkemmin, ja minulle se eläinsuojeluyhdistyksen tyttö sitten ihan kirkkain silmin selitti, että omistusoikeus ei siirry minulle ja olisi ollut sitä sun tätä velvollisuutta yhdistystä kohtaan vielä sen jälkeenkin. En olisi saanut viedä sitä kissaa edes piikille, ennenkö olisin kysynyt yhdistykseltä ensin. Läväytin sitten ihan täyslaidallisen palautetta siltä seisomalta sille likalle ja totesin että pitäkööt mirrinsä.

Eläinsuojelutyö tekee epäluuloiseksi ihmisiä kohtaan.  Kirkkain silmin on otettu lemmikki joka kohta on taas hoitamaton, kierrossa tai peräti hylätty.   Silti pääsee lipsumaan ja lemmikki väärään kotiin. 

Ymmärrän hyvin, että jos työssään vuosikaudet näkee eläimiä kohdeltavat kaltoin, niin siitä tulee epäluuloiseksi. Mutta eläinsuojelijoiden asennoituminen eläimiä kohtaan on mennyt aivan toiseen äärilaitaan.

Kodittomia eläimiä haalitaan löytökoteihin kuin orpolapsia ja sijoittamiseen vaaditaan aivan älytön paperisota, parhaana esimerkkinä juuri tuo klausuuli, että eläimen adoptoinut ei saa päättää sen hoidosta, vaan eläinsuojelijat mieluummin kierrättävät eläimiä takaisin löytökotiin kuin antavat lopettaa sen. Siis aivan kuin eläimiä täytyisi pitää hengissä niiden omasta hyvinvoinnista huolimatta, koska siitä tulee näille "suojelijoille" itselleen parempi mieli. 

Eläinten kierrätys adoptointiperheistä takaisin löytökotiin pitäisi lailla kieltää. Jos ei sopivaa kotia löydy parilla yrittämällä, niin eläin piikille ja joku sopiva seremonia jos sellaista kaivataan. Eläimet eivät ole mitään lapsia, joille on pakko löytää jostain koti, joskus se lopetus on paljon armeliaampaa kuin olla heittopussina paikasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.

Maatilalla ja maalla kissa on hyötyeläin joka estää hiiri- ja rottaongelmaa räjähtämästä.

Kumpiko mahtaa olla kissalle luonnollisempaa ja virikkeellisenpää: päästä välillä vaanimaan hiiriä halkovajassa vai istua kerrostalossa ja välillä raapia kaupasta ostettua hökötystä?

Hyvin hoidetun pentukauden jälkeen kissa ei mitenkään "villiinny" vaikka saakin päivisin ulkoilla pihassa vapaana. Sitä on tutkittukin että ne eivät oikeasti liiku kodistaan kuin max pari sataa metriä joka tarkoittaa monelle omaa pihaa.

Voin seuraavalla kerralla kun sun irti oleva kissasi taas kerran raatelee linnunpoikaset pesäänsä tuoda ruumit sinulle lahjaksi. Siinä voit sitten miettiä sitä hiirien vaanimisen autuutta ja miltä se mahtoi linnunpoikasista tuntua.

Olen itse ollut eräässä elsyssä mukana ja tässä muutamia pointteja lemmikkiä etsiville:

- Lapsettomuus. Pieniä tai edes alakouluikäisiä lapsia ei saa olla. Lasten pitää olla teinejä tai aikuisia. Adoptoijan (naisen) ikä pitäisi olla myös sellainen, että uusia lapsia ei voisi olla tulossa eli +45 v. Perusoletuksena on se, että jos perheeseen tulee vauva niin lemmikki hylätään. Kenenkään sanaan ei oikeastaan voi luottaa. Kuka tahansa voi kirkkain silmin väittää olevansa vapaaehtoisesti lapseton seuraavat 10-15 vuotta. Pariskunnalla on aina suurempi todennäköisyys saada lapsia kuin yksin asuvalla. 

- Ikä. Alaikäisille ei anneta lemmikkiä ja nuoret aikuiset ovat aika lailla pohjasakkaa ellei heillä ole esim. eläinsuojelutaustaa takanaan. Paras mahdollisuus on saada lemmikki, jos on ylittänyt lisääntymisiän eli tuo em. +45 v. Toisaalta ei saisi olla liian vanha. Yli 60-vuotiaat kuolevat todennäköisemmin ennen kuin lemmikki kuolee. Tai jos 60-v. ottaa pentukoiran niin ihminen on jo vihanneskunnossa vanhainkodissa ennen kuin koiransa kuolee luonnollisesti esim. 15-vuotiaana. 

- Kokemus eläimistä. Kuka tahansa voi valehdella tästä, että on aikaisemmin omistanut koiran tai kissan, joka on elänyt onnellisena monta vuotta kunnes kuoli luonnollisesti vanhuuteen. Elsyltä kysytään kyllä tarkentavia kysymyksiä, joilla pyritään paljastamaan valehtelijat. Monesti ihan sellaisia "tietovisa"-kysymyksiä eläinten hoitoon liittyen, jolloin paljastuu ne, joilla ei ole oikeasti rautaista kokemusta lemmikeistä. Voidaan pyytää myös todistusaineistoa, esim. kuvia edellisistä lemmikeistä ja omistajasta yhdessä eri vuosina tekemässä eri aktiviteetteja. 

jatkuu...

- Aika. Parhaat mahdollisuudet ovat niillä, joilla on antaa eniten aikaa lemmikille. Säännöllinen toimistotyö klo 8-16 tai etätyöntekijä kotona.  Tai ihminen, joka on muuten vain kotona.  Ei mitään hoitsuja, jotka tekevät vuorotyötä, sillä myös koirat tarvitsevat säännöllisen rytmin. Toisaalta ei mitään rakennustyöntekijää tms. sillä herää kysymys, että jos ihminen tekee fyysisesti raskasta työtä niin onko hänellä enää energiaa antaa aikaa ja aktiviteettejä koiralle vapaa-ajallaan? 

- Asuinpaikkakunta. Lemmikki adoptoidaan aina mahdollisimman lähelle elsyä. Ei kukaan anna koiraa Helsingistä Utsjoelle, sillä silloinhan kaikki tarkastuskäynnit ovat mahdottomia. Parhaat mahdollisuudet on sillä, joka asuu samassa kaupungissa tai hyvien kulkuyhteyksien päässä. Läheskään kaikilla tarkastuskäyntejä tekevillä ei ole omaa autoa tai edes ajokorttia, joten jos asut jossain täysin maaseudulla niin miten sinne voidaan tehdä käyntejä? Ja vaikka yhdistyksen henkilöllä olisikin oma auto niin monet vapaaehtoisista ovat Kelan varassa eläviä, joille bensakulut ovat harmillisia eivätkä he saa tarkastuskäynneistä mitään rahallista korvausta. Jos jostain syystä lemmikki päätyy maaseudulle niin lemmikin omistajalla pitäisi olla oma auto käytössä. Miten viet sairastuneen lemmikin eläinlääkäriin ilman omaa autoa, jos lääkäriin on esim. 20 km ? 

- Asumismuoto. Ei isoja, aktiivisia koiria kerrostaloon. Mielellään ei kissoja omakotitaloon, sillä omakotitaloista kissat lähtevät helpommin karkuun yhdellä ovenaukaisulla. Kerrostalossa karkaava kissa pääsee korkeintaan käytävälle saakka. Koirien adoptoinneissa etusijalla ovat tietenkin omakotitalo- ja rivitaloasujat, mutta näistä voidaan luistaa koiran koon, aktiivisuuden ja muitten salaisten yksityiskohtien osalta. 

- Yleinen myötämielisyys. Jos haluat adoptoida lemmikin niin sinun tulee hyväksyä, että elsy on AINA osa elämääsi. Yhdistys on koko lemmikin loppuelämän vastuussa sinulle luovuttamansa lemmikin hyvinvoinnista. Sinun tulee olla myötämielinen tarkastuskäyntejä kohtaan. Käytät lemmikkiäsi säännöllisesti erikseen mainituissa terveystarkastuksissa ja raportoit niistä yhdistykselle. Muutoista ja elämäntilanteiden muutoksista pitää myös raportoida. Sitoudut asumaan Suomessa, sillä elsy ei pysty kontrolloimaan eläintä, joka on ulkomailla.  Lemmikkiä ei viedä piikille ilman pakottavaa syytä ja tästä pitää neuvotella etukäteen yhdistyksen kanssa, jolloin pystytään ehkä vielä etsimään ratkaisuja lemmikin elämän pidentämiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.

Maatilalla ja maalla kissa on hyötyeläin joka estää hiiri- ja rottaongelmaa räjähtämästä.

Kumpiko mahtaa olla kissalle luonnollisempaa ja virikkeellisenpää: päästä välillä vaanimaan hiiriä halkovajassa vai istua kerrostalossa ja välillä raapia kaupasta ostettua hökötystä?

Hyvin hoidetun pentukauden jälkeen kissa ei mitenkään "villiinny" vaikka saakin päivisin ulkoilla pihassa vapaana. Sitä on tutkittukin että ne eivät oikeasti liiku kodistaan kuin max pari sataa metriä joka tarkoittaa monelle omaa pihaa.

Voin seuraavalla kerralla kun sun irti oleva kissasi taas kerran raatelee linnunpoikaset pesäänsä tuoda ruumit sinulle lahjaksi. Siinä voit sitten miettiä sitä hiirien vaanimisen autuutta ja miltä se mahtoi linnunpoikasista tuntua.

No toisaalta, ihminen kasvattaa epälajityypillisissä olosuhteissa toisia eläinlajeja kasvattamoissa, jotta voi kuljettaa ne tappoasemille josta sitten purkitetaan eläin silppua sunkin lautasellesi. Kai olet kasvissyöjä?

Yritäpä saada rotukoira. Pyhimyskään ei kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Yritäpä saada rotukoira. Pyhimyskään ei kelpaisi.

Outo juttu.

Helsingin Messukeskuksen kans.väl.koiranäyttelyssä on usein melkein 15 000 koiraa. Mistähän nämä ihmeoliot ovat saaneet rotukoiransa?

Kunhan et ole kuten se läski naiseksi pukeutuja ja huviksesi tapa niitä eläimiä niin se riittää jo tosi pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

jatkuu...

- Aika. Parhaat mahdollisuudet ovat niillä, joilla on antaa eniten aikaa lemmikille. Säännöllinen toimistotyö klo 8-16 tai etätyöntekijä kotona.  Tai ihminen, joka on muuten vain kotona.  Ei mitään hoitsuja, jotka tekevät vuorotyötä, sillä myös koirat tarvitsevat säännöllisen rytmin. Toisaalta ei mitään rakennustyöntekijää tms. sillä herää kysymys, että jos ihminen tekee fyysisesti raskasta työtä niin onko hänellä enää energiaa antaa aikaa ja aktiviteettejä koiralle vapaa-ajallaan? 

- Asuinpaikkakunta. Lemmikki adoptoidaan aina mahdollisimman lähelle elsyä. Ei kukaan anna koiraa Helsingistä Utsjoelle, sillä silloinhan kaikki tarkastuskäynnit ovat mahdottomia. Parhaat mahdollisuudet on sillä, joka asuu samassa kaupungissa tai hyvien kulkuyhteyksien päässä. Läheskään kaikilla tarkastuskäyntejä tekevillä ei ole omaa autoa tai edes ajokorttia, joten jos asut jossain täysin maaseudulla niin miten sinne voidaan tehdä käyntejä? Ja vaikka yhdistyksen henkilöllä olisikin oma auto niin monet vapaaehtoisista ovat Kelan varassa eläviä, joille bensakulut ovat harmillisia eivätkä he saa tarkastuskäynneistä mitään rahallista korvausta. Jos jostain syystä lemmikki päätyy maaseudulle niin lemmikin omistajalla pitäisi olla oma auto käytössä. Miten viet sairastuneen lemmikin eläinlääkäriin ilman omaa autoa, jos lääkäriin on esim. 20 km ? 

- Asumismuoto. Ei isoja, aktiivisia koiria kerrostaloon. Mielellään ei kissoja omakotitaloon, sillä omakotitaloista kissat lähtevät helpommin karkuun yhdellä ovenaukaisulla. Kerrostalossa karkaava kissa pääsee korkeintaan käytävälle saakka. Koirien adoptoinneissa etusijalla ovat tietenkin omakotitalo- ja rivitaloasujat, mutta näistä voidaan luistaa koiran koon, aktiivisuuden ja muitten salaisten yksityiskohtien osalta. 

- Yleinen myötämielisyys. Jos haluat adoptoida lemmikin niin sinun tulee hyväksyä, että elsy on AINA osa elämääsi. Yhdistys on koko lemmikin loppuelämän vastuussa sinulle luovuttamansa lemmikin hyvinvoinnista. Sinun tulee olla myötämielinen tarkastuskäyntejä kohtaan. Käytät lemmikkiäsi säännöllisesti erikseen mainituissa terveystarkastuksissa ja raportoit niistä yhdistykselle. Muutoista ja elämäntilanteiden muutoksista pitää myös raportoida. Sitoudut asumaan Suomessa, sillä elsy ei pysty kontrolloimaan eläintä, joka on ulkomailla.  Lemmikkiä ei viedä piikille ilman pakottavaa syytä ja tästä pitää neuvotella etukäteen yhdistyksen kanssa, jolloin pystytään ehkä vielä etsimään ratkaisuja lemmikin elämän pidentämiseksi. 

Edellisessä kerrostaloasunnossamme törmäsin kerran naapurin kissaan olohuoneessa. Yritti tulla käymään myöhemminkin, sillä karkasi jatkuvasti ikkunasta ja kulki räystäitä/kattoja pitkin minne sattuu. Myöhemmin oon kuullut paljon vastaavia kokemuksia, mut ehkä tää on Suomessa harvinaisempaa.

Mitä noihin muihin juttuihisi tulee, niin sanotaan vaikka, että enpä ihmettele, että eläinsuojeluyhdistyksillä tilat pullistelee kissoja. Mut ehkä niiden on sit parempi olla niissä pikku kopeissaan*, kuin asunnossa, jota joku oman elämänsä tupatarkastaja ei pääse jatkuvasti kyttäämään.

*Kun aikoinaan teininä kävin siivoamassa eläinsuojeluyhdistyksellä, niin suurin osa kissoista majoittui sellaisissa surkean pienissä kuutioissa suurimman osan päivästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut eräässä elsyssä mukana ja tässä muutamia pointteja lemmikkiä etsiville:

- Lapsettomuus. Pieniä tai edes alakouluikäisiä lapsia ei saa olla. Lasten pitää olla teinejä tai aikuisia. Adoptoijan (naisen) ikä pitäisi olla myös sellainen, että uusia lapsia ei voisi olla tulossa eli +45 v. Perusoletuksena on se, että jos perheeseen tulee vauva niin lemmikki hylätään. Kenenkään sanaan ei oikeastaan voi luottaa. Kuka tahansa voi kirkkain silmin väittää olevansa vapaaehtoisesti lapseton seuraavat 10-15 vuotta. Pariskunnalla on aina suurempi todennäköisyys saada lapsia kuin yksin asuvalla. 

- Ikä. Alaikäisille ei anneta lemmikkiä ja nuoret aikuiset ovat aika lailla pohjasakkaa ellei heillä ole esim. eläinsuojelutaustaa takanaan. Paras mahdollisuus on saada lemmikki, jos on ylittänyt lisääntymisiän eli tuo em. +45 v. Toisaalta ei saisi olla liian vanha. Yli 60-vuotiaat kuolevat todennäköisemmin ennen kuin lemmikki kuolee. Tai jos 60-v. ottaa pentukoiran niin ihminen on jo vihanneskunnossa vanhainkodissa ennen kuin koiransa kuolee luonnollisesti esim. 15-vuotiaana. 

- Kokemus eläimistä. Kuka tahansa voi valehdella tästä, että on aikaisemmin omistanut koiran tai kissan, joka on elänyt onnellisena monta vuotta kunnes kuoli luonnollisesti vanhuuteen. Elsyltä kysytään kyllä tarkentavia kysymyksiä, joilla pyritään paljastamaan valehtelijat. Monesti ihan sellaisia "tietovisa"-kysymyksiä eläinten hoitoon liittyen, jolloin paljastuu ne, joilla ei ole oikeasti rautaista kokemusta lemmikeistä. Voidaan pyytää myös todistusaineistoa, esim. kuvia edellisistä lemmikeistä ja omistajasta yhdessä eri vuosina tekemässä eri aktiviteetteja. 

Aletaan kyllä liikkumaan jo niin syvästi yksityisyyden loukkaamisen alueella, jos aletaan tivaamaan ihmisten lasten teko aikeita ja varsinkin jos kyselijä on joku parikymppinen vapaaehtoistyöntekijä, joka ei elämästä ja sen arvaamattomuudesta tiedä vielä mitään. Lisäksi tuo ihmeellinen vaatimus ettei saa käydä vuorotyössä on myös hyvin omituinen. Minulla on ollut viimeiset 20 vuotta kissa/kissoja joista toinen kuolla kupsahti vanhuuteen ja toinenkin jo hyvässä veteraani iässä. Ei ole vuorotyöni kissaherroja häirinnyt. Ihan kun vuorotyöläinen olisi aina töissä?! Tulee vaikutelma että kissaa pitäisi 24/7 olla vahtimassa ja vahtaamassa. Alkaa olla vaatimuslista jo kansainvälisen adoption veroinen.

Vierailija kirjoitti:

No joo. On kokemusta.

Itse huolehdin lukuisista kodittomista, mutta kun touhu alkoi mennä sellaiseksi "lasten tohkeissaan touhottamiseksi" näillä pelastajilla, niin tipahdin pois.

Parikymppiset tytöt tiesivät kaiken, neuvoivat kaikessa, luettelivat sääntöjä, vaativat ja kyttäsivät näitä tulevia koteja ja ihmisiä. Ei sitä voinut katsoa vierestä. Elämänkokemus kertoo jo vähän, ettei jokaiselta kysellä mitään arkoja asioita tai paasata päin näköä ihan kaikesta.

Hyviä koteja olisi tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään eläimen pito ja jopa vanhemmuus on vedetty tasolle, jossa se "huoltaja" saa ennemmin tappaa itsensä huoltamisesta johtuvaan uupumiseen, kuin siihen, että kaikki voisivat hyvin.

Väitän, että enemmän vaikka kissa kärsii jatkuvista hammaskiven poistoista rauhoitettuna 4x vuodessa, jatkuvasta aktivoinnista, hulluna prosessoidusta ruoasta, koko ajan seuraan tunkemisesta, harjauksista ja kynsien leikkaamisesta muutaman kerran viikossa, ties mistä tuoksuhiekasta ja tarpeilla käynnin jälkeen tassujen ja perän puunaamisesta ja jatkuvasti näistä kaikista vaahtoavasta elämästä, kuin ihan normielämästä. Sama pätee koiriin ja muihin eläimiin.

Jopa hevosten kohdalla on ajauduttu siihen, että ne kääritään päästä varpaisiin pastelleihin virityksiin, etteivät kastu tai palele. Ja kierretään sitten kehää 3-5 tuntia päivässä, sen tunnin pastelliulkoilun lisäksi. Samalla kauhistellaan niitä polleja, mitkä elävät vielä kunnon hevosen elämää. Hevonen on käytetty "klinikalla" 107x viidessä vuodessa. Voi olla lääkitystä siihen ja tähän. Heinää sille ei anneta, ettei liho, mutta pellettiä on purkkitolkulla rivissä...

Ihminen luulee olevansa liian viisas. Siihen kaikki kaatuu. Kaikilla eläimillä ja ihmisillä on perustarpeet. Ne kun tyydytetään lajikohtaisesti, ei muuta tarvita. Hevonen ei kaipaa pastellin värisiä asusteita, kissa ei kaipaa luxushammashoitoa turhaan, eikä koira ymmärrä, onko se lelu jotain tiettyä merkkiä tai miksi omistaja rääkyy karmeilla kierroksilla 3x viikossa hallissa, jossa pitää aivopaineet tapissa vetää apinana jotain rataa läpi.

Hevonen piehtaroi ennemmin siellä isossa tarhassaan ihan nakuna, kun siltä tuntuu. Kissa pärjää 1x vuodessa tapahtuvassa terveystarkastuksessaan hyvin, kun ruoka on sitä mitä oikeasti pitää, eikä pelkästään mitään mössöä. Koira on tasapainoisempi ja onnellisempi rauhallisen omistajan kanssa vaikka ihan peruslenkeillä, kunhan perustottelevaisuus ja muut asiat ovat kunnossa.

Kuinka moni teistä ihmisistä on käynyt missikisoissa? Ollut puunattuna kansikuvissa? Syö vain ja ainoastaan tutkittuja ja tiettyjä prosessoituja ruokia purkeista? Käy röntgenit, ultrat, silmäpeilaukset ja jokaisen pierun tutkimukset läpi jo ennen kymmenettä ikävuotta (vrt. eläimen ikään)? Ulkoiletteko kaikkien ohjesääntöjen mukaan? Hammashoitaja 4x vuodessa? Onko kallis sänky? Jaksatteko juosta rinkiä 3-5 tuntia päivässä? Illalla joku rata läpi niin, että suoni ratkeaa päästä tai p*rseestä?

Niinpä. Ei eläin tarvitse ihmisten juttuja. Eläimelle riittää oma lajityypillinen elämä hyvin hoidettuna. Takku turkissa ja metsässä riemu mielessä juosten on paljon pienempi paha, kuin se, että puunataan fiiniksi ja lähdetään 300km esittäytymään tuomarille.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

jatkuu...

- Aika. Parhaat mahdollisuudet ovat niillä, joilla on antaa eniten aikaa lemmikille. Säännöllinen toimistotyö klo 8-16 tai etätyöntekijä kotona.  Tai ihminen, joka on muuten vain kotona.  Ei mitään hoitsuja, jotka tekevät vuorotyötä, sillä myös koirat tarvitsevat säännöllisen rytmin. Toisaalta ei mitään rakennustyöntekijää tms. sillä herää kysymys, että jos ihminen tekee fyysisesti raskasta työtä niin onko hänellä enää energiaa antaa aikaa ja aktiviteettejä koiralle vapaa-ajallaan? 

- Asuinpaikkakunta. Lemmikki adoptoidaan aina mahdollisimman lähelle elsyä. Ei kukaan anna koiraa Helsingistä Utsjoelle, sillä silloinhan kaikki tarkastuskäynnit ovat mahdottomia. Parhaat mahdollisuudet on sillä, joka asuu samassa kaupungissa tai hyvien kulkuyhteyksien päässä. Läheskään kaikilla tarkastuskäyntejä tekevillä ei ole omaa autoa tai edes ajokorttia, joten jos asut jossain täysin maaseudulla niin miten sinne voidaan tehdä käyntejä? Ja vaikka yhdistyksen henkilöllä olisikin oma auto niin monet vapaaehtoisista ovat Kelan varassa eläviä, joille bensakulut ovat harmillisia eivätkä he saa tarkastuskäynneistä mitään rahallista korvausta. Jos jostain syystä lemmikki päätyy maaseudulle niin lemmikin omistajalla pitäisi olla oma auto käytössä. Miten viet sairastuneen lemmikin eläinlääkäriin ilman omaa autoa, jos lääkäriin on esim. 20 km ? 

- Asumismuoto. Ei isoja, aktiivisia koiria kerrostaloon. Mielellään ei kissoja omakotitaloon, sillä omakotitaloista kissat lähtevät helpommin karkuun yhdellä ovenaukaisulla. Kerrostalossa karkaava kissa pääsee korkeintaan käytävälle saakka. Koirien adoptoinneissa etusijalla ovat tietenkin omakotitalo- ja rivitaloasujat, mutta näistä voidaan luistaa koiran koon, aktiivisuuden ja muitten salaisten yksityiskohtien osalta. 

- Yleinen myötämielisyys. Jos haluat adoptoida lemmikin niin sinun tulee hyväksyä, että elsy on AINA osa elämääsi. Yhdistys on koko lemmikin loppuelämän vastuussa sinulle luovuttamansa lemmikin hyvinvoinnista. Sinun tulee olla myötämielinen tarkastuskäyntejä kohtaan. Käytät lemmikkiäsi säännöllisesti erikseen mainituissa terveystarkastuksissa ja raportoit niistä yhdistykselle. Muutoista ja elämäntilanteiden muutoksista pitää myös raportoida. Sitoudut asumaan Suomessa, sillä elsy ei pysty kontrolloimaan eläintä, joka on ulkomailla.  Lemmikkiä ei viedä piikille ilman pakottavaa syytä ja tästä pitää neuvotella etukäteen yhdistyksen kanssa, jolloin pystytään ehkä vielä etsimään ratkaisuja lemmikin elämän pidentämiseksi. 

Kelan tuilla olevat tyypit valvojina? Moisia en halua kotiini.

Lähtee arvotavarat kävelemään tarkastuskäynnin aikana.

^Ei sillä tarkastuskäynnillä mitään vaatekomeroita pengota. Ihan vaan käyvät katsomassa, että se eläin on kunnossa ja jutellaan hetki. Ei ketään kiinnosta jonkun kämpän sisustus tai autot pihassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".

Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.

Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.

Nyt kyllä oikeasti pöyristyin! Aivan asiatonta alkaa pariskunnalta udella lapsenteosta tuollaisessa yhteydessä O_o

Jaa.

Ja sitten kun laitat sopimukseen ehdon, että koirasta luovuttaessa sitä pitää tarjota ensin takaisin kasvattajalle, olet toisten asioihin puuttuva sika.

Kokemus osoittaa, että eniten koiria menee joko vaihtoon tai piikille juuri lapsiperheessä, vaikka kuinka ostovaiheessa luvataan että koira on perheenjäsenen asemassa. Samoin se yhdessä sovitti näyttelyharrastus unohdetaan sillä silmänräpäyksellä kun lapsi tulee.

Eli näissäkin tapauksissa sekarotuinen olisi hyvä ratkaisu. Saa viedä piikille kun ei enää huvita ja elämään on tulkit tärkeimpiä sisältöjä, eikö kasvattaja syyllistele.

Vaikka olisikin, ei tuo siltikään ole asiallista tai kenellekään muulle kuulu, kuin perheelle itselleen. Sekaroituiset on siis jotain alemman tason eläimiä, joita saa piikitellä miten lystää ja rotulemmikit on pyhitetty eliitti-ihmisten käyttöön?